Lapsuus/Childhood – Q&A

5.2.20235.2.2023 MarilkaLeave a comment

Tämä on taas näitä Facebookin kysymyspattereita. Ja koska minusta on hauska näihin vastata, vastaan. Ja vein tietenkin tämänkin askeleen pitemmälle, kuvin.

**This is one of those Facebook Q&A thingys, and because I find them fun, I answer. And of course I had to take this one step further and add pics.

1. Missä synnyit?
**Where were you born?

– Naistenklinikalla Helsingissä.
**In Helsinki, at Naistenklinikka

2. Onko sinulla sisaruksia?
**Do you have siblings?

– 6v nuorempi pikkusisko
**a sister, 6 years my junior

Ihmettelen siinä vastasyntynyttä siskoani – Looking at my newborn sister with bewilderment

3. Olitko päivähoidossa?
**Were you in daycare

– En, mutsi teki freelancerina töitä himassa
**No, my mom worked as a freelancer from home

4. Oliko teillä lemmikkejä?
**Did you have pets

– Yhteensä kolme kania; yksi kun olin ala-astella, kaksi ollessani lukiossa
**3 bunnies altogether; one when I was in elementary school, 2 when I was in highschool

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia?
**Do you still remeber a time before kiddie seats in cars?

– Toki, minua nukutettiin auton takapenkillä skidinä, kun olin huono nukahtamaan sänkyyn. Takapenkillä ei tainnut siinä Minissä olla edes turvavöitä.
**Sure, I was not good at falling asleep and my parents used to put me on the backseat of the car, lying there under a blanket. I don’t think that Mini even had seatbelts in the back

6. Oliko sinulla mielilelua?
**Did you have a favorite toy

– Jose-koira, ehkä. Jose kävi jopa eläinlääkärissä, missä ell Ilves tutki myös Josen tutkittuaan ensin isoäidin koiran Dellan. Tai ehkä nukke nimeltä Jerry, jolle isoäiti ompeli samanlaisia asuja kuin minulle. Tai ehkä nalle tai apina tai mutsin tekemä kummajainen, kuka enää tietää
**A dog called Jose, maybe. Jose even went to the vet where the Vet Ilves examined Jose after first examining my grandma’s dog Della. Or maybe a doll called Jerry, for whom my grandma made similar outfits as for me. Or maybe the teddy or monkey or this oddity made by my mom, who knows anymore

Leluja, Jenny saa maitoa – Toys, Jenny is getting some milk

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
**Do you remeber what you were supposed to be when you grew up?

– Aika pitkään meinasin että lääkäri. Siinä teini-iän kynnyksellä haaveena oli eläintenhoitaja-tanssija-näyttelijä-kirjailija-kombo
**For a long time I wanted to be a doctor. Then at pre-teen or so I dreamed of becoming a combo of animal carer-dancer-actress-athor

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
**Were you a so called good invisible child or a rambunctious monkey?

– Sekä että. Jokapaikan apina, joka oppi jo nuorena vetämään ylleen kiltin tytön kaavun
**Both. A rambunctious monkey who learned early on to pull on the good girl cape

Se oon minä tuolla puussa – That’s me in the tree

9. Kuljitko pihalla kotiavain kaulassa roikkuen?
**Did you have a key hanging from your neck when playing outside?

– En, mutsi oli himassa kunnes olin 9 ja siinä vaiheessa avain oli taskussa kasarityyliin vaaleanpunaisella kierreketjulla vai mikä se oli
**No, mom was at home until I was 9, and at that point my keys were in my pocket attached to a pink eighties style twirly phone chain or whatsitcalled

11. Lempilastenohjelmasi?
**Your favorite kids’ TV show?

– Pätkis eli Smurffit
**Pätkis, i.e. The Smurfs

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
**Do you remeber your first day in school

– Jep. Valitettavasti. Olin potenut kipeää mahaa (jännityksestä) niin että aloitin koulun varsinaisesti pari päivää myöhässä, kesken koulupäivän. Olin siis outolintu alusta saakka.
**Yup. Unfortunately. I had been sick with a stomach ache (from anxiety) so I actually started school a couple days late, in the middle of the day. I was an oddball fron the very beginning.

Ensimmäisenä koulupäivänä – First day of school

13. Keräilitkö jotain?
**Did you collect something?

– Kiiltokuvia, pyyhekumeja (kasari…), tarroja
**Kiiltokuvas (the best translation I found was “die cut scrap”, but can’t very well imagine any kids using that; anyhow, definition: glossy and usually embossed little pictures, kinda like pre-stickers, that usually came in a sheet, and girls collected them in their scrap books), erasers (oh, the eighties…), stickers

Kiiltokuva-arkki – A sheet of kiiltokuvat

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
**What was your favorite subject in elementary school?

– Oliko mulla lempiainetta? Lukutunneista tykkäsin, ja kuviksesta varmaan.
**Did I have one? I liked reading and art classes, I suppose.

15. Olitko koulukiusaaja?
**Were you a bully

– En. Olin se kiusattu
**No. I was the one bullied

16. Harrastitko jotain? Mitä?
**Did you have hobbies? What?

– Kuuden vanhana yleisurheilua VU:n väreissä, partiota ala-asteen ajan, about. Pianoa soitin pari vuotta. Lukemista, kirja tai pari päivässä parhaina aikoina.
**At six years old I was part of the VU track and field team for a year or so. I was a girl scout for a few years while in elementary school. I played piano for a coupole years. I read books, lots of books. A book or two a day at best.

Pieni Viipurin Urheilija – Little athlete

17. Ystäväsi
**Your friends

Aina niitä jokunen oli, kirjekavereita enemmän kuin livekavereita
**I always had some. More pen pals that IRL friends

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
**Your favorite memory of something during the first school years

– Ensi-pusu: ekaluokkalaisena ihastukseni asui samassa talossa ja leikittiin usein pihalla yhdessä. Erään kerran leikittiin tuijotusta ja ihastukseni pussasi minua saadakseen minut nauramaan. Onnistuikin.
**First kiss: when we were on first grade my crush lived in the same appartment building as me and we often played together in the yard. Once we were playing stare and he gave me a smooch to make me laugh. And succeeded.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
**What was your first teacher like?

– Tiukka nunna, varmaan liki kuusikymppinen. En tykännyt
**A strict nun, probably almost sixty years old. I didn’t like her.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
**Were your parents strict?

– Oli. Siksi kiltin tytön kaapu.
**Yes. That’s the reason for the good girl cape

21. Miten perheesi lomaili?
**How did your family spend vacations?

– Enimmäkseen isovanhempieni mökeillä (järvenrannalla toinen, Nauvossa saaressa toinen)
**Mostly at my grandparents’ summer places (one by a lake, one in an island at sea)

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
**What was your favorite food as a kiddo?

– Siskonmakkarakeitto
**Sausage soup

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
**Did your parents smoke indoors?

– Jep, mutsi poltti töitä tehdessään kun olin skidi, mutta lopetti ollesani varmaan neljän vanha
**Yeah, mom was smoking indoors while working when I was small, but stopped entirely when I was maybe four years old

Just a bit of annual stats

31.12.20221.1.2023 MarilkaLeave a comment

I used to be active in my blogging, but not so much anymore. I write the occasional post here in SFFM, sometimes some recipes in From Kitchen, with Love. I post photos in Instagram, but not daily, and really am no influencer 😉 Still, the stats are kinda cool at the end of the year, so let’s have a look.

SFFM

I wrote all of 5 posts this year (I suppose this would be number 6 then), with a total of 8312 words in them. What would that make? Like 1662 words per post in average. That’s like an average high school essay there. No WordPress likes, no comments. Not that I expect any; they’re usually spam anyway 😂 I seem to have 10 followers, though.

However little I posted this year, there’s plenty of content in my blog, 1302 post spanning over almost two decades (starting with the stuff that was in Live Spaces looong ago), so there’s always more views than the just the new posts would bring, this year a total of 915 views by 625 visitors.

Disregarding the home page views (333), my six most popular posts this year were:

E lämää pikkusiskon kanssa 56 views (2015)
Kuus-nolla lumierä 53 views (2010)
Tarinat tatuointien takana 37 views (2018)
100 kirjaa 24 views (2022 – my most viewed post of the year)
Take-aways from the tales of Dave Grohl’s life and music 23 views (2021)
R.I.P. OBHNordica blender 23 views (2013)

Of the pages, The Healing Diary had 25 views, and The Quote Collection 16 views (most my own probably 😂).

It’s a pity search terms aren’t available anymore; I always had such a ball looking at what searches brought people to my blog!

From Kitchen, with Love

This food blog of mine has way less posts, all of 308, 5 of which were posted this year. The views, however were a bit more than SFFM: 11200.

Top 5 posts all had over 100 views this year, and out of the top 10, only numbers 9 and 10 had less views than the top post of SFFM. And I don’t think I’ve checked out any of these top 10 posts this year myself. Oh, maybe that feta spinach pie. Possibly. At least I made on earlier in the autumn.

Flickr

Hunh. Flicker still doesn’t really offer any yearly stats. There’s all time (Pro since 2008) and then there’s the most recent month.

Past month. In the amount of photos you can see that I uploaded a bunch (since July) only yesterday.

My most viewed photos of all time:

Somehow those leather jackets and boots keep on keeping on in the top, still gaining new views. And I can’t help thinking that people who looked at my pussy willow photos were actually looking for pussy pics (yes, those exist in Flickr too).

Instagram

I shared 213 photos in @sannamarilka, and got a total of 1498 likes. Here’s the top 9 photos of the year:

In the dogstagram, @hdd_doggos, I shared 193 photos and got 658 likes all in all. Top 9 of the doggos 2022:

Outolintu

30.1.2021 MarilkaLeave a comment

Elämäni on taas vähintäänkin mielenkiintoista, outoa ja hämmentävää. On asioita, jotka vievät henkisen energiani pretty much kokonaan, sen mitä ei vie työ. Kirjoittamisesta ei siis oikein taaskaan tule mitään, taitaa tulla jälleen aika blogihiljainen vuosi. Kyselyitä en voi kuitenkaan vastustaa, joten tässä vaihteeksi yksi, naamakirjasta tietenkin poimittu.

Pidätkö sinihomejuustosta? Aura on best. Muista tykkään pienellä varauksella.
Cola vai Pepsi? Aito Coca Cola. Sitä kai tuolla Colalla tarkoitetaan, eikä esim. Lidlin Colaa?
Onko sinulla asetta? Muuta kuin terävä kieli? Ei. Tai no, onhan meillä BB-gun, hevosjousi, ja kaikenlaisia puukkoja ja veitsiä.
Viskiä, tequilaa vai vodkaa? Viski, sikäli kun noista pitää valita. Tequila lyhentää iltaa puoli tuntia per shotti. Just nyt en tosin joisi noista mitään, sillä pian puoleen vuoteen en ole alkoholiin koskenut, enkä ajatellut ihan hetkeen koskeakaan. Ehken enää ikinä.
Hot Dog vai Juustohampurilainen? Juustohamppari, itse grillattu.
Suosikkiruoka? Sushi. Tai fettunicine al fredo. Tai ehkä joku ihan muu kuten vaikka puoliraaka entrecôte ja smetana-ruusukaalit. Tough choice.
Mitä juot aamulla? Cappucinoa ja itsepuristetun hedelmäshotin (juuen todellakaan tee mitään sellaisia aamulla vaan teen mehua noin kerran parissa kuukaudessa monta litraa, pakastan ja sieltä sitten täytellään pieniä shottipulloja jääkaappiin)
Voitko tehdä 100 punnerrusta? En enää. En ehkä edes riittävän ajan kanssa.
Kesä, talvi, kevät vai syksy? Kesä. Kesäkesäkesä!
Onko sinulla silmälaseja? On 😒 Taas. Juuri jouduin hankkimaan monitehot ja päätelasit. Tai no, ei mulla niitä vielä ole, mutta ehkä viikon päästä.
Fobiaa? Trypofobia eli reikäpelko, suljetun paikan kammo (hissit ei ahdista, mutta esim. magneettikuvaus kyllä, samoin ihmismassat eli oisko kuitenkin vaan joku “paikkojen joista ei pääse milloin tahansa pois -kammo”?)
Viikon suosikkipäivä? Lauantai, tai jos pitää valita arkipäivä, torstai. Go figure.
Uskotko kummituksiin? Toki! Siis silleen kieli poskessa 😉
Vesisadetta vai lunta? Lunta (talvella, kesällä ois kiva jos ei päiväsaikaan ainakaan satais kumpaakaan mut jos valita pitää niin vettä 😉 )
Lävistyksiä? Korvissa kolme (kolmia “normireikiä” laskematta), ja ensi viikolla jälleen napaläväri (olen kaivannut sitä, sen menettäminen AN-leikkauksen myötä harmitti melkein yhtä paljon kuin kuulon menetys 😛 )
Ranskalaiset vai sipulirenkaat? Ranskikset, tai jos on tarjolla kunnon olutsipulirenkaan niin ne
Tekeekö 6 kaveria tämän? Joo, eri foorumeilla
Lapsia? Kaksi ja puoli, jo aikuisia
Lempiväri? Violetti, jos musta ei oo väri
Suosikkimusiikki? Hard/Alt Rock (Foo Fighters, Linkin Park, ja Rush tällä hetkellä eniten kuuntelussa)
Osaatko viheltää? Juu, mutten mikään mestari ole
Missä olet syntynyt? Stadissa, tarkemmin Naistenklinikalla, kuten ekalla luokalla johonkin lomakkeeseenkin rustasin 😋
Onko sinulla veljeä/siskoa? Pikkusisko, joka asuu Atlantin toisella puolen perheineen
Onko sinua koskaan pidätetty? Eipä ole
Onko sinua koskaan leikattu? Kolme kertaa: kitarisat kun olin 9v, akustikusneurinooma tammikuussa 2014, kyynärpää syyskuussa 2020
Oletko uskonnollinen? Ehdottomasti en.
Suihku vai kylpy? Yleensä suihku, mutta joskus kylpy tuntuu hyvältä
Lempivaatteet? Farkut ja huppari tai teepaita, mutta ihan mieluiten keikuin bikineissä (pitkä kuuma kesä kiitos!)
Oletko hyvä ystävä? En tiedä. Toivon niin. Ei minulla tosin mitenkään kovin paljon ole ystäviä, joten ehkä en?
Onko luita murtunut? Kerran. Viime syyskuussa kun värttinäluu murtui.
Kuinka monta telkkaria talossasi on? Kaksi, yksi kummassakin kerroksessa
Pahin kipu? Sisäinen. Joo, ne fyysisetkin kivut voi olla aika karmeita, mutta kyllä pahiten runtelee särkyneet tunteet.
Tykkäätkö? Usein, paitsi jos en
Ovatko vanhempasi vielä elossa? Isä on, äiti kuoli pian 7 vuotta sitten
Tykkäätkö retkeilystä? Päiväseltään joo, mutten missään nimessä halua enää koskaan nukkua teltassa!
Oletko sinä outo? Ehdottomasti. Normaali on pelkkää illuusiota anyway.

ADHD alphabet

22.3.202022.3.2020 MarilkaLeave a comment

Just because it’s fun. This thing was in my Facebook memories on Friday. Here we go, first word that comes to mind for each letter – and the first thoughts said word inspires. Here we go:

A – ape – Distant relative, who might well get to test a vaccine before people
B – basic – When all else is ripped from life, back to basics it is.
C – champagne – My favorite drink.
D – dude – Dude, dudette, whatever.
E – evening – Sun goes down and it’s time to chill.
F – funny – …as a heart attack. Life is.
G – garage – We have one, full of stuff. In our previous home it was H’s mancave.
H – hair – I really need a haircut. I really need to at least snip my bangs.
I – irony – The irony is that there’s nothing ironic in Alanis’ “Ironic”.
J – joke – As long as we have a sense of humor, we’ll be fine.
K – keeper – I just finished Kate Morton’s The Secret Keeper a few days ago.
L – laugh – It’s good to laugh, it helps your mind stay healthy.
M – manhole – Learned this word some seven years ago and it became a favorite.
N – novel – Well, I do love reading.
O – ornament – I like peculiar ornaments.
P – paramount – Pictures? Also one of those words I really like.
Q – quarantine – Really, was there any other option here?
R – rice – H keeps telling me that soon we’ll all be just eating rice.
S – sushi – Not eating this favorite food of mine while avoiding fast carbs.
T – tornado – None of them generally here in Finland.
U – usher – Another favorite word, but I myself don’t like to be ushered.
V – variety – It’s good. Because we’re different and like different things.
W – water – Clean water is the most important thing for life.
X – X-ray – no xylophones, ok!
Y – youth – …is stupid. Like those students in Florida despite Corona.
Z – zebra – In Finnish it’s spelled with an S and double E, seepra.

Bonus track – the scandic letters (and obviously Finnish words):

Å – åsikt – Opinion (in Swedish). We all have one.
Really, this is a totally Swedish letter, even called “the Swedish O” in Finnish. I don’t think there are any Finnish words containing, let alone starting, with Å.
Ä – äiti – Mother. Me.
Ö – ötökkä – Bug. Soon it’s summer and all sorts of bugs are out again.

Tarinat tatuointien takana

27.12.201817.2.2019 Marilka1 Comment

Ihooni on noin parinkymmenen viime vuoden aikana nakutettu seitsemän tatuointia/tatuointikokonaisuutta. Suhteellisen pieniä kuvia, enimmäkseen ääriviivoja. Hajasijoitettuina eri kohtiin kehoani, tarkoin mietittyihin kohtiin, jonkinlaisella symmetrianäkemyksellä. Toisaalta niin, että ne on helppo pitää piilossa tarpeen mukaan, toisaalta näkyvillä.

Jokaisella tatuoinnillani on pintaa syvempi merkitys minulle. Jokainen niistä on tarkoin harkittu, tarkoin valittu ja tarkoin piirretty. Niitä ei ole valittu netistä eikä tatuoijien kansioista, vaan olen jokaisen valmistellut itse, artisti viimeistellyt iholleni. Niistä saa kukin olla mitä mieltä on, mutta minulle jokainen niistä on tärkeä, ei vain kuvana, vaan niiden ottamiseen johtaneen prosessin takia.

1) Pupu, vasemmassa olkavarressa, heinäkuu 2002

Keräsin rohkeutta ensimmäisen tatuointini ottamiseen hyvän aikaa. Ihan jo toimitus pelotti, mutta lisäksi silloinen mieheni oli todella kovasti sitä vastaan. Miehen vastusteluista huolimatta siskoni kanssa yhdessä kävimme varaamassa tatuointiajat ja niin juokseva pupu pääsi olkavarteeni. Minulle oli tärkeää saada tehdä oman pääni mukaan. Liian kauan jo olin aina tehnyt kuten minulta oli odotettu, aina elänyt, kuten muut halusivat minun elävän. Pupu oli ensimmäinen irtiottoni, ensimmäinen askel minuuteni löytämiseen.

Pupu on toteemieläimeni. Tiesin sen jo nuorena. Olen sielultani pupu. Vähän säikky, vähän poukkoileva, vähän add, kuitenkin vahva, itsenäinen ja älykäs. Ja loppumattoman utelias. Joskus kauan sitten kirjoitin pupuista webbisivuilleni näin:

Pupuilla on pitkät korvat, töpöhäntä, voimakkaat takakäpälät, lyhyehköt etukäpälät, nöpöttävä nenä, ristihuulet ja pitkät etuhampaat sekä paksu (yleensä) lyhytkarvainen turkki. Pupuja on toki erivärisiä ja erikokoisia ja valtavasti erirotuisia. Koska tarkoitukseni ei nyt ole kuitenkaan esitelmän pitäminen pupuista yleensä, vaan nimenomaan pupujen luonteesta, jätän ulkoiset ominaisuudet tähän. Sen sijaan paneudumme nyt hieman pupujen sisäiseen maailmaan.

Niin oudolta kuin se maallikosta voi kuulostaakin, myös puput ovat yksilöitä. Jokainen pupu on vähän erilainen. Kerron tämän kokemuksesta (minulla on ollut kaksi kania sekä siskoni sellainen ja kummitädilläni niitä oli joskus kokonainen liuta), mutta auktoriteetinkaipuiset voivat tarkistaa asian Richard Adamsin kirjasta Ruohometsän kansa (eng. Watership Down). Jotakin yleistä pupuista voisi kuitenkin todeta.

Ensinnäkin, kaikkihan tietävät, että puput ovat arkoja eläimiä. Vanha lastenlaulukin sanoo pupusta, että “pistää päänsä piiloon, luulee, ettei nää susihukka pientä hännäntöpökkää”. Oikeastaan laulu ei tee pupuille oikeutta, sillä puput eivät ole tyhmiä, vaikka säikähtäessä niiltä saattaakin mennä pasmat sekaisin. Ei, puput ovat erittäin älykkäitä eläimiä. Ks. esimerkiksi Nalle Puh. Pupujen älykkyys on toisenlaista kuin koiran. Koira on lojaali, pupu taas on itsenäinen eläin, joka ajattelee muista riippumatta. Ja on loppumattoman utelias.

Pupu on myös hienostunut eläin. Se on siisti, kuten kissat. Peseytyy usein ja sukii aina turkkinsa kiiltäväksi ja hienoksi. Pupun liikkuminen on sulavaa ja kaunista katseltavaa. Pupu voi loikata korkealle tai kaivautua mitä pienimmistä koloista (mistä tahansa mistä sen pää mahtuu läpi). Tämä palvelee oivasti pupun uteliasta luonnetta. Puput ovat myös hyvin herkkiä eläimiä. Ne ovat uskollisia ystävilleen – ja vihollisilleen. Ne loukkaantuvat herkästi ja kokevat pettymykset voimakkaasti Silloin ne vetäytyvät yksinäiseen nurkkaansa.

Kun pupu rakastuu, se on menoa. Se on rakkailleen äärimmäisen hellä, mutta myös vähän mustasukkainen kaveri. Pupun luottamuksen voittaa vain jos pystyy osoittamaan sille, että sen itsenäisyys säilyy. Pupu tarvitsee sopivassa suhteessa tilaa ja rakkautta – ihan niinkuin ihminenkin!

2) Lilja, oikeassa nilkassa, maaliskuu 2008

lily2 — Lilja on toinen nimeni mahdollisista merkityksistä

Tuossa noin vuonna 2008 plus-miinus muutama vuosi elin eroon johtanutta aviokriisiä. Etsin tosissani itseäni – kuka olen, millainen olen, mitä haluan elämältäni ja mieheltäni. Ihan hyvin aikoinaan alkanut avioliitto oli alkanut rakoilla, ehkä osittain siksikin, että olin naimisiin mennessämme vain 19, lapsi vielä. Ja kun kasvoin, en ollutkaan se nainen, jota mieheni tarvitsi ja halusi. Eikä hän se mies, jota minä tarvitsin ja halusin.

Lilja on eräs etappi tässä prosessissa. Nimeni, Sanna, voidaan johtaa joko kreikasta tai hepreasta, ja koska heprean Shoshun – laakson lilja – on niin paljon runollisempi kuin kreikan Aleksandra (ihmisen puolustajatar), päätin että lilja se on. Sitä paitsi lilja on helpompi tatuoitava kuin ihmisen puolustaja, vaikka jälkimmäinenkin minua kuvastaa melko hyvin. Liljasta tuli minulle minuuden symboli. I am me.

3) Kolibri, oikeassa lapaluussa, lokakuu 2010

kolibritat — Kolibri on maailman vahvin lintu

Lokakuussa 2010 takanani oli niin avioero kuin (odotetusti) kiville mennyt rebound-suhdekin. Olin ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni sinkku. Kävin syksyn aikana läpi elämääni ja itseäni suhteessa muihin ihmisiin, etenkin miehiin. Olin suunnitellut kolibri-tatuointia liljan ottamisesta lähtien, mutta aika ei ollut ollut oikea. Syksyllä 2010 elämäni oli pisteessä, jossa tunsin kolibrin olevan lintu paikallaan lapaluussani. Olin löytänyt vahvuuteni.

Keväällä 2008 kirjoitin kolibrista näin:

Kolibri on pieni lintu, mutta monella tapaa hyvin erityinen. Se on mm. ainoa lintu, joka kykenee lentämään takaperin ja oikeastaan mihin suuntaan vain, jopa ylösalaisin. Sillä on uskomaton kyky “leijua” paikallaan imiessään mehiläisen tavoin mettä kukasta. Mehiläisen tavoin se myös kuljettaa siitepölyä muassaan, hedelmöittäen kasveja, joista se imee mettä. Kolibrit ovat erakkolintuja, jotka pienestä koostaan huolimatta ovat vahvoja ja määrätietoisia puolustaen reviiriään paljon itseään isompiakin lintuja vastaan.

Kolibri on kaunis kuin mikä. Tai onhan niitä erilaisia ja erinäköisiä. Ihan pieniä ja pikkuisen isompia. Kolibreista pienin ja samalla maailman linnuista pienin, kimalaiskolibri, painaa vain 1,8grammaa ja on 5,7cm kokoinen. Suurinkin kolibri, jättikolibri, painaa vain 20grammaa ja on 21,5cm kokoinen. Kolibreja on värikkäitä ja vähemmän värikkäitä. Toiset ovat vihertävän harmaita, toisissa on lähes sateenkaarimaisesti kauniita värejä.

Kolibri on ollut jo pitkään minun – kuten varsin monen muunkin 😉 – suosikkilintu. Eihän niitä täällä Suomessa ole, enkä ole koskaan sellaista luonnossa nähnyt missään muuallakaan, mutta sen pienuuden ja vahvuuden yhdistelmässä ja upeissa väreissä ja lentotaidossa on jotain kiehtovaa ja hienoa. Samoin kuin minuun vetoaa niiden yhteys värikkäisiin kukkiin, mikä saa kolbrin vaikuttamaan vielä värikkäämmältä kuin se oikeastaan itse aina onkaan.

Kolibrissa on minulle jotain henkilökohtaista symboliikkaa. Jotain tulevaa, jotain nykyistä.

4) Muted-ikoni, vasemman korvan takana, syyskuu 2015

WP_20151228_005_edited — Muted. Ei se kuule!

Tammikuussa 2014 minulta leikattiin päästä kasvain, akustikusneurinooma. Se ei ollut mikään ihan pieni juttu, ja se jätti elämääni muutakin kuin hiusten peittämän 20cm mittaisen arven. Isoimpana näistä on toispuoleinen kuurous, jonka kanssa elän lopun elämääni. Vasen korvani ei kuule, piste. Halusin korvaani, oikeasti sen etupuolelle, muted-ikonin.

Tatuoija ei suostunut sitä kasvojen puolelle laittamaan “koska sulla ei ole muitakaan tatuointeja näkyvillä paikoilla”. Aikani asiasta riideltyäni annoin periksi ja tatuointi laitettiin korvan taakse, mistä kukaan ei sitä edes näe. Vieläkin sapettaa, etten marssinut ulos ja mennyt toiseen paikkaan. No, siellä on, hiukan heikosti tehtynäkin kaiken muun hyvän lisäki. Ehkä pyydän joku kerta nykyistä luotto-artistiani edes vahvistamaan sitä vähän.

5) Fenix-lintu, vasemman pohkeen ulkosyrjällä, syyskuu 2015

WP_20151228_007_edited — Fenix nousee tuhkasta

Sen kasvaimen leikkaus tarkoitti minulle kaiken aloittamista alusta. Leikkauksen jälkeen jopa lusikan vieminen suuhun oli haaste. Kävelemään jouduin opettelemaan uudestaan. Tasapainosysteemistäni on pala pysyvästi poissa. Kävin tuhkassa, nousin sieltä uuteen elämään, uuteen täyspainoiseen elämään, siitä huolimatta että toinen korvani on kuuro eikä tasapainoni ole täydellinen, varsinkaan väsyneenä. Voitin. En nujertunut kasvaimen enkä leikkauksen alle. Minä elän!

6) Mama bear, oikean solisluun alapuolella, elokuu 2018

2018-08-10 14.52.11-1 — Mama bear suojelee pentujaan vaikka viimeiseen hengenvetoonsa saakka

Lapsistani ensimmäinen saavutti täysikäisyyden syyskuussa 2018. Sitä kohti kuljettaessa mentiin läpi yhden jos toisenkin helvetin tulen ja mutaisen rämeikön. Murrosiän koettelemuksista on kuoriutunut itsenäinen ja vastuullinen ihminen, upea poikani, jonka hyvinvoinnin vuoksi olin taistellut ja taistelen vastakin, jos tarve vaatii.

Samaan aikaan vanhimman jo aikuistuessa nuorempi vielä taivaltaa omassa murrosiän ryteikössään. Siinä missä vanhimman kanssa voin jo huokaista, olen nuorimmaisen kanssa jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Välillä taistelen hänen kanssaan, välillä hänen puolestaan, mutta aina kuin mama bear. Tavoitteena luotsata lapseni maailmalle turvallisesti ja kykenevänä itsenäiseen elämään.

7) Sudenkorento ja kirsikankukat, oikeassa kyynärvarressa, syyskuu 2018

2018-09-06 13.39.21 — Sudenkorento on se vähän bad-ass gootti, perhonen josta ei koskaan tule perhosta

En minä gootti ole, enkä ihan hirveän bad-asskään. Olen aika kiltti ja hyväsydäminen, empaattinen huolehtija. Minussa on kuitenkin samanlaista särmää kuin sudenkorennossa. Olen naisperhosten keskellä vähän erilainen, aina. Jos ei muuta niin ainakin vaatevalinnoissani ja huolittelemattomuudessani. Minusta ei koskaan tule klassisen kaunista ladyä millään mittarilla. En edes halua sitä. Olen sudenkorento, en perhonen.

Kirsikankukat sudenkorennon vieressä ovat ensimmäinen lähinnä koristeeksi otettu lisuke. Jollakin tapaa ne, kevään ja kesän alkamisen merkkinä, kuitenkin myös täydentävät korennon, sijoittavat sen siihen kontekstiin, jossa mieluiten olen: keväässä ja kesässä.

8) What next?

Suunnitelmissa on elämäni eläimet vasemman kyynärvarren sisäpinnalle. Päivitän kun muste on ihossani.

Edit 17.2.2019 – The Next

31.1. oli luottotatuoijani viimeinen päivä töissä ennen pitkää lomaa ja miettimistaukoa, joten voisi sanoa, että otin tämän viimeisimmän tatskani ihan kreivin aikaan.

Kuva on heartbeat, jossa on pupu, kissa ja koirantassu. Elämäni eläimet. Podin todella pitkään hirveää syyllisyyttä sekä jälkimmäisen kanini Jerin että kissojeni pois antamisesta. Viime syksynä I made my peace with it ja ajatus tästä tatuoinnista syntyi. Ja nyt se on ihossani, vasemman kyynärvarteni sisäsyrjällä ❤