Kesä kääntyy syksyyn

Koulut on alkaneet, aamut ovat jo vilpoisia ja kuivan kesän jäljiltä puissa on kovin syksyisen näköisiä lehtiä jo. Keskiviikkona saatiin sadettakin niskaan ja silloin kyllä tuntui että syksy tuli aivan liian äkkiä! Tyttöjen kaikki takit ovat isällään jossain – viikko sitten hellelukemissa ei tullut mieleen pyydellä niitä mukaan sieltä – ja kaikki sateenvarjotkin ovat *jossain*. Tänä aamuna mittari näytti 12 astetta ja patistelin tyttöjä laittamaan jotain kollarin päälle – esikoiselta löytyi minun luotani sentään fleece ja tosikoiselle pikashoppasin keskiviikkona uuden takin (vanha oli muutenkin päiväkodissa rähjääntynyt).
 
Esikoinen aloitti jo neljännen luokan. Uusi koulu, uudet opettajat ja luokkakaverit. Mutta joukosta löytyi heti uusi kaveri, joka jo tänään on viettänyt iltapäivää tyttären kanssa. Uusista kuvioista huolimatta esikoinen on jo koulun suhteen vanha tekijä, kun taas tosikoiselle tämä viikko on ollut hyvinkin jännittävä. Ekalle luokalle kouluun! Matkaa puolisentoista kilometriä, helppo koulumatka ja kyllähän se jo sujuukin :) Vaikkei eilen vielä halunnut mennä yksin kouluun, tänään tuli sieltä kotiin omine nokkineen.
 
Minulla on töissä alkaneet jo syksyn kiireet, joten en ole päässyt viemään ja hakemaan tyttöjä ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Ekana päivänä saattelin heidät kouluun kyllä, mutta jouduin lähtemään ennen kuin ekat olivat menneet sisälle asti. Olin toivonut, että tytöillä olisi ekalla viikolla yhteiset kouluajat, mutta aamut eivät olleetkaan. Ovat kyllä päässeet yhtaikaa, mutta esikoisella on koulu alkanut tuntia aiemmin. On sitten tässä sompailtu ja välillä keksitty luovia ratkaisuja. Mutta ensi viikosta saa pikku-eppukin kulkea koulumatkansa enimmäkseen yksin. Kahtena aamuna ja kahtena iltapäivänä tytöillä on yhteinen koulumatka.
 
Koulun alkaessa tajusin viimein katsoa lasten vaatekaapinkin sisältöä ja sain todeta, ettei siellä oikein ole siistiä kouluvaatetta syksyksi. Joten tiistaina mentiin heti vaateostoksille, ja samalla kännykkäostoksille. Tosikoisella ollut ikivanha känny ei oikein ollut enää asiallinen kuitenkaan. Puolitoista tuntia oli aikaa Jumbossa saada tarvittavat kasaan ja onneksi vaatteet löytyivätkin suurimmaksi osaksi yhdestä ja samasta kaupasta, sillä sitten saatiinkin jonottaa ElisaShopitissa sitä kännykkää. Neljänkympin takia kannatti, vaikka hermothan siinä uhkasi mennä. Laukattiin jonotuslappu taskussa kauppa kerrallaan vielä viimeisiä ostamassa ja palattiin aina välillä kännykaupalle. Kunnes oli meidän vuoro.
 
Ja nyt on niin päheen näköiset koululaiset sitten uusissa releissään että! Ja tosikoinen onskuna uudesta pinkistä liukuläppä-kändestään. Minä tosin olen jo muutaman kerran takavarikoinut sen väliaikaisesti, sillä neiti ei paljon muuta tekisi kuin pelaa pelaa pelaa ja pelaa niitä kännypelejä. Etenkin nyt kun toissaviikolla IN ollut Tamagotchi (vanha, mutta uudelleen löydetty) meni viime viikolla rikki. Nytkin kuuluu kännypelin piipitys, kohta lähtee taas illaksi hyllylle. Kai tuo lapsi niihin peleihin ja pelaamiseen joskus kyllästyy?
 
Samaan aikaan koulun ja työkiireiden kanssa on tietenkin alkanut myös syksyn harrastustoiminta. Viime lauantaina oli jo esikoisen syksyn eka ratsastustunti, maanantaina minun syksyn eka tanssitunti ja keskiviikkona tosikoisen. Ei meillä onneksi tuon enempää kiveen hakattuja harrastusaikoja ole, noissakin on tarpeeksi. Jotenkin tämä arjen rysähtäminen päälle tässä muutenkin uudenlaisen elämisen opettelussa on aiheuttanut sellaisen tunteen, että kaikki energia menee siihen että pitelee lankoja käsissä ja koittaa muistaa kaiken. Ja tehdä kotityötkin joskus. Illalla kun tytöt on viimein nukkumassa, on niin puhki ettei jaksa enää mitään.
 
Silti, eilen ja tänään on taas paistanut aurinko, eikä elämä sinänsä ole yhtään hullumpaa. Toivottavasti huomennakin paistaa aurinko ja on lämmin ilta, kun olisi tarkoitus mennä U2:n keikalle stadikalle. Tästä se syksy lähtee, kohta huomataan että on jo joulu.

Viel on kesää jäljellä

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on takana. Varsin rento etätyöviikko, asiakkaidenkin vielä lomaillessa tai palaillessa töihin, projektien ollessa vielä vähän kesäteloillaan. Käväisin pari kertaa toimistolla, buukkasin itselleni sertitestin parin viikon päähän, hoitelin jotain asiakaskeissejä, muutoin olen lähinnä opiskellut. Mikä itsessään on hyödyllistä, selviää taas syksyn kiireessä vastaan tulevista asioista nopeammin kun on ehtinyt rauhalliseen aikaan vähän kehittää taas itseään. Vaihdoin salasanan vpn:n yli ja totesin joutuvani ravaamaan sittenkin toimistolle sisäverkkoon, jotta saan virtuaalikoneenikin ymmärtämään uuden salasanan.
 
Tytöt on olleet minulla tämän oman toiseksi viimeisen lomaviikkonsa, oltuaan kolme viikkoa lomalla isänsä kanssa. Olikin jo ikävä niitä! Onneksi työviikkoni oli niin rento niin ehdin vähän antaa paremmin aikaa tyttärillenikin viikolla töistä huolimatta. On käyty Seurasaaressa ja Nuuksiossa kiertämässä Haukankierros eväiden kera ja ihan vaan pelattu lautapelejä ja vähän pleikkaakin sisällä. Ja minä tietty häviän lapsilleni lähes kaikki pelit… Tytöistä polvi paranee. Torstai-iltana likat pääsivät vaarinsa kanssa Lintsille uusintakierrokselle.
 
Tiistaina oli vähän harmaampaa ja saatiin Nuuksiossa muutama vesitippa päällemme, mutta muuten on ollut ihanan kesäistä vielä. Illat on saatu vielä nauttia auringosta ja lämmöstä. Päivisin tytöt on olleet aika paljon sisällä, pelailleet tamagotcheillaan jotka sai kaksoset, leikkineet ja lukeneet ja pelailleet, mutta varmaan vähän sateisempaa keskiviikkoa lukuunottamatta joka päivä ovat viettäneet vähän aikaa ulkonakin. Kävivät maanantaina ihan keskenään pyörillä hakemassa isältään jotain leluja. Se tuntui etenkin tosikoisen kannalta jotenkin taas niin isolta askeleelta. Mutta kohtahan se kulkee siitä kouluun ja takas joka päivä, minun luonani ollessaan.
 
Eilen aamusta käytiinkin siellä tyttöjen uudessa koulussa tutustumassa, viimein. Tosikoisella oli kouluuntulotarkastus ensin, sitten meillä oli sovittu treffit apulaisrehtorin kanssa, joka näytti meille vähän paikkoja – tyttöjen tulevat luokat, kansliat ja liikuntasalin – jossa on kiipeilyseinä! Koulu on rakennuksena paljon isompi kuin esikoisen entinen, tai edes se mihin olisi Klakessa mennyt neljännelle. Mutta oppilaita siellä on kai vähän jopa vähemmän. Ja nopeasti siellä oppii kulkemaan. Ihan kivanoloinen koulu. Tuli jotenkin sellainen nostalginen olo omista kouluajoista, kun tuo muistutti jo enemmän niitä kaupunkikouluja, joita itse kävi aikoinaan.
 
Kolmen aikaan iltapäivästä pakattiin tyttöjen kanssa kamat autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta. Ajettiin peräti tunti ja vartti Tampereelle, minäkö ajan lujaa? Een… Etsittiin Omena-hotelli ja sen jälkeen autolle yösija rautatieaseman parkista. Ja käveltiin kampaajalle. Ai ettei lähempää olisi löytynyt? Ei tuota kampaajaa :) Kampaajaystäväni kun muutti Tampereelle nyt kesällä, pitää tulla ihan tänne asti sitä varten :D Pitää alkaa haalia asiakkaita täältäpäin niin saa työmatkan yhdistettyä kampaajareissuun eikun toisinpäin ;)
 
Kampaajalla minä sain ensimmäiseksi värit päähäni – ihan punainen raita otsikseen ja muuten sitä normaalia punaistani – ja sillä välin kun minä odottelin väreineni, leikkasi ystäväni esikoiselle kivan kerrostetun kampauksen, joka pisimmilläänkin on kymmenkunta senttiä lyhyempi kuin tyttären hiukset oli ennen. Tosi kivan näköinen leikkaus ja sopii tytölle loistavasti! Sitten olikin jo aika pestä värit minulta ja minun pääni leikeltiin. Lopuksi kaverini vielä tasoitteli tosikoisen latvat. Tosikoinen oli melkein koko ajan seurannut silmä kovana kampaajan touhuja – jos ei tytöstä tule tanssiopea tai insinööriä niin varmaan sitten jotain kauneudenhoitoalalla :P
 
Uusituin päin lähdettiin kampaajalta Mäkin kautta takaisin hotelliin. Tytöt katsoivat Lucky Lukea hotellin telkusta heti kun se suvaitsi hyväksyä luottokorttini. Minä nauroin kuulokkeet korvilla Whose Line Is It Anywaylle – olen taas pitkästä aikaa satunnaisesti katsellut niitä ja aina jaksaa naurattaa :) Nyt aamulla käytiin Coffee Housessa aamupalalla ja nyt likat on pelailleet toisella koneellani vähän Littlest Pet Shop -peliä. Mutta nyt alkaa olla aika pistää pillit pussiin ja suunnata Särkänniemeen päiväksi. Ihanaa, että vielä saatiin kesäisen lämmin päivä, ainakin lupausten mukaan, tällekin reissulle :)

Espanjan taivaan alla

Onhan ollut ihana kuuma kesä Suomessakin tänä vuonna. Siltikin mieli teki jonnekin reissuun lomalla, ja kun nousee koneeseen, on määränpäässä ehdottomasti oltava lämpimämpää kuin Suomessa. Vielä lämpimämpää, vaikka hyvä kesä on ollutkin. Viikko sitten perjantaina noustiin siis koneeseen, nokka kohti Torremolinosta ja oltiin perillä paikallista aikaa vielä niukasti perjantain puolella.
 
Kun Suomessakin oli helteet päälle kolmenkympin ja päivät enimmäkseen aurinkoisia tai vähintään puolipilvisiä, oli melkoinen pettymys, kun lauantai valkenikin pilvisenä. Ja pysyi pilvisenä iltaan asti. Lähdettiin hotellista ilman karttaa etsimään rantaa ja lopulta käppäiltiin rantakatua toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Illalla syötiin rantaravintolassa ja ihmeteltiin kuuta Torremolinoksen yllä, sen aikaa kuin se pilvien takaa hetken kurkisteli.
 
 
Seuraavana aamuna oli sitten se täysi auringonpaiste. Ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja… Pakattiin pyyhkeet reppuun, rasvattiin iho, vedettiin biksut ja tsimmarit päälle ja lähdettiin biitsille. Ensin aamupala-brunssi rantakahvilassa, sitten aurinkotuoleihin makoilemaan. Tunnin-puolentoista välein käytiin kahvilassa vähän viilentymässä ja juomassa jotain. Lopulta jotain syötävää ja siitä takaisin hotelliin suihkuun. Kurkkaus koneelle ja illemmalla käpöttelemään Torren keskustaan. Aika lailla sama diili joka päivä. 
 
Siinä kuuden rantapäivän aikana ehdittiin nähdä meri jos jonkinlaisena. Oli sitä normaalia vellomista, jossa käytiin yhtenä päivänä vähän lillumassakin pariin otteeseen. Ja oli keltaisen lipun arvoinen aallokko, joka teki rantavedestä monen metrin matkalta yhtä hiekkamössöä. Ja oli rajun tuulen aiheuttamaa pinta-aallokkoa, johon ei paljon tehnyt mieli uimaan. Mutta tuuli viilensi ihoa niin kivasti, että sinä päivänä taidettiin jaksaa makoilla pisimpään.
 
 
 
Rannalla välillä luin, välillä ihan vaan torkuin. Ensimmäisen mukana olleen kirjan luin loppuun jo menolennolla, toisen kirjan luin biitsillä, kolmannen aloitin biitsillä, se on kesken yhä. Rannalla oli rauhallista, etenkin kun ei oltu ihan siellä vedenrajassa, missä ne suht harvat lapsiperheet viihtyivät. Monotonista hiljaisuutta rikkoi lähinnä satunnaiset "Cocacola-cerveza-aqua!" ja "elaaathoo! aiscriiim!" -huudot sekä yllä välillä pörränneet poliisikopterit ja djangowango-tai-mitä-lie-mainoslakanoita vetäneet pienkoneet.
 
 
Ruoka tuolla oli mielettömän hyvää. Ja sitä oli paljon! Kun luuli syövänsä sellaisen sopivan mukavan aterian alkusalaatilla tai -keitolla – oli muuten esimerkiksi ihan älyttömän hyvää kylmää tomaattikeittoa tuorevihanneksilla – ja pääruualla, sai alkuruuan jälkeen tosissaan miettiä, mihin mahaan sen pääruuan söisi. Annokset olivat todella isoja. Jälkiruuasta ei voinut puhuakaan. Tai taidettiin kerran syödä jälkkärikin, ananasta ja melonia.
 
 
Minä maistelin kaikenlaisia erilaisia mereneläviä, kun kert oltiin paikassa, jossa niitä oli tarjolla. Mustekalaa erinäköisissä muodoissa, isoja ja pieniä squideja. Niitä ravintoloiden edustoilla savustettuja sardiineja tietenkin oli pakko maistaa, ja miekkakalaa. Paella jäi tällä kertaa syömättä, sillä sitä tarjoiltiin useimmissa paikoissa kahden annoksina, eikä miesystävä oikein välitä. Ei se mitään, tuli kalojen lisäksi syötyä sitten lampaankylkiä ja pinaattilasagneakin.
 
 
 
Kolmena päivänä oltiin saman ravintolan, La Paellan (jonka Paellat niinikään olivat väh. kahdelle), tontilla. Syötiin siinä aamupala: sitä samaa kuin muuallakin: sämpylää tai toastia, paistettuja munia, pekonia, jopa ranskalaisia. Ja juotiin välidrinksut: miesystävälle kokis ja olut, minulle kaksi jääteetä (à 2dl). Ja syötiin siinä päivän pääateria biitsiltä lähtiessä. Siinähän ehti jo tarjoilijat oppia meidän tavat :D Ja viimeisenä päivänä paikan symppis setätarjoilija jo huolehti meidän syömiset tyyliin: nyt te voisitte syödä suolaista, nyt olisi vuorossa hedelmiä. Ja hyvä hedelmälautanen saatiinkin :)
 
 
 
Kookospirtelöitä join reissun aikana melkoisen monta, välillä aamupalaksi, välillä iltapalaksi, välillä välipalaksi. Ja Sangriaa upposi koko vuoden edestä. Se on hyvää, mutta rajansa silläkin. Ja kananmunilla ja pekonilla ja vaaleilla sämpylöillä… Jääteelläkin. Mutta niihin pirtelöihin en ehtinyt kyllästyä. Viimeisenä iltana herkuttelin sellaisella ylimakealla vohvelilla, jota en saanut syötyä loppuun asti edes. Sellaistakaan en ihan heti uudelleen kaipaa.
 
 
 
Kyllä, matka oli rannalla makoilua, syömistä ja juomista. Paljon ei tullut shoppailtua, jotain pientä vähän siitä kävelykadun varresta, mistä kuljettiin ohi päivittäin. Tuliaisiksi on vähän jotain tytöille – pyyhettä ja paitaa ja hain jotain suklaatäytteisiä leivonnaisia Mercadonasta jossa oli aika suppea valikoima – ja itselle joku paita ja mekko ja melkoinen rusketus! Matkan tarkoitus tuli täytettyä: täydellistä rentoutumista rannalla ja kunnon väri iholla. Niin ja irti arjesta, Finskin koneella. Onneks matkustajia ei punnita – laukuissa ei ylipainoa ollut, mutta itsestämme ei oltu ihan varmoja, kaiken sen syömisen jälkeen ;)
 

Päivien kimallus

Jos olen rehellinen, en voi sanoa, että tämä loma tähän asti olisi ollut helppo. On ollut tottumista ja sopeutumista kokonaan uudenlaiseen elämään, oikeastaan aivan jokaisella meistä. Ja se tuottaa aina omat tuskansa. Mutta loma on ollut silti ihanaakin. Täynnä hyviä hetkiä, kun on osannut tarttua niihin ja olla murehtimatta elämää eteenpäin niin paljon.
 
Säät ovat ainakin suosineet tällaista hellefania. Ihana ihana aurinko! Ja niinä muutamana pilvisempänä tai sateisenakin päivänä on ollut lämmin. Sää on ihan niinkuin elämäkin. Aina vaan ei paista aurinko, muttei aina ole sateistakaan. Hyvistä ja aurinkoisista hetkistä pitää nauttia täysin siemauksin, silloin jaksaa vähän paremmin ne sateet ja pilviset ja harmaatkin päivät.
 
Analogia ontuu tosin vähän tuossa sateiden kohdilla. Kun elämässä sataa, ei oikeasti löydy intoa oikein mihinkään. Mutta kun ulkona sataa, voi kuitenkin tehdä sisällä jotain kivaa, tai ihan vaikka niitä rästissä olevia hommia himassa. Kuten laittaa vähän tavaroita paikoilleen. Viime viikon harmaat olin tyttöjen kanssa reissussa, tämän viikon sateita vielä odotellaan. Not! Tai no, pitäisihän nuo hommat saada tehtyä. Mutta kun se aurinko on niiiin ihana!!
 
Tyttöjen kanssa vietettiin aurinkoinen lauantai landella. Tytöt uivat auringonkimalteisessa järvessä heti kun faija oli saanut uuteen laituriin portaat kiinni. Sunnuntaina jatkettiin uinteja Sääksjärven rannalla. Se kuitenkin taitaa olla tytöille pannassa ainakin tämän loppukesän, sillä esikoinen saa sieltä aina aivan kamalat paukamat. Järvisyyhyä? Sääksistä likat lähtivät isänsä kanssa hakemaan uutta kissanpentua ja ovat nyt kolme viikkoa isällään kissojen kanssa.
 
 
Minulla on siis lapsiviikkojen jälkeen loppuloma omaa lomaa. Eilen kävin katsomassa uutta pikkukisua samalla kun vein kamoja tytöille. Otin vähän aurinkoa parvekkeella ja kävin pelaamassa pari helteistä ysiä Paloheinässä. Tänään käytiin miesystäväni kanssa nautiskelemassa auringosta ja meren kimaltelusta Munkan rantsussa. Makoilua auringossa ja ciabatta lounas Fresitalla, niin tai bissellä. Ja illalla uusia perunoita ja silliä ja leffan katselua hiostavalla nahkasohvalla.
 
   
 
Kesä, loma ja aurinko. Kuuma ihana jäätelökesä. Elämä ei ehkä ole juuri nyt helpoimmillaan noin yleisesti ottaen, mutta päivä kerrallaan elämä kulkee eteenpäin ja jokainen päivä on omalla tavallaan upea. Ja huomenna lisää aurinkoa ja meren kimallusta.

Ilman paineita

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun paahdoimme Hondalla kohti mökkiä, iloisina autoni ilmastoinnista. Oli upea maanantaipäivä ja harmitti vähän, että oli pakko aamupäivällä hoitaa muutama asia, minkä vuoksi päästiin lähtemään vasta iltapäivän puolella ajamaan. Oltiin kuitenkin syöty lounas juuri ennen lähtöä ja tosikoisen tarvitsemat uudet lantsaritkin olivat jo takaluukussa, joten ei tarvittu kuin yksi tankkaus- & tyhjennystauko Heinolassa, muuten ajettiin pysähdyksittä ja ehdittiinkin vielä mökillä nauttia auringosta monta tuntia. Joista suurimman osan lapset viettivät järvessä.
 
Oli ihana nauttia illasta lähes ilman hyttysiä. Ja ihana nukkua yö ilman kiusaavia hyttysiä. Tosin vain yhden vaivaisen paneelin päässä meistä oli ampiaispesä. Ovat mokomat keksineet että oven ulkopaneloinnin oksanrei’istä pääsee sisään ja tehneet pesän oven paneelien väliin. Esikoinen ne illalla bongasi siitä ovesta, mutta tuli silti nukkumaan vierasaittaan. Seuraavana yönä ei enää, sillä ampiaiset pitivät sellaista pientä kopinaa ovessa koko yön ja olihan se vähän creepy tai vähintään inhaa, kun tiesi, mistä ääni tuli.
 
Ampiaiset eivät kuitenkaan olleet syy sen yön heikohkoon yöuneen vaan liian litteä tyyny. Mökissä oli vain litteä ja vielä litteämpi tyyny, eikä se oikein meille muhkeisiin tyynyihin tottuneille toiminut. Kinattiin illalla esikoisen kanssa tyynyistä ja tyttären argumentti "sun aivot on jo niin vanhat, ettei ne tarvii niin pehmeetä alustaa" tuotti tyttärelle sen vähän vähemmän lituskan tyynyn ja minulle niskakivun. Ikivanhan Libero-mainoksen sanoin, "ainakin lapsesi nukkuu hyvin", vaikkakin nyt jo aika kauas kontekstistaan irrotetusti.
 
Tiistai valkeni upeana, kauniina ja aurinkoisena. Stadin suunnilta kantautui viesti sateista ja niinhän ne säätiedotuksetkin vähän sellaista povailivat keski-Suomeenkin, viimeistään keskiviikkona. Kaiken varalta ryhdyin siis heti aamupäivästä suunniteltuun toimeen: pestiin Honda. En siis minä yksin vaan minulla oli puoli tusinaa auttavaa käsiparia kanssani pesemässä, joten oltiin sitten kaikki lopulta märkiä. Biksuissa. Sitä paitsi kesähän kuivaa. Apujoukot kyllästyivät siinä vaiheessa kun minä aloin puunata sisätiloja ja järvestä nostettiin uppopumppu pois, sillä silloin pääsi taas uimaan.
 
Siinä sitten ihaillessani auringossa hohdellutta Hondaani, tarkastellessani kätteni jälkeä myös vanteissa, huomasin oikean eturenkaan olleen löysähkö! Jaiks! Ja me kun oltiin korvessa, seuraavana päivänä lähdössä ajamaan kohti Vesantoa ja sieltä sitä seuraavana vielä takaisin Stadiin. Ja renkaan paineet yhtä alhaalla kuin iltaa myöten lähestyneen matalapaineen. Vähän hirvitti että rengas olisi kokonaan tyhjä aamulla kun piti lähteä taas matkaan. Ja hyttysetkin tulivat matalapaineen myötä. Yö kuluikin siinä niitä tappaessa, mutta häviöllehän siinä jäi.
 
Lädettiin mökin pihasta keskiviikkona joskus puolen päivän tietämillä toivoen, että rengas kestää ensimmäiselle vastaantulevalle huoltsikalle saakka. Ja kestihän se, tosin sillä huoltsilla ei ollut ollenkaan vesi/ilma-tsydeemeitä, kun oli niitä "huollamme ihmisiä, niin ja ainiin, on tuossa pihalla jotain sen autonkin tankkiin" -paikkoja. Onneksi tien toiselt puolen löytyi ilmaakin renkaaseen, sekä ysätävllinen opastus poiketa Suonenjoella Teboilille, siellä on ihan oikea huoltokin! Hyvä, eikun matkaan vaan sinne sitten.
 
Teboilin ukko tsekkasi kuitenkin vain renkaan paineen ja totesi sen pysyneen ihan hyvin – olin täyttänyt sen siitä yhdestä mihin se oli tippunut sinne reiluun kahteen siellä aiemmalla Seolla. Ei tainnut kaverilla olla aikaa alkaa tsekata rengastani tarkemmin, kun kert vaan lähetti takaisin matkaan käskien seurailla tilannetta. No minähän seurailin ja totesin seuraavana päivänä renkaan näyttävän jälleen vähän muita löysemmältä. Mutta olikos Suonenjoen Teboilin huolto enää auki kun oltiin paluumatkalla? No eipä ollut. Joten kurvasin seuraavalle Shellille täyttämään jälleen rengasta – Tebarilla kun ei sitten ollutkaan laitteita siihen huollon ulkopuolella. Ja Shellinkin vempele oli kyllä vähintään epämääräinen, mutta vältti.
 
Ennen kuin kuitenkaan oltiin vielä sillä paluumatkalla, ehdittiin viettää pari pilvistä ja sateista päivää sukulaisten lehmätilalla. Satoi kun kurvattiin pihaan ja hetken päästä alkoi ukkostaakin. Ukkonen pyyhkäisi kuitenkin suht ohi, yhden rysähdyksen paukautti melkein päällä, mutta pian alkoi jo kirkastuakin ja arvattiin mennä uimaan. Illalla nousi pelloilta sumu ja aurinko laski tulipunaisena pallona metsän taa. Ilma oli vielä illalla päivän ukkosesta huolimatta hiostava. Ja aamulla oli taas taivas pilvessä.
 
Talon isäntäväki oli teillään suurimman osan torstaita, lapset leiripäivää viettämässä ja aikuiset uudella robottinavetalla töissä. Me siis likkojen kanssa nukuttiin pitkään ja vietettiin rentoa päivää nenät kiinni kirjassa tai akkareissa. Välillä tytöt kävivät ulkona telmimässä talon toisen koiran kanssa. Ja pientä ylimääräistä jännitystä saatiin päivään, kun talon toinen koira päätti lähteä karkuteille. Tytöt olivat aivan hädissään, kun koira pinkoi pitkin tietä näkymättömiin. Ei siinä auttanut kuin lähteä autolla etsimään. Onneksi löysin ja sain kiinni ja rahtasin sen takaisin kotipihaansa aitaukseensa.
 
Vähän myöhemmin käytiin vielä katsastamassa sitä tilan uutta ja uljasta robottinavettaa. Lehmät siis ihan lehmiä, mutta lypsyn hoitaa robotti. Olihan se ihan jotain muuta kuin parsinavetta ja jopa tällainen kaupunkilainen saattoi ymmärtää, että aika erilaiseksi muuttuu työ ja lehmän elämäkin, kun siirrytään vanhasta tuohon uuteen. Työtä piisaa yhä, mutta se on erilaista eikä niin kelloon sidottua. Ja olihan se hieno ja valoisa itse navettakin.
 
Iltaa myöden ajettiin eilen sitten vielä kotiin tyttöjen kanssa. Rengas-pysähdysten lisäksi pysähdyttiin alkumatkast jätskeille ja Pieksämäen kunnan laitamilla Tiinan tuvalle iltapalalle, kuten viime kesänäkin. Upeat maisemat, ihanat itseleivotut sämpylät ja karjalanpiirakat ja kalakukkoa, jota viimeksikin ostin kotiin tuomisiksi, niinkuin nytkin. Sen jälkeen paahdettiinkin tukka putkella himaan, aivan hämmästyttävän nopeasti, kun ei tarvinnut tankatakaan matkalla! Niin, ja tietenkin auringonpaisteessa. Se alkoi paistaa vähän ennen kuin lähdettiin ajelemaan.
 
Tänään kävin korjauttamassa sen renkaani. Ja sentin mittainen piikkihän siellä oli. Kundi paikkasi renkaan suits ja saits, ei olisi paljon vaatinut siltä TB:n ukoltakaan, jos olisi vain viitsinyt vaivautua. Ehkä olisi pitänyt olla korkokengät ja meikkiä naamassa ja unohtaa bareista puhuminen. Ehkä silloin olisi saanut oikeasti apuakin. Mutta ei se mitään, pärjättiin sitä näinkin. Ja nyt on rengas kondiksessa. Ei paineita lomalla. Paitsi renkaissa.