Throwback to the blog-slow year 2019


This year, 2019, has probably been the slowest one ever, when it comes to posting blogs. It’s not like I’ve stopped thinking and having opinions, it’s just that I haven’t seemed to have the energy to form full blog posts, write actual articles. Maybe I’ve also been a tad more turned toward myself than usual. I’ve been reading books rather than writing anything myself. According to the Goodreads stats, I’ve read approximately 1,5 times as much this year than either of the previous ones (when using Goodreads) – and the year ain’t even over yet.

[My Year in Books]

However, there’s more to this year than books, too.

Pic of the month: 

2019-01-20 12.18.30
We sure had snow!

New phone (iPhone8), son bought his first car, took a heartbear tattoo on my left arm (my tribute to the animals of my life)
Book of the month: Playing with Fire, Tess Gerritsen – an excellent psychological thriller
Quote of the month: “The fact that Ewan McGregor’s brother Colin McGregor is a pilot in the Royal Air Force and his aviator nickname is ‘Obi-Two’ is my new favorite bit of knowledge” – im not right in the

Pic of the month: 

2019-02-02 11.42.38
Horse football at Ypäjä open doors day

Just life, I suppose. Ypäjä (where my son studied) open doors day
R.I.P. Matti Nykänen (the Finnish ski jumping hero)
Book of the month: The Tinker’s Girl, Catherine Cookson – an interesting story from the poorer side of the 1800’s England (than Austens)
Quote of the month: ”Feelings come and go, unless you don’t feel them. Then they stay, and hurt, and grow pear-shaped and weird.” – David Duchovny (Holy Cow)

Pic of the month: 

2019-03-10 13.34.32-2
It ain’t spring till the great tit sings…

Overnight in Uusikaupunki (business trip) and while I was gone, daughter and husband changed our broken dishwasher to a new one
Book of the month: Karhunpesä, Venla Hiidensalo – a beautiful story of being a finn over the past hundred years or so
Quote of the month:
“The inner battle of an AD(H)D/OCD:
– okay, good enough
– but it’s not neat!
– okay then (hasty tidying)
– still messed up
– but I don’t have the patience to do better!
– aaarh, that hurts my head, my eyes, I can’t live with that!
– you have to!
– I can’t!
– ok, fine (some more touches here and there)
– well, better, but…
– no! no more buts! walk away and forget!
– but…!
– no!” – me

Pic of the month: 

2019-04-06 17.45.31
My beloved orchids <3

Youngest one turned 16, my orchid family got three additions, growing chilis, parliamentary elections (I voted), MRI of my head (no regrowth)
Lasse Pöysti (a Finnish actor who also used to read children’s stories on TV)
Book of the month
: Perunkirjoitus, Roope Lipasti – a humoristically written story that actually delves surprisingly deep into human nature
Quote of the month: “I’m a mother. I catch things.” – me

Kuukauden kuva: 

2019-05-14 20.25.18
One persistant little violet growing through gravel

Eldest graduated from Ypäjä, youngest finished junior high and thus ended her mandatory school, long weekend in southern France with the middle one, European parliamentary elections (I voted)
Book of the month: The Ministry of Utmost Happiness, Roy Arundhati – slight bit slow and detailed, but very intriguing book about India and sexual diversity (in India)
Quote of the month: “What about the worm? He got up early and died.” – Rat (Pearls Before Swine, Stephan Pastis)

Pic of the month: 

2019-06-04 18.45.19
Kayaking with my colleagues

Muse in concert at Suvilahti, kayaking with colleagues, company summer party, building our deck
Book of the month: The Miniaturist, Jessie Burton – a beautiful story about secrets and diversity in middle-age Amsterdam
Quote of the month: “I always feel kinda warm inside when someone says fuck more than me” – me

Pic of the month: 

2019-07-08 15.36.31
I read just a few Harry Potters during my vacation (all of them, of course)

Got our deck ready, got a hot tub on the deck, built some boxes and a small storage cabinet on the deck, and I had my four weeks of summer vacation!
Book of the month: Antautuminen, Anja Snellman – a biographic book about life as a hyper-sensitive person (HSP)
Quote of the month: “Toisinaan taikuus on turhaa” [Sometimes magic is unnecessary] – Wizard (The Wizard of Id, Parker & Hart)

Pic of the month: 

2019-08-02 21.13.33-1
Crawfish party in our own yard

Terrace warmer! Company kick-off in Suomenlinna, slow-juicer (that has been used weekly ever since), little extension of my library, 25th anniversary meetup of my theology class
Book of the month: Uskollinen lukija, Max Seeck – a thriller of the best sort (published in English as The Faithful Reader)
Quote of the month: “You’ll never find another me. Not sure if that’s a good thing or bad thing, but it’s the truth.” – i’m not right in the

Pic of the month: 

2019-09-22 13.44.40-1
There were still some summery days left

Middle one turned 18 and got a proper party, eldest turned 19 (and partied with friends)
Book of the month: The Night Circus, Erin Morgenstern – a beautiful dreamy fantasy
Quote of the month: “Teen beating around the bush about my schedule after work.
Me: What are you getting at?
Teen: I was wondering if you could make me some dinner.
Me: But… you only just ate yesterday!” – me and my youngest

Pic of the month: 

2019-10-07 17.27.57-1
Autumn came, again

Conch-piercing in my left ear, daytrip to Tampere (on business, but got myself some lovely new Laura Vitas from the trip too), “Mies joka rakasti järjestystä” (The man who loved order) in the theater
Book of the month: The Clockmaker’s Daughter, Kate Morton – a mystery woven so talentedly, that the mystery itself is almost like an afterthought
Quote of the month: “Do we have enough wine for you to take all the seeds out of these?” – Husband, when looking at the about million rocoto chilis waiting to be de-seeded

Pic of the month: 

We had first snow in November (but nope, it did not stay)

Eldest moved to his own home, I bought myself an Apple Watch, postal workers were on strike for some weeks
Book of the month: Winternight Trilogy, Katherine Arden – a romantic fantasy adventure in the Russian winter
Quote of he month: “Whenever you cry, I wish I was a spider. Then I would spin you a tissue.” – Walter, 6 years old (@fearlessfranny)

Kuukauden kuva: 

2019-12-20 18.59.11
In the opera. Husband’s iPhone 11 takes excellent photos in the dark

Crsis that broke our government, company Christmas party weekend in Lehmonkärki, La Bohème in the opera, Christmas break
Book of the month: Surrounded by Idiots, Thomas Erikson – a book everyone should read. Helps understand yourself and others, and maybe communicate a bit better
Quote of the month: “You know what it takes to make a star shine? A shit load of fuking darkness.” – unknown

Katsaus blogihiljaiseen vuoteen 2019

[In English]

Kulunut vuosi 2019 on varmasti ollut blogini hiljaisin. Ajatuksia minulla on aina, mutta niiden kirjoittaminen kokonaisiksi blogipostauksiksi on tuntunut useimmiten ylivoimaiselta. En ole jaksanut. Ehkä olen myös ollut taas keskimääräistä sisäänpäinkääntyneempi. Olen lukenut mieluummin kuin kirjoittanut; Goodreadsin statistiikan mukaan olen kuluneena vuonna lukenut noin puolitoista kertaa sen minkä aiempina parina (Goodreadsia käyttämänäni) vuonna – eikä vuosi ole vielä edes ohi.

[My Year in Books]

On tähänkin vuoteen mahtunut kuitenkin paljon enemmänkin kuin vain kirjoja.

Kuukauden kuva: 

2019-01-20 12.18.30
Lunta, sitähän riitti!

Uusi kännykkä (iPhone8), poika osti itselleen auton, mikä helpotti elämää ja liikkumista Ypäjällä, vasempaan kyynärvarteeni ilmestyi heartbeat-tatuointi (tribuuttini elämäni eläimille)
Kuukauden kirja: Playing with Fire, Tess Gerritsen – erinomainen psykologinen trilleri
Kuukauden sitaatti: “The fact that Ewan McGregor’s brother Colin McGregor is a pilot in the Royal Air Force and his aviator nickname is ‘Obi-Two’ is my new favorite bit of knowledge” – im not right in the

Kuukauden kuva: 

2019-02-02 11.42.38
Heppajalkapalloa Ypäjän avoimissa ovissa

Vain elämää, kai. Ypäjän avoimet ovet
R.I.P. Matti Nykänen
Kuukauden kirja: The Tinker’s Girl, Catherine Cookson – mielenkiintoinen kuvaus vähän vähemmän vauraasta 1800-luvun englannista (kuin Austenit)
Kuukauden sitaatti: ”Feelings come and go, unless you don’t feel them. Then they stay, and hurt, and grow pear-shaped and weird.” – David Duchovny (Holy Cow)

Kuukauden kuva: 

2019-03-10 13.34.32-2
Talitintti, maaliskuussa, mietti näin mielessään…

Pitkästä aikaa työreissu (yön yli Uudessakaupungissa) ja sillä välin mies ja tosikoinen vaihtoivat rikkoutuneen tiskarin uuteen
Kuukauden kirja: Karhunpesä, Venla Hiidensalo – hieno tarina suomalaisuudesta viimeisten noin sadan vuoden pyörteissä
Kuukauden sitaatti:
“The inner battle of an AD(H)D/OCD:
– okay, good enough
– but it’s not neat!
– okay then (hasty tidying)
– still messed up
– but I don’t have the patience to do better!
– aaarh, that hurts my head, my eyes, I can’t live with that!
– you have to!
– I can’t!
– ok, fine (some more touches here and there)
– well, better, but…
– no! no more buts! walk away and forget!
– but…!
– no!” – minä

Kuukauden kuva: 

2019-04-06 17.45.31
Rakkaat orkideani <3

Tosikoinen 16v, orkideaperheeni sai kolme uutta jäsentä, chilinkasvatusta, eduskuntavaalit (äänestin), pään magneettikuvaus (ei kasvua)
Lasse Pöysti
Kuukauden kirja
: Perunkirjoitus, Roope Lipasti – hauskasti kirjoitettu kirja, joka sukeltaa yllättävän syvälle ihmisen sisimpään
Kuukauden sitaatti: “I’m a mother. I catch things.” – minä

Kuukauden kuva: 

2019-05-14 20.25.18
Sinnikäs orkidea puski tiensä läpi juuriestokankaan ja soran

Esikoinen valmistui Ypäjältä hevosten hoitajaksi, tosikoinen päätti peruskoulunsa, pitkä viikoloppu etelä-Ranskassa keskimmäisen kanssa, Eurovaalit (äänestin)
Kuukauden kirja: The Ministry of Utmost Happiness, Roy Arundhati – hiukan hidastempoinen ja välillä tylsäkin, mutta silti erittäin mielenkiintoinen kuvaus Intiasta ja seksuaalisesta erilaisuudesta
Kuukauden sitaatti: “What about the worm? He got up early and died.” – Rat (Pearls Before Swine, Stephan Pastis)

Kuukauden kuva: 

2019-06-04 18.45.19
Duuniporukalla melomassa Vuosaaren edustalla

Musen konsertti Suvilahdessa, melontaretki työkavereiden kanssa, firman kesäpippalot, terassin rakentaminen
Kuukauden kirja: The Miniaturist, Jessie Burton – hieno historiallinen romaani rakkaudesta, erilaisuudesta ja salaisuuksista
Kuukauden sitaatti: “I always feel kinda warm inside when someone says fuck more than me” – minä

Kuukauden kuva: 

2019-07-08 15.36.31
Ihan vain muutaman Harry Potterin luin lomallani (kaikki tietenkin)

Terassi valmistui, pihalle saatiin palju, laatikoiden ja minivajan rakentamista kesäloma!
Kuukauden kirja: Antautuminen, Anja Snellman – erityisherkkyydestä omaelämäkerrallisesti, kuvaa loistavasti elämää erityisherkkänä
Kuukauden sitaatti: “Toisinaan taikuus on turhaa” – Velho (Velho-sarjakuva, Parker & Hart)

Kuukauden kuva: 

2019-08-02 21.13.33-1
Rapujuhla omalla terassilla

Terassilämmitin! Firman syksyn kick-off Suomenlinnassa, kylmäpuristin (jolla on siitä saakka ansiokkaasti tehty tuoremehuja), kirjastoni minilaajennus, teologivuosikurssin 25-vuotistapaaminen
Kuukauden kirja: Uskollinen lukija, Max Seeck – trilleri parhaasta päästä
Kuukauden sitaatti: “You’ll never find another me. Not sure if that’s a good thing or bad thing, but it’s the truth.” – i’m not right in the

Kuukauden kuva: 

2019-09-22 13.44.40-1
Viel oli syyskuussakin kesää jäljellä

Keskimmäinen täytti 18 ja niitä vietettiin isosti, esikoinen täytti 19 (ja juhli kavereiden kanssa)
Kuukauden kirja: The Night Circus, Erin Morgenstern – Utuisen upea fantasia
Kuukauden sitaatti: “Teen beating around the bush about my schedule after work.
Me: What are you getting at?
Teen: I was wondering if you could make me some dinner.
Me: But… you only just ate yesterday!” – minä ja tosikoinen

Kuukauden kuva: 

2019-10-07 17.27.57-1
Niin se syksy taas tuli

Conch-lävistys vasempaan korvaan, päivän työreissu Tampereelle (ja uudet Laura Vitat siltä reissulta), teatterissa “Mies joka rakasti järjestystä” (peukku!)
Kuukauden kirja: The Clockmaker’s Daughter, Kate Morton – Upeasti kudottu mysteeri, jossa itse mysteeri on oikeastaan sivujuonne
Kuukauden sitaatti: “Do we have enough wine for you to take all the seeds out of these?” – Mies, noin miljoonasta rocoto-chilistä, jotka odottivat “siementämistä”

Kuukauden kuva: 

Marraskuussa satoi ensilumi (joka ei pysynyt maassa)

Esikoinen muutti omaan kotiin, ostin itselleni Apple Watchin, postilakko
Kuukauden kirja: Winternight Trilogy, Katherine Arden – Romanttinen fantasiaseikkailu Venäjän talvessa
Kuukauden sitaatti: “Whenever you cry, I wish I was a spider. Then I would spin you a tissue.” – Walter, 6v (@fearlessfranny)

Kuukauden kuva: 

2019-12-20 18.59.11
Oopperassa. Miehen iPhone11:lla saa hyviä kuvia pimeässäkin

Hallituskriisi, firman pikkujouluviikonloppu Lehmonkärjessä, La Bohème oopperassa, joululoma
Kuukauden kirja: Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson – kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Auttaa ymmärtämään niin itseä kuin muita ja ehkä auttaa kommunikoimaan paremmin
Kuukauden sitaatti: “You know what it takes to make a star shine? A shit load of fuking darkness.” – tuntematon

Varpaat sammalessa

“Sammal on ottanut nää kalliot ihan valtaansa nyt, kun ei tätä hyppistä enää ole käytössä”, tuumailin kiivetessäni entisen hyppylaiturin paikalta kallionrinteeseen valettuja portaita ylös. “Better that way. The rocks are treacherous when clean”, vastasi mies. “Not really”, kiistin väitteen, “sammal luistaa jalkojen alta, kun taas kuivalla kalliopinnalla on hyvä pito, etenkin märillä jalkapohjilla. I would know, I grew up on these rocks.”

Landelle meneminen on joka kerta yhtä suuri nostalgiapläjäys. Käyn siellä nykyisin riittävän harvoin, etten kyllästy sen aarteisiin, etteivät paikan herättämät muistot käy arkipäiväisiksi. Isäkin totesi eilen parvekkeella istuessamme, että mökkimme kävisi mökkimuseosta. Todellakin! Se oli täynnä vanhoja ja jännittäviä asioita jo ollessani lapsi. Sitäkin enemmän tänä päivänä, jolloin kaikki nuo esineet ja paikat liikauttavat jotain syvällä sisimmässäni.

Ajelimme eilen töiden jälkeen landelle, minä, mies ja koirat. Ensimmäiseksi isä ohjasi meidät parvekkeelle tervetuliaismaljoille ja pienille voileipäsille. Kuulostaa varmaan oudon viralliselta, kun ei kyseessä ole sen kummempi juhla ja olimme ihan perheen kesken, mutta tapa taitaa juontaa juurensa jonnekin hamaan parinkymmenen vuoden päähän, alun perin niihin hetkiin, jolloin tulin landelle viettämään synttäreitäni isän ja isoäidin kanssa. Jotenkin se siitä sitten levisi tavaksi jokaisen landevierailumme alkuun.

Kilistelimme Cavalla lämpöisessä elokuun alkuillassa auringon hohdellessa jo lähellä metsänrajaa. Metsä, jonka taakse aurinko laskee, on nimittäin sen verran korkealla meihin nähden, että näin elokuussa aurinko painuu sen taakse kohtalaisen aikaisin. Istuimme ja purimme viimeisimmät kuulumiset ennen kuin isä poistui alakertaan laittamaan saunan meille valmiiksi. Siis heittämään häkälöylyt ja levittämään lattiaritilän paikalleen ja sitä sorttia.

Menimme miehen kanssa saunaan ohjeen “olkaa rauhassa niin pitkään kuin haluatte” kanssa. Istuimme lauteilla ja katselin jalkojani. En voi milloinkaan istua siinä saunassa muistamatta niitä satoja kertoja, jotka olen viettänyt samaisessa saunassa isoäitini kanssa, isoäidin joka kerta todetessa ääneen, miten samanlaiset jalkamme ovat. Jalkaterät, pohkeet, sääret. Pikkutyttönä minun koipeni olivat se mallia pieni, aikuiseksi kasvettuani isoäidillä oli ne pienemmät jalat. Mutta yhä yhtä samanmalliset.

Pulahdin saunasta järveen, miehen tyytyessä vain vilvoittelemaan terassilla. Isän vaimo parvekkeelta kyseli, eikö mies meinaa mennä uimaan ollenkaan ja mies ilmoitti veden olevan liian kylmää. “Kyllä tää aika kylmää onkin, mutta saunasta on silti hyvä käydä kastautumassa. Sitä paitsi tuntuu niin hyvältä kun täältä nousee ylös!” sanoin kiivetessäni tikkaita laiturille, kuulostaen aivan isoäidiltäni. Hänen kanssaan minä lapsena kävin vaikka jäiden seassa kastamassa. Kunhan pääsi veteen!

Istuskeltuamme aikamme siidereinemme ilta-auringossa terassilla – landella saunomisessa saunassa istuttu aika on usein paljon lyhyempi kuin ulkosalla vietetty, mutta sitäkin tärkeämpi! – palasimme saunaan kerran ja kaksi. Seinällä nauloissa roikkuvat lilat vadit toivat mieleeni isoäidin pesemässä hiuksiaan, kasvojaan, minua. “Tiedätkö, mun yhdessä Biothermin kasvojenpuhdistusaineessa on tismalleen sama tuoksu kuin siinä, jolla isoäiti kasvonsa pesi. Muistan, kuinka olisin skidinä myös halunnut käyttää sitä, mutta isoäiti kai tuumasi, ettei se ollut lapsen iholle sopivaa. Hän sitten osti minulle oman, jolla pesin kasvojani isoäidin vieressä aamuisin.”

Saunan jälkeen vedin jalkaani verkkarit, vaikka vielä oli melko lämmin. Pohdin villasukkienkin laittamista, sillä isoäidin oppi oli, että saunan jälkeen pitää pitää jalat lämpiminä. Päätin kuitenkin sandaalien riittävän, kun lähdin koirien ja kameran kanssa vaeltelemaan pihamaalle. Ohitin pienen Koppelon, joka oli aikoinaan pitkälti minun valtakuntani, ja lähdin laskeutumaan polkua pitkin kohti Kokkista, Kokkokalliota, paikkaa, jossa poltetaan Juhannuksena kokko.

Nappasin sandaalit jalastani, kun laskeuduin rantaan kallioille, sillä kallioilla ja kivillä paljain jaloin saa paljon turvallisemman ja paremman tuntuman. Hyppäsin pienen hypyn kivelle, jota nuorena kutsuin omakseni, sillä leikeissämme siskon kanssa se oli minun paikkani. Istuskelin sillä kivellä monet kerrat muutenkin teininä, miettien murheitani, antaen järven tyynnyttää myrskyävä sisimpäni. Siinä istuskellessani katseeni osui “mustekalaportaisiin”, luonnon muovaamiin portaisiin rantakalliossa, missä lapsuuden parhaan ystäväni kanssa leikimme limamustekaloilla. Hymähdin hiljaa itsekseni. En kuollaksenikaan muista, mikä senkin leikin idea oli.

Hyppäsin kiveltä takaisin rantaan ja jatkoin matkaani Kokkikselle, missä parikymmentä vuotta sitten rantaan ajelehtinut ja vedestä pelastettu muovinen dinosaurus makasi kuolleena ja puoliksi sammaleen hautautuneena. Katselin hetken surullista näkyä, kunnes käännyin takaisinpäin. Kokkis on tonttimme rajalla.

Poikkesin polulta ja kiipesin rinteeseen muistaen kaikki ne kerran, jolloin kiipesin samaa rinnettä nukkevauva kainalossani. Jääkausi jätti tontillemme aikoinaan ison kivenlohkareröykkiön, josta löytyy myös yksi luolantapainen. Isäni ja setäni jo aikoinaan leikkivät luolassa, samoin tietenkin myöhemmin minä ja siskoni. Paitsi että olin kai aika ilkeä isosisko, kun tein oman kotini luolaan ja komensin siskon nukkeineen lohkareen päälle, “yläkertalaiseksi” saniasten joukkoon.

Pompahtelin alas kallioilta, tai ainakin luulin pompahtelevani, mutta tosiasiahan on, etten ole enää neljätoistavuotias gaselli. Alas kuitenkin tulin, ehjänä, vaikken ehkä yhtä elegantisti kuin silloin joskus nuorena. Jätin kuvailut ja kalliot siltä illalta ja menin petaamaan sänkymme valmiiksi. Mintunvihreät lakanat minun sänkyyni, mintunvihreä aluslakana miehellekin; mintunvihreä on minun värini landella, ollut siitä asti kun olin ehkä yhdentoista ja isä päätti, että kaikilla on oltava oma väri, ja kaikki tarpeet sitten sen värisinä. Vain isoäitini onnistui luikerrella isän ideasta ulos.

Soviellessani miehen tyynyä tyynyliinaan hymyilin itsekseni nauhoille, joilla liina solmitaan kiinni. Nypräsin tyynyliinaan rusetit ja mietin, milloin olin viimeksi solminut sellaisia. Silloin kun isä hommasi minulle ja siskolle omanväriset lakanasetit, olivat niiden tyynyliinat jo modernit taskutaitokselliset. Siihen asti ne pienet nauhat olivat ihan normaali juttu ainakin landella.

Isä vaimoineen oli tullut saunasta ja yläkerrassa viimeisteltiin rapujuhlapöytää. Kiipesin portaat ylös ja istahdin rapujen ääreen. Muistelin jälleen lapsuuden rapujuhlia. Sitä, miten autoin kattamaan pöytää, vein käsienhuuhtelukipot pöytään, poimin mustaherukanlehdet jokaiseen, asettelin rapuservetit lautasille. Ja sain komennuksen nukkumaan. Joskus, jos en ollut nukahtanut vielä ennen rapujuhlien alkua, saatoin hiipiä portaiden puoliväliin ja kurkistella kaiteen raosta aikuisten rapujuhlintaa. Siinä oli jotain mystistä ja taianomaista – varmaankin siksi, ettei lapsia huolittu mukaan.

Minun lapseni eivät rapuja edes syö, mutta ovat silti olleet juhlissa mukana ainakin jonkin kerran. Viiden vanhana tosikoinen kuori kaikki isoäitini ravut sangen näppärästi, vaikkei suostunut itse rapua maistamaankaan. Se taisi olla juuri se kerta, jolloin lasteni isä keksi – lapsia tai ehkä vain itseään viihdyttääkseen – lykätä ravunpään nenäänsä. Niistä tuli rapunenäjuhlat, enkä enää yksiäkään rapujuhlia osaa viettää laittamatta edes kerran yhden ravunpään nenälleni. Niin ja siitähän pitää ottaa kuvakin.

Isän pyydystämät ja keittämät ravut, parhaat ravut <3

Rapujuhlat juhlittuamme oli aika siirtyä nukkumaan. Yö oli jo syksyiseen tapaan pilkkosen pimeä, joten alakertaan mennessäni isä kehotti ottamaan seinältä myrskärin mukaan, valoksi hödö-käynnille. Melkein meinasin kieltäytyä, sillä myrskärin sytyttäminen on turhan vaivalloista, kun kännykässä on fikkari. Tuo lyhty ei ollutkaan ihan perinteinen myrskäri, vaan led-valoilla varustettu. Ledit syttyivät nupista, joka oli samassa kohti kuin perinteisen myrskärin liekin säädin.

Palatessani vessareissultani käänsin katseeni taivasta kohti ja sammutin lyhdyn. Yritin löytää taivaalta Otavaa, tähtikuviota, joka ankkuroi minut universumiin. En minä nimittäin tähdistä paljonkaan tiedä, kunhan nyt Otavan, Kassioipeian ja Pohjantähden löydän ja ehkäpä tunnistan Pikku-Karhunkin. Isä tuntee tähtitaivasta enemmänkin, joten sisälle tultuani suuntasinkin askeleeni makuukamarin sijasta keittiöön, mistä kuulin vielä astioiden kilinää. “Mä en löytänyt Otavaa”, sanoin isälle hämmentyneenä.

Isä tuli kanssani ulos ja laskeuduimme vierekkäin laiturille selällemme. Isä osoitteli minulle joitakin tähtiä, jotka pilviharson läpi jaksoivat paistaa. Otava ei siitä kohti tähän aikaan vuodesta näykään. Juhannuksena, jolloin lähdin toisinaan isän mukaan yösoutelulle kokon jälkeen, Otavakin näkyy siinä aivan järven yllä. Muistan erään yön, jolloin näimme useita tähdenlentoja pelkästään sen tunnin soutelumme aikana. Nyt ei näkynyt yhtään.

Aamulla nukuimme jonnekin yhdentoista korville saakka. Heräsin tuttuun aamupala-astioiden kilinään ja löysin isän ja vaimonsa lopettelemasta aamukahviaan jo. Meillekin miehen kanssa oli katettu paikat pöytään. Kahvikupit, leipälautaset ja munakupit, joissa munamyssyn alla oli vielä lämmin keitetty kananmuna. Munamyssykin on noita lapsuuden juttuja, joita enää näen landella. Samoin kuin kananmunan syöminen muovisella lusikalla kupista, kun ensin on hattu leikattu irti veitsellä. Ei meillä kotona munakuppeja edes käytetä.

Jotkut asiat jäävät veriin, toiset jäävät pois. En milloinkaan perunaa kuoriessani koske perunaan peukalolla, vaan homma hoituu haarukan avulla. Kyynärpäitä ei laiteta pöydälle. Suolaa ei ojenneta suoraan käteen, vaan pöydältä pöydälle – joskaan en tätä noudata läheskään aina. Keitetyn kanamunan kuorin ja haukkailen suoraan, en munakupista. Sänkyäni en petaa kuin harvoin, tarvittaessa.

Aamupalan jälkeen – meillä se ei ole koskaan ollut aamiainen, aamiaista söin vain kaverini kotona – menin ulos Meggien kanssa, Timmyn jäädessä sisälle potemaan kipeää tassuaan, josta eilen illalla lähti kynsi. Rymysimme metsiköitä Meggien haistellessa maata varpujen alta, minun kuljeskellessa muisto toisen perään päähäni pätkähdellen.

Se iso kivenlohkare, jonka koloon pupumme Jeri ja Jami mahtuivat pieninä. Se nyt jo lahonnut puunrunko, jota käytimme siskon kanssa tikapuina jyrkässä kohdassa mäkeä. Salapaikkani, jossa olin piilossa muilta, mutta näin itse kaikki. Kivin reunustettu hiekkalaatikko, joka oli pienenä maailmani ja muuntui neppisradaksi kasvettuani kouluikään. Piipahdinpa vajassakin, missä roikkuu pari iänkaiken vanhoja hokkareita muun roinan seassa, missä isoisäni ja setäni verstas on muuttunut roinakasaksi, ja jonka katolle jollain ihmeen kaupalla onnistuin kiipeämään Akkaripino kourassani. Hämärästi muistelen käyttäneeni airoa siltanani.

Paljain jaloin tarvoin koiran kanssa pitkin metsikköä kamera kädessäni, kunnes kutsuin Meggien takaisin mökkiin alkaessani itse valmistella kanan rintapaloja, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja paprikoita grillaamista varten. Melkeinpä perinnehän sekin on, että kun me menemme landelle, me grillaamme siellä. Isä nimittäin ei grillaa, mutta nauttii grilliruuasta, jos me vain sellaista jaksamme laittaa. Niinpähän kun olimme landella kaksistaan tosikoisen kanssa heinäkuussa, otin minä grillipihdit käteen ja grillasin. Nyt homman hoiti grillimestari-mieheni.

Kipeästä tassustaan huolimattta Timmykin tuli välillä ulos syömään tuoretta ruohoa ja lopulta vain vahtimaan grillauspuuhaa terassin penkiltä. Meggie jatkoi möyrimistä ja koiratunnelin kaivamista erään kannon juurakon läpi. Sen homman koirat aloittivat jo silloin heinäkuussa ja isä antoi kuopan olla. Siihen mennessä, kun komennettiin koirat sisälle ruokailumme ajaksi, oli Meggie jo niin täydessä metsästysmoodissa, että se vain vikisi ja yritti takaisin ulos keinolla millä hyvänsä. Ihan siivosti se silti juoksi autolle, kun lopulta lähdettiin, mökin vieraskirjan kirjoittamisen jälkeen.

Tarinat tatuointien takana

Ihooni on noin parinkymmenen viime vuoden aikana nakutettu seitsemän tatuointia/tatuointikokonaisuutta. Suhteellisen pieniä kuvia, enimmäkseen ääriviivoja. Hajasijoitettuina eri kohtiin kehoani, tarkoin mietittyihin kohtiin, jonkinlaisella symmetrianäkemyksellä. Toisaalta niin, että ne on helppo pitää piilossa tarpeen mukaan, toisaalta näkyvillä.

Jokaisella tatuoinnillani on pintaa syvempi merkitys minulle. Jokainen niistä on tarkoin harkittu, tarkoin valittu ja tarkoin piirretty. Niitä ei ole valittu netistä eikä tatuoijien kansioista, vaan olen jokaisen valmistellut itse, artisti viimeistellyt iholleni. Niistä saa kukin olla mitä mieltä on, mutta minulle jokainen niistä on tärkeä, ei vain kuvana, vaan niiden ottamiseen johtaneen prosessin takia.

1) Pupu, vasemmassa olkavarressa, heinäkuu 2002

Pupu on toteemieläimeni

Keräsin rohkeutta ensimmäisen tatuointini ottamiseen hyvän aikaa. Ihan jo toimitus pelotti, mutta lisäksi silloinen mieheni oli todella kovasti sitä vastaan. Miehen vastusteluista huolimatta siskoni kanssa yhdessä kävimme varaamassa tatuointiajat ja niin juokseva pupu pääsi olkavarteeni. Minulle oli tärkeää saada tehdä oman pääni mukaan. Liian kauan jo olin aina tehnyt kuten minulta oli odotettu, aina elänyt, kuten muut halusivat minun elävän. Pupu oli ensimmäinen irtiottoni, ensimmäinen askel minuuteni löytämiseen.

Pupu on toteemieläimeni. Tiesin sen jo nuorena. Olen sielultani pupu. Vähän säikky, vähän poukkoileva, vähän add, kuitenkin vahva, itsenäinen ja älykäs. Ja loppumattoman utelias. Joskus kauan sitten kirjoitin pupuista webbisivuilleni näin:

Pupuilla on pitkät korvat, töpöhäntä, voimakkaat takakäpälät, lyhyehköt etukäpälät, nöpöttävä nenä, ristihuulet ja pitkät etuhampaat sekä paksu (yleensä) lyhytkarvainen turkki. Pupuja on toki erivärisiä ja erikokoisia ja valtavasti erirotuisia. Koska tarkoitukseni ei nyt ole kuitenkaan esitelmän pitäminen pupuista yleensä, vaan nimenomaan pupujen luonteesta, jätän ulkoiset ominaisuudet tähän. Sen sijaan paneudumme nyt hieman pupujen sisäiseen maailmaan.

Niin oudolta kuin se maallikosta voi kuulostaakin, myös puput ovat yksilöitä. Jokainen pupu on vähän erilainen. Kerron tämän kokemuksesta (minulla on ollut kaksi kania sekä siskoni sellainen ja kummitädilläni niitä oli joskus kokonainen liuta), mutta auktoriteetinkaipuiset voivat tarkistaa asian Richard Adamsin kirjasta Ruohometsän kansa (eng. Watership Down). Jotakin yleistä pupuista voisi kuitenkin todeta.

Ensinnäkin, kaikkihan tietävät, että puput ovat arkoja eläimiä. Vanha lastenlaulukin sanoo pupusta, että “pistää päänsä piiloon, luulee, ettei nää susihukka pientä hännäntöpökkää”. Oikeastaan laulu ei tee pupuille oikeutta, sillä puput eivät ole tyhmiä, vaikka säikähtäessä niiltä saattaakin mennä pasmat sekaisin. Ei, puput ovat erittäin älykkäitä eläimiä. Ks. esimerkiksi Nalle Puh. Pupujen älykkyys on toisenlaista kuin koiran. Koira on lojaali, pupu taas on itsenäinen eläin, joka ajattelee muista riippumatta. Ja on loppumattoman utelias.

Pupu on myös hienostunut eläin. Se on siisti, kuten kissat. Peseytyy usein ja sukii aina turkkinsa kiiltäväksi ja hienoksi. Pupun liikkuminen on sulavaa ja kaunista katseltavaa. Pupu voi loikata korkealle tai kaivautua mitä pienimmistä koloista (mistä tahansa mistä sen pää mahtuu läpi). Tämä palvelee oivasti pupun uteliasta luonnetta. Puput ovat myös hyvin herkkiä eläimiä. Ne ovat uskollisia ystävilleen – ja vihollisilleen. Ne loukkaantuvat herkästi ja kokevat pettymykset voimakkaasti Silloin ne vetäytyvät yksinäiseen nurkkaansa.

Kun pupu rakastuu, se on menoa. Se on rakkailleen äärimmäisen hellä, mutta myös vähän mustasukkainen kaveri. Pupun luottamuksen voittaa vain jos pystyy osoittamaan sille, että sen itsenäisyys säilyy. Pupu tarvitsee sopivassa suhteessa tilaa ja rakkautta – ihan niinkuin ihminenkin!

2) Lilja, oikeassa nilkassa, maaliskuu 2008

Lilja on toinen nimeni mahdollisista merkityksistä

Tuossa noin vuonna 2008 plus-miinus muutama vuosi elin eroon johtanutta aviokriisiä. Etsin tosissani itseäni – kuka olen, millainen olen, mitä haluan elämältäni ja mieheltäni. Ihan hyvin aikoinaan alkanut avioliitto oli alkanut rakoilla, ehkä osittain siksikin, että olin naimisiin mennessämme vain 19, lapsi vielä. Ja kun kasvoin, en ollutkaan se nainen, jota mieheni tarvitsi ja halusi. Eikä hän se mies, jota minä tarvitsin ja halusin.

Lilja on eräs etappi tässä prosessissa. Nimeni, Sanna, voidaan johtaa joko kreikasta tai hepreasta, ja koska heprean Shoshun – laakson lilja – on niin paljon runollisempi kuin kreikan Aleksandra (ihmisen puolustajatar), päätin että lilja se on. Sitä paitsi lilja on helpompi tatuoitava kuin ihmisen puolustaja, vaikka jälkimmäinenkin minua kuvastaa melko hyvin. Liljasta tuli minulle minuuden symboli. I am me.

3) Kolibri, oikeassa lapaluussa, lokakuu 2010

Kolibri on maailman vahvin lintu

Lokakuussa 2010 takanani oli niin avioero kuin (odotetusti) kiville mennyt rebound-suhdekin. Olin ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni sinkku. Kävin syksyn aikana läpi elämääni ja itseäni suhteessa muihin ihmisiin, etenkin miehiin. Olin suunnitellut kolibri-tatuointia liljan ottamisesta lähtien, mutta aika ei ollut ollut oikea. Syksyllä 2010 elämäni oli pisteessä, jossa tunsin kolibrin olevan lintu paikallaan lapaluussani. Olin löytänyt vahvuuteni.

Keväällä 2008 kirjoitin kolibrista näin:

Kolibri on pieni lintu, mutta monella tapaa hyvin erityinen. Se on mm. ainoa lintu, joka kykenee lentämään takaperin ja oikeastaan mihin suuntaan vain, jopa ylösalaisin. Sillä on uskomaton kyky “leijua” paikallaan imiessään mehiläisen tavoin mettä kukasta. Mehiläisen tavoin se myös kuljettaa siitepölyä muassaan, hedelmöittäen kasveja, joista se imee mettä. Kolibrit ovat erakkolintuja, jotka pienestä koostaan huolimatta ovat vahvoja ja määrätietoisia puolustaen reviiriään paljon itseään isompiakin lintuja vastaan.

Kolibri on kaunis kuin mikä. Tai onhan niitä erilaisia ja erinäköisiä. Ihan pieniä ja pikkuisen isompia. Kolibreista pienin ja samalla maailman linnuista pienin, kimalaiskolibri, painaa vain 1,8grammaa ja on 5,7cm kokoinen. Suurinkin kolibri, jättikolibri, painaa vain 20grammaa ja on 21,5cm kokoinen. Kolibreja on värikkäitä ja vähemmän värikkäitä. Toiset ovat vihertävän harmaita, toisissa on lähes sateenkaarimaisesti kauniita värejä.

Kolibri on ollut jo pitkään minun – kuten varsin monen muunkin ;) – suosikkilintu. Eihän niitä täällä Suomessa ole, enkä ole koskaan sellaista luonnossa nähnyt missään muuallakaan, mutta sen pienuuden ja vahvuuden yhdistelmässä ja upeissa väreissä ja lentotaidossa on jotain kiehtovaa ja hienoa. Samoin kuin minuun vetoaa niiden yhteys värikkäisiin kukkiin, mikä saa kolbrin vaikuttamaan vielä värikkäämmältä kuin se oikeastaan itse aina onkaan.

Kolibrissa on minulle jotain henkilökohtaista symboliikkaa. Jotain tulevaa, jotain nykyistä.

4) Muted-ikoni, vasemman korvan takana, syyskuu 2015

Muted. Ei se kuule!

Tammikuussa 2014 minulta leikattiin päästä kasvain, akustikusneurinooma. Se ei ollut mikään ihan pieni juttu, ja se jätti elämääni muutakin kuin hiusten peittämän 20cm mittaisen arven. Isoimpana näistä on toispuoleinen kuurous, jonka kanssa elän lopun elämääni. Vasen korvani ei kuule, piste. Halusin korvaani, oikeasti sen etupuolelle, muted-ikonin.

Tatuoija ei suostunut sitä kasvojen puolelle laittamaan “koska sulla ei ole muitakaan tatuointeja näkyvillä paikoilla”. Aikani asiasta riideltyäni annoin periksi ja tatuointi laitettiin korvan taakse, mistä kukaan ei sitä edes näe. Vieläkin sapettaa, etten marssinut ulos ja mennyt toiseen paikkaan. No, siellä on, hiukan heikosti tehtynäkin kaiken muun hyvän lisäki. Ehkä pyydän joku kerta nykyistä luotto-artistiani edes vahvistamaan sitä vähän.

5) Fenix-lintu, vasemman pohkeen ulkosyrjällä, syyskuu 2015

Fenix nousee tuhkasta

Sen kasvaimen leikkaus tarkoitti minulle kaiken aloittamista alusta. Leikkauksen jälkeen jopa lusikan vieminen suuhun oli haaste. Kävelemään jouduin opettelemaan uudestaan. Tasapainosysteemistäni on pala pysyvästi poissa. Kävin tuhkassa, nousin sieltä uuteen elämään, uuteen täyspainoiseen elämään, siitä huolimatta että toinen korvani on kuuro eikä tasapainoni ole täydellinen, varsinkaan väsyneenä. Voitin. En nujertunut kasvaimen enkä leikkauksen alle. Minä elän!

6) Mama bear, oikean solisluun alapuolella, elokuu 2018

2018-08-10 14.52.11-1
Mama bear suojelee pentujaan vaikka viimeiseen hengenvetoonsa saakka

Lapsistani ensimmäinen saavutti täysikäisyyden syyskuussa 2018. Sitä kohti kuljettaessa mentiin läpi yhden jos toisenkin helvetin tulen ja mutaisen rämeikön. Murrosiän koettelemuksista on kuoriutunut itsenäinen ja vastuullinen ihminen, upea poikani, jonka hyvinvoinnin vuoksi olin taistellut ja taistelen vastakin, jos tarve vaatii.

Samaan aikaan vanhimman jo aikuistuessa nuorempi vielä taivaltaa omassa murrosiän ryteikössään. Siinä missä vanhimman kanssa voin jo huokaista, olen nuorimmaisen kanssa jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Välillä taistelen hänen kanssaan, välillä hänen puolestaan, mutta aina kuin mama bear. Tavoitteena luotsata lapseni maailmalle turvallisesti ja kykenevänä itsenäiseen elämään.

 7) Sudenkorento ja kirsikankukat, oikeassa kyynärvarressa, syyskuu 2018

2018-09-06 13.39.21
Sudenkorento on se vähän bad-ass gootti, perhonen josta ei koskaan tule perhosta

En minä gootti ole, enkä ihan hirveän bad-asskään. Olen aika kiltti ja hyväsydäminen, empaattinen huolehtija. Minussa on kuitenkin samanlaista särmää kuin sudenkorennossa. Olen naisperhosten keskellä vähän erilainen, aina. Jos ei muuta niin ainakin vaatevalinnoissani ja huolittelemattomuudessani. Minusta ei koskaan tule klassisen kaunista ladyä millään mittarilla. En edes halua sitä. Olen sudenkorento, en perhonen.

Kirsikankukat sudenkorennon vieressä ovat ensimmäinen lähinnä koristeeksi otettu lisuke. Jollakin tapaa ne, kevään ja kesän alkamisen merkkinä, kuitenkin myös täydentävät korennon, sijoittavat sen siihen kontekstiin, jossa mieluiten olen: keväässä ja kesässä.

8) What next?

Suunnitelmissa on elämäni eläimet vasemman kyynärvarren sisäpinnalle. Päivitän kun muste on ihossani.

Edit 17.2.2019 – The Next

31.1. oli luottotatuoijani viimeinen päivä töissä ennen pitkää lomaa ja miettimistaukoa, joten voisi sanoa, että otin tämän viimeisimmän tatskani ihan kreivin aikaan.

Kuva on heartbeat, jossa on pupu, kissa ja koirantassu. Elämäni eläimet. Podin todella pitkään hirveää syyllisyyttä sekä jälkimmäisen kanini Jerin että kissojeni pois antamisesta. Viime syksynä I made my peace with it ja ajatus tästä tatuoinnista syntyi. Ja nyt se on ihossani, vasemman kyynärvarteni sisäsyrjällä <3

Puput, kissat ja koirat. In my heart forever <3

The twelve months of 2018

Six days left of this year. I think it’s been a pretty good one, but let’s look back, month by month. The highlights, books and pictures. The usual stuffs. Oh and quotes!

Highlight of the month: Short weekend at the company villa with my teens. Some cards against humanity, some GTA, some reading, some hot tub and sauna. Prime quality time <3

Quote of the month: “The term atheist should not even exist. No one ever needs to identify himself as a ‘non-astrologer’ or non-alchemist.’ We do not have a word for people who doubt that Elvis is still alive, or for people who doubt that aliens traverse the galaxy only to molest cattle.” – Dan Brown (Origin)

Book of the month: Theodore Wheeler – Kings of Broken Things
Intriguing in a broken kind of a way. Reminded me of Jess Walter and the sort of ugly yet charming stories of life in all its sometimes not so glorious colors. There was a time and a place and a society and a life so very different from that of today. Yet so oddly familiar.

Pic of the month:

Morning in Tammela, the company villa

Highlight of the month: Operation catch the mouse Meggie found lurking in my son’s room. In the end, son caught the mouse in a box and I took it to the nearby forest, uninjured.

Quote of the month: ”Honey, your hair is like the mane of a wild lion whether you brush it or not.” – my husband

Book of the month: Khaled Hosseini – A Thousand Splendid Suns
A truly touching story of a woman and another woman struggling under the oppression of men. Of war, and the decline of a society in Afganistan. A reminder to us western women of the unfortunate fact that there’s a lot of women out there who don’t have it as good as we have it here.

Pic of the month:

Duck at Talinranta on a very sunny winter day

Highlight of the month: The X-Files season 11. Yup.

Quote of the month: “Really, a novel does not exist, does not happen, until readers pour their own lives into it.” – Emma Donoghue

Book of the month: Emma Donoghue – Room
The little boy who didn’t even know a world beyond their four walls existed until the day of the great escape. The boy and the mom, in a twisted symbiosis, due to the imprisonment they lived in. The reality of the world, that almost crushed them both.

Pic of the month:

Across the ice from Hakaniemi to Kaisaniemi

Highlights of the month:
– My son got his transgender diagnosis, allowing him to finally proceed to hormonal treatment and name changing.
– Bicycling with husband and daughter.

Quote of the month: “I think truth in fiction comes from how the words make you feel, rather than a reference to the facts behind them.” – Layton Green

Book of the month: J. Randy Taraborrelli – Madonna
The interesting story of the interesting super star.

Pic of the month:

Out bicycling

Highlights of the month:
– My son got his name changed.
– Long weekend in Lisbon with my daughter – sightseeing, dinner at Hard Rock Café, a lot of shopping. Just great old time with my kid <3
– Trip to Tallinn with some friends.
– Building our garden.

Quote of the month: “Sometimes I feel like on different days I connect to different FE servers of reality, and they’re out of sync like one’s already got a patch installed that another one doesn’t have yet.” – me

Book of the month: Lucy Dillon – One Small Act of Kindness
Light reading, a feel-good story, even with the slight twist of evil in the midst. But then again – you will never truly appreciate the good without a touch of bad.

Pic of the month:

Reading in our backyard

Highlights of the month:
– Movie night with my teens – Thor Ragnarok.
– The Scottish ancestor! my cousin found after digging a bit into our family history (on mom’s side): Guilhelmus ‘William’ Andresson Udnie of Tillery, whose son moved to Vyborg to become part of my ancestry. Still tickles something in me.
– Working on the garden remodeling.

Quote of the month: “Jokaisella meistä on oikeus olla omana itsenään. Ilman että kukaan syrjii tai kenenkään tarvitsee kokea pelkoa. Vielä niin ei ole.”
“We all have the right to be ourselves without judgement and fear and discrimination. This is not a reality yet.”
– Anne Kantola, about Helsinki Pride in Helsingin Sanomat

Book of the month: Nina George – The Little Paris Bookshop
A story about love and life and obsession. Slightly blah with the “it’s been 20 years but I still can’t let go” but then again, the growth when he does <3 Oh, and all them books in the book!

Pic of the month:

The lady and the pickaxe

Highlights of the month:
– My daughter’s “protu-juhla”, ie. the 15yo growing up party, the secular version of a bat mitzvah or “rippijuhla”.
– Summer vacation!
– New car <3
– Weekend in the Turku archipelago with husband, dogs, daughter and step-daughter <3
– Week in Lapland with husband, dogs and daughter <3 BB-gun shooting, archery with a horse bow, kayaking, road trips, hot sun, reindeer.

Quote of the month: “Mä haluan nähdä sellaisen maailman, missä voin kävellä kadulla ilman, että joku tulee sanomaan, että vitsi sä oot rohkee kun sä oot oma itsesi. Missä mulle ei tarvi tulla sanomaan, että sä oot rohkee kun sä uskallat olla erilainen. Mä haluan nähdä maailman, jossa mä en ole rohkea.”
“I want to see a world where I can walk down the street without people coming up to me saying wow you must have a lot of courage to be yourself. Where no one feels the need to tell me it requires courage to be different. I want to see a world where I am not courageous.”
– Vili, 19yo, in Satakunnan Kansa, about being transgender

Book of the month: T. H. White – The Once and Future King
Long read with a lot of mythology, a lot of wisdom, a lot of philosophy. Enjoyable! A book everyone should read! Long live King Arthur!

Pic of the month:

2018-07-25 17.20.09
Meggie getting ready to jump – fuck this boat shit!

Highlights of the month:
– Mamma Mia – Here We Go Again. Cried through the movie. Love it <3
– Sausage making for the first time

Quote of the month: “You know it’s hot when you prefer wet shorts over dry sweats” -me

Book of the month: S. S. Taula – Vilkas vuorokausi
Loosely translated: An Eventful 24 Hours. A funny Finnish comedy book, old as shit. Summer, love, crime, serendipity with a little nudge from a couple of mischievous guys. Love of this book and returning to it every once and again is something I share with my dad.

Pic of the month:

Timmy chillin’ at our summer place

Highlights of the month:
– My son turned 18! I became the mother of an adult :o
– Dinner cruise with husband <3

Quote of the month: “Truly, as the ancients taught us, there is nothing under the moon, however fine, that is not subject to corruption.” – C. J. Sansom (Dark Fire)

Book of the month: Ernest Cline – Ready Player One
Intriguing. Virtual reality in the aftermath of a global catastrophe. Trailer stacks and piles of abandoned cars and virtual reality everything. And a quest.

Pic of the month:

Warm autumn with bright colors

Highlight of the month: Helsinki Book Fair – went alone and fully enjoyed the event <3

Quote of the month: “I don’t hate [people]…I just feel better when they’re not around.” – Charles Bukowsky (Barfly)

Book of the month: Lisa See – Shanghai Girls
An enchanting story of two sisters making a narrow escape from Shanghai as the Japanese proceed to invade China. Settling to California under false pretenses of false citizenship of their in-laws and husbands, they struggle to scrape up a life for their new family.

Pic of the month:

Tatu (a kids’ book hero) and me at Book Fair

Highlights of the month:
– Another weekend at the company villa, this time with all three teens. Pizza, hot tub, cards against humanity, GTA, the works. Great times <3
– Muse Simulation Theory released + I got myself a ticket for their next summer gig in Helsinki <3

Quote of the month: ”Out of their context, she had behaved out of character. It made one wonder at the independence of character from place and from there to the strange, malleable liquidity of character itself.” – David Duchovny (Miss Subways)

Book of the monthDavid Duchovny – Miss Subways
A bit of mythology, or a bit more. A brain twister in a true Gaimanly manner. Entertaining and surprising with a nice touch of philosophy and unexplainables.

Pic of the month:

My very favorite place at home: my library and fatboy <3

Highlights of the month:
– My son got his driver’s license.
– Phantom of the Opera at the Finnish National Opera, with my husband <3
– Company trip to Amsterdam.
– Christmas break with all that Christmas baking and good food!

Quote of the month: “Home country is kinda like a sibling. You criticize and bitch about it but if a foreigner complains, you’re ready to punch them for saying a bad word about your beloved homeland.” – me

Book of the month: Kari Hotakainen – Tuntematon Kimi Räikkönen
I haven’t exactly finished the book yet as I got it for Christmas, but I’ve read enough to know it’s definitely worth the read. The story of Iceman, Kimi Räikkönen behind the scenes where the ice melts. Written in an entertaining way.

Pic of the month:

Our little pre-Christmas with teens (not here for the actual holidays)