Ilman paineita

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun paahdoimme Hondalla kohti mökkiä, iloisina autoni ilmastoinnista. Oli upea maanantaipäivä ja harmitti vähän, että oli pakko aamupäivällä hoitaa muutama asia, minkä vuoksi päästiin lähtemään vasta iltapäivän puolella ajamaan. Oltiin kuitenkin syöty lounas juuri ennen lähtöä ja tosikoisen tarvitsemat uudet lantsaritkin olivat jo takaluukussa, joten ei tarvittu kuin yksi tankkaus- & tyhjennystauko Heinolassa, muuten ajettiin pysähdyksittä ja ehdittiinkin vielä mökillä nauttia auringosta monta tuntia. Joista suurimman osan lapset viettivät järvessä.
 
Oli ihana nauttia illasta lähes ilman hyttysiä. Ja ihana nukkua yö ilman kiusaavia hyttysiä. Tosin vain yhden vaivaisen paneelin päässä meistä oli ampiaispesä. Ovat mokomat keksineet että oven ulkopaneloinnin oksanrei’istä pääsee sisään ja tehneet pesän oven paneelien väliin. Esikoinen ne illalla bongasi siitä ovesta, mutta tuli silti nukkumaan vierasaittaan. Seuraavana yönä ei enää, sillä ampiaiset pitivät sellaista pientä kopinaa ovessa koko yön ja olihan se vähän creepy tai vähintään inhaa, kun tiesi, mistä ääni tuli.
 
Ampiaiset eivät kuitenkaan olleet syy sen yön heikohkoon yöuneen vaan liian litteä tyyny. Mökissä oli vain litteä ja vielä litteämpi tyyny, eikä se oikein meille muhkeisiin tyynyihin tottuneille toiminut. Kinattiin illalla esikoisen kanssa tyynyistä ja tyttären argumentti "sun aivot on jo niin vanhat, ettei ne tarvii niin pehmeetä alustaa" tuotti tyttärelle sen vähän vähemmän lituskan tyynyn ja minulle niskakivun. Ikivanhan Libero-mainoksen sanoin, "ainakin lapsesi nukkuu hyvin", vaikkakin nyt jo aika kauas kontekstistaan irrotetusti.
 
Tiistai valkeni upeana, kauniina ja aurinkoisena. Stadin suunnilta kantautui viesti sateista ja niinhän ne säätiedotuksetkin vähän sellaista povailivat keski-Suomeenkin, viimeistään keskiviikkona. Kaiken varalta ryhdyin siis heti aamupäivästä suunniteltuun toimeen: pestiin Honda. En siis minä yksin vaan minulla oli puoli tusinaa auttavaa käsiparia kanssani pesemässä, joten oltiin sitten kaikki lopulta märkiä. Biksuissa. Sitä paitsi kesähän kuivaa. Apujoukot kyllästyivät siinä vaiheessa kun minä aloin puunata sisätiloja ja järvestä nostettiin uppopumppu pois, sillä silloin pääsi taas uimaan.
 
Siinä sitten ihaillessani auringossa hohdellutta Hondaani, tarkastellessani kätteni jälkeä myös vanteissa, huomasin oikean eturenkaan olleen löysähkö! Jaiks! Ja me kun oltiin korvessa, seuraavana päivänä lähdössä ajamaan kohti Vesantoa ja sieltä sitä seuraavana vielä takaisin Stadiin. Ja renkaan paineet yhtä alhaalla kuin iltaa myöten lähestyneen matalapaineen. Vähän hirvitti että rengas olisi kokonaan tyhjä aamulla kun piti lähteä taas matkaan. Ja hyttysetkin tulivat matalapaineen myötä. Yö kuluikin siinä niitä tappaessa, mutta häviöllehän siinä jäi.
 
Lädettiin mökin pihasta keskiviikkona joskus puolen päivän tietämillä toivoen, että rengas kestää ensimmäiselle vastaantulevalle huoltsikalle saakka. Ja kestihän se, tosin sillä huoltsilla ei ollut ollenkaan vesi/ilma-tsydeemeitä, kun oli niitä "huollamme ihmisiä, niin ja ainiin, on tuossa pihalla jotain sen autonkin tankkiin" -paikkoja. Onneksi tien toiselt puolen löytyi ilmaakin renkaaseen, sekä ysätävllinen opastus poiketa Suonenjoella Teboilille, siellä on ihan oikea huoltokin! Hyvä, eikun matkaan vaan sinne sitten.
 
Teboilin ukko tsekkasi kuitenkin vain renkaan paineen ja totesi sen pysyneen ihan hyvin – olin täyttänyt sen siitä yhdestä mihin se oli tippunut sinne reiluun kahteen siellä aiemmalla Seolla. Ei tainnut kaverilla olla aikaa alkaa tsekata rengastani tarkemmin, kun kert vaan lähetti takaisin matkaan käskien seurailla tilannetta. No minähän seurailin ja totesin seuraavana päivänä renkaan näyttävän jälleen vähän muita löysemmältä. Mutta olikos Suonenjoen Teboilin huolto enää auki kun oltiin paluumatkalla? No eipä ollut. Joten kurvasin seuraavalle Shellille täyttämään jälleen rengasta – Tebarilla kun ei sitten ollutkaan laitteita siihen huollon ulkopuolella. Ja Shellinkin vempele oli kyllä vähintään epämääräinen, mutta vältti.
 
Ennen kuin kuitenkaan oltiin vielä sillä paluumatkalla, ehdittiin viettää pari pilvistä ja sateista päivää sukulaisten lehmätilalla. Satoi kun kurvattiin pihaan ja hetken päästä alkoi ukkostaakin. Ukkonen pyyhkäisi kuitenkin suht ohi, yhden rysähdyksen paukautti melkein päällä, mutta pian alkoi jo kirkastuakin ja arvattiin mennä uimaan. Illalla nousi pelloilta sumu ja aurinko laski tulipunaisena pallona metsän taa. Ilma oli vielä illalla päivän ukkosesta huolimatta hiostava. Ja aamulla oli taas taivas pilvessä.
 
Talon isäntäväki oli teillään suurimman osan torstaita, lapset leiripäivää viettämässä ja aikuiset uudella robottinavetalla töissä. Me siis likkojen kanssa nukuttiin pitkään ja vietettiin rentoa päivää nenät kiinni kirjassa tai akkareissa. Välillä tytöt kävivät ulkona telmimässä talon toisen koiran kanssa. Ja pientä ylimääräistä jännitystä saatiin päivään, kun talon toinen koira päätti lähteä karkuteille. Tytöt olivat aivan hädissään, kun koira pinkoi pitkin tietä näkymättömiin. Ei siinä auttanut kuin lähteä autolla etsimään. Onneksi löysin ja sain kiinni ja rahtasin sen takaisin kotipihaansa aitaukseensa.
 
Vähän myöhemmin käytiin vielä katsastamassa sitä tilan uutta ja uljasta robottinavettaa. Lehmät siis ihan lehmiä, mutta lypsyn hoitaa robotti. Olihan se ihan jotain muuta kuin parsinavetta ja jopa tällainen kaupunkilainen saattoi ymmärtää, että aika erilaiseksi muuttuu työ ja lehmän elämäkin, kun siirrytään vanhasta tuohon uuteen. Työtä piisaa yhä, mutta se on erilaista eikä niin kelloon sidottua. Ja olihan se hieno ja valoisa itse navettakin.
 
Iltaa myöden ajettiin eilen sitten vielä kotiin tyttöjen kanssa. Rengas-pysähdysten lisäksi pysähdyttiin alkumatkast jätskeille ja Pieksämäen kunnan laitamilla Tiinan tuvalle iltapalalle, kuten viime kesänäkin. Upeat maisemat, ihanat itseleivotut sämpylät ja karjalanpiirakat ja kalakukkoa, jota viimeksikin ostin kotiin tuomisiksi, niinkuin nytkin. Sen jälkeen paahdettiinkin tukka putkella himaan, aivan hämmästyttävän nopeasti, kun ei tarvinnut tankatakaan matkalla! Niin, ja tietenkin auringonpaisteessa. Se alkoi paistaa vähän ennen kuin lähdettiin ajelemaan.
 
Tänään kävin korjauttamassa sen renkaani. Ja sentin mittainen piikkihän siellä oli. Kundi paikkasi renkaan suits ja saits, ei olisi paljon vaatinut siltä TB:n ukoltakaan, jos olisi vain viitsinyt vaivautua. Ehkä olisi pitänyt olla korkokengät ja meikkiä naamassa ja unohtaa bareista puhuminen. Ehkä silloin olisi saanut oikeasti apuakin. Mutta ei se mitään, pärjättiin sitä näinkin. Ja nyt on rengas kondiksessa. Ei paineita lomalla. Paitsi renkaissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.