Tarinat tatuointien takana

Ihooni on noin parinkymmenen viime vuoden aikana nakutettu seitsemän tatuointia/tatuointikokonaisuutta. Suhteellisen pieniä kuvia, enimmäkseen ääriviivoja. Hajasijoitettuina eri kohtiin kehoani, tarkoin mietittyihin kohtiin, jonkinlaisella symmetrianäkemyksellä. Toisaalta niin, että ne on helppo pitää piilossa tarpeen mukaan, toisaalta näkyvillä.

Jokaisella tatuoinnillani on pintaa syvempi merkitys minulle. Jokainen niistä on tarkoin harkittu, tarkoin valittu ja tarkoin piirretty. Niitä ei ole valittu netistä eikä tatuoijien kansioista, vaan olen jokaisen valmistellut itse, artisti viimeistellyt iholleni. Niistä saa kukin olla mitä mieltä on, mutta minulle jokainen niistä on tärkeä, ei vain kuvana, vaan niiden ottamiseen johtaneen prosessin takia.

1) Pupu, vasemmassa olkavarressa, heinäkuu 2002

bunnytattoo
Pupu on toteemieläimeni

Keräsin rohkeutta ensimmäisen tatuointini ottamiseen hyvän aikaa. Ihan jo toimitus pelotti, mutta lisäksi silloinen mieheni oli todella kovasti sitä vastaan. Miehen vastusteluista huolimatta siskoni kanssa yhdessä kävimme varaamassa tatuointiajat ja niin juokseva pupu pääsi olkavarteeni. Minulle oli tärkeää saada tehdä oman pääni mukaan. Liian kauan jo olin aina tehnyt kuten minulta oli odotettu, aina elänyt, kuten muut halusivat minun elävän. Pupu oli ensimmäinen irtiottoni, ensimmäinen askel minuuteni löytämiseen.

Pupu on toteemieläimeni. Tiesin sen jo nuorena. Olen sielultani pupu. Vähän säikky, vähän poukkoileva, vähän add, kuitenkin vahva, itsenäinen ja älykäs. Ja loppumattoman utelias. Joskus kauan sitten kirjoitin pupuista webbisivuilleni näin:

Pupuilla on pitkät korvat, töpöhäntä, voimakkaat takakäpälät, lyhyehköt etukäpälät, nöpöttävä nenä, ristihuulet ja pitkät etuhampaat sekä paksu (yleensä) lyhytkarvainen turkki. Pupuja on toki erivärisiä ja erikokoisia ja valtavasti erirotuisia. Koska tarkoitukseni ei nyt ole kuitenkaan esitelmän pitäminen pupuista yleensä, vaan nimenomaan pupujen luonteesta, jätän ulkoiset ominaisuudet tähän. Sen sijaan paneudumme nyt hieman pupujen sisäiseen maailmaan.

Niin oudolta kuin se maallikosta voi kuulostaakin, myös puput ovat yksilöitä. Jokainen pupu on vähän erilainen. Kerron tämän kokemuksesta (minulla on ollut kaksi kania sekä siskoni sellainen ja kummitädilläni niitä oli joskus kokonainen liuta), mutta auktoriteetinkaipuiset voivat tarkistaa asian Richard Adamsin kirjasta Ruohometsän kansa (eng. Watership Down). Jotakin yleistä pupuista voisi kuitenkin todeta.

Ensinnäkin, kaikkihan tietävät, että puput ovat arkoja eläimiä. Vanha lastenlaulukin sanoo pupusta, että “pistää päänsä piiloon, luulee, ettei nää susihukka pientä hännäntöpökkää”. Oikeastaan laulu ei tee pupuille oikeutta, sillä puput eivät ole tyhmiä, vaikka säikähtäessä niiltä saattaakin mennä pasmat sekaisin. Ei, puput ovat erittäin älykkäitä eläimiä. Ks. esimerkiksi Nalle Puh. Pupujen älykkyys on toisenlaista kuin koiran. Koira on lojaali, pupu taas on itsenäinen eläin, joka ajattelee muista riippumatta. Ja on loppumattoman utelias.

Pupu on myös hienostunut eläin. Se on siisti, kuten kissat. Peseytyy usein ja sukii aina turkkinsa kiiltäväksi ja hienoksi. Pupun liikkuminen on sulavaa ja kaunista katseltavaa. Pupu voi loikata korkealle tai kaivautua mitä pienimmistä koloista (mistä tahansa mistä sen pää mahtuu läpi). Tämä palvelee oivasti pupun uteliasta luonnetta. Puput ovat myös hyvin herkkiä eläimiä. Ne ovat uskollisia ystävilleen – ja vihollisilleen. Ne loukkaantuvat herkästi ja kokevat pettymykset voimakkaasti Silloin ne vetäytyvät yksinäiseen nurkkaansa.

Kun pupu rakastuu, se on menoa. Se on rakkailleen äärimmäisen hellä, mutta myös vähän mustasukkainen kaveri. Pupun luottamuksen voittaa vain jos pystyy osoittamaan sille, että sen itsenäisyys säilyy. Pupu tarvitsee sopivassa suhteessa tilaa ja rakkautta – ihan niinkuin ihminenkin!

2) Lilja, oikeassa nilkassa, maaliskuu 2008

lily2
Lilja on toinen nimeni mahdollisista merkityksistä

Tuossa noin vuonna 2008 plus-miinus muutama vuosi elin eroon johtanutta aviokriisiä. Etsin tosissani itseäni – kuka olen, millainen olen, mitä haluan elämältäni ja mieheltäni. Ihan hyvin aikoinaan alkanut avioliitto oli alkanut rakoilla, ehkä osittain siksikin, että olin naimisiin mennessämme vain 19, lapsi vielä. Ja kun kasvoin, en ollutkaan se nainen, jota mieheni tarvitsi ja halusi. Eikä hän se mies, jota minä tarvitsin ja halusin.

Lilja on eräs etappi tässä prosessissa. Nimeni, Sanna, voidaan johtaa joko kreikasta tai hepreasta, ja koska heprean Shoshun – laakson lilja – on niin paljon runollisempi kuin kreikan Aleksandra (ihmisen puolustajatar), päätin että lilja se on. Sitä paitsi lilja on helpompi tatuoitava kuin ihmisen puolustaja, vaikka jälkimmäinenkin minua kuvastaa melko hyvin. Liljasta tuli minulle minuuden symboli. I am me.

3) Kolibri, oikeassa lapaluussa, lokakuu 2010

kolibritat
Kolibri on maailman vahvin lintu

Lokakuussa 2010 takanani oli niin avioero kuin (odotetusti) kiville mennyt rebound-suhdekin. Olin ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni sinkku. Kävin syksyn aikana läpi elämääni ja itseäni suhteessa muihin ihmisiin, etenkin miehiin. Olin suunnitellut kolibri-tatuointia liljan ottamisesta lähtien, mutta aika ei ollut ollut oikea. Syksyllä 2010 elämäni oli pisteessä, jossa tunsin kolibrin olevan lintu paikallaan lapaluussani. Olin löytänyt vahvuuteni.

Keväällä 2008 kirjoitin kolibrista näin:

Kolibri on pieni lintu, mutta monella tapaa hyvin erityinen. Se on mm. ainoa lintu, joka kykenee lentämään takaperin ja oikeastaan mihin suuntaan vain, jopa ylösalaisin. Sillä on uskomaton kyky “leijua” paikallaan imiessään mehiläisen tavoin mettä kukasta. Mehiläisen tavoin se myös kuljettaa siitepölyä muassaan, hedelmöittäen kasveja, joista se imee mettä. Kolibrit ovat erakkolintuja, jotka pienestä koostaan huolimatta ovat vahvoja ja määrätietoisia puolustaen reviiriään paljon itseään isompiakin lintuja vastaan.

Kolibri on kaunis kuin mikä. Tai onhan niitä erilaisia ja erinäköisiä. Ihan pieniä ja pikkuisen isompia. Kolibreista pienin ja samalla maailman linnuista pienin, kimalaiskolibri, painaa vain 1,8grammaa ja on 5,7cm kokoinen. Suurinkin kolibri, jättikolibri, painaa vain 20grammaa ja on 21,5cm kokoinen. Kolibreja on värikkäitä ja vähemmän värikkäitä. Toiset ovat vihertävän harmaita, toisissa on lähes sateenkaarimaisesti kauniita värejä.

Kolibri on ollut jo pitkään minun – kuten varsin monen muunkin ;) – suosikkilintu. Eihän niitä täällä Suomessa ole, enkä ole koskaan sellaista luonnossa nähnyt missään muuallakaan, mutta sen pienuuden ja vahvuuden yhdistelmässä ja upeissa väreissä ja lentotaidossa on jotain kiehtovaa ja hienoa. Samoin kuin minuun vetoaa niiden yhteys värikkäisiin kukkiin, mikä saa kolbrin vaikuttamaan vielä värikkäämmältä kuin se oikeastaan itse aina onkaan.

Kolibrissa on minulle jotain henkilökohtaista symboliikkaa. Jotain tulevaa, jotain nykyistä.

4) Muted-ikoni, vasemman korvan takana, syyskuu 2015

WP_20151228_005_edited
Muted. Ei se kuule!

Tammikuussa 2014 minulta leikattiin päästä kasvain, akustikusneurinooma. Se ei ollut mikään ihan pieni juttu, ja se jätti elämääni muutakin kuin hiusten peittämän 20cm mittaisen arven. Isoimpana näistä on toispuoleinen kuurous, jonka kanssa elän lopun elämääni. Vasen korvani ei kuule, piste. Halusin korvaani, oikeasti sen etupuolelle, muted-ikonin.

Tatuoija ei suostunut sitä kasvojen puolelle laittamaan “koska sulla ei ole muitakaan tatuointeja näkyvillä paikoilla”. Aikani asiasta riideltyäni annoin periksi ja tatuointi laitettiin korvan taakse, mistä kukaan ei sitä edes näe. Vieläkin sapettaa, etten marssinut ulos ja mennyt toiseen paikkaan. No, siellä on, hiukan heikosti tehtynäkin kaiken muun hyvän lisäki. Ehkä pyydän joku kerta nykyistä luotto-artistiani edes vahvistamaan sitä vähän.

5) Fenix-lintu, vasemman pohkeen ulkosyrjällä, syyskuu 2015

WP_20151228_007_edited
Fenix nousee tuhkasta

Sen kasvaimen leikkaus tarkoitti minulle kaiken aloittamista alusta. Leikkauksen jälkeen jopa lusikan vieminen suuhun oli haaste. Kävelemään jouduin opettelemaan uudestaan. Tasapainosysteemistäni on pala pysyvästi poissa. Kävin tuhkassa, nousin sieltä uuteen elämään, uuteen täyspainoiseen elämään, siitä huolimatta että toinen korvani on kuuro eikä tasapainoni ole täydellinen, varsinkaan väsyneenä. Voitin. En nujertunut kasvaimen enkä leikkauksen alle. Minä elän!

6) Mama bear, oikean solisluun alapuolella, elokuu 2018

2018-08-10 14.52.11-1
Mama bear suojelee pentujaan vaikka viimeiseen hengenvetoonsa saakka

Lapsistani ensimmäinen saavutti täysikäisyyden syyskuussa 2018. Sitä kohti kuljettaessa mentiin läpi yhden jos toisenkin helvetin tulen ja mutaisen rämeikön. Murrosiän koettelemuksista on kuoriutunut itsenäinen ja vastuullinen ihminen, upea poikani, jonka hyvinvoinnin vuoksi olin taistellut ja taistelen vastakin, jos tarve vaatii.

Samaan aikaan vanhimman jo aikuistuessa nuorempi vielä taivaltaa omassa murrosiän ryteikössään. Siinä missä vanhimman kanssa voin jo huokaista, olen nuorimmaisen kanssa jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Välillä taistelen hänen kanssaan, välillä hänen puolestaan, mutta aina kuin mama bear. Tavoitteena luotsata lapseni maailmalle turvallisesti ja kykenevänä itsenäiseen elämään.

 7) Sudenkorento ja kirsikankukat, oikeassa kyynärvarressa, syyskuu 2018

2018-09-06 13.39.21
Sudenkorento on se vähän bad-ass gootti, perhonen josta ei koskaan tule perhosta

En minä gootti ole, enkä ihan hirveän bad-asskään. Olen aika kiltti ja hyväsydäminen, empaattinen huolehtija. Minussa on kuitenkin samanlaista särmää kuin sudenkorennossa. Olen naisperhosten keskellä vähän erilainen, aina. Jos ei muuta niin ainakin vaatevalinnoissani ja huolittelemattomuudessani. Minusta ei koskaan tule klassisen kaunista ladyä millään mittarilla. En edes halua sitä. Olen sudenkorento, en perhonen.

Kirsikankukat sudenkorennon vieressä ovat ensimmäinen lähinnä koristeeksi otettu lisuke. Jollakin tapaa ne, kevään ja kesän alkamisen merkkinä, kuitenkin myös täydentävät korennon, sijoittavat sen siihen kontekstiin, jossa mieluiten olen: keväässä ja kesässä.

8) What next?

Suunnitelmissa on elämäni eläimet vasemman kyynärvarren sisäpinnalle. Päivitän kun muste on ihossani.

Edit 17.2.2019 – The Next

31.1. oli luottotatuoijani viimeinen päivä töissä ennen pitkää lomaa ja miettimistaukoa, joten voisi sanoa, että otin tämän viimeisimmän tatskani ihan kreivin aikaan.

Kuva on heartbeat, jossa on pupu, kissa ja koirantassu. Elämäni eläimet. Podin todella pitkään hirveää syyllisyyttä sekä jälkimmäisen kanini Jerin että kissojeni pois antamisesta. Viime syksynä I made my peace with it ja ajatus tästä tatuoinnista syntyi. Ja nyt se on ihossani, vasemman kyynärvarteni sisäsyrjällä <3

heartbeat
Puput, kissat ja koirat. In my heart forever <3

Yhdellä sanalla

Ihan vaan huvin vuoksi.

1. Missä kännykkäsi on? vieressä

2. Puolisosi? koodaa

3. Hiuksesi? Värjätyt

4. Äitisi? kuollut

5. Isäsi? rakas

6. Suosikkisi? vintillä

7. Unesi viime yönä? outo

8. Mielijuomasi? viini

9. Unelmasi/tavoitteesi? Tinos

10. Missä huoneessa olet? makkarissa

11. Harrastuksesi? lukeminen

12. Pelkosi? menettäminen

13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? landella

14. Missä olit viime yönä? sängyssäni

15. Jotain, mitä sinä et ole? mies

16. Muffinssit? suklaisina

17. Toivelistalla? paljon

18. Paikka, missä kasvoit? Munkka

19. Mitä teit viimeksi? cappucinon

20. Mitä sinulla on ylläsi? aamutakki

21. Televisiosi? litteä

22. Lemmikkisi? koirat

23. Ystävät? joitakin

24. Elämäsi? kummallista

25. Mielialasi? ärtynyt

26. Ikävöitkö jotakuta? isoäitiä

27. Auto? mersu

28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? pipo

29. Lempikauppasi? Amazon

30. Lempivärisi? pinkki

31. Milloin nauroit viimeksi? äsken

32. Milloin viimeksi itkit? joskus

33. Kuka lähettää tämän edelleen? joku

34. Paikka minne menen yhä uudelleen ja uudelleen? sauna

35. Henkilö, joka spostittaa minulle säännöllisesti? spämmäri

36. Lempiruokapaikka? koti

Aikamatka

Katsaus menneeseen – ja vertailuna edellinen 9 vuoden takaa.

10 vuotta sitten, vuonna 1998 – 10 vuotta sitten, vuonna 2007
1. kirjoitin graduani kovalla tohinalla – opiskelin duunissa softakehitystä
2. suoritin psykiatrian appron – aloiteltiin talonrakennusprojektia
3. sain ajokortin – aviokriisikin oli aluillaan jo

5 vuotta sitten, vuonna 2003 – 5 vuotta sitten, vuonna 2012
1. tosikoinen syntyi (keväällä) – seurustelin toista vuotta nykyisen mieheni kanssa
2. olin siis kotiäitinä, päivät kuluivat puistoillen ja Itiksessä hengaten – vietettiin kaksi viikkoa kesälomaa Tinoksella koko viiden hengen poppoolla
3. esikoinen oli kirkon päiväkerhossa – muutettiin syksyllä yhteiseen kotiin

3 vuotta sitten, vuonna 2005 – 3 vuotta sitten, vuonna 2014
1. palasin töihin, uuteen firmaan yritysjärjestelyjen mainingeissa – päästäni leikattiin kasvain
2. muutettiin Klaukkalaan, asuin ensimmäistä kertaa elämässäni maan tasalla! -otettiin toinen koira, Timmy
3. tytöt aloittivat ensin perhepäivähoidon, sitten Klaukkalassa päiväkodin – syksyllä oli muutto uuteen (yhteiseen) kotiin

vuosi sitten, vuonna 2007 – vuosi sitten, vuonna 2016
1. meidän talon rakentaminen aloitettiin – vanhemmasta tytöstäni kuoriutui poika
2. vaihdoin töissä osastoa, uusiin haasteisiin – keskimmäinen muutti asumaan äidilleen
3. esikoinen aloitti ekan luokan – nuorimmaisesta tuli virallisesti teini

tänä vuonna 2008, tähän mennessä (loppuvuodesta) – tänä vuonna tähän mennessä (tammikuussa)
1. olen kulkenut läpi harmaan kiven – ollaan allekirjoitettu uusi vuokrasopimus, muutto häämöttää kolmen kk päässä
2. olen ottanut härkää sarvista niiden uusien haasteiden parissa moneen kertaan – olen päättänyt jälleen parantaa leikkauksen jälkeen rapistumaan päässeet elintapani
3. muutettiin tähän meidän taloon – eipä tässä paljon normaalielämää kummempaa ole ehtinyt

eilen
1. olin ekaa kertaa elämässä seinäkiipeilemässä ja se oli mageeta! – käytiin mittailemassa tulevaa kotiamme (edesmenneen isoäitini koti)
2. minut (ja muutkin) meikattiin ja valokuvattiin duunissa – saunottiin kuten joka lauantai, ihanassa vanhassa puusaunassamme, jota tulee ikävä
3. kävin lekurissa ja aloitin antibiootit korvatulehduksen takia – korkkasin joululahjakirjani “Sinisen kuoleman kuva”; vaikuttaa oikein mainiolta kirjalta (ajankuvaa Viipurista kieltolain aikaan, poliisiromaani by Mikko Porvali)

tänään
1. huokaisin helpotuksesta erään haasteen ollessa ohi, kohtalaisin arvioin – heräsin unesta, jossa lapseni olivat taas noin 5 ja 3 -vuotiaita eivätkä totelleet mitä sanoin
2. vietin perheen kesken pikkujoulua glögin ja joulun ekojen luumutorttujen kera – olen kohta juonut cappucinoni
3. istun hiipuvan takkatulen ääressä kirjoittamassa tätä – kirjoitelen tätä koirien ja miehen vielä tuhistessa (olen hereillä hämmentävän aikaisin: heräsin jo 9:30!)

huomenna
1. leivotaan pipareita lasten kanssa – on taas työpäivä, kurssinpitoa
2.&3. vapaapäivä – en ole suunnitellut mitään piparinleipomista kummempaa – ystävien kanssa illastamaan eli ilojen ja surujen jakamista ja paljon naurua ja hyvää ruokaa tiedossa

ensi vuonna 2009 – ensi vuonna 2018
1. tosikoinen aloittaa eskarin – esikoinen täyttää 18 :o
2. mies täyttää 40v – aika aikaista sanoa paljonkaan :)
3. jaa-a, onneksi elämää ei ole kirjoitettu valmiiksi :) – ks. edellinen kohta

Lukutoukan anatomia

To-read list never seems to get smaller

Luin eilen loppuun kirjan “Lemmy – Ace of Spades”. Kirja oli oikein hyvä, mutta lukemista siivitti kyllä sekin, että OCD:nä minulla oli vaikeuksia suvaita sitä, että lukupinohyllyni oli kirjan verran liian täysi ja yksi kirja – luonnollisesti se, mitä luin – seilaili ympäriinsä omaa paikkaa vailla. Juuri nyt kaikki kymmenen kirjaa mahtuu sulassa sovussa tuohon sängyn vieressä olevaan kirjakoloon. Vaikka olen lukenut kirjan toisensa perään, pysyy koko itsepintaisesti täynnä ja toisinaan siis jopa vuotaa yli.

Siirryin jo vuosia sitten eKirjoihin, Kindle-lukijaksi. Kindlessäni on toiset kymmenen kirjaa jonossa. Ennen luin yhtä kirjaa kerrallaan, nyttemmin minulla on lähes aina kesken sekä Kindle-kirja että ihan oikea kirja. Ensinnäkin on kirjoja, jotka ovat hyllypaikan arvoisia. Toiseksi, kirpparilta tekee toisinaan kivoja kirjalöytöjä, samoin landelta (lainoja, sillä sinne kirjat palautan). Kolmanneksi, saan kirjoja lahjaksi. Kuten tuon Lemmyn ja seuraavana lukuun tulevan Mikko Porvalin “Sinisen kuoleman kuvan”. Kirjoja luen kotona, eKirjoja reissussa niiden kulkiessa niin kätevästi taskussa kännykän mukana.

Spending too much money on books, again

Voisin minä rahaa kai huonompiinkin asioihin laittaa. Kengät ja vaatteetkin on kivoja, ja oli aika elämässäni, jolloin ne menivätkin kirjojen edelle. Se oli kuitenkin vain väliaikainen vaihe ja syytän siitä aviokriisiä ja eroa. Kirjat ovat tuota muutaman vuoden jaksoa lukuunottamatta aina olleet minulle vaatteita ja kenkiä tärkeämpiä.

Sees movie: “the book was better”

Preferoin aina kirjoja. Joskus filmatisoinnit on mukiinmeneviä, joskus osaan nauttia niistä kaikesta huolimatta (vrt. esim. Okalinnut, Hithchiker’s Guide to the Galaxy ja Shadowhunters), joskus jää vaan katsomatta (vrt. vaikkapa Divergent – katsominen loppui yhteen elokuvaan). On toki niitäkin tarinoita, jotka olen vain nähnyt elokuvina, kuten Nälkäpelit ja Maze Runnerin – jälkimmäisestä tosin en ole katsonut kuin ekan elokuvan, sen jälkeen kun esikoinen oli nähnyt toisen ja sanoi sen olevan ihan huono (koska kirja). En kuitenkaan tykkää lukea kirjoja, jotka on kirjoitettu elokuvakäsärin pohjalta eikä toisinpäin.

Dream home includes a library with rolling ladders

Oi kyllä! Sellainen Beauty and the Beast -kirjasto! Tai edes ihan vaan tarpeeksi iso ja korkea sille kirjamäärälle, joka minulla nyt on! Sisältäen mukavan lukutuolin ja takan. Vaikka tuo lukeminen kirjastossa takan ääressä on ehkä enemmän sellainen “this is what I think I do” kuin “this is what I actually do” -juttu, koska tosiasiahan on, etten edes yleensä lue tai katso mitään olkkarissa vaan ihan sängyssä nyhjään kirjani tai läppärini kanssa. Silti, kirjasto, jossa jokaiselle kirjalle on arvoisensa paikka. Kirjat on minulle vähän kuin puput Snoopylle. Ooh, kirjoja! Minusta on ihanaa katsella kirjoja!

Maybe some day :)

Wishing there was a perfume of ink and paper or an Eau de New Book

En ole hajuvesityyppi, lähinnä koska olen hajusteallerginen. En ehkä haluaisi tuoksua itse kirjalta, enkä ihmeemmin nuuhki kirjoja. Nahkakansissa on oma viehätyksensä ja tuoksunsa tosin kyllä. Sitä paitsi pidän enemmän vanhoista kirjoita kuin upouusista, noin kirjoina. Niissä on sitä jotain. Ajan patinaa ja arvokkuutta. Yleisesti ottaen kirjan arvo on minulle kuitenkin enempi sen sisällössä kuin kansissa. Tuoksusta puhumattakaan.

The ideal date location is a bookstore or a library

Tämäkin on osaltani ehkä hivenen kyseenalainen juttu. Kirjat ovat minulle aika henkilökohtainen kokemus. Jaan siis mielelläni lukemaani, mutta kirjakaupoissa ja kirjastoissa tykkään kuljeskella yksin. Vain minä ja kirjat. Treffilokaationa tykkäsin suunnattomasti Kiasmasta. En olisi ehkä edes arvannut etukäteen, mutta taidekokemuksen jakaminen ensitreffeilleä oli huikean hienoa! Tutkin sitten kyllä toisen ihmisen kotoa löytyvän kirjahyllyn ja ainakin kuvittelen sen kertovan hänestä jotain. Omani ainakin kertoo jotain minusta.

Expert at doing things one-handed or walking around without glancing up

Monetkohan mannapuurot olen keittänyt (lue: polttanut pohjaan :P ) kirja toisessa kädessä? Montakohan kertaa olen törmännyt oveen nenä kirjassa (ei sillä, törmäilen niihin ilmankin :D )? Hyvä kirja on vaikea laskea kädestä, vaikka pitäisi laittaa lapsille iltapala tai viedä koirat ulos. Olen tietoisesti opetellut sitä viime vuosina, sillä ei ole kiva syödä pohjaan palanutta mannapuuroa, ja koirien kanssa ulkona kyllä pitäisi vähän kiinnittää ympäristöönsä huomiota ;)

Montakohan kertaa olen kirjaani uppoutuneena ajanut bussissa pysäkkini ohi ja löytänyt itseni päättäriltä? Montakohan kertaa olen mennyt pysäkin tai pari ohi vielä toiseenkin suuntaan? Jos kohta ADD:n onkin vaikea monesti keskittyä, kirjat triggeröivät minussa sen ylikeskittymisen ja koko muu maailma katoaa. Siksi on parempi, että ihan vaan irrotan itseni kirjasta kun pitäisi keskittyä tekemään jotain muuta, vaikka sinänsä toki puuron hämmentäminen toisella kädellä kirja toisessa kädessä onnistuukin.

AnatomyOfBookworm

81 – mitä on muuttunut?

Seitsemän vuotta sitten vastailin 81 kysymykseen, koska se oli minusta hauskaa. Se ei ainakaan ole muuttunut; minusta on yhä hauskaa vastailla kysymyksiin, siis näihin tällaisiin slämäri-tyyppisiin kyselyihin. Told ya, jokin osa minusta on jäänyt sinne teinitasolle… Otetaas uusi kierros, kun tämä tässä tänään nenäni eteen nostettiin:

1.VALKKAA ARPI JA KERRO, MITEN SAIT SEN?
isoin arpi on vasemman pohkeen ulkoreunassa, hypin tuommoisena 6- tai 7-vuotiaana verkkoaidan vieressä ja kiinnityskohdan piikit vetäisivät siihen puolentoista sentin syvyiset viillot, jotka liimattiin kiinni aurorassa
Päässäni oleva 18cm arpi. Sieltä leikattiin se pahuksen schwannoma, joka vei kuuloni. Tai siis leikkaus vei.

2. MITÄ HUONEESI SEINILLÄ ON?
lasten piirustuksia, jokunen taulu
Tauluja, lasten kuvia, kortteja, mietelauseita

3. MILLAINEN PUHELIN SINULLA ON?
htc touch pro, win mobile 6:lla – sen huonoin puoli on sen puhelinominaisuudet :P
iPhone SE – ei muuta huomautettavaa kuin että pidän Win-käyttöliittymästä enemmän ;)

4. MILLAISTA MUSIIKKIA KUUNTELET?
rock-punkrock-metalli -akselilla kaikenlaista
Tämän hetken top5: Muse, Maroon5, My Chemical Romance, Red Hot Chili Peppers, Morcheeba

5. TAUSTAKUVASI PUHELIMESSA?
ruusu tulessa, oikeesti paljon mageempi ku miltä kuulostaa :DD
Lock screen: mun teinit, home screen: taiteellinen punainen lilja

6. MITÄ JUURI NYT HALUAT ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA?
että tää hima olis valmis sormien napsautuksella…
Päästä Tinokselle taas <3

7. USKOTKO HOMOAVIOLIITTOON?
pitääkö siihen erikseen uskoa?
Niin, pitääkö siihen erikseen uskoa?

8. MIHIN AIKAAN OLET SYNTYT?
kaksytviis yli viis illalla, muistaaksei
Oikein muistettu viimeks

9. OVATKO VANHEMPASI EDELLEEN YHDESSÄ?
ei
No ei edelleenkään, nyt on mutsi jo kuollutkin

10. MITÄ KUUNTELET?
jomman kumman likan huoneesta kuuluu anna abreuta
Hiljaisuutta, mitä nyt mies välillä sanoo jotain

11. PELKÄÄTKÖ PIMEÄÄ?
en
En, enää, lapsena pelkäsin

12. MISTÄ HIUSTEN JA SILMIEN VÄRISTÄ TYKKÄÄT VASTAKKAISELLA SUKUPUOLELLA?
tumma miellyttää yleisesti ottaen enemmän ku vaalea
Ai minkä hiusten? Kalju on cool ;) Silmien värillä ei niin väliä.

13. TYKKÄÄTKÖ SÄRKYLÄÄKKEISTÄ?
täh? otan buranaa jos tarvii, mut, siis…?
Ei ne nyt mansikaltakaan maistu…

14. KAHVI VAI ENERGIAJUOMAT?
kahvikahvikahvi
Kahvi. Cappucino.

15. SUOSIKKISI PITSATÄYTTEISTÄ?
vaiks katkaravut, feta, kana, punasipuli
Herkkusienet, prosciutto, katkaravut, parsa, artisokansydämet

16. JOS SAISIT NYT SYÖDÄ MITÄ VAAN, MITÄ TAHTOISIT?
lisää kahvia
Ei ole just nyt nälkä

17. PUHUTKO KIELIÄ?
joitakuita, mutta enemmänkin haluisin
Useita, useimpia ruosteisesti.

18. MITÄ SAIT VIIMEKSI LAHJAKSI?
peruutustutkan autooni
Ruusuja ja pullon rosé kuplivaa

19. TYKKÄÄTKÖ JOSTAKUSTA?
juup
Ehdottomasti <3

20. SUOSIKKIYSTÄVÄSI?
on samalla aaltopituudella
Mikä se on?

21. UNELMA-AUTOSI?
porche olis kiva. mut tavallisten kuolevaisten autoista tuo pihalla oleva honda civic täyttää tehtävän loistavasti :)
Näin normielämässä Jaguar olis kiva, mut jos edes uuden Honda Civicin joskus…

22. USKOTKO KUOLEMANJÄLKEISEEN ELÄMÄÄN?
uskon
En tiedä. Tavallaan.

23. MITÄ AJATTELET AVIOLIITOSTA?
eheh, siitä vois kirjottaa kirjan
Pitääkö siitä ajatella jotain?

24. RAKASTUISITKO IHMISEEN, VAIKKA TIETÄISIT HÄNEN LÄHTEVÄN?
eipä se rakkaus taida sitä kysellä
Yrittäisin ehkä olla rakastumatta, suojellakseni itseäni

25. PARAS TAPA KERTOA TOISELLE, MITÄ HÄN MERKITSEE?
teot ja asenne sen kertoo
The little things gave you away… Kyllä se on hyvä joskus ääneenkin sanoa.

26. VALITSE NUMERO VÄLILTÄ 1-100…
13
13

27. BLONDI VAI BRUNETTE?
neither, punapää. no okei, noista brunette
PUNAPÄÄ!

28. KEHEN PIDÄT ENITEN YHTEYTTÄ PUHELIMELLA?
Mona ja Juha
Mieheni (ei enää Juha), teinit (WApp)

29. MIKÄ ÄRSYTTÄÄ ENITEN?
epäoikeudenmukaisuus
Irrationaalisuus

30. HEIKKOUTESI?
onhan niitä joo
Kärsimättömyys, äkkipikaisuus, impulsiivisuus (joka on tosin heikkous ja vahvuus yhtaikaa)

31. VIIMEKSI ANTAMASI LAHJA?
Juhan synttärilahja
Kaverin valmistujaislahja

32. SUOSIKKIJUHLAPÄIVÄ?
Vappu
Juhannus

33. MITÄ TEIT ENNEN TÄTÄ?
söin aamupalaa
Heräsin

34. MINKÄ KAUNEUSLEIKKAUKSEN TEETTÄISIT?
en teettäis
En edelleenkään teettäisi

35. MITÄ SINUSSA KEHUTAAN?
itse asiassa, vaikka mitä
Ihon pehmeyttä, tuoksua, kauneutta

36. MITÄ TEKISIT, JOS ALKOHOLISTA TULISI LAITONTA?
en mitään
Minusta varmaan tulisi sitten kriminaali

37. MITÄ HALUAT SYNTTÄRILAHJAKSI?
tuo on vaikee
Anja Snellmannin Antautuminen -kirjan, mutta tarvii varmaan ostaa sen vaan itse

38. ONKO SINUT NIMETTY JONKUN MUKAAN?
toka nimeni on isän ja äidin nimien yhdistelmä
Tämä ei ole muuttunut miksikään

39. DO YOU WISH ON STARS?
nope
En edelleenkään

40. MILLAISET ALUSVAATTEET SINULLA ON?
hyvännäköset
Mukavat ja kivat

41. TYKKÄÄTKÖ KÄSIALASTASI?
se huononee vuos vuodelta
Joo, se on kuin salakirjoitusta; kukaan muu ei saa siitä selvää :D

42. SUOSIKKIVIHANNES?
kurkku ja paprika lienee ykköset, mutta syön paljon kaikkia vihanneksia
Kurkku ja paprika ei edes ole vihanneksia… Pavut

43. PAHOJA TAPOJA?
no onhan noita
Yhä löytyy

44. NOLOIN CD-LEVYSI?
en oo koskaan pitäny mitään musiikkia nolona
En vieläkään pidä mitään niistä noloina

45. JOS OLISIT JOKU MUU, OLISITKO ITSESI YSTÄVÄ?
maybe, maybe not
En ehkä jaksaisi itseäni

46. OLETKO KOSKAAN PALJASTANUT SALAISUUTTA, VAIKKA VANNOIT, ETTET KERRO KENELLEKÄÄN?
en ainakaan tahallani
Lienen joskus tehnyt niin

47. ONKO ULKONÄÖLLÄ VÄLIÄ?
on ja ei
On ja ei

48. MITEN PURAT KIUKKUA?
huudan ihan liikaa, mut sitten painun tupakalle ja rauhoitun
Huudan ihan liikaa, sitten lähden kävelylle. Tai jos muistan, alan laskea ennen kuin alan huutaa ja lasken kunnes kiukku on laantunut

49. MISSÄ ON TOINEN KOTISI?
isoäidin luona
Tinos. My home away from home. 

50. LUOTATKO MUIHIN HELPOSTI?
en oikeestaan
En.

51. SUOSIKKILELUSI LAPSENA?
en mä sellaista muista tai osaa nimetä
Olisko ollut se apina, jolta irtosi pää. Ainakin se kulki mukanani aikuisuuteen saakka.

52. PELKÄÄTKÖ KASVAMISTA?
vain leveyssuuntaista
En.

53. HARRASTATKO SARKASMIA?
aina
Aina.

54. OLETKO USKONNOLLINEN?
toivottavasti en
En

55. TULETKO TOIMEEN VANHEMPIESI KANSSA?
kyl
Jep, tosin enää isä jäljellä, jonka kanssa tulla toimeen

56. AVAATKO KENGÄNNAUHAT ENNEN KENKIEN RIISUMISTA?
en paitsi jos ei kengät lähde muuten jalasta
En vaivaudu jos ei ole pakko

57. MITÄ LÄIKYTIT VIIMEKSI?
kahvia varmaan
En yhtään muista

58. ONKO SINULLA LEMMIKKEJÄ?
villakoiria vaan, ne on kovia lisääntymään
Kaksi ihan oikeaa koiraa <3

59. MITÄ KARVAISTA KOSKETIT VIIMEKSI?
hmmh… kun ei miestäkään voi karvaiseksi sanoa… en muista
Koiriani

60. MITKÄ OVAT LEMPIVÄREJÄSI?
musta, valkoinen, violetti, vaaleanpunainen (yh! en tajua itteäni!!)
Musta, valkoinen, violetti, pinkki, turkoosi

61. VIIMEKSI LUKEMASI KIRJA?
Rhett Butler’s People on kesken, sitä ennen tuli luettua Gibbinsin The Lost Tomb
Anthony Kiedis – Scar Tissue

62. TAHDOTKO KAIKKIEN VASTAAVAN NÄIHIN KYSYMYKSIIN?
ihan sama mulle
Ihan sama

63. UNELMALOMASI?
vapaus tehdä mitä millonkin huvittaa
Tinos <3

64. MITÄ SÖIT/JOIT VIIMEKSI?
kahvia ja piparin
Cappucinon

65. KENELLE PUHUIT VIIMEKSI PUHELIMESSA?
mutsille
Faijalle

66. MINKÄ HUOMAAT EKANA VASTAKKAISESSA SUKUPUOLESSA?
olemuksen
Katseen

67. USKOTKO RAKKAUTEEN ENSISILMÄYKSELLÄ?
jossain määrin ehkä
Nah… Attraction at first sight kyllä, mutta rakkauteen tarvitaan toisen tuntemista

68. LEMPIJUOMASI?
vesi ja/tai vadelma bonaqua
Vadelma bonaqua. Nah :D Kuivahko shampanja tai prosecco tai muu kulpiva, rosé tai valkoinen

69. SUOSIKKIURHEILULAJI?
harrastaen vai seuraten? äh en tiedä
Tanssi

70. HIUSTENVÄRISI?
punainen
Punainen/musta

71. SILMIENVÄRISI?
metsänvihreä
Metsänvihreä jossa on ripaus kultaa mukana

72. PITKÄ VAI LYHYT?
pitemmällä puolella kait
Vähän keskimittaa pitempi

73. SISARUKSET?
pikkusisko löytyy
Pikkusisko rapakon toisella puolen

74. SUOSIKKIKUUKAUSI?
toukokuu
Kyllä se on se toukokuu

75. TYKKÄÄTKÖ SUSHISTA?
lempiruokaa
Lempiruokaa yhä

76. MITÄ KATSOIT VIIMEKSI?
Tuulen viemää
Full house, Netflixistä, kasi-kausi menossa

77. SUOSIKKIPÄIVÄSI VUODESSA?
ensimmäinen kesälomapäivä
Taitaapi olla juurikin tuo eka kesälomapäivä

78. OLETKO LIIAN UJO PYYTÄMÄÄN KETÄÄN ULOS?
ujo? en. jos en pyydä, siihen on muut syyt
En varmaan, mutta eipä ole tarvetta ollut vuosiin

79. KESÄ VAI TALVI?
kesäkesäkesä!!
KESÄ!!!

80. SUHTEET VAI YHDEN ILLAN JUTUT?
suhteet, noin yleisesti ottaen
Yksi suhde kerrallaan, kiitos, ja mielellään elämänmittainen

81. ONKO JOKU RAKASTUNUT SINUUN?
on
On

Ai minäkö keski-ikäinen

Kodin kuvalehden lukijat (joihin en muuten itse kuulu, vaan löysin tämänkin, arvaat varmaan, naamakirjan seinältä, ikiteinien mainiosta ryhmästä “Olin teini 80-luvulla”) listasivat keski-iän merkkejä. Täytän kohta 41 joten kai minä keski-ikäinen olen, vaikkei minusta ikinä tulekaan yhtä vanhaa kuin vanhempani olivat ikäisenäni ;) Olen tällai cooli vähän rebel teinimutsi, jolla on teinilapset. Anteeksi, jos en ole heille paras mahdollinen roolimalli. Enivei, katsotaan kuin osuu:

1. Hämmästelet itseksesi, että hammaslääkärisi ja pomosi ovat sinua nuorempia – pomoni ei ole, eikä yleensä hammaslääkäritkään. Tai ehken vain tajua sitä ;)

2. Alokkaat armeijavaatteissaan näyttävät lapsilta – nojuu, kuin ottavatkin sinne sellaisia lapsia nykyään!

3. Yöllä tyynyn poskeen painama rantu on näkyvissä vielä työpaikallakin – ei mun tyyny mitään paina :o

4. Sinua alkaa hihityttää kummallisissa tilanteissa, kuten koulun tai päiväkodin vanhempainillassa: “Huomaakohan kukaan, että vain teeskentelen aikuista?” – hih, minä kun en yleensä vaivaudu edes menemään niihin teeskentelemään. Saman infon saa ilmankin.

5. Jos joudut mihinkään yökerhon tapaiseen, ensimmäinen ajatuksesi on: karsea meteli, eihän täällä voi edes jutella – yökerhot eivät ole enää minua varten. En jaksa valvoa niin myöhään.

6. Mietit vakavissasi, haluatko tehdä nykyistä työtäsi eläkeikään saakka – satunnaisesti juu. Kun haluaisin niin kovasti vain kirjoittaa.

7. Olet yrittänyt selittää lapselle tai nuorelle matkakirjoituskoneen, kasettisoittimen tai lankapuhelimen toimintaa -monesti, jo kauan ennen kuin olin keski-ikäinen.

8. Alat päästellä ähkäisyjä, jos teet jotakin fyysisesti kuormittavaa, kuten nouset nojatuolista ylös – eh joo, se on toi selkä nimittäin.

9. Olet huolissasi vanhempiesi ikääntymisestä ja jaksamisesta – vain toisen, toinen kun on jo kuollut.

10. Olet huolissasi lapsistasi – tokihan vanhemmat on.

11. Muistat ostaneesi kioskilta ”markalla kaikkia irtokarkkeja sekaisin” – ei kun markalla tota ja viidelläkyt sentillä noita ja…

12. Tajuat, että tuulitakki on oikeastaan aika kätevä kaupunkivaate – en tod lähde kuin metsään ja koiralenkille “tuulitakissa” (lue: kunnollinen goretex-rotsi).

13. Riemastut, jos joku kysyy sinulta papereita. Kerrot siitä kaikille Facebookissa ja saat paljon tykkäyksiä – siitä on jo vuosia kun tuota viimeksi tapahtui…

14. Ostat suurimman osan vaatteistasi, kengistäsi ja kodintarvikkeistasi Prismasta tai Citymarketista, koska se on niin kätevää – enpä osta.

15. Ajattelet, että 1990-lukuhan oli juuri äsken. Sitten tajuat, että siitä on kaksikymmentä vuotta – tämä pitää paikkansa. Pari vuotta sitten esikoinen katsoi minua vinoon kun ihmettelin miten kavereidensa kanssa kommunikoi jos kert ei soita eikä tekstaa. “No daa, snappi, wappi ja sen sellaset. Kukaan enää mitään tekstareita lähetä!” “Ööö, mä lähetän… eikä se nyt niin vanha teknologia edes ole.” ??? “Niinno joo, onhan se vanhempi kuin sä…”

16. Tunnet syvää helpotusta, kun lääkärin vuositarkastuksessa ei löydy mitään vakavaa – en mä sinänsä mitään vakavia normitarkastuksista odotakaan, lähinnä olen huolissani pääni vuositarkastuksista; ei tosin ole sen akustikusneurinoomani rippeetkään onneksi kasvaneet leikkauksen jälkeen :)

17. Kulutat ravintolassa enemmän rahaa ruokaan kuin juomaan – comme si comme ca. En vältsisti.

18.  Muistat edelleen parhaan lapsuuskaverisi perheen lankapuhelinnumeron. Se on viiden tai kuuden numeron mittainen – Kuuden numeron mittainen oli, varppina, muttei minulla kyllä siitä mitään muuta hajua enää ole. Omani ja isovanhempieni numerot muistan kyllä.

19. Muistat ainakin yhden Kekkos-vitsin – montakin.

20. Huomaat ajattelevasi, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet – ja parhaimmillasi suorastaan vastustamaton – en ainakaan halua olla mitään muutakaan. Paitsi ehkä vähän.

Viisi kirjaa

Myönnän, nappasin tämän Facebookista. En vaan voinut ohittaa!

(1. päivänä) kirja, jota luet nyt

En yleensä moniaja kirjojen kanssa, mutta olen viime aikoina lukenut sekä perinteistä kirja-kirjaa että eKirjaa yhtaikaa, sillä en jaksa kantaa kirjoja yleensä mukanani ja kuitenkin bussissa ja missä vaan mieluusti luen. Juuri nyt siis on kesken kaksi:
Kaari Utrio: Viipurin kaunotar
Clive Cussler: Blue GoldSpring16

(2. päivänä) kirja, jota rakastit lapsena

Tätä sivusin juuri toissapäivänä, kun maalailin kyseisen kirjan innoittamana pienen kuvan. Tämän kirjan muistan liki ulkoa vieläkin, tätä kirjaa siteeraan joka kevät. Se on tietenkin Pupu etsii omaa kotia.

“Kevät kevät kevät!” lauloivat pikku-punarinnat niin, että olivat pudota pudota pesästä! Ja oli kevät.

(3. päivänä) kirja, joka jäi kesken

Kirjan kesken jättäminen on minulle melko harvinaista. Yleensä kahlaan läpi tylsemmätkin kirjat. Äkkiseltään mieleen tulee kolme, joita en vaan saanut luettua loppuun. Kaikki elämän eri hetkiltä:

– Margery Sharp: Pelastuspartio Bernard ja Bianca – luin kirjaa yhdeksänvanhana enkä päässyt puusta pitkään, sillä pitkästyin
– Leo Tolstoi: Anna Karenina – hyvä yritys noin parikymppisenä, ajatuksena, että kuuluuhan sen lukeminen yleissivistykseen. Paitsi että tylsistyin kuoliaaksi, kyllästyin Venäjän ylimystön edesottamuksiin
– Andrew Peterson: Contract to Kill – olen lukenut ko. sarjan aikaisemmat kolme kirjaa, mutta tämän neljännen kanssa viimein kyllästyin siihen ex-military-touhuun ja kohtalaisen raakaan actioniin

(4. päivänä) kirja, joka teki suuren vaikutuksen

Näitähän olen listannut ennenkin. Yhden kirjan valitseminen on aika vaikeaa jälleen, joten kirjaan tähänkin kolme.

– Richard Adams: Ruohometsän kansa – varhaisteininä luettua
– Colleen McCullough: Tim –
murrosiän lukukokemus
Seita Vuorela: Karikko – 
viime vuoden luku-uutuus, teinin suosittelemana

(5. päivänä) kirja, johon palaat aina uudelleen

On yksi yliste muiden. Kirja, jonka olen lukenut varmaan parikymmentä kertaa läpi. Kirja, jonka pohjalta tehdyn sarjan olen katsonut läpi lukemattomia kertoja. Tarina, joka koskettaa syvältä, eri elämänvaiheissa eri tavoilla. Kirja, johon palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Colleen McCullough: Okalinnut.