Piipahdus kesään

“Tervetuloa Norwegianin lennolle Las Palmasiin … klo 15:30 …” “Viistoistakolkyt! Mun kalenterissani lukee 16:30!” Kello oli jo kaksi, uhkasi tulla vähän kiire. En ollut edes muistanut tulostaa matkustusasiakirjoja. Napsautin printterin päälle, käskin lapset vetämään kenkiä jalkaan ja pusakoita päälle, tulostin asiakirjat ja painelin ulos ovesta lasten ja miehen perässä. Onneksi asutaan niin lähellä lentokenttää, ettei hätä ollut laisinkaan sen näköinen loppujen lopuksi.

Mies heitti meidät lentokentälle viidessä minuutissa, ja kun ei meillä ollut ruumaan meneviä laukkuja ollenkaan, ei tarvinnut kuin selviytyä läpi turvatarkastuksesta. Siinäkin oma tekemisensä kaikkien tablettien ja kännyköiden ja nestepullopussien kanssa. Mutta jonoa ei ollut nimeksikään, joten oltiin romppeinemme läpi varsin vikkelään, ja aikaa jäi lopulta jopa istua hetkeksi kahville sen jälkeen kun oltiin ostettu mutsille elintarviketuliaiset Stockalta.

Tultiin portille kreivin aikaan – bussikuljetuksen vuoksi boarding oli aloitettu vissiin varttia aikaisemmin kuin oletin. Virkailijanainen portilla valitti käsimatkatavaroistamme, “sinullakin on peräti kolme laukkua!” “What! Käsilaukku ja kentältä tehdyt ostokset laukkuni lisänä!” “Juu mutta kun saa olla vain yksi.” *Käsien levitys, epäuskoinen ilme ja vastalauseen alku.* “No menkää nyt siitä sitten.” Ja siirryttiin bussiin ja koneseen, missä odoteltiinkin sitten yli puoli tuntia lähtölupaa, ja sen jälkeen lennettiin liki tunti normaalia pitempään.

Lento sujui silti mukavasti – liekö sitten tabin ja padin, leffojen ja pelien ansiota vaiko sen että tyttäret alkaa olla jo mukavan isoja – ja oltiin Las Palmasissa ja mutsin luona kymmenen maissa illalla. Seuraavana päivänä oli aika ihmetellä maailmaa mutsin uuden asunnon ympärillä. Aurinko armas helli meitä paahteellaan, päivän puolipilvisyydestä huolimatta. Käveltiin siinä Canterasin rantaa sen päähän ja takaisin, tytöt ranta-aalloissa jouksennellen niin että lopulta tosikoinen oli tietenkin likomärkä.

Canterasin rannan pohjoispäässä on sellainen kiinalainen kauppa, jonka sekasotkuisilta hyllyiltä lopulta löysin typsylle uuden topin ja shortsit, niin ja alusvaatteetkin tietty. Ja itselleni bongasin sieltä aivan super-upean kesämekon, kuin suoraan antiikin kreikasta. Ensimmäiset shoppailut, ja meidän kun ei pitänyt mitään shopatakaan. Mutta kun siinä sitten vauhtiin päästiin… seuraavana päivänä oli vuorossa Las Arenas mall…

Sää oli siinä jo meidän toisena päivänä muuttunut pilvisemmäksi ja vilpoisemmaksi Las Palmasissa, mutta kuten yleensäkin, etelän sää oli säätietojen(kin) mukaan aurinkoinen ja kuuma, joten shoppailujen jälkeen alettiin suunnitella päivää siellä lämpöisemmissä maisemissa. Varattiin illalla vuokra-auto, haettiin se aamulla, ja ajettiin Amadorekseen, missä vietettiin aurinkoinen päivä minigolfaten ja oleillen, tytöt vähän mereen pulahtaenkin.

Amadoreksessa oli kolmisen vuotta sitten afrikkalainen nainen (tai ehkä useampikin), joka letitti hiuksia afrikkalaiseen tyyliin. Ehdotin tytöille letitystä taas, kun siellä oltiin, muttei löydettykään ainuttakaan letittäjää. Mutsin ystävä, joka oli piipahtanut rannalle mutsia moikkaamaan, tiesi kertoa, että Puerto Ricon ostarilla niitä on useampikin; muuttaneet kait sitten sinne. Sinne siis – ja sieltä tarttui letitysten jälkeen mukaan vielä viimeiset vaateostoksetkin.

Seuraava aamu oli jo meidän viimeinen Kanarian auringon alla, lyhyt kun meidän visiitti tällä kertaa oli. Pakattiin laukkuihimme uudet vaatteet, karkit, (mini)bongorummut ja muut tuliaiset vanhojen vaatteiden lisäksi, ja pohdin päästäänkö niiden kanssa koneeseen tällä kertaa ollenkaan. Mutsin vaa’an mukaan ne oli vielä painorajoissa, muttei se siltä tuntunut, kun illemmalla raahattiin laukkuja pitkin lentokenttää odottaessamme konettamme edes saapuvaksi Suomesta Las Palmasiin saakka. Se oli vähän myöhässä. No surprise there.

Ennen lentokenttää meillä oli kuitenkin vielä mukava aamuhetki kahvilla mutsin yhden kaverin kanssa ja ajelu katselemassa Las Palmasin itärannikon pikkupaikkoja. Playa del Hombresta löytyi paitsi huikean hienot aallot ja upea auringonpaiste, mitä mainioin kalaravintola. Juuri sellainen, johon pitäisi päästä mukavalle illalliselle ilman lapsia. Which was not the case, joten fancyn kala-aterian sijaan söin paistettuja sieniä ja katkaravunpyrstöjä, sekä tyttärien sisäfilepaloja. Ihme likkoja, kun ei sisäfile maistu!

Lento kotiin lähti siis tunnin myöhässä, seitsemän maissa. Koneessa oli wlan, joka viihdytti meitä aikansa, tai siis nettisurfailut ja kuvat ja pelit ja muut nettiyhteyttä tavisevat ja tarvitsemattomat jutut. Kunnes lopulta uni alkoi hiipiä itsekunkin silmään. Vaikka Norwegianin koneissa on varmaan puoli metriä enemmän jalkatilaa kuin eräissä tietämissäni sillipurkeissa, oli nukkuminen lähes mahdotonta. Tai tytöt taisivat nukahtaakin välillä, mutta minä en vaan pysty nukkumaan lentokoneessa. Paikat puutuu ja jatkuvasti on jano ilman ollen niin kuivaa.

Vaikka piipahdus mutsin luo ja aurinkoon oli vain muutaman päivän, ja lennot suhteessa kokemuksina varsin pitkät, oli ihana päästä reissuu, ihana käydä Kanarialla. Olisi vaan kiva osata espanjaa. Oppisin sen varmaan suht helposti, ymmärrän sitä nytkin jopa jonkin verran, niin että pysyn vähän kärryillä keskusteluissa. Kreikkaakin olisi kiva osata, mutta se ei tuntunut olevan ihan niin helposti opittavissa. Some day I’ll have another go at that too.

Tinoksen matkaa odottaessa <3 Siihen on enää kolmisen kukautta!

[Kuvia reissusta]

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.