Helteen sulattamat

"Äiti?Äiti. Saako mennä autolla?" kysyi tosikoinen lastenhuoneesta. "Mitä? Mit…?" "No et sinä!" daa-aa! tytöt leikkivät pitkästä aikaa keskenään ihan oikeaa leikkiä. "Totta kai, kulta," oli esikoisen lähes imelänlempeä vastaus. Mistä lie senkin äänensävyn oppinut? Sanat voisivat kyllä olla omasta suustani (ei tosin vastauksena ko. kysymykseen ;) ), mutta tonea en kyllä tunnistanut. Paitsi tyttöjen aikaisemmista leikeistä.
 
Tosikoinen jäi tosiaan Juhannukselta isäni ja isoäitini hoiviin ensin landelle, sitten isän vaimon mökille aina eiliseen saakka. Kolme päivää ja risat oltiin siis esikoisen kanssa periaatteessa kaksistaan. Tai kolmistaan minä, tytär ja mies, mutta miehellä on ollut omat menonsa, joten on enimmäkseen oltu vain esikoisen kanssa kaksin. Ja käyty isänsä kämpillä kissaa hoitamassa, ex-mies kun on ollut viikon Lapissa ja kissa keskenään kotona. Muuttoon vähän niin ja näin sopeutunut katti on yksinäisyydestään huolimatta syönyt ja voinut paremmin nyt kun on käyty siellä tyttären kanssa – taisi kissalla olla tyttö(j)ä ikävä.
 
Minä olen ehtinyt kiertää pari kierrosta golfia, tai no, pari puolikasta kierrosta eli Paloheinän ysiä tänä aikana esikoisen pitäessä seuraa kissalle. Vieläkään en ole onnistunut tasoitustani laskemaan – mihinkä se laskisi, kun ei kert taito siihen riitä. Tai oikeammin yksittäisinä suoritteina taito kaikilla osa-alueilla voisi riittääkkin, mutta vielä ei homma toimi kokonaisuutena riittävän hyvin. Kai se siitä, ei se kaukana ole kuitenkaan. Liian kaukana silti.
 
Maanantaina koluttiin esikoisen kanssa Ikea ja ilta siinä hujahti käsistä kun koottiin uusia huonekaluja. Lapsille pienet työpöydät, uusi sohvapöytä, ruokapöytä, tuolit. Pari kaappia olisi vielä kokoamatta tuolla, mutta ei sitä ihan jokaista hellepäivää ole raaskinut kotona viettää.
 
Tiistaina suunnattiinkin Sääksjärvelle kesän ensimmäiselle biitsireissulle ja se olikin sellainen reissu että! Minä taisin unohtaa aivot kotiin muiden tarpeiden mukana, tai sitten se oli helle vaan kertakaikkisesti sulattanut ne. Kotiin jäi niin filtti kuin kylmälaukku kuin servetit ja kirja ja… Biksut sentään oli, eväät oli tarkoituskin ostaa kaupasta, ja aurinko tuli luontaisetuna. Niin ja esikoiselle noukittiin matkan varrelta toinen parhaista kavereista seuraksi.
 
Biitsillä oli kyllä mukavaa. Tytöt temmelsivät vedessä keskenään ja minä täyttelin ristikkolehteä, jonka oli kaupasta hätäpäissäni mukaani haalinut, kun kert se kirja oli himassa.Ja onnistuinkin hurahtamaan taas ristikoihin niin että niitä on sitten täytelty joka välissä sen jälkeenkin, ja toinen lehti on nyt menossa. Siitä onkin varmaan vuosia aikaa kun edellisen kerran niitä tein. Silloin oli päällä samanlainen pakkomielle tai addiktio tai joku kuin nyt.
 
Tänään tosin ristikot toimivat vain oheistoimintana asennellessani uutta ihanaa konettani. Tänään ei myöskään ollut yhtä helteinen päivä kuin alkuviikko oli. Joten lojuin tovin parvekkeella ristikkolehden kanssa likkojen pelatessa uutta Cars Race-O-Rama PS3-peliä ja pilvien peittäessä auringon siirryin suosiolla sisälle uuden punaisen kimppuun :) Kyllä se asentelu ja konffaaminen vaan on enemmän minun juttuni kuin Ikean huonekalujen kokoaminen, vaikka macgyveriä onkin välillä ihan kiva leikkiä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.