Home sweet home, with downsides ;)

Niin ihanaa kuin onkin välillä päästä reissuun ja viettää aikaa auringossa ja seikkailla uusissa mageissa mestoissa, ja kuten tässä tapauksessa, viettää aikaa mutsin kanssa pitkästä aikaa, on se vaan ihanaa palata kotiin! Minua ei ole luotu reissunaiseksi, tykkään pesästäni, siitä että kaikki omat jutut on ympärillä, siitä että saan istua omalla sohvallani läppäri sylissäni ja kun nostan katseeni ruudusta, on ympärilläni oma kotini, juuri sellaisena millaiseksi minä olen sen rakentanut.

Oma sänky, oma suihku josta ei lämmin vesi lopu kesken hiusten pesun, oma jääkaappi (jossa on taas eilisen kauppareissun jälkeen muutakin kuin vain oltermannia ja valo), vaatteet kaapeissa (joskin vielä matkalaukut purkamatta, mutta ei niitä kesävaatteita täällä ihan vielä tarvitse, vaikka kevät ihanasti alkoikin täällä meidän reissun aikana) ja niin edelleen.

Puuttuu vain se kanarian ihana lämpö (joka tosin sielläkin kuulemma vaihtui taas koleammaksi pilvisyydeksi meidän lähdettyä, oltiinpa siellä optimaaliseen aikaan säiden suhteen!) ja se upea näköala – meri ja vuoret – kun katsoo ikkunasta. Nuo vastapäiset talot ja luminen piha ei paljon mieltä lämmitä :P Ja puuttuu muuten vielä kissatkin, ne on vielä sunnuntaihin asti täyshoidossa exällä, tulevat sieltä sitten lasten mukana tänne sunnuntai-iltana.

Ja täältä puuttuu ilman kosteus. Heti kun kotiin palasin, kuivui ihoni lähes pergamentiksi. Kyllähän se aurinko ja vesikin siellä kuivatti, mutta se oli jotenkin erilaista kuivuutta. Täällä alkoi iho kutista ja pintanahka rapistua (enkä tarkoita nyt kesimistä, sitäkin on yhä paikoin, kiitos P20-hasardin kun unohdin ekana päivänä ravistaa pullon ensin…). Ja huulet ja nenä kuivua. Joten torstaina heti työpäivän päätteeksi kävin apteekissa hakemassa lisää Essexiä ja Nozoilia. Jibii.

Tänään on oikeasti ensimmäinen kunnollinen hetki himassa reissun jälkeen, vaikka jo ke-iltana Suomeen palattiinkin. Paluu-ilta meni sellaisessa hässäkässä kun piti tarkistaa auton starttaaminen pakkasessa seisomisen jäljiltä niin kauan kuin meidät lentokentältä noutanut exä vielä oli Toyotallaan pihassa valmiina antamaan virtaa tarvittaessa – ja käynnistyihän Honda, no problemos! Ja sitten purin ruokatuliaiset laukuista ja laitoin työkamat kuntoon aamuksi ja pakkailin pikkukassin valmiiksi, sillä to menin töiden jälkeen miesystävälle yöksi :)

Hassua, että oikeasti oli mukavaa jopa palata töihin :D Meilien ja kalenterin läpikäymiseen meni oma tovinsa, sen jälkeen pääsi taas saman tien käsiksi hommiin, joita pinoutuu taas niin ettei todella tarvitse peukaloita pyöritellä! Mikäs sen parempaa! Kurjempi olisi jos ei töitä riittäisi. Kiva olla haluttu ;)

Ihanaa oli myös viettää ilta ja yö miesystävän kanssa torstaina, olla taas yhdessä tuon parin viikon reissu-tauon jälkeen. Kokkailtiin vaihteeksi yksi seafood-illallinen – taskurapua, jättikatkarapuja, kampasimpukoita ja erilaisia dippejä niille. Omnomnom!! Taskurapu oli ihan uusi makuelämys minulle, samoin kuin taannoisen Valentine’s Day -illallisen osterit, jotka nekin oli hyviä! Miesystävä on melkoinen kokki ja tykkää merenelävistä(kin) :)

Viime yönä, pitkähkön työpäivän jälkeen (ei mitään kevyttä lomaltapaluuta, taisin tehdä sellaiset noin 9-tuntiset työpäivät sekä to että pe :D ) istuin illalla sohvalla syömässä vähän tapaksia ja katsomassa Allyä, menin nukkumaan jo yhdeksän maissa ja nukuin ehkä kymmentä minuuttia vajaat 13 tuntia! Taisin olla vähän poikki! Tänään olen saanut nauttia rauhallisesta aamukahvista, vain minä ja läppärini seuranani ;)

Ihanaa normalisoida elämä taas uomiinsa! Vaikka kaikki poikkeustilat on olleet itsessään mukavia ja nautinnollisia, omiin rutiineihin palaaminen tuntuu hyvältä. Ja välillä tarvitsee ihan vaan aikaa itselleen. Kohta ryhdyn käymään läpi noita noin 900 matkakuvaa. Matkalaukkuja voisi purkaa kunhan jaksaa, pestä pyykkiä ja korjata farkut, joiden huomasin prakanneen yhdestä saumastaan.

Muuten, laitellessani reissulta tuomiani herkkuja “herkkukaappiini”, löysin sieltä avaamattoman pussin Rieseneitä, jonka mutsi oli lähettänyt jouluksi! Ts. pusseja oli kaksi, toinen on syöty, toista ei enkä edes muistanut sen olevan siellä :D Lapset valittaa kun iskällään ei koskaan ole herkkuja kun ne aina syödään saman tien kun ostetaan. Minulla “ongelma” on päinvastainen – herkuista on lähes runsaudenpula, kun syön niitä niin vähän…

2 thoughts on “Home sweet home, with downsides ;)

  1. Home sweet home. Paljon parempi se niin kun kotia palatessa iskisi angsti, että heti välittömästi pitää päästä uudelle reissulle kun kotona ei kestäisi olla!! Tiedän sellaisiakin onnettomia sieluja. Jään odottottelamaan matkakuvia! :)

  2. Täytyypä tähän sanoa tämän Kreikan reissun jälkeen, että nyt kyllä vähän iski angsti kotiinpalatessa. Taisin löytää Tinoksella unelmani, yhteisen unelman rakkaani kanssa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.