Shuloishia shettiksiä, hurmaavia heppoja

Vähän alkaa olla kylmä jo tuolla ratsastustunneillakin. Kun nyt ollaan noin pari astetta nollan molemmin puolin vielä oltu, on pienellä säädöllä löytynyt vaatetus, jossa melkein en palele, ainakaan tuntia häiritsevästi. Ainakaan ei sormet enää mene tunnottomiksi kylmästä tunnin aikana. Esikoisella ei tätä ongelmaa ole, hänhän ei palele juuri ollenkaan juuri koskaan. Mutta minä palelen. Aina.

Eilen olin korvaamassa yhtä väliin jäänyttä tuntia rahallisesti saman arvoisella tunnilla, eli olin taas vähän ylikasvanut siellä pikkutyttöjen seassa. Ei se minua pahemmin paina, pääasia että pääsen ratsastamaan :) Eilen oli tosin väkeä tunnilla aika paljon, ja kun maneesissa on sekaisin pikkuishia shettiksiä, vähän isompia ja reippaampia jotain joiden rotua en nyt muista, sekä vielä vähän isompi tinkkeri, jolla minä ratsastan, on se tunti aikamoista paikan vaihtoa ja säätöä. Ja ratsastajatkin vähän eri tasoisia joten siinä sattuu ja tapahtuu. Välillä joku kompastuu tai tulee liian lähelle toista ja ponitkin osaavat kyllä potkia!

Nuo lähes leluponeilta näyttävät shettikset on aikamoisia veijareita. Niillä tuntuu olevan ihan oma mielipide siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten mennä. Tai oikeastaan ei mennä. Nimittäin useimmiten vaikuttaa siltä, että ne koittavat tavan takaa keksiä keinoja pysyä vaan paikallaan ja olla menemättä minnekään. Ainakaan ravaten! Saavat pienet tytöt tehdä hommia ihan urakalla, että saavat ponit pysymään aisoissa ja oikeassa suunnassa, ravaamisesta siis puhumattakaan. Mutta kun ne viimein jaksavat nostaa sen ravin, voi hellallettas miten söpöä se on, kun ne pienillä koivillaan ravaavat menemään!

Minä olen ratsastanut vain kahdella eri hepalla, tinkkeri Paavolla ja jollain pienehköllä hepalla nimeltä Wili. Molemmat ovat aivan ihania, rauhallisia, ja kivoja ratsastaa. Paavolla on sellainen vähän paksumpi pehmoinen karva, mukavan tuntuinen kädelle. Ja mieletön harja, paksuine otsatukkineen. Wilillä on karkeampi karva, vähän lyhyempi, mutta myös melkoinen otsis. Tykkään kummastakin :) Nyt siellä on myös vastikään tullut norjan vuonohevonen. Sekin on nätti kuin mikä. Ja niilä on niin kauniit silmät ja katse :)


On siellä tallilla noita isojakin heppoja, uljaita ja komeita ratsuja, mutta en ole niihin päässyt tutustumaan sen henkilökohtaisemmin, mitä nyt tallissa niitä katsellut tai katsomossa ihastellut niiden sulavaa liikettä. Jahka tästä siirryn vuoden vaihteen jälkeen aikuisten tunnille, pääsen minäkin ratsastamaan niilläkin. Ne kun ovat jo liian isoja sinne pikkuisten shettisten sekaan.

Ratsastaminen vie kyllä ihanasti ajatukset ihan muualle kaikista arjen pienistä ja isoista jutuista, jotka muuten päässä pörräävät. Tunnin ajan ei paljon muuta ehdi miettiä kuin hevosen kanssa toimimista, välillä sitä keskittyy jopa niin paljon, että meinaa mennä opettajan ohjeetkin ohi. Ja ennen tuntia ja tunnin jälkeen, kun saa harjailla hevosensa ja laittaa kuntoon tai riisua (ja nyt kylmällä riisua ja pukea loimen), ei sinänsä ole mikään kiire siitä hevosen luota pois. Sen pehmeää kaulaa vasten on mukava painaa hetkeksi vaikka poski. Se on niin terapeuttista. Kuten naaman upottaminen myös kissan pehmeään karvaan.

Minusta taitaa olla tulossa vähän heppahöperö all over again :D Kohta tietty saan itseni kiinni lukemasta Jalojen poni- ja ravitalli-kirjoja uusintana :P

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.