Kausi käyntiin natisten

Ei tainnut olla yksin tanssisalin lattia, joka natisi jälleen syyskauden alkajaisiksi. Kyllä tämä kesän jäljiltä laiskaksi päässyt kroppa piti melkoista natinaa myös. Kaikki ne jäätelöt ja siiderit, nyt tuli maksun aika. Eikä mitään löysäilyä kauden alkuun vaan heti hommiin! Niin sen pitääkin olla, löysät aloitukset on ekaluokkalaisille ;) Oma vika, jos on tullut sluibattua koko kesä.

Se oli se tanssikoulun aula tänä syksynä aikaisempaakin hurjempi härdelli. Väkeä oli kuin niitä lampaita, kuten esikoinen joku vuosi sitten asiaa kommentoi, ehkä kuuden vanhana. Ovien koodilaitteetkin menivät väkimäärästä sekaisin, eikä lopulta meinannut päästä sisäänkään ilman että joku avasi oven sisältä käsin. Uusi hieno korttitsydeemihän se hässäkkää aiheutti – aivan liian vaikeaa tällaisille tietotyöläisille :D

Niinpä tunnit olivat vähän myöhässä, koska ihmisetkin olivat vähän myöhässä, mutta ei sen väliä, pääasia että pääsi tanssimaan! Alkuvenyttelyitä ja tekniikkaa – miten voikin olla aivot niin ulapalla?! Että mihin suuntaan jalkaa? Ja ojennettuna vai flexissä? Ja tasapaino autuaan hukassa. Yhdellä jalalla siis. Sentään pysyin siististi relevéssä kummankin jalan päällä :D Mutta kyllä huusi reisilihakset tuskaansa! Niin oli jäykkää jalkaa ja valmiiksi väsynyttä lihasta että!

Lattian poikki aloitettiin sentään kausi iisisti. Ensin vähän afrojuttuja ja jalanheittoja, sitten vasta piqueitä. Ei se mitään, jos jossain kohti vähän pääsi kuopaisu unohtumaan. Tai pää jäkitti paikallaan, kun ei se aivokapasiteetti riittänyt antamaan niskalle relauskäskyä. Jalanheitot sentään tuntuivat hyvältä, tiedä sitten nousiko se jalka oikeasti mihinkään…

Mutta ne piquet… voi elämä että voi joku asia olla vaikeaa! Jos pari sain onnistumaan perätysten, kävelin loppumatkan – pitää osata lopettaa kun on voitolla, eikö? Sillä pahempi skenaario on ehdottomasti se, että kaatuu pitkin pituuttaan lattialle ja vetää vielä puoli salia mukanaankin! Se on se spottaaminen meinaan haasteellista. Mistä johtuen pää oli vähän pyörällä jos sattuikin pyörimään salin toiseen päähän asti. Minulla ei olekaan ennen ollut ihan sellaista huojuntaa Words don’t come easyn soidessa.

Sarjana tanssittiin jotain viime keväältä tuttua, joten sen nyt edes olisi pitänyt olla jees-iisi-nakki, kyllähän ne aina jonnekin jää ja palautuu helponlaisesti. Mutta vähän nihkeetä sekin oli. Sarjan ehkä kummallisimman liikkeen kohdalla syttyi lamppu: "ai tää oli tää!" Ei se oivallus tosin paljon auttanut, askeleet olivat päästä kateissa ja kaikki piti opetella uusiksi. Mutta menihän se. Ja natina kävi, kun porukka kääntyili ja pyöri nahkealla lattialla.

Tunnin jälkeen olo oli kuitenkin mahtava. Tästä se taas lähtee, kausi käyntiin. Tuo on kyllä niin henkireikä kuin olla osaa, ja sitä paitsi tekee niin hyvää piiskata välillä tätä kroppaa liikkeelle ja harjoittaa muutakin kuin istumalihaksia. Ja tänä vuonna, so. syys-kevät, ajattelin repäistä ja lähteä mukaan 30+ SM-skabajoukkueeseenkin. Katotaan ja saa nähdä sitten.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.