The good, the bad, the meh and the books of 2016

Vuosi valuu kohti loppuaan. Aika katsoa taas taaksepäin ja poimia vuoden hyvät, pahat, ompahavvaan ja kirjat esiin. ** This year is nearly over, so it’s time to take a look back and pick out the good, the bad, the meh and the books of the year.

Tammikuu ** January

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Harvinainen illanistujainen Stadissa teinien toimiessa koiravahteina ** rare occasion of going out with husband while teens were dogsitting
+ X-Files season 10 <3
+ Star Wars: The Force Awakens

– R.I.P. David Bowie
– R.I.P. Alan Rickman
– Auto juuttui lumiseen ojaan ** Car stuck in snowy ditch

* Kauniit lumiset maisemat ** The beautiful snowy nature

Kuukauden kirja ** Book of the month: Serpent (by Clive Cussler)

Helmikuu ** February

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Puhdas pään MRI ** Clean MRI ogf head
+ Kissakahvila Helkatti ** Cat coffee shop Helkatti

– Kehä ykkösen nopeuskamerat ** The speed cameras on Ring 1
– R.I.P. Uberto Eco

*  Työmatka Harjavaltaan ** Businesstrip to Harjavalta

Kuukauden kirja ** Book of the month:  Daughter of Narcissus (by Lady Colin Campbell)

Maaliskuu ** March

Brussels

+ Boulderoimassa eli seinällä pitkästä aikaa ** Bouldering, ie. wall climbing for the first time in years
+ Tallinna kaveriporukassa ** Tallinn with friends

– Brysselin lentokentän pommi-isku ** Bomb at Brussels Airport

* Työmatka Brysseliin ** Business trip to Brussels

Kuukauden kirja ** Book of the month: Luostarin varjot (by C.J. Sansom)

Huhtikuu ** April  

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Aloin maalata ** I started painting
+ Escape Room ensimmäistä kertaa ** Escape Room for the first time
+ Sain iPhone SE:n ** Got my iPhone SE

– R.I.P. Prince
– North Carolina diskriminaatio-lait ** North Carolina discrimination laws

* Nuorimmaisestakin tuli teini ** The youngest one became officially a teen

Kuukauden kirja ** Book of the month: Viipurin kaunotar (by Kaari Utrio)

Toukokuu ** May

2016-05-11 16.16.39

+ Ilmavoimamuseossa vierailu ** Visiting The Finnish Airforce Museum
+ Äitienpäivä ja Mamma <3 -muki ** Mother’s Day and Mamma <3 mug
+ Seikkailupuisto Korkee ** Adventure park Korkee
+ Hanami-juhla ystävien luona ** Hanami party at friends

* Työmatka Jyväskylä/Tikkakoski ** Business trip to Jyväskylä/Tikkakoski
* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma
* Sokeriton kuukausi ** Sugar free month
* Tyttärestäni kuoriutui poika ** My daughter grew up to be a son

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Pursuit (by Janet Evanovich)

Kesäkuu ** June

2016-06-17 21.23.13-2

+ Esikoinen pääsi peruskoulusta ja pääsi haluamaansa lukioon ** Oldest kid graduated from “peruskoulu” (sort of like junior high, which in Finland ends the mandatory school) and was accepted to the high school which was his first choice
+ Tosikoinen pääsi ala-asteelta ** Youngest one finished the elementary school
+ Rakennettiin hieno workbench autotalliin ** Built a sturdy workbench for the mancave in the garage

– Myrsky, jonka seurauksena tosikoiselta jäi partioleiri väliin ** Storm, that caused the youngest one to skip scout camp

* Mökkireissu teini-nelikon ja koiran kanssa ** At the summer cottage with four teens and a dog
* Brexit

Kuukauden kirja ** Book of the month: Scar Tissue (by Anthony Kiedis)

Heinäkuu ** July

2016-07-18 14.19.08

+ Kesäloma ** Summer vacation
+ Lapin reissu ** Trip to Lapland
+ Grillibileet kavereiden kanssa ** Barbecue with friends
+ Seikkailupuisto Zippy omien teinien kanssa ** Adventure park Zippy with my teens
Valkealalaiset tytöt pelastivat pikkupojan hukkumiselta ** The two girls who saved a little boy from drowning in Valkeala

– Liki päivittäiset ukkoset, jotka pelotti Meggieä ** Almost daily thundering that scared Meggie
Surullinen ja pelottavakin uutiskuukausi ** Sad and even a bit scary month of news

* Pokemon Go

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Storied Life of A.J. Fikry (Gabrielle Zevin)

Elokuu ** August

2016-08-20 17.24.19

+ Ystävien ihanat häät ** The lovely wedding of my friends
+ Viikonloppu kummitätini luona ** Weekend with my godmother

– Räjähdyksiä Thaimaassa ** Explosions in Thailand
– Sähköisten lukiokirjojen hankinta ** Buying highschool eBooks
– Kahdet ylinopeussakot parin viikon sisään ** Two speeding tickets within two weeks
– R.I.P. Gene Wilder

* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma

Kuukauden kirja ** Book of the month: Tyttöteurastaja (by Riitta Lehvonen)

Syyskuu ** September

2016-09-23 19.00.34

+ Lyhennytin hiukset optimaaliseen mittaan ** Had my hair cut short(er), to an optimal length
+ Rapujuhlat landella ** Crawfish party at our summer place

– Surkea hotelli Iisalmessa ** Sucky hotel in Iisalmi

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Rauma/Pori ** Business trip to Rauma/Pori

Kuukauden kirja ** Book of the month: This is a Call: The Life and Times of Dave Grohl (by Paul Brannigan)

Lokakuu ** October

DSCN1714

+ Firman “pikkujoulu”matka Seefeldiin, Itävaltaan ** Company trip to Seefeld, Austria

* Aika mitäänsanomaton kuukausi noin muuten ** A pretty uneventful month otherwise

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Book Thief (by Markus Zusak)

Marraskuu ** November

2016-11-14 16.28.05

+ Konferenssimatka Wieniin ** Conference trip to Vienna
+ Ilta kummitädin seurassa ** Evening with my godmother

Trump
– Viikkojen kamppailu flunssaa vastaan ** Weeks of struggling against flu
– Parin päivän äänettömyys ** Being voiceless for a couple days

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Heinolaan ** Business trip to Heinola

Kuukauden kirja ** Book of the month: Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children (by Ransom Riggs)

Joulukuu ** December

2016-12-27 14.56.35-1

+ Tämäkin vuosi loppuu ** This year will come to its end
+ Joulu ja loma ** Christmas and vacation
+ Ei työmatkoja ** No business trips

– R.I.P. George Michael
– R.I.P. Zsa Zsa Gabor
– R.I.P. Carrie Ficher
– R.I.P. Debbie Reynolds
– Miehen jatkuva työreissaus ** The many business trips of my husband

* Saara Aalto (X-Factor Britain)

Kuukauden kirja ** Book of the month: Kenkäheinistä kännyköihin (by Riitta Lehvonen)

My best friend

dogThreetooWhen I was like eight years old or so, on second grade or so, we had this school assignment to write and draw a story about our best friend. I chose to write about my grandma’s dog, a wire haired fox terrier. She was my best friend while growing up, before I had any other real friends. We spent summers together at our summer place with my grandma, playing and asking for snacks and whatnot. I wanted to have my own dog, just like almost every kid wants at some point, but I lived to be almost forty years old before that happened.

 

My best friend

2016-09-24 18.38.58_edited

Now I’ll tell you what I did with my best friend. I tell about some of the days.

My dad’s mother and father have a dog named Delilah, but we call it Della. It isone year older than I. It is a girl dog. We play together most of the summer days. Now I’ll start the real story.

2016-09-24 18.39.16

My best friend

One summer morning I woke up eight o’clock because a dog was barking. It was not Della, I knew it. I looked out of the window. The dog that was barking was brown and much bigger than Della. The dog was lost.

2016-09-24 18.39.21

My grandmother woke up, too. She gave me some meat so that I could give it to the dog. The dog ate so much , I thought it had been many hours eating nothing.

The dog was light brown. I took the dog to my grandmother’s house. She wrote to the newspaper that a light brown dog is found.

The dog was with us two or three days. Then the dog’s owner came. She thanked us for taking good care of the dog. I was so little that I wanted to play dog. The owner had a little girl.

The dog was nice, but still Della is my best friend. We play so that I trhow a stick and Della gets it and brings it to me.

2016-09-24 18.39.45

MOTHER! I WANT A DOG!

2016-09-24 18.39.55_edited

Do you know that I’ve always wanted an own dog, but I know I won’t get one.

I was four years old when that happened.

dogThree

Herkullisia kirjoja

Silloin joskus kauan sitten nuoruudessani kaikki kaverit lukivat Viisikoita. Yritin kerran itsekin ja taisin minä sen yhden lukea loppuun asti (kynnykseni jättää kirjoja kesken on ollut korkea siitä asti kun ylipäänsä pääsin lukemisen makuun). En kuitenkaan sen koommin katsonut Viisikoihin päinkään. Seikkailu jäi ruokailun jalkoihin. Viisikko söi vähän väliä. Sardiineja ja mitä nyt sitten, jotain purkitettua kamaa. Minua ärsytti.

Kirjoissa syödään toki välillä, ihan niinkuin elämässä. Viisikoissa se oli minusta vähän ylikorostunutta – ja lisäksi jotenkin se safkakin niin proosallista – ja se häiritsi lukukokemusta. Minkään muun kirjan kanssa ei ole samaa tullut eteen. Sen sijaan aika moni kirja on jättänyt jälkeensä sellaisia ehkä vähän romantisoitujakin fiiliksiä siitä, mitä kaikkea pitäisi saada joskus maistaa. Etenkin, kun niin paljon luen jenkkikirjallisuutta ja toisaalta ruokakulttuuri on erilainen ja toisaalta täältä maailmannurkasta ei edes ole aina ollut saatavilla niitä kirjoissa kuvailtuja herkkuja.

Kymmenen viime vuoden aikana olen päässyt matkustelemaan jonkinkin verran, mikä on mahdollistanut monta kirjoista tuttua makuelämystä. Suomessa kauppojen valikoimat ovat samaan aikaan kansainvälistyneet ja viimeiset reilut viisi vuotta olen ollut yhdessä jenkkimieheni kanssa, mikä on lisännyt kotiruuankin kansainvälisyyttä – ei vain jenkkikulttuuria vaan vähän ympäri maapallon cuisine, kun yhdessä kokataan.

Yksi kaikkein prominenteimmista jutuista, joita välttämättä halusin päästä maistamaan, oli Dunkin Donuts ja erityisesti niiden Boston Cream. Lempikirjailijani Janet Evanovichin Stephanie Plum -sarjassa syödään myös paljon, ja aika lailla huonosti. Donitseja, pizzaa, meatball subeja ja Cluck in a Bucketin rasvaisia kanankoipia. Ja kaikkea aina paljon. Päähenkilö ei silti liho. Siihen ansaan en ole pudonnut, mutta Boston Cream on Stephin lempidonitsi ja kun Berliinissä viimein melkein kuusi vuotta sitten törmäsin Dunkin Donutsiin, pitihän se maistaa.

Olin pettynyt DD:n donitsitaikinaan ja donitsin kokoon. Se oli pienempi ja rasvaisempi kuin Arnoldin vastaava. Cream oli kuitenkin taivaallista! SE oli paljon Arskan vastaavaa parempaa. En kuitenkaan juuri harrasta donitseja, joten eipä ole toiste tullut piipahdettua Dunkinissa, edes silloin kun sellainen on ollut nenän edessä.

Kuten kirjoitin, noissa Evanovicheissa syödään paljon. Eikä vain noissa Plumeissa vaan kaikissa Evanovicheissa. Se ei silti minua haittaa, sillä niissä syöminenkin vie tarinaa eteenpäin. Donitsien lisäksi ei kuitenkaan oikeastaan ole mitään muuta sellaista niistä jäänyt mieleen, mitä välttämättä haluaisin maistaa. Marinara saucen opin niistä, mutten ole koskaan vaivautunut tekemään. Pot roast & green beans on sieltä tuttu ja sitä comboa on miehen kanssa joskus syöty; perusjenkkiruokaa.

Toinen kirjasarja, joka näin äkkiseltään tulee mieleen aiheen puitteessa, on Patricia Cornwellin Scarpetta-sarja, johon tosin ihan muista syistä kyllästyin jo vuosia sitten. Kirjat menivät raskaslukuisiksi ja alkoivat pyöriä lähinnä Scarpettan pään sisällä. Scarpettalla on italialaiset juuret, ja kirjoissa onkin paljon italialaista ruokaa. Pastaa ja sen sellaista. Jotain vaikutteita muistan niistä ottaneeni silloin kun vielä pastaa söin, mutta isoin juttu niistä kirjoista on grillipizza. Nythän Suomessakin myydään grilliin laitettavia pizzakiviä ja meilläkin tietenkin sellaisia pari on, ja onhan sitä grillipizzaa sitten kokeiltukin. Hyvää siitä tuli.

Kymmenkunta vuotta sitten reissattiin autolla Euroopassa ja silloin tuli testattua sellaiset jenkkiketjut kuin KFC ja Burger King. Silloin olivat kumpikin minulle vielä ennestään tuntemattomia juttuja ja etenkin tuo KFC tuntui joltain mystisen hienolta, kun ei sitä broiskua kukaan suomessa öljyssä paistanut. Olihan se hyvää juu. Stadista löytyvä Southern Fried Chicken on myös hyvää. Ei nyt kuitenkaan satumaista. Kirjojen ruuat saa jonkun hassun hohdon ylleen, kun ne on jotain ennestään tuntematonta.

Evanovichin Full-sarjaa sen sijaan on kiittäminen kahvinjuonnistani (ainakin osin ;) ). Full Housessa yksi päähenkilöistä juo jatkuvasti Frappucinoja ja sen innoittamana minä, joka en silloin siihen aikaan joskus yli kymmenen vuotta sitten kahvia ollenkaan juonutkaan, tilasin WTC:n kahvilassa Frappen, kun sellainen listalta löytyi. Jääkahvihan se, slush suorastaan, ja tykkäsin mausta. Siitä lähti kahvinjuontini. Jäälatte, sitten latte, sitten cappucino. Espressopohjaiset kahvit maistuu.

Minulle on ihan fine, jos kirjojen henkilöt eivät syö. Ihan niinkuin eivät ne ikinä käy WC:ssäkään. Jos luen kirjoja, joissa syödään paljon, alkavat omatkin mieliteot jyllätä pahemmin. Silti rakastan Evanovicheja. Olkoon ne nyt sitten poikkeus joka säännön vahvistaa. Oli muuten hauskaa, kun kerrankin meni niinpäin, että olin jo ehtinyt syödä jotain, mistä tehtiin pieni numero eräässä kirjassa. “A couple of steaks with a couple of eggs, over and easy. […] Egg yolk is nature’s steak sauce.” Amen to that!

Viisi kirjaa

Myönnän, nappasin tämän Facebookista. En vaan voinut ohittaa!

(1. päivänä) kirja, jota luet nyt

En yleensä moniaja kirjojen kanssa, mutta olen viime aikoina lukenut sekä perinteistä kirja-kirjaa että eKirjaa yhtaikaa, sillä en jaksa kantaa kirjoja yleensä mukanani ja kuitenkin bussissa ja missä vaan mieluusti luen. Juuri nyt siis on kesken kaksi:
Kaari Utrio: Viipurin kaunotar
Clive Cussler: Blue GoldSpring16

(2. päivänä) kirja, jota rakastit lapsena

Tätä sivusin juuri toissapäivänä, kun maalailin kyseisen kirjan innoittamana pienen kuvan. Tämän kirjan muistan liki ulkoa vieläkin, tätä kirjaa siteeraan joka kevät. Se on tietenkin Pupu etsii omaa kotia.

“Kevät kevät kevät!” lauloivat pikku-punarinnat niin, että olivat pudota pudota pesästä! Ja oli kevät.

(3. päivänä) kirja, joka jäi kesken

Kirjan kesken jättäminen on minulle melko harvinaista. Yleensä kahlaan läpi tylsemmätkin kirjat. Äkkiseltään mieleen tulee kolme, joita en vaan saanut luettua loppuun. Kaikki elämän eri hetkiltä:

– Margery Sharp: Pelastuspartio Bernard ja Bianca – luin kirjaa yhdeksänvanhana enkä päässyt puusta pitkään, sillä pitkästyin
– Leo Tolstoi: Anna Karenina – hyvä yritys noin parikymppisenä, ajatuksena, että kuuluuhan sen lukeminen yleissivistykseen. Paitsi että tylsistyin kuoliaaksi, kyllästyin Venäjän ylimystön edesottamuksiin
– Andrew Peterson: Contract to Kill – olen lukenut ko. sarjan aikaisemmat kolme kirjaa, mutta tämän neljännen kanssa viimein kyllästyin siihen ex-military-touhuun ja kohtalaisen raakaan actioniin

(4. päivänä) kirja, joka teki suuren vaikutuksen

Näitähän olen listannut ennenkin. Yhden kirjan valitseminen on aika vaikeaa jälleen, joten kirjaan tähänkin kolme.

– Richard Adams: Ruohometsän kansa – varhaisteininä luettua
– Colleen McCullough: Tim –
murrosiän lukukokemus
Seita Vuorela: Karikko – 
viime vuoden luku-uutuus, teinin suosittelemana

(5. päivänä) kirja, johon palaat aina uudelleen

On yksi yliste muiden. Kirja, jonka olen lukenut varmaan parikymmentä kertaa läpi. Kirja, jonka pohjalta tehdyn sarjan olen katsonut läpi lukemattomia kertoja. Tarina, joka koskettaa syvältä, eri elämänvaiheissa eri tavoilla. Kirja, johon palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Colleen McCullough: Okalinnut.

2015 goods and bads – hyvät ja pahat

Yritin, mutten osaa enkä kykene. Aina olen jonkinlaisen katsauksen menneeseen vuoteen tehnyt. Tämä viime vuosi, mahtuuhan siihen monta hyvää hetkeä, mutta nyt pääni täyttää vain yksi ajatus: tämä oli se vuosi jolloin isoäitini kuoli. Ehkä se jo yksinään kertoo, kuinka paljon hän minulle merkitsi, merkitsee vielä kuoltuaankin. Jos nyt jotain muutakin koitan vuodesta muistaa, niin esikoisen protujuhla ja omat nelikymppiset, nuo parit bileet kesällä. Ja se viimeinen päiväni isoäitini kanssa landella kahden. Mersun kuntoon laitto ja katsastus. Erinäisistä syistä vaikea viime talvi. Isoäidin hautajaiset syyskuussa ja kummitädin isän hautajaiset marraskuussa. Loputon ikävä.

I tried, but I can’t. I’ve always done some sort of recap of the past year at this point of the year. This past year, there’s plenty of good moments, but still, right now the one thing occupying my mind is this: this was the year when grandma died. Maybe that alone tells the tale of how important she was to me, still is even dead. Trying to remember something else about this year, first things that pop to my mind are my oldest daughter’s “protujuhla” party and my own 40th birthday party. And that last day at our summerplace, just my grandma and me. Fixing our Mercedes. Last winter that was difficult for several reasons. The funerals of my grandma and my godmother’s father. The never-ending pain of missing my grandma.

ammijamä_edited

Tatuoinnit, Berliinin reissu, kivat ulkoilut… Annan nyt kuitenkin periksi. Ehkä ensi vuonna taas. Toivottavasti se on hyvä vuosi, vaihteeksi.

Tattoos, trip to Berlin, fun outings… Anyway, I give up. Maybe again next year. Hope it’s a good one, for a change.

Oon voimissain – 2015 in review

Vaikka tämä onkin enää pääasiassa vanhojen artikkelien arkisto, kävijöitä tämäkin blogi yhä saa.

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2015 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A San Francisco cable car holds 60 people. This blog was viewed about 1,200 times in 2015. If it were a cable car, it would take about 20 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Fabulous fifteen

Esikoinen täytti 15 puoltoista viikkoa sitten. Murrosiän puitteissa kehitys näyttää jotenkin samankaltaiselta kuin itsellänikin aikoinaan. Pahin angsti oli hellittänyt, kavereiden kanssa sählättiin ja toilailtiin ja duunailtiin kaikenlaista. Seikkailin pitkin suomenniemeä milloin junalla, milloin kuorodösällä, milloin vanhempien kavereiden autoilla ja milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Pidin hauskaa. Minusta melkeinpä tuntuu, että se oli teinivuosistani paras. 16-vuotiaana jo jätin teinisäädön taakseni ja aloin seurustella itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, josta sittemmin tuli aviomieheni ja tytärteni isä.

Sinä vuonna kun olin 15, istuin Carrollsiissa (rolssissa) tovin jos toisenkin, kaupungissa jos toisessa. Kuljin parhaan kaverini kanssa etsimässä paikallista rolssia Lahdesta ja Tampereelta ja Jyväskylästä ja… Junailimme itsemme välillä Harjavaltaan hyvän ystävän luo, välillä ystävä junaili Helsinkiin. Kylmälän legendaariset bussit kuljettivat meitä kuoro- ja leirimatkoilla, kunnes joku viimeinkin sai niistä tarpeekseen bussin takarenkaiden irrottua nuortenleirin paluumatkalla. Minä en sillä reissulla ollut, sillä olin töissä, mutta kuulin kaiken kavereiltani.

Niin, minä olin töissä. Siihen aikaan vielä viisitoistakesäisetkin saivat töitä. Olin ollut kesän paikallisessa K-kaupassa ja jatkoin siellä talven läpi tehden 6h vuoron joka toinen lauantai + vähän enempi töitä koulun lomien aikaan. Sainpa vähän rahaa. Yksinhuoltajaäidin tytär.

Elelin aika tavallista nuoruutta, jos kohta en dokannut vaan hengasin helluntaiseurakunnan nuorten kanssa. Me tehtiin jekkuja, hengattiin ympäriinsä yötä myöti, pidettiin mekkalaa dösässä ja metrossa, herätettiin pahennusta kahviloissa, iloittiin, surtiin, ihastuttiin, rakastuttiin, oltiin niin bestiksii niin bestiksii, suututtiin ja sovittiin. Jauhettiin jatkuvasti Orbittia, jota oli aina farkkurotsin rintataskussa. Haettiin Valtsusta karjalanpiirakkaa ja nakkeja ja jäätelöä paikkaamaan syömättä jäänyttä päivällistä. Pörrättiin autollisten vanhempien kavereiden kanssa ympäri ämpäri – etenkin tietenkin sen nyt jo ex-mieheni kyydissä. Telttailtiin ja leireiltiin, hellaritapahtumissa ja lereillä tietty.

Siihen aikaanhan ei vielä ollut kännyköitäkään. Se oli kyllä sensorttista säätöä välillä se kortti/kolikkopuhelinten metsästys ja ylipäänsäkin ihmisten, etenkin mutsin, saaminen kiinni. Eihän sekään himassa päivystänyt odottamassa, satunko soittamaan ja pyytämään lupaa milloin mihinkin. Niin sitä sitten useimmiten tuli vaan mentyä. Minkäs tein, kun en saanut mutsia kii. Eikä sillon ollut nettiä ja snapchattiä ja whatsappia, vaan puhelut puhuttiin sillä yhdellä kotipuhelimella. Ja vitsi kun väliin kuumotti soittaa, kun ei ikinä tiennyt kuka siellä vastaa!

Niin, päiväkirja sen paremmin kertoo.

Kesää 1990

Väsyttää. Nukuin HUONOSTI 3½ h viime yönä: 4:30-8:00. Konfassa oli kivaa. Sosiaalisesti &henkisesti. Ääni siel vaa Pe:na meni ku laulettiin (kuoro). Samana yönä käytiin Hämikses, Hämeenlinnan pihalla pelaas futista. La:na vaa juteltii ja käytii Essolla (J kävi Parolassa). Yönsä M & K vietti [kaverin] ja mun teltassa. (Ne nukahti sinne yöseuroilla).

Eipä meil ollu Vartsikas siistii! Ekax: mä tein duunis 6h päivän. Söin koko aikana sämpylän, jäden maitoo ja mehuu ja kupin kahvii. Ei lievä nälkä. Sit kotona mä vaa vaihoin vaatteet ja menin. En jaksanu syyä ja unohin ottaa eväät. Siellä mä söin muutaman keksin, vähä hot rodei ja lätyn. Lättytaikinaan ja paistoon käytettiin Voimariinia, päivätty 21.5.-90. Toinen vaihtoehto ois ollu Flora, päivätty 020590. Hyvin menee!!! Me palettiin sulkista ja Hollya. Mä lähin vikojen, tokavikojen siis, mukana. Ja mä pääsin J:n ”rekan” kyyis Itiksee, jonne muut tuli dösäl myöhemmin. Se oli sit kivaa! Meil oli taas sit Rolssis J:n kaa lyhyt kahdenkeskinen hetki, muut oli hitaita. Myöhemmin, 5 vai 11, S ja mä mentii soittaa […] rekasta. Yleisö oli rikki. Sit mä pääsin Ikosen kyyis himaan. (Äiti ei ollu ollu himas.)

Syksyä 1990

Viime viikonloppu oli just sika-kiva. Eka oli ”pitkät” kuoroharkat lana salil (ne on yleensä kivoi), sit meiä kuoro laulo. Sit me lähettii koko lössi Jäkeen. Pikku-kööri laulo siellä. Me tultiin sieltä periaatteessa klo 12 mut just sillon (sinä yönä) siirrettii kelloi joten me tultiinki klo 11 (mä menin Isotaloille yöks). Gospel-konsertti Jäkes alko klo 10 ”iltapäivällä”.

PE mä menin kuoroharkkoihin viideks. Sit S:lle yöx pe-illan jälkeen. Aamulla sieltä suoraan duuniin. Sit kodin kauta (25 min. kotona) salille kuoroharkkoihin (ylim.). Kaupungille [kaverin] kaa (½h). Puol seittemältä Formian eessä [toista kaverii] treffaas, kattoon Days of Thunder salille. Cafikseen. Huh. Himaan. n. 30h ja 25 min. himas vaik koko ajan Hesas ja koko aika menos. Et silleen. Näin meillä. Entäs teillä (heh heh). Sit tänä aamuna pyhis alotus. T oli kadottanu kaulaliinansa ja syytti mua… Löys sen sit. Sit me tultiin kodin kautta [kaverille sen siskon] synttäreille ja taas kodin kautta salille. Siel oli Lapsikuoron äänitteen julkaisu. Sit, sit, sit. Mun elämä näkyy olevan kamalaa hosaa. Mä tarttisin vissiin parin viikon loman elämän arjesta…

Kello on approximately 02:15. Kiva aika kirjottaa, mut mun on iha pakko. LA (”eilen”) oli pyhäinpäivä ja nuorisopäivä Lahessa. Me laulettii ja tottahan siellä oli muitaki salilaisii aika liuta + muut. Mentii taas Kylmälän dösällä (dösillä). Me mentiin uudella, toinen oli n. 70-luvulta. Siit puhkes menomatkalla rengas! Salin ”Hammondi” (siis Harmooni) raahattii pakulla mekee. Kumma ku eivät saman tien ottaneet salilsta flyygeliäki! … Siel oli aamupala, ruoka, kahvit, (me käytii rollsissa), iltapala. Ei me syöty ku vähä vaa. Mut hyvät safkat siel oli (kuten aina). Palatessa uus Kylmälä pamautti ylänurkkansa salin katokseen. HEH HEH. Katos rutussa, dösässä ei pahempia vammoja. (ei ollu eka kerta ku katos on rytyssä). Kylmälä on aina Kylmälä (jos ei satu mitää, ei oo).

Yöllä [leirille tuli] liuta kuorolaisii, jotka tuli kokouksesta suoraan: Ne ja [muutama muu] meni alas saunalle viettään [yhen] synttärei. Niin, siis, eiku ei mitää. [Lerin pomo] kai ois halunnu kans, ku se keksi tyhmän jutun: matto piipun päälle, savustetaan ne ulos (ne paisto makkaraa), lumipallosade. Toinen: Pyyetää anteeks, lauletaa [synttärisankarille], lumpparei. Lumppareit ei heitetty, ku puolet vastusti. S + mä pyyettii niilt henk.koht. anteeks in case they (don’t) didn’t like the poor joke. Piti selvittää välit kuorolaisiin, muuten ei kehtais näyttää naamansa siellä.

Su:na pelattii. SIKA-pingistä ja fudista. S-p on SIKA-kivaa. Vähä ku Holly, mut pingispöytää kierretää ja on 2 mailaa vaa. Fudikses mul oli S:n kengät. Ne kastu LIKOmäriks (lunta on maassa varmaan 20 senttii ainaki). Kasvot ja kädet on naarmuilla (Pallosta). Lihakset on kipiät.

Mä puhuin tänään 2 maratoonia. Eka T:n kaa. Se tulee Uutena Vuotena Hesaan. Ehkä 14.12.ki. Sit se ehkä lähtee meiän kaa Lappiin. Sit toisen S:n kaa.

Lähettii Huttiin pizzalle. Syötiin Large Meat Lover’s ja maksettiin tietty kaikki osa. Lopulta monien laskutoimitusten jälkeen todettiin minun (maksajan) jääneen 2mk miinukselle. Tietty sil ei ollu väliä, mutta J (yllätys, yllätys!) ois välttämättä halunnu antaa mulle 3mk (pojat söi 2 palaa, me 1). En mä niitä sillon huolinu. Sit me kekattiin mennä elokuviin kattoon Kuin lintu langalla, joten eiku, muttei me tiietty mis se menee ja mihin aikaan. Me mentiin Bristoliin hakeen niit lappui ja sit mä muistin et mun tarttee soittaa äidille jos me elokuviin mennään. No mä sanoin J:lle, et mä tartten 1mk (mul ei ollut yhtään). Se anto 3.

Talvea 1990-91

Mä olin viime yön S:llä. Eilen oli oli nääs itsepäisyysjuhla partios. Siel me soitettii molempien himaan. Mä: mä meen S:lle yöks. Tuun kodin kautta, heitäthän.S: Sanna tulle meille yöx, pitäkää sauna lämpimänä!

Viime lauantaina, 22.12., neljän jälkeen tänne tuli (kutsuttuna) S ja T. J:n piti tulla, mut se ei ollu ”kuullu” tai ”tajunnu” aikaa. Niinpä sitten T. soitti sille ja sen äiti välitti T:lle viestin, että sen piti tavata J. kompassilla 17:30-18:00. T lähti ja sit ehkä vähä vail 19 ne tuli ”takas”.

Sunnuntai-iltana T tuli Hesaan! Me tultiin eiku mentiin S:lle ja mäki jäin yöx sinne. Ruvettiin nukkuun klo 05! Paitsi T, joka ei saanu unta, joten se nukahti vasta n. 05:30! Herättiin puol 10. Järkyttävää. Me tultiin meille n. klo 12 ja lähettiin sit stadiin. Mut ei me oltu siellä ku tunti ni lähettiin Itikseen. Siel oli kivaa. Me istuttiin Fruttin pöydäs 2h! Eka puol h yksin eiku kolmisin. Sit tuli T. Me oltiin siinä vielä n. 1½h ku mä ”suutuin” sille. Mä vippasin repimäni hampparipurkin kannen palaset sen päälle. Ja sit meit kolmee vietiin! T tuli sit peräs. Sit me fiksut eksyttiin. Sehän ei siis oo uutta S:lle ja mulle.

Hei vaan, minä täällä! Tänään mä koklasin, millasta näkkäristä tulee paahdettuna. Just ku mä olin ottamaisillani (siis aikomus), puhelin soi. Kun mä tulin puhelimesta (2, ehkä, min. myöhemmin), se syttyi jo tuleen. Heh heh. Minä vauhdissa jälleen. Ei se mitään. Näkkäri oli entinen, mut paahdin ei.

Ennenku me päästiin sisään, ku S oli just koklaas ovee, siihen kadun varteen ajo Musta Maija. Sieltä sano nainen, että ”Tulkaas tytöt tänne.” Sit se tarkisti meiän reput. Siel oli kuorokansiot. Tietty. Se oli rutiinitarkistus, mut huvittava. Mietittii, et jos ois puhallutettu, oisko purkasta tullu promilleja.

Siellä [studiolla] sitten istuttiin yhes huonees videoita töllääs ja limuu litkiis varmaan pari tuntii. Sit päästiin studioon ja seistiin ja istuttiin lavalla ties kuin kauan ennenku alettiin filmaan. Oli tarkotus purkittaa 2 biiii play-back-juttuna, mut vähä veny… Dösäkuski tuli klo 9 ja passitettiin takas ja tuleen uuestaan klo 10 (kai). No me oltiin valmiit YHEN biisin kaa n. puol 00 ja päätettiin sit tietty jättää toinen toiseen kertaan. Bändiki oli. Ne soitteli sitä sun tätä aina välillä. Näytettiin olevamme tosissamme laulaas, mut showattiin äänillä, ku ei kuulunu eiku siis ku sitä ei nauhotettu.

J & T ei tullu S:lle 13:30 dösällä. Ne luuli sen lähtevän 14:30. No mentiin kaikki vastaan dösää, joka lähti 14:45 mut ei ne ollu siinä. Seuraavaa dösää vastaan me mentiin [kaverin] kaa kahestaa. No ei me keritty kauaa venata (kylmissämme, letkistä tanssien lämpimix) ku nää ”talonvahdit” alkaa huutaa meitä. J oli just soittanu puhelinkiskasta Souderista. Me (S & mä) haettiin ne sieltä – kävellen. Molemmilla purkkarit. Reidet vaa jääty. Matkaa ei ollu ku n. 1½ km… Selvittii hengis takas.

[Eilen] kaikki tuntu luulevan mua joksku tietopankiks. Kaikki kyseli mult koko ajan kaikenmaailman juttuja mm. ”millaset sarvet porolla on?”

Me mentiin Salille, jossa J puolen minsan kuluttuu älykkäästi kysy: ”Lähettex Rollssiin?” Ei silti, meil oli kyllä vakaa aikomus mennä sinne mut me ei viititty kysyy, ku tiettii, et J kummiski kysyy… No meit oli tietty hirvee lössi, eikä me olla ihan hiljasii – niin siis Sörnäisten rantatiellä.

Dösä oli Kylmälän vanhin ja pienin (31 paikkaa). Samoin luultavasti kuskikin. Näytti kuulemma KGB-agentilta. Sano, että dösä kippaa… Dösästä irtos vasemmanpuoleiset 2 rengasta – takaa siis. Kuski ajo n. 100m niiet pohja laahas maata ennenku älys jarruttaa… Kivaa… Poliisit tuli paikalle. Otti bussilta kilvet ja sakotti kuskia, joka muuten oli ”vaipunut itsesääliin”: onneksi ei Antti kuollut… Dösästä oli pohja putoomas ym. Tulivat Hesaa Onni Vilppaalla.

Seuraava tarina tapahtui sitten perjantai-iltana. Tein hommat loppuun mahdollisimman nopsaan. E:n ja S:n piti tulla hakeen mut 19:15. Seison ulkona. Odotan. Vaivun epätoivoon. Kuuntelen lappuja. Odotan jälleen. Ei kuulu. Seison tunnin, kunnes mom hakee himaan. J ja T on meillä. V, E ja S ettii J:a, jolla on V:n tavarat. J soittaa olevansa [tutuilla], että mikäli kysytään… V, E & S saapuu. E näkee J:n ja ”vihjailee” sille musta. S soittaa J:lle: ”Ollaan leirikeskukses. Tuo V:n kamat”. Lähetään kyseiseen paikkaan.

Kevättä 1991

Eilen oli kivaa. Kuoro oli Nokialla. Me räpättiin… Palloiluhallissa illalla oli ”mini Joy” = Tre, me & Nokia + 3 Harjavaltalaista. Paluumatkal me naurettii sairaasti, ku P vähä haastatteli jengii (mm. Harhaanjohtaja Hakkaraista). Sit pysähdyttii Lehiksen viereiselle Essolle. Siel oli jätkii pelaas rahapelei ja ne tuijotti silmät pyöreinä ku lähes 70 tyyppii marssii n. 15 yli 00 sisään. Ne jopa ihmetteli ääneen, että ”mistä nää kaikki on tullu???” Loppumatkan, lähes 1½h, [eräät] hakkas rumpuja (ne oli osina dösäs) ja laulo. Jotkut (kuten minä) yritti nukkua, mut toiset vaa tsiigas näit ja nauro kipeesti.

Kaunis ilma tänään. Kauniimpi huomenna. Kaunein Vappuna. Se oli S:n ja mun uusin vuorokeskustelu, kun ”kiinnostus on 10”.

Perjantaina oltii ekaa kertaa Vartsikassa tänä vuonna. Moottorivene ei ollu kunnossa. Takastullessa S yritti kastella H:n, joka kiusas S:aa, mut kaikki veet tuli mun syliin. Lopulta S:kin oli märkä, ku mä kosti ja vene kallellaan, kun mä väistin, muutama sentti ois kaatunut. Sit laiturin luon hörppäs ku T ei osannu nousta veneestä…

T teki äsken J:lle joukin. Se näppäili meiän numeron ja anto luurin J:lle, joka häkelty. Heh heh.

Those were the days, my friend. We thought they’d never end…