Kukkia, kukkia

En ole suuri puutarhuri, enkä mikään kukka-asiantuntija. En edes tunnista useimpia niistä, sen paremmin luonnossa kuin kaupassakaan. Puutarha meillä on, ja pidän siellä puuhastelusta ja sen kasvamisen seuraamisesta. Puutarhamme kukilla on pääsääntöisesti kuitenkin vain yksi tehtävä: tuottaa hedelmää. Kun tomaatti tai kurkku tai chili tai paprika kukkii, ei kukka ole komea eikä upea, mutta meille kauniinpi kaikkea, sillä tiedämme, että pian siitä kasvaa hedelmä. Olettaen, että mehiläiset hoitavat tehtävänsä ja useimmiten ne niin tekevät.

On meillä pihallamme joitakin tarkoin valittuja koristekukkiakin. En tiedä kaikkien niidenkään nimiä, sillä osan olen valinnut ihan vain siksi, että ne näyttivät kivoilta. Samettikukilla on tehtävänsä erinäisten tuholaisten loitolla pitäjänä. Talviaikaan meillä voi satunnaisesti nähdä leikkokukkia kuten ruusuja, tulppaaneita ja gerberoita maljakossa, mutta tuossa taisi hujahtaa hyvinkin kymmenen vuotta, ettei minulla ollut ensimmäistäkään viherkasvia, kukista puhumattakaan, kotonani. Ruukkuyrttejä ja -salaatteja ei lasketa, vaikka niitä keittiömme ikkunalla talvisin näkeekin.

Silti, minullakin on lempikukkani. Niitä on jopa jokunen. Ei ehkä niinkään yllättävää, että niihin jokaiseen liittyy jonkinlainen tarina.

Rhododendron

Jos aloitetaan ihan alusta, alussa oli rhodo. Meidän landella on iso rhodo. Se oli iso jo ollessani lapsi, joten nyt se vasta iso onkin. Tuo landen kallioisen karussa maastossa viihtyvä rhodomme tapaa olla täydessä kukassa kesäkuun puolivälin synttäreideni aikaan. Joka toinen vuosi se kukkiin hurjana, joka toinen vuosi vähän vähemmän. Opin rakastamaan rhodoa jo pikkulapsena, isoäidin kanssa landella. Siitä lähtien, kun minulla on ollut oma piha, olen halunnut rhodoa pihalleni. Nyt minulla viimein on. Luultavasti samaa landen rhodoa, tuossa etupihallamme.

Orvokki

Orvokki on toinen kukka, josta olen pitänyt lapsesta saakka. Isoäiti istutti niitä landella kukkapenkkeihin joka vuosi, ja ne olivat ainoat kukat, joiden kastelusta tykkäsin. Kastelukannua kallistellessani hyräilin itsekseni: “Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni…” Äiti minulle tuota laulua lauloi ja osaan sen yhä ulkoa. Meillä on orvokkeja pihalla nytkin.

Neilikka

Ehkä jos yritetään jotain kronologiaa ylläpitää, on neilikka vuorossa seuraavana. Neilikka astui sydämeeni ollessani kuudentoista. Olin isän, isän vaimon, ja isoäitini kanssa Viipurissa käymässä. Olin reissussa koko viikonlopun, sillä yövyimme Lappeenrannassa pari yötä. Minulla oli hirveän ikävä poikaystävääni (josta sittemmin tuli nyt jo ex-mieheni ja lasteni isä). Viipurin kauppahallissa erään kojun myyjä alkoi ylistää kauneuttani ja nappasi naapurikojun kukkaämpäristä neilikan, jonka ojensi minulle. Otin neilikan vastaan ja työnsin sen hiuksiini. Mielessäni tuo neilikka oli ikäväni inkarnaatio, ja siitä lähtien neilikka on ollut yksi lempikukistani. Eräänlainen tunteitteni konkretisoituma.

Oleanteri

No nyt pääsemme niihin kirjakukkiin. Joskus nuoruudessani luin Eero Ekqvistin kirjan Oleanterin punainen kukka. Tarina oli minusta hurjan kaunis. Se sijoittui Rooman ajan Palestiinaan ja jotakin tekemistä sillä oli kielletyn rakkauden kanssa – en enää sitä juuri muista, vaikkakin muistan sen, miten suuren vaikutuksen tarina minuun teki sitä lukiessani. Myöhemmin sain oman oleanterin – joka myös muuten rhodoa kovasti muistuttaa. Se kukki minulla monta kesää, kunnes kerran unohdin sen alkusyksyllä parvekkeelle ja halla tuli ja söi sen.

Auringonkukka

Auringonkukka on toinen lempikukistani, jonka nimenomaan kirja on elämääni tuonut. Torey Haydenin Auringonkukkametsä on huikea kertomus naisesta, joka joutui natsi-Saksassa synnyttäjäksi. Naisesta, joka yritti sodan jälkeen rakentaa uutta elämää, mutta jonka koko olemista ja sitä myötä perhettä ja lapsia, varjosti synkkä salaisuus, lapsensa menettäneen äidin kipu ja tuska, häpeäkin. Luin kirjan tosin aivan väärään aikaan elämässäni, esikoistani odottaessani. Itkin vesiputouksen lailla.

Tiikerililja

Nimeni johtuu heprean Shoshunista, joka tarkoittaa laakson liljaa, täsmällisesti ottaen kai kieloa, mutta olen ottanut vapauden tulkita sen vain liljaksi. Lilja, myös kalla, ylipäänsäkin kuuluu lempikukkiini, mutta rakkain niistä on minulle tiikerililja. Tiikerililja on liljoista se, jolla on eniten luonnetta, asennetta. Oranssi ja musta tiikerililja on liljojen kapinallinen. Liljojen epäsovinnainen teini. Vähän kuin minäkin punaisten ja mustien hiusteni ja vähän ikiteinimäisen kapinallisine asenteineni.

Orkidea

Orkidea on oikukas ja itsenäinen. Kaunis kuin mikä, mutta hivene karu varreltaan. Samaistun myös orkideaan ja vaikka minusta on vaikea pitää kasvi kuin kasvi hengissä, orkidean haasteen otan vastaan aivan toisella pieteetillä kuin useimpien muiden kasvien. Kun orkidea kukkiin uudemman kerran hoivissani, tunnen suurta riemua. Ja orkideani ovat kukkineetkin. Olen onnistunut!

Kirsikankukka

Kirsikkapuut, omenapuut, luumupuut ja mitä näitä on. Niistä kirsikka vaaleanpunaisine kukkineen on suosikkini. Kirsikka itsessään on minusta paljon esimerkiksi omenoita maukkaampi hedelmä, mutta sillä on vain vähän tekemistä sen kanssa, että niin pidän kirsikankukista. Ollessani kahdentoista, olin äidin kanssa Japanissa siellä sillä hetkellä asuneen parhaan ystäväni luona. Oli helmikuu, eikä Tokiossakaan vielä ollut hirveän lämmin, mutta ensimmäiset kirsikkapuut olivat jo kukassa ja se oli minusta yksi kauneimmista asioista maailmassa. Ihastukseni kirskikankukkiin sinetöi joitakin vuosia myöhemmin lukemani Mailis Janatuisen kirja Koulu ja kirsikankukka, jonka tarina niinikään sijoittuu Japaniin. Japanilla itsessään on ikuinen paikka sydämessäni.

Bougeainvillea

Kreikka – tai täsmällisemmin ottaen Kreikan Aegeanmeren saaristo, Kiklades, ja vielä täsmällisemmin sieltä Tinos – on toinen maa, jolla on oma paikkansa sydämessäni. Siellä, noilla kuvankauniilla saarilla, kasvaa bougeainvillea valtoimenaan. Oleanteritkin siellä kasvavat pensaina kukkien komeasti kesähelteillä, mutta seiniä kiipeävät ovien ja ikkunoiden ja parvekkeiden yllä roikkuvat bougeainvilleat ovat aivan oma villi palansa noita Kreikan saaria. Bougeainvillea tarkoittaa minulle aurinkoa, suolaista tuulta, merta ja karunkaunista luontoa. Valkoiseksi rapattuja taloja ja koboltinsinisiä ikkunanpuitteita. Sielun vapaata lentoa tuulen mukana.

Verenpisara

Pieni sydämenmuotoinen verenpisara kosketti sieluani erään talon portilla, kävellessäni siitä ohi liki joka päivä koirien kanssa, sydämeni ollessa raskas. Äitini oli kuollut, isoäitini oli kuollut, teinini kamppaili masennuksensa ja itsetuhoisuutensa kanssa. Pienet mutta sinnikkäät pinkit kukat katselivat minua pensaastaan ohi kävellessäni. Kurkottivat sydämeeni lohduttaen ja rohkaisten. Tuntui kuin suruni olisi saanut muodon. Tuntui kuin nuo piskuiset verenpisarat olisivat joka kerta ottaneet palan tuskastani ja muuttaneet sen kauniiksi ja vähemmän raskaaksi. Pieniksi vaaleanpunaisiksi timanteiksi. Kuin kyyneleeni olisivat muuttuneet kukiksi.

Ahkeraliisa

Ahkeraliisa ei ole kummoinenkaan, eikä oikeastaan edes lempikukkiani sinänsä, mutta minulla on vahva lukkarinrakkaus sitä kohtaan. Isoäitini kasvatti noita pieniä ja melko mitäänsanomattomia oranssinpunaisia kukkia sekä stadissa että landella joka kesä. Niitä kasvoi vanhassa käytöstä poistetussa puisessa jollassa, niitä kasvoi pihamaan kukkapenkeissä. Ne olivat myös ensimmäisiä kukkia joita itse omin kätösin istutin ensimmäiselle omalle pihalleni, isoäitini niitä minulle tietenkin tuotua. Lapsena autoin isoäitiä keräämään liisoista siemenet. Kun siemenet olivat valmiita kerättäviksi, niiden kotelo poksahti hauskasti sormissani.

Jos jotain Lissabonista

Välillä tuntui, ettei matkamme syntynyt onnellisten tähtien alla. Lentojen varaus oli ihan fiasko: syystä, jota en kyennyt ymmärtämään, täyttyivät lennot sellaista vauhtia, että pari kuukautta ennen aiottua matkaa, olivat liki kaikki järjelliset (hinnan, lähtöajan, matka-ajan ja välilaskukentän suhteen) lennot täynnä. Kalliiden lentojen menolento oli suora aamulento, oikein hyvä. Paluulento lähti viideltä. Jaiks! Pari päivää ennen matkaa minulle selvisi, että olin valinnut ajankohdaksi Euroviisuviikonlopun ja kohteeksi siis Lissabonin, joss viisut veisattiin.

Hotellin varaus oli tämän matkan valmisteluiden helpoin osuus, niin paljon kuin sitä yleensä vihaankin. Arvuuttelua ja kommenttien lukemista, googlemapsin selaamista ja kuvien katselua, metrokarttojen kaivamista ja hintavertailua, ja hyvällä tsägällä käy hyvä tsägä ja valittu hotelli on oikeasti hyvä. Silti onnistuin senkin sössimään valitsemalla Double-roomin, koska kuvan perusteella kuvittelin parisängyn koostuvan kahdesta sängystä – kunnes juuri ennen matkaa luin, että sängyn leveys on 130-155cm. Sen sain kuitenkin respassa vaihdettua Twin-bedsiksi saapuessamme.

Lähdin siis reissuun nyt 15-vuotiaan tosikoisen kanssa. Olimme kumpikin matkasta innoissamme – minäkin siitä huolimatta, että jokin kaiken suunnittelun haasteellisuudessa näggäsi tosi pahasti. Jotenkin myös hivenen jännitti matkustaa liki aikuisen lapseni kanssa. Korjaan, kaikesta tekemisestäni kriittisen teinin kanssa. Tiesin olevani suurennuslasin alla jatkuvasti ja vieraassa ympäristössä se aiheutti lievähköä ahdistusta ensi alkuun ja ärsytystä loppua kohti.

Aiemmin, lasten ollessa pieniä, reissasin heidän kanssaan paljonkin. Viime vuosina en ole kuitenkaan heidän kanssaan päässyt yhtään minnekään, erinäisistä syistä. Isänsä kanssa tosikoinen on ollut reissussa ainakin pari kertaa viimeisten vuosien aikana. Sen huomasi. Lasteni isä on insinööri ja pikkutarkka suunnittelija. Minä ole impulsiivinen ja spontaani enkä osaa suunnitella mitään. Kuvaavaa on, että kun en viiden minuutin sisällä saanut selvitettyä lentokenttäbussiasiaa netistä, jätin sen silleen ja tuumasin, että mennään taksilla, jollei saada busseista tolkkua kentällä.

No, saatiin busseista tolkku kentällä kyllä. Ehkä osittain siksi, että tosikoinen käski minun käydä infosta kysymässä. Samaa toisteli muutaman muunkin kerran, mm. metro/bussi-lippuja ensi kertaa ostaessamme, mutta silloin tuumasin, että kyllä minä helevetti tästä edes selviän kysymättä! Bussi siis löytyi ja pääsimme hotelliin ehkä ihan samalla hinnalla, kuin minkä taksi olisi kustantanut. Tai ehkä just pari euroa halvemmalla.

Checkattiin itsemme sisään hotelliin, missä emme tietenkään heti sitä (vaihdettua) huonetta saaneet – kellohan ei ollut vielä yhtätoista aamulla! – joten jätimme matkalaukun respaan ja lähdimme metroasemalle ihmettelemään lippujen ostoa. Tavasin laitteen ohjeita, mutta siitä huolimatta, että ne olivat englanniksi, ostin tajuamattani kaksi vuorokautta aikaa lippuihin aikomani yhden sijaan. Ei sillä, se toimi lopulta oikein hyvin! Onnellinen sattuma siis, vaikka sillä hetkellä, “mokani” tajutessani tunsin itseni täysin toopeksi.

Menimme metrolla satamaan saakka ja lähdimme kävelemään vanhan kaupungin halki, Eurovision Villagen ohi, kohti respan keskustaksi merkitsemää aluetta. Syötiin lounasta eräässä katukahvilassa – TAP suorastaan tarjoili koneessa aamupalan, mutta olihan siinä jo nälkä! – ja tehtiin ensimmäiset pienet shoppailut. ALE HOP kuulosti jotenkin suomalaiselta suorastaan, tai jos käänsi aivot englanniksi, olutkaupalta. Sellainen Tiger of Copenhagenin tapainen halpakauppa se oli. Siellä oli kaikenlaista hassua ja hauskaa.

Pyörähdettiin H&M:ssä, ostettiin katukauppiaalta mansikoita, bongattiin (tai minä bongasin) Hard Rock Cafe ja kellon ollessa puoli kolme, palattiin metrolla hotellille. Huoneessa tosikoinen, joka oli juuri ennen matkaa ollut vähän flunssainen, nukahti päikkäreille – paikannettuaan ensin lähimmän Lidlin ilmoitettuani lähteväni etsimään ruokakauppaa jotta saadaan huoneeseen vettä. Nuoret ja googlemaps! Mitä seikkailua se sellainen on, että tietää minne menee? ;P

Tosikoisen nukkuessa huoneemme mukavallä sängyllä, minä kävelin kolmisen sataa metriä Lidliin ostamaan sitä vettä. Matkalla bongasin Seaside-nimisen kenkäkaupan sekä Hua-jotakin kiinakaupan. Tein mental notet kummastakin, mutta jatkoin matkaani Lidliin. Noukin sieltä mukaani 5,4l vesitankin ja katselin punaviinejä toivoen, että olisin pakannut mukaan korkinavaajan. Ei siellä mitään kierrekorkillisia pulloja ollut!

Palasin hotelliin vesitankin kanssa ja joskus viiden maissa herättelin tosikoisen ajatuksena mennä jonnekin vähän syömään vielä jotain. Ensin kuitenkin poikettiin Seasideen, mistä lopulta palattiin hotelliin viemään ostokset huoneeseen ennen kuin käveltiin kiinakaupalle saakka. Sieltä löytyi korkinavaaja ja pullon sulkija ja sen vierestä ruokakauppa, josta ostin kuin ostinkin pullon paikallista viiniä, arvottuani ensin pullon. Sillä hetkellä arvostin Alkon lappusia.

Syötiin lopulta kaupasta ostettuja eväitä hotellihuoneessa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna, aamupalan jälkeen, lähdimme Lissabonin eläintarhaan. Kierrettiin eläintarha kolmeen kertaan: jalan, kaikkea rauhassa katsellen; köysiradalla, mistä oli mainiot näkymät myös koko kaupungin yli; maisemajunalla, ihan vain aikaa tappaaksemme ennen delfinaarioesitystä, johon olimme vierailumme päättämässä. Delfiinien jälkeen syötiin päivän ateria eläintarhan Mäkissä, krokotiilien uiskennellessa muovisermin toisella puolen.

Huomasin siinä matkalla, että meillä on kummallakin omat bucket-listimme matkoja varten. Minä haluan jokapaikassa tutustua paikalliseen metroon, käydä Desigualissa (jos sellainen löytyy), syödä kerran Hard Rock Cafessa ja nähdä paikan yöaikaan. Haluan joka reissulta ostaa jääkaappimagneetin ja shottilasin (sellaiset myös nuoriso tuo meille yleensä reissuiltaan, ainakin sen magneetin). Tosikoinen taas ostaa avaimenperän ja mukin ja ehkä magneetinkin, haluaa ainakin tsekata missä on Lidl ja käydä paikallisessa Mäkissä.

Desigualia ei Lissabonin keskustassa ole, mistä olin suunnattoman yllättynyt. Lähimmät viralliset kaupat ovat Almadassa ja Amadorassa, joihin kumpaankin olisi ollut yli tunnin bussimatka. Tyydyin siis El Corte Inglesin Desigual-nurkkaan, jonka valikoima oli melko suppea. Sieltä kuitenkin lähti mukaan uusi rotsi kummallekin. El Cortesta ostin myös itselleni mageen Caminattan lompakon. Caminatta on myös espanjalainen brändi ja sen lompakot ja laukut ovat tosi kivoja!

Käveltyämme kahtena päivänä ihan riittämiin, päätettiin kolmas matkapäivä viettää vähän vähemmän jaloillamme ja hypätä Hop On Hop Off -bussin kyytiin. Selvittelin iltasella netistä sightseeing-reittejä, Castelo Sao Jorge mielessäni väikkyen, mutta koko homma tuntui jotenkin epäselvältä. Sen verran netistä ymmärsin, että olipa linja mikä tahansa, se lähtee Marque de Pombalilta, joten sinne aamupäivällä suuntasimme kulkumme. Reitit olivat aivan eri, kuin mitä olin netistä lukenut, mutta ei sen väliä. Ostin meille combon Belem ja Castelo.

Hypättiin ensin Belem-reitin bussiin ja jäätiin Belemin linnakkeella pois kyydistä. Käveltiin linnaketta katsomaan ja rantaa pitkin löytöretkeilijöiden muistomerkille, jonka luona oli seuraava reitin pysäkki. Ei palattu bussilla ihan Pombalille saakka, vaan käveltiin Parque Edward VII:n läpi ennen kuin noustiin pikkubussiin ajatuksena nousta siitä Castelolla, pyöriä siellä hetki ja tulla sitten bussilla Hard Rock Cafelle syömään illallista.

Tosikoista alkoi siinä istuessa jo väsyttää, ja kun liikenne seisoi ja seisoi ja takkusi, tyttö nukahti olkaani vasten. Siellä oli jäätävä iltapäiväruuhka sen lisäksi, että  reitin läpi meni joku diplomaattikuljetuskin, jonka takia liikenne seisoi pitkään. Bussimatka Castelolle, jonka piti kestää puolisen tuntia, kesti hyvän matkaa toista tuntia. Siellä vuoren huipulla soi livemusa, maisema oli upea ja tunnelma jotenkin suorastaan festive, mutta bussimatka oli täysin puuduttanut meidät. Yhteisestä päätöksestä jatkoimme vain matkaa alas ja kohti ruokaa.

Bussi oli reippaasti myöhässä aikataulustaan, eikä vaivautunut pysähtymään enää missään päästyään alas ja pois ruuhkista. Päädyttiin siis takaisin Pombalille, parin metrovälin päähän Hard Rock Cafesta. Hetken jo meinasimme palata vain hotelliin, mutta, ruoka houkutti ja mentiin kuin mentiinkin Hard Rock Cafeehen. Se oli tosikoiselle ensimmäinen HRC-kokemus ja ensimmäinen kommentti sisään astuttuamme oli “äiti MINNE sä olet mut tuonut?!”. Ruoka oli taatun hyvää ja luulen, että alkushokin jälkeen tytärkin lämpeni ravintolalle.

Viimeisen kokonaisen Lissabon-päivämme vietimme Columbuksen kauppakeskuksessa. Primark ja paljon butiikkeja, Promod, ja Continente, josta löytyivät tuliaisjuomat ja paljon kuivattua kalaa (jota en ostanut) ja vähän iltapalaa. Muutaman tunnin ostoskeskuksessa pyörimisen jälkeen olimme aivan valmiita palaamaan hotelliin, joten sen teimme. Pakkailtiin kamojamme, punnittiin matkalaukkua ja jännitettiin yöheräämistä. Tosikoinen jossain vaiheessa nukahti, minä en niinkään.

Puoli kolmen aikaan checkattiin itsemme ulos hotellista ja noustiin hotellin järjestämään lentokenttäkuljetukseen, joka oli fancystä nimestään huolimatta ihan normaali taksi, ja oltiin kentällä jo kolmen aikaan. Selvittyäni vaivoin lentoselvitysautomaatista, joka ei huolinut pankkikorttia ruumalaukkua maksaessani, tiputettiin laukku baggage dropiin. Huomattavasti nopeampi toimitus kuin mennessä, jolloin edellämme oli lauma portugalilaisia eläkeläisiä, jotka säätivät ylimääräisten laukkujensa kanssa ihan huolella.

Nukuin ensimmäisen lennon Lissabonista Amsterdamiin, join Schipholissa aamulatten ja katselin toisella lennolla uusimman Shadowhunter-jakson, jonka olin ladannut Kindleen hotellissa. Kotomaassa odotti kuuma ihana kesäpäivä ja merikrotti, josta tehtiin iltasella vartaat. Suomessa oli koko matkamme ajan lämpimämpää kuin Lissabonissa, mutta onnistuin minä silti polttamaan nenäni ja käsivarteni sightseeing-bussin katolla istuessa.

Shoppailujen, eläintarhan apinoiden ja kirahvien, sekä sightseeingin ohella matkan oleellisin anti oli ehdottomasti se, mitä opin niin tosikoisesta kuin itsestänikin (tosikoisen ystävällisellä avustuksella):

Pros and cons of traveling with your teen:
– you can see a glimpse of the wonderful competent adult they are about to become
– you get to spend time with the best company in the world, your own offspring
– you will never think too highly of yourself for their critizism is bound to keep you humble
– you get to understand how utterly stupid and lame you are
– you have the best authority in style and any other possible matter always beside you, ready to give their assessment to you
– you have a pal to banter with and quarrel with while knowing they aren’t going anywhere even if you fight
– you get to practise saying no (or risk exceeding your bank account)

[Kuvia matkalta Flickrissä]

Year 2017 in stats, pics, and books

Countdown to the New Year, 2018, is currently 7 hours. Time to make a recap. I’m lazy and doing this in English only this time.

Overall, this year has been a rather good one. We’ll get to the highlights (and the lowlights) in a bit, but putting it all on a scale, this year definitely stays on the plus side of things. Blog-wize, it has been a slow year. I haven’t written that much, and the blog was down for a couple months, and thus, the amount of visitors has been an all time low of 1,979 this year. All autumn long I’ve been busy with a different kind of writing project.

My favorite thing about the stats (as I really don’t follow the visitor count too much) is the search terms that lead people to my blog. We’ll start with the top 6 list of those:

  1. fingerpori tulit mieleen (reference to my favorite daily comic strip Fingerpori, specifically one specific strip)
  2. kirous on ohi (the curse is over)
  3. sinirusettiseura (blue ribbon society)
  4. tiina saa rollaattorin (tiina gets a walker, reference to a preteens’ book series)
  5. lakunenät (liqourice noses)
  6. ruotsalainen leka (swedish sledgehammer)

As for my year, let’s take a look.

January

January kind of slipped by without too much noise. I think we were mentally getting prepared to move out of our lovely old house and into my late grandparents’ row house apartment.

Stats: 5 posts, 421 views
Book of the month: Lemmy Ace of Spades (Mick Wall)
Pic of the month: Dogs smelled a rat

February

Proud month for Finland: gay couples finally got their marriage rights.

Stats: 7 posts, 254 views
Book of the month: The Book Thief (Markus Zusak)
Pic of the month: Blinis at dad’s birthday

March

My husband got his Finnish citizenship o/

Stats: 4 posts, 219 views
Book of the month:  The Life and Opinions of Maf the Dog, and of His Friend Marilyn Monroe (Andrew O’Hagan)
Pic of the month: Icy waterdrop, taken with my new macro lense

April

We moved to our new home and started the kitchen remodeling that still isn’t complete, even thought the kitchen is fully funtional and has been since June. I also visited the ER due to some bad stomach pains that turned out to be codeine induced galbladder cramps.

Stats: 1 post, 93 views
Book of the month: The Loney (Andrew O’Hagan)
Pic of the month: My library <3

May

Kitchen remodeling and stuff. Blur of a month.

Stats: 3 posts, 1 view (not exactly accurate, since the posts were originally made to the old SFFM archive)
Book of the month: Hammurabin enkelit (Max Seeck)
Pic of the month: On the “Maapallokivi” (Earth rock) with dogs

June

Company trip to Tallinn. Foo Fighters at Rock the Beach I..I

Stats: 2 posts, 115 views (SFFM back online)
Book of the month: Somebody to Love – The life, death and legacy of Freddie Mercury (Richards – Langthorne)
Pic of the month: Mike Monroe on stage with the Foos

July

Got married with my husband for real, finally <3 Spent a week in Vuotso, Lapland on summer vacation / “honeymoon”.

Stats: 3 posts, 244 views
Book of the month: Lady Midnight (Cassandra Clare)
Pic of the month: White wine in Lapland

August

Finland was shaken by a disgruntled refugee boy, who stabbed eight people in Turku.

Stats: 2 posts, 99 views
Book of the month: H is for Hawk (Helen MacDonald)
Pic of the month: Kitchen got tiles on the walls

September

I don’t think too much was going on, other than the life as usual. Maybe some more kitchen remodeling stuff and putting up new lights in our home.

Stats: 3 posts, 167 views
Book of the month: Utopia (Sir Thomas More)
Pic of the month: Autumn sun and leaves

October

If the biggest thing in our life was getting along without our car for a couple of weeks after some part of the transmission stuff broke, I think our life was pretty good. Oh, Cats at Hartwall Arena.

Stats: 1 post, 104 views
Book of the month: The Sunrise (Victoria Hislop)
Pic of the month: Old Deuteronomy

November

I spent a few days in Dublin in the European SharePoint Conference.

Stats: 5 posts, 168 views
Book of the month: Born in Fire (K.F. Breene)
Pic of the month: Temple Bar

December

Finland turned 100 years old. Company trip to Prague.

Stats: 2 posts (not including this one), 94 views
Book of the month: The Island (Victoria Hislop)
Pic of the month: Orchids and the winter sun – a rare sunny and snowy day

Happy New Year!

Aikamatka

Katsaus menneeseen – ja vertailuna edellinen 9 vuoden takaa.

10 vuotta sitten, vuonna 1998 – 10 vuotta sitten, vuonna 2007
1. kirjoitin graduani kovalla tohinalla – opiskelin duunissa softakehitystä
2. suoritin psykiatrian appron – aloiteltiin talonrakennusprojektia
3. sain ajokortin – aviokriisikin oli aluillaan jo

5 vuotta sitten, vuonna 2003 – 5 vuotta sitten, vuonna 2012
1. tosikoinen syntyi (keväällä) – seurustelin toista vuotta nykyisen mieheni kanssa
2. olin siis kotiäitinä, päivät kuluivat puistoillen ja Itiksessä hengaten – vietettiin kaksi viikkoa kesälomaa Tinoksella koko viiden hengen poppoolla
3. esikoinen oli kirkon päiväkerhossa – muutettiin syksyllä yhteiseen kotiin

3 vuotta sitten, vuonna 2005 – 3 vuotta sitten, vuonna 2014
1. palasin töihin, uuteen firmaan yritysjärjestelyjen mainingeissa – päästäni leikattiin kasvain
2. muutettiin Klaukkalaan, asuin ensimmäistä kertaa elämässäni maan tasalla! -otettiin toinen koira, Timmy
3. tytöt aloittivat ensin perhepäivähoidon, sitten Klaukkalassa päiväkodin – syksyllä oli muutto uuteen (yhteiseen) kotiin

vuosi sitten, vuonna 2007 – vuosi sitten, vuonna 2016
1. meidän talon rakentaminen aloitettiin – vanhemmasta tytöstäni kuoriutui poika
2. vaihdoin töissä osastoa, uusiin haasteisiin – keskimmäinen muutti asumaan äidilleen
3. esikoinen aloitti ekan luokan – nuorimmaisesta tuli virallisesti teini

tänä vuonna 2008, tähän mennessä (loppuvuodesta) – tänä vuonna tähän mennessä (tammikuussa)
1. olen kulkenut läpi harmaan kiven – ollaan allekirjoitettu uusi vuokrasopimus, muutto häämöttää kolmen kk päässä
2. olen ottanut härkää sarvista niiden uusien haasteiden parissa moneen kertaan – olen päättänyt jälleen parantaa leikkauksen jälkeen rapistumaan päässeet elintapani
3. muutettiin tähän meidän taloon – eipä tässä paljon normaalielämää kummempaa ole ehtinyt

eilen
1. olin ekaa kertaa elämässä seinäkiipeilemässä ja se oli mageeta! – käytiin mittailemassa tulevaa kotiamme (edesmenneen isoäitini koti)
2. minut (ja muutkin) meikattiin ja valokuvattiin duunissa – saunottiin kuten joka lauantai, ihanassa vanhassa puusaunassamme, jota tulee ikävä
3. kävin lekurissa ja aloitin antibiootit korvatulehduksen takia – korkkasin joululahjakirjani “Sinisen kuoleman kuva”; vaikuttaa oikein mainiolta kirjalta (ajankuvaa Viipurista kieltolain aikaan, poliisiromaani by Mikko Porvali)

tänään
1. huokaisin helpotuksesta erään haasteen ollessa ohi, kohtalaisin arvioin – heräsin unesta, jossa lapseni olivat taas noin 5 ja 3 -vuotiaita eivätkä totelleet mitä sanoin
2. vietin perheen kesken pikkujoulua glögin ja joulun ekojen luumutorttujen kera – olen kohta juonut cappucinoni
3. istun hiipuvan takkatulen ääressä kirjoittamassa tätä – kirjoitelen tätä koirien ja miehen vielä tuhistessa (olen hereillä hämmentävän aikaisin: heräsin jo 9:30!)

huomenna
1. leivotaan pipareita lasten kanssa – on taas työpäivä, kurssinpitoa
2.&3. vapaapäivä – en ole suunnitellut mitään piparinleipomista kummempaa – ystävien kanssa illastamaan eli ilojen ja surujen jakamista ja paljon naurua ja hyvää ruokaa tiedossa

ensi vuonna 2009 – ensi vuonna 2018
1. tosikoinen aloittaa eskarin – esikoinen täyttää 18 :o
2. mies täyttää 40v – aika aikaista sanoa paljonkaan :)
3. jaa-a, onneksi elämää ei ole kirjoitettu valmiiksi :) – ks. edellinen kohta

The good, the bad, the meh and the books of 2016

Vuosi valuu kohti loppuaan. Aika katsoa taas taaksepäin ja poimia vuoden hyvät, pahat, ompahavvaan ja kirjat esiin. ** This year is nearly over, so it’s time to take a look back and pick out the good, the bad, the meh and the books of the year.

Tammikuu ** January

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Harvinainen illanistujainen Stadissa teinien toimiessa koiravahteina ** rare occasion of going out with husband while teens were dogsitting
+ X-Files season 10 <3
+ Star Wars: The Force Awakens

– R.I.P. David Bowie
– R.I.P. Alan Rickman
– Auto juuttui lumiseen ojaan ** Car stuck in snowy ditch

* Kauniit lumiset maisemat ** The beautiful snowy nature

Kuukauden kirja ** Book of the month: Serpent (by Clive Cussler)

Helmikuu ** February

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Puhdas pään MRI ** Clean MRI ogf head
+ Kissakahvila Helkatti ** Cat coffee shop Helkatti

– Kehä ykkösen nopeuskamerat ** The speed cameras on Ring 1
– R.I.P. Uberto Eco

*  Työmatka Harjavaltaan ** Businesstrip to Harjavalta

Kuukauden kirja ** Book of the month:  Daughter of Narcissus (by Lady Colin Campbell)

Maaliskuu ** March

Brussels

+ Boulderoimassa eli seinällä pitkästä aikaa ** Bouldering, ie. wall climbing for the first time in years
+ Tallinna kaveriporukassa ** Tallinn with friends

– Brysselin lentokentän pommi-isku ** Bomb at Brussels Airport

* Työmatka Brysseliin ** Business trip to Brussels

Kuukauden kirja ** Book of the month: Luostarin varjot (by C.J. Sansom)

Huhtikuu ** April  

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Aloin maalata ** I started painting
+ Escape Room ensimmäistä kertaa ** Escape Room for the first time
+ Sain iPhone SE:n ** Got my iPhone SE

– R.I.P. Prince
– North Carolina diskriminaatio-lait ** North Carolina discrimination laws

* Nuorimmaisestakin tuli teini ** The youngest one became officially a teen

Kuukauden kirja ** Book of the month: Viipurin kaunotar (by Kaari Utrio)

Toukokuu ** May

2016-05-11 16.16.39

+ Ilmavoimamuseossa vierailu ** Visiting The Finnish Airforce Museum
+ Äitienpäivä ja Mamma <3 -muki ** Mother’s Day and Mamma <3 mug
+ Seikkailupuisto Korkee ** Adventure park Korkee
+ Hanami-juhla ystävien luona ** Hanami party at friends

* Työmatka Jyväskylä/Tikkakoski ** Business trip to Jyväskylä/Tikkakoski
* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma
* Sokeriton kuukausi ** Sugar free month
* Tyttärestäni kuoriutui poika ** My daughter grew up to be a son

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Pursuit (by Janet Evanovich)

Kesäkuu ** June

2016-06-17 21.23.13-2

+ Esikoinen pääsi peruskoulusta ja pääsi haluamaansa lukioon ** Oldest kid graduated from “peruskoulu” (sort of like junior high, which in Finland ends the mandatory school) and was accepted to the high school which was his first choice
+ Tosikoinen pääsi ala-asteelta ** Youngest one finished the elementary school
+ Rakennettiin hieno workbench autotalliin ** Built a sturdy workbench for the mancave in the garage

– Myrsky, jonka seurauksena tosikoiselta jäi partioleiri väliin ** Storm, that caused the youngest one to skip scout camp

* Mökkireissu teini-nelikon ja koiran kanssa ** At the summer cottage with four teens and a dog
* Brexit

Kuukauden kirja ** Book of the month: Scar Tissue (by Anthony Kiedis)

Heinäkuu ** July

2016-07-18 14.19.08

+ Kesäloma ** Summer vacation
+ Lapin reissu ** Trip to Lapland
+ Grillibileet kavereiden kanssa ** Barbecue with friends
+ Seikkailupuisto Zippy omien teinien kanssa ** Adventure park Zippy with my teens
Valkealalaiset tytöt pelastivat pikkupojan hukkumiselta ** The two girls who saved a little boy from drowning in Valkeala

– Liki päivittäiset ukkoset, jotka pelotti Meggieä ** Almost daily thundering that scared Meggie
Surullinen ja pelottavakin uutiskuukausi ** Sad and even a bit scary month of news

* Pokemon Go

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Storied Life of A.J. Fikry (Gabrielle Zevin)

Elokuu ** August

2016-08-20 17.24.19

+ Ystävien ihanat häät ** The lovely wedding of my friends
+ Viikonloppu kummitätini luona ** Weekend with my godmother

– Räjähdyksiä Thaimaassa ** Explosions in Thailand
– Sähköisten lukiokirjojen hankinta ** Buying highschool eBooks
– Kahdet ylinopeussakot parin viikon sisään ** Two speeding tickets within two weeks
– R.I.P. Gene Wilder

* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma

Kuukauden kirja ** Book of the month: Tyttöteurastaja (by Riitta Lehvonen)

Syyskuu ** September

2016-09-23 19.00.34

+ Lyhennytin hiukset optimaaliseen mittaan ** Had my hair cut short(er), to an optimal length
+ Rapujuhlat landella ** Crawfish party at our summer place

– Surkea hotelli Iisalmessa ** Sucky hotel in Iisalmi

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Rauma/Pori ** Business trip to Rauma/Pori

Kuukauden kirja ** Book of the month: This is a Call: The Life and Times of Dave Grohl (by Paul Brannigan)

Lokakuu ** October

DSCN1714

+ Firman “pikkujoulu”matka Seefeldiin, Itävaltaan ** Company trip to Seefeld, Austria

* Aika mitäänsanomaton kuukausi noin muuten ** A pretty uneventful month otherwise

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Book Thief (by Markus Zusak)

Marraskuu ** November

2016-11-14 16.28.05

+ Konferenssimatka Wieniin ** Conference trip to Vienna
+ Ilta kummitädin seurassa ** Evening with my godmother

Trump
– Viikkojen kamppailu flunssaa vastaan ** Weeks of struggling against flu
– Parin päivän äänettömyys ** Being voiceless for a couple days

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Heinolaan ** Business trip to Heinola

Kuukauden kirja ** Book of the month: Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children (by Ransom Riggs)

Joulukuu ** December

2016-12-27 14.56.35-1

+ Tämäkin vuosi loppuu ** This year will come to its end
+ Joulu ja loma ** Christmas and vacation
+ Ei työmatkoja ** No business trips

– R.I.P. George Michael
– R.I.P. Zsa Zsa Gabor
– R.I.P. Carrie Ficher
– R.I.P. Debbie Reynolds
– Miehen jatkuva työreissaus ** The many business trips of my husband

* Saara Aalto (X-Factor Britain)

Kuukauden kirja ** Book of the month: Kenkäheinistä kännyköihin (by Riitta Lehvonen)

My best friend

dogThreetooWhen I was like eight years old or so, on second grade or so, we had this school assignment to write and draw a story about our best friend. I chose to write about my grandma’s dog, a wire haired fox terrier. She was my best friend while growing up, before I had any other real friends. We spent summers together at our summer place with my grandma, playing and asking for snacks and whatnot. I wanted to have my own dog, just like almost every kid wants at some point, but I lived to be almost forty years old before that happened.

 

My best friend

2016-09-24 18.38.58_edited

Now I’ll tell you what I did with my best friend. I tell about some of the days.

My dad’s mother and father have a dog named Delilah, but we call it Della. It isone year older than I. It is a girl dog. We play together most of the summer days. Now I’ll start the real story.

2016-09-24 18.39.16

My best friend

One summer morning I woke up eight o’clock because a dog was barking. It was not Della, I knew it. I looked out of the window. The dog that was barking was brown and much bigger than Della. The dog was lost.

2016-09-24 18.39.21

My grandmother woke up, too. She gave me some meat so that I could give it to the dog. The dog ate so much , I thought it had been many hours eating nothing.

The dog was light brown. I took the dog to my grandmother’s house. She wrote to the newspaper that a light brown dog is found.

The dog was with us two or three days. Then the dog’s owner came. She thanked us for taking good care of the dog. I was so little that I wanted to play dog. The owner had a little girl.

The dog was nice, but still Della is my best friend. We play so that I trhow a stick and Della gets it and brings it to me.

2016-09-24 18.39.45

MOTHER! I WANT A DOG!

2016-09-24 18.39.55_edited

Do you know that I’ve always wanted an own dog, but I know I won’t get one.

I was four years old when that happened.

dogThree

Herkullisia kirjoja

Silloin joskus kauan sitten nuoruudessani kaikki kaverit lukivat Viisikoita. Yritin kerran itsekin ja taisin minä sen yhden lukea loppuun asti (kynnykseni jättää kirjoja kesken on ollut korkea siitä asti kun ylipäänsä pääsin lukemisen makuun). En kuitenkaan sen koommin katsonut Viisikoihin päinkään. Seikkailu jäi ruokailun jalkoihin. Viisikko söi vähän väliä. Sardiineja ja mitä nyt sitten, jotain purkitettua kamaa. Minua ärsytti.

Kirjoissa syödään toki välillä, ihan niinkuin elämässä. Viisikoissa se oli minusta vähän ylikorostunutta – ja lisäksi jotenkin se safkakin niin proosallista – ja se häiritsi lukukokemusta. Minkään muun kirjan kanssa ei ole samaa tullut eteen. Sen sijaan aika moni kirja on jättänyt jälkeensä sellaisia ehkä vähän romantisoitujakin fiiliksiä siitä, mitä kaikkea pitäisi saada joskus maistaa. Etenkin, kun niin paljon luen jenkkikirjallisuutta ja toisaalta ruokakulttuuri on erilainen ja toisaalta täältä maailmannurkasta ei edes ole aina ollut saatavilla niitä kirjoissa kuvailtuja herkkuja.

Kymmenen viime vuoden aikana olen päässyt matkustelemaan jonkinkin verran, mikä on mahdollistanut monta kirjoista tuttua makuelämystä. Suomessa kauppojen valikoimat ovat samaan aikaan kansainvälistyneet ja viimeiset reilut viisi vuotta olen ollut yhdessä jenkkimieheni kanssa, mikä on lisännyt kotiruuankin kansainvälisyyttä – ei vain jenkkikulttuuria vaan vähän ympäri maapallon cuisine, kun yhdessä kokataan.

Yksi kaikkein prominenteimmista jutuista, joita välttämättä halusin päästä maistamaan, oli Dunkin Donuts ja erityisesti niiden Boston Cream. Lempikirjailijani Janet Evanovichin Stephanie Plum -sarjassa syödään myös paljon, ja aika lailla huonosti. Donitseja, pizzaa, meatball subeja ja Cluck in a Bucketin rasvaisia kanankoipia. Ja kaikkea aina paljon. Päähenkilö ei silti liho. Siihen ansaan en ole pudonnut, mutta Boston Cream on Stephin lempidonitsi ja kun Berliinissä viimein melkein kuusi vuotta sitten törmäsin Dunkin Donutsiin, pitihän se maistaa.

Olin pettynyt DD:n donitsitaikinaan ja donitsin kokoon. Se oli pienempi ja rasvaisempi kuin Arnoldin vastaava. Cream oli kuitenkin taivaallista! SE oli paljon Arskan vastaavaa parempaa. En kuitenkaan juuri harrasta donitseja, joten eipä ole toiste tullut piipahdettua Dunkinissa, edes silloin kun sellainen on ollut nenän edessä.

Kuten kirjoitin, noissa Evanovicheissa syödään paljon. Eikä vain noissa Plumeissa vaan kaikissa Evanovicheissa. Se ei silti minua haittaa, sillä niissä syöminenkin vie tarinaa eteenpäin. Donitsien lisäksi ei kuitenkaan oikeastaan ole mitään muuta sellaista niistä jäänyt mieleen, mitä välttämättä haluaisin maistaa. Marinara saucen opin niistä, mutten ole koskaan vaivautunut tekemään. Pot roast & green beans on sieltä tuttu ja sitä comboa on miehen kanssa joskus syöty; perusjenkkiruokaa.

Toinen kirjasarja, joka näin äkkiseltään tulee mieleen aiheen puitteessa, on Patricia Cornwellin Scarpetta-sarja, johon tosin ihan muista syistä kyllästyin jo vuosia sitten. Kirjat menivät raskaslukuisiksi ja alkoivat pyöriä lähinnä Scarpettan pään sisällä. Scarpettalla on italialaiset juuret, ja kirjoissa onkin paljon italialaista ruokaa. Pastaa ja sen sellaista. Jotain vaikutteita muistan niistä ottaneeni silloin kun vielä pastaa söin, mutta isoin juttu niistä kirjoista on grillipizza. Nythän Suomessakin myydään grilliin laitettavia pizzakiviä ja meilläkin tietenkin sellaisia pari on, ja onhan sitä grillipizzaa sitten kokeiltukin. Hyvää siitä tuli.

Kymmenkunta vuotta sitten reissattiin autolla Euroopassa ja silloin tuli testattua sellaiset jenkkiketjut kuin KFC ja Burger King. Silloin olivat kumpikin minulle vielä ennestään tuntemattomia juttuja ja etenkin tuo KFC tuntui joltain mystisen hienolta, kun ei sitä broiskua kukaan suomessa öljyssä paistanut. Olihan se hyvää juu. Stadista löytyvä Southern Fried Chicken on myös hyvää. Ei nyt kuitenkaan satumaista. Kirjojen ruuat saa jonkun hassun hohdon ylleen, kun ne on jotain ennestään tuntematonta.

Evanovichin Full-sarjaa sen sijaan on kiittäminen kahvinjuonnistani (ainakin osin ;) ). Full Housessa yksi päähenkilöistä juo jatkuvasti Frappucinoja ja sen innoittamana minä, joka en silloin siihen aikaan joskus yli kymmenen vuotta sitten kahvia ollenkaan juonutkaan, tilasin WTC:n kahvilassa Frappen, kun sellainen listalta löytyi. Jääkahvihan se, slush suorastaan, ja tykkäsin mausta. Siitä lähti kahvinjuontini. Jäälatte, sitten latte, sitten cappucino. Espressopohjaiset kahvit maistuu.

Minulle on ihan fine, jos kirjojen henkilöt eivät syö. Ihan niinkuin eivät ne ikinä käy WC:ssäkään. Jos luen kirjoja, joissa syödään paljon, alkavat omatkin mieliteot jyllätä pahemmin. Silti rakastan Evanovicheja. Olkoon ne nyt sitten poikkeus joka säännön vahvistaa. Oli muuten hauskaa, kun kerrankin meni niinpäin, että olin jo ehtinyt syödä jotain, mistä tehtiin pieni numero eräässä kirjassa. “A couple of steaks with a couple of eggs, over and easy. […] Egg yolk is nature’s steak sauce.” Amen to that!