Maanantaiaamun ihmetys

Maanantaiaamuun herää aina jonkinlaisessa henkisessä krapulassa – paitsi kun herään miesystävän viereltä, silloin krapula iskee vasta kun olen selvitynyt töihin hitaan herttaisen aamun ja taivaallisen mocha-cappucinon jälkeen, keskustellessani yhteistyökuvioista koneeni kanssa joka usein on maanantaiaamuna yhtä hidas ja haluton käynnistelemään prosesseja kuin minäkin.

Mitä intensiivisemmän ihana viikonloppu on takana, sitä suurempi krapula maanantaiaamuna. Tänä aamuna heräsin puoli seitsemän aikaan tosikoisen kellon soittoon, vedin peiton tiukemmin ympärilleni heti kun kuulin tytön nousevan reippaana ylös ja ryhtyvän aamutoimiin (kyllä sekin halutessaan näemmä osaa ;) ), nukuin viisi minuuttia lisää ja heräsin oman kelloni soittoon. Suljin herätyksen ja käänsin kylkeä, mutten ehtinyt kuin sulkea silmäni uudestaan kun tytär huuteli kylppäristä että tarvitsee apua suihkun kanssa joka oli ylhäällä (haluaa sen käteensä muttei yletä siihen).

Könysin kylppäriin auttamaan tytärtä, kömmin takaisin sänkyyn vain noustakseni seuraavaksi avaamaan sälekaihtimeni jotta kissa ei riko niitä yrittäessään nähdä ikkunasta ulos. Seitsemän aikaan viimein luovutin ja menin laittamaan monkuville kateille ruokaa ja ryhdyin aamupuuhiin itsekin. Tytöillä oli telkkari auki, mutta eihän sieltä aikaisin aamulla tule miltään lasten kanavalta kuin jotain 3-vuotiaille tarkoitettua scheissea (auts, sori, mutta ne ei oikein olleet mieleeni edes kun omat lapset oli sen ikäisiä) ja aloin jo miettiä pitäisikö MIX-pakettiin lisätä Disney XD.

“Humps leikki että isä oli jättiläinen. Onneksi jättiläinen ei tehnyt mitään. Paitsi töitä tietokoneella.” Siinäpä sitä opetetaan arvostamaan vanhempien päivätöitä ;) Lukaisin Hesarin headlinet Tabilläni, söin tavoistani poiketen vähän jugurttia kuivahedelmillä ja hunajalla koska eilen panostin ruokaostoksiin syömisen sijaan ja oli nälkä, ja yritin pehmentää maanantaiaamuani Gevalian suklaacappucinolla, joka ei ole mitään verrattuna aitoon tavaraan mutta ihan mukiinmenevää, kirjaimellisesti.

Kaistasurffailin töihin kevyessä koomassa pohtien, että cappucinossani taisi olla enemmän suklaata kuin cappucinoa. Ei mitään kofeiiniboostia, ei edes pientä. Hyvä puoli asiassa on, että siihen tavaraan siis tuskin addiktoidun. Ei riittävästi kaakaota (siis sitä ihan oikeeta kaakaota) kytkeytyäkseen suklaa-addiktiooni eikä riittävästi kofeiinia kytkeytyäkseen kahviaddiktiooni.

Toimistolla siis suuntasin ensimmäiseksi kahvikoneelle, kuten aina, heti kun oli laittanut koneeni käynnistymään. Kahvioon tupsahti yhtaikaa kanssani lauma kalkattavia naisia – ei millään pahalla, mutta aamulla ja varsinkaan maanantaiaamuna en kykene hanskaamaan sellaista puheesorinaa vaan se puuroutuu korvissani metelimassaksi joka alkaa ahdistaa ja aiheuttaa pakokauhun. Äkkiä siis kahvia mukiin ja koneeni ääreen, kuulokkeet korville ja omaan maailmaani (nörttiydyn aina vain pahemmin! apua!) ihmettelemään mitä sitä tänään oikein pitikään tehdä.

Nyt on menossa aamun kolmas cappucino (jos se suklaajuoma lasketaan mukaan) ja aivot tahmaavat yhä. Solutionpaketit päivittyvät palvelimeen yksi kerrallaan, kun pala palalta selviydyin niin pitkälle että löysin (toivottavasti) oikeat versiot kaikesta. Tästä se taas lähtee, uusi viikko ei-minkään tekemistä tietokoneella päivät pääksytysten.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.