Espanjan taivaan alla

Onhan ollut ihana kuuma kesä Suomessakin tänä vuonna. Siltikin mieli teki jonnekin reissuun lomalla, ja kun nousee koneeseen, on määränpäässä ehdottomasti oltava lämpimämpää kuin Suomessa. Vielä lämpimämpää, vaikka hyvä kesä on ollutkin. Viikko sitten perjantaina noustiin siis koneeseen, nokka kohti Torremolinosta ja oltiin perillä paikallista aikaa vielä niukasti perjantain puolella.
 
Kun Suomessakin oli helteet päälle kolmenkympin ja päivät enimmäkseen aurinkoisia tai vähintään puolipilvisiä, oli melkoinen pettymys, kun lauantai valkenikin pilvisenä. Ja pysyi pilvisenä iltaan asti. Lähdettiin hotellista ilman karttaa etsimään rantaa ja lopulta käppäiltiin rantakatua toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Illalla syötiin rantaravintolassa ja ihmeteltiin kuuta Torremolinoksen yllä, sen aikaa kuin se pilvien takaa hetken kurkisteli.
 
 
Seuraavana aamuna oli sitten se täysi auringonpaiste. Ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja… Pakattiin pyyhkeet reppuun, rasvattiin iho, vedettiin biksut ja tsimmarit päälle ja lähdettiin biitsille. Ensin aamupala-brunssi rantakahvilassa, sitten aurinkotuoleihin makoilemaan. Tunnin-puolentoista välein käytiin kahvilassa vähän viilentymässä ja juomassa jotain. Lopulta jotain syötävää ja siitä takaisin hotelliin suihkuun. Kurkkaus koneelle ja illemmalla käpöttelemään Torren keskustaan. Aika lailla sama diili joka päivä. 
 
Siinä kuuden rantapäivän aikana ehdittiin nähdä meri jos jonkinlaisena. Oli sitä normaalia vellomista, jossa käytiin yhtenä päivänä vähän lillumassakin pariin otteeseen. Ja oli keltaisen lipun arvoinen aallokko, joka teki rantavedestä monen metrin matkalta yhtä hiekkamössöä. Ja oli rajun tuulen aiheuttamaa pinta-aallokkoa, johon ei paljon tehnyt mieli uimaan. Mutta tuuli viilensi ihoa niin kivasti, että sinä päivänä taidettiin jaksaa makoilla pisimpään.
 
 
 
Rannalla välillä luin, välillä ihan vaan torkuin. Ensimmäisen mukana olleen kirjan luin loppuun jo menolennolla, toisen kirjan luin biitsillä, kolmannen aloitin biitsillä, se on kesken yhä. Rannalla oli rauhallista, etenkin kun ei oltu ihan siellä vedenrajassa, missä ne suht harvat lapsiperheet viihtyivät. Monotonista hiljaisuutta rikkoi lähinnä satunnaiset "Cocacola-cerveza-aqua!" ja "elaaathoo! aiscriiim!" -huudot sekä yllä välillä pörränneet poliisikopterit ja djangowango-tai-mitä-lie-mainoslakanoita vetäneet pienkoneet.
 
 
Ruoka tuolla oli mielettömän hyvää. Ja sitä oli paljon! Kun luuli syövänsä sellaisen sopivan mukavan aterian alkusalaatilla tai -keitolla – oli muuten esimerkiksi ihan älyttömän hyvää kylmää tomaattikeittoa tuorevihanneksilla – ja pääruualla, sai alkuruuan jälkeen tosissaan miettiä, mihin mahaan sen pääruuan söisi. Annokset olivat todella isoja. Jälkiruuasta ei voinut puhuakaan. Tai taidettiin kerran syödä jälkkärikin, ananasta ja melonia.
 
 
Minä maistelin kaikenlaisia erilaisia mereneläviä, kun kert oltiin paikassa, jossa niitä oli tarjolla. Mustekalaa erinäköisissä muodoissa, isoja ja pieniä squideja. Niitä ravintoloiden edustoilla savustettuja sardiineja tietenkin oli pakko maistaa, ja miekkakalaa. Paella jäi tällä kertaa syömättä, sillä sitä tarjoiltiin useimmissa paikoissa kahden annoksina, eikä miesystävä oikein välitä. Ei se mitään, tuli kalojen lisäksi syötyä sitten lampaankylkiä ja pinaattilasagneakin.
 
 
 
Kolmena päivänä oltiin saman ravintolan, La Paellan (jonka Paellat niinikään olivat väh. kahdelle), tontilla. Syötiin siinä aamupala: sitä samaa kuin muuallakin: sämpylää tai toastia, paistettuja munia, pekonia, jopa ranskalaisia. Ja juotiin välidrinksut: miesystävälle kokis ja olut, minulle kaksi jääteetä (à 2dl). Ja syötiin siinä päivän pääateria biitsiltä lähtiessä. Siinähän ehti jo tarjoilijat oppia meidän tavat :D Ja viimeisenä päivänä paikan symppis setätarjoilija jo huolehti meidän syömiset tyyliin: nyt te voisitte syödä suolaista, nyt olisi vuorossa hedelmiä. Ja hyvä hedelmälautanen saatiinkin :)
 
 
 
Kookospirtelöitä join reissun aikana melkoisen monta, välillä aamupalaksi, välillä iltapalaksi, välillä välipalaksi. Ja Sangriaa upposi koko vuoden edestä. Se on hyvää, mutta rajansa silläkin. Ja kananmunilla ja pekonilla ja vaaleilla sämpylöillä… Jääteelläkin. Mutta niihin pirtelöihin en ehtinyt kyllästyä. Viimeisenä iltana herkuttelin sellaisella ylimakealla vohvelilla, jota en saanut syötyä loppuun asti edes. Sellaistakaan en ihan heti uudelleen kaipaa.
 
 
 
Kyllä, matka oli rannalla makoilua, syömistä ja juomista. Paljon ei tullut shoppailtua, jotain pientä vähän siitä kävelykadun varresta, mistä kuljettiin ohi päivittäin. Tuliaisiksi on vähän jotain tytöille – pyyhettä ja paitaa ja hain jotain suklaatäytteisiä leivonnaisia Mercadonasta jossa oli aika suppea valikoima – ja itselle joku paita ja mekko ja melkoinen rusketus! Matkan tarkoitus tuli täytettyä: täydellistä rentoutumista rannalla ja kunnon väri iholla. Niin ja irti arjesta, Finskin koneella. Onneks matkustajia ei punnita – laukuissa ei ylipainoa ollut, mutta itsestämme ei oltu ihan varmoja, kaiken sen syömisen jälkeen ;)
 

3 thoughts on “Espanjan taivaan alla

  1. Ihanaa! Loma on niin mahtava asia, että en keksi sille ihan äkkiä edes vertaa. Noh, vuoden päästä ehkä taas….Mukavia syyskesän hetkiä teille!

  2. Jep, lomalla voi herkutella :) paha vaan kun arki paljastaa sitten sen, miten farkut kiristää… Syksyiseltä tuolla yhtäkkiä tosiaan tuntuuki! Etenkin ton Espanjan reissun jälkeen. Mulla olis tarkoitus livistää lomalle kyllä ennen ens kesääkin, varmaan hiihtiksellä taas likkojen kanssa mutsia moikkaamaan sinne kanarialle. Sitä ja ens kesää odotellessa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.