Reissusta on jo aikaa, reilu viikkoko? Niin se taitaa olla. Olisin luullut, että matkasta olisi ollut jo enemmänkin aikaa, niin paljon mahtuu ihan viime viikkoonkin. Sellaista tämä on, tämä joulunalusaika. Jouluunkin on enää muutama päivä, niin se taas sieltä rynnii, nurkan takaa, ihan melkein varoittamatta. Siitäkin huolimatta että ulkona sataa vaan vettä.
Niin, melkein varoittamatta. Oikeasti se meidän Pariisinmatkakin liittyi jouluun. Ei, en lähtenyt Pariisiin jouluostoksille; jouluostokset hoidin yhtä esikoisen lahjaa lukuunottamatta kotisohvalla, netistä. Vielä kun saisi ne paketoiduiksikin. Ei, Pariisinmatka oli firman pikkujoulureissu. Ei ollenkaan hullummat pikkujoulut, ei yhtään harmittanut ettei vietettykään niitä vaikkapa Teatterissa 😉
Reissua edeltäneenä iltana Suomeen rantautui yksi näistä tämän syksyn myrskyistä. Taivaalta tuli räntää vaakasuunnassa ja pohdiskelin miten mahtaa lentoliikenne sujua aamulla. Uutisissa ei kuitenkaan ollut mitään lentojen perumisista, ja kuuntelin jyrinää pitkin iltaa koneiden laskeutuessa ja noustessa. Helsinki-Vantaahan on todetusti varsin luotettava lentoasema säiden suhteen. Eli kaikki hyvin kunhan ei Charles de Gaullessa tule räntää.
Eikä tullut. Koneen laskeutuessa CDG:lle lauantaina aamupäivällä taivas näytti olevan vähän pilvinen. Mutta siihen mennessä kun selvittiin juna+metro-yhdistelmällä Pariisin keskustan tuntumaan hotelillemme, paistoi jo aurinko täydeltä terältä. Saatiin huoneet saman tien, vietiin tavarat huoneisiin ja lähdettiin itse kukin vähän omille teillemme. Me miesystäväni kanssa – niin, se oli siis avec-reissu 🙂 – lähdettiin kuljeskelemaan vain pari ajatusta agendallamme.
Aloitettiin kävelemällä Eiffel-tornille, sillä se oli siinä ihan hotellin nurkalla. Sen näkemiseltä ei olisi edes voinut välttyä tällä reissulla, sillä sen näki jopa hotellihuoneen parvekkeelta. Se tuli siis nähtyä koko komeudessaan ensin päivänvalossa, sitten illan hämärtyessä ja vielä kerran illan pimeydessä, ja vähän paloittain silloin sun tällöin taksista ja muuten. Onhan se nyt varsin massiivinen ja maisemaa dominoiva hökötys. Pariisissa jotenkin vielä paljon enemmän kuin Tokio tower Tokiossa, koska se on vähän siellä sivussa ja Tokio on niin korkea kaupunki muutenkin.
Eiffeliltä lähdettiin kävelemään kohti Riemukaarta. Alkoi myös olla jo vähän nälkä ja koitettiin bongata kiva pikkukahvila, jossa haukata jotain kevyttä, mielellään äyriäistä, lounaaksi. Lopulta silmiin osuikin yhden pienen hauskan kulmakahvilan katukyltti, jossa kerrottiin että ostereita saa, njaa, mihinkähän hintaan se olisi ollut, ei kamalan kallista kuitenkaan. No mehän siitä sitten mentiin kahvilaan, syötiin sipulikeittoa ja ostereita ja juotiin valkoviiniä palan painikkeena.
Matka jatkui kohti Riemukaarta, jota kumpikaan ei (myöskään, kuten ei Eiffel-torniakaan) ollut ennen nähnyt. Kaari oli hieno kaikkine kaiverruksineen, mutta sen ympärillä oli kyllä todellinen round-about-from-hell! Niin järkyttävää liikennesumaa en muista kovin monta kertaa nähneeni – mikä siis ei tarkoita sitä etteikö sellaisia olisi ja ettenkö itsekin olisi nähnyt, mutten muista 😉 Siinä mentiin liikenneympyrää neljässä tai viidessä kaistassa. Yöllä saatiin tosin huomata, että Pariisin liikenne on aika sekarortoinen ja ahdas ihan kaikkialla, myös yhden aikaan yöllä.
Riemukaarelta käveltiin Champs Elyséelle, joka vilisi mellakkapoliiseja. Mikä lie se rakennus siinä Riemukaaren päässä, jonka edessä oli (kuulemma taas, sanovat että siellä nyt protestoidaan aina) joku mielenosoitus, ja poliiseja oli mellakkavarusteissa kaikkialla. Ja maijoja ja busseja pitkä jono. Tuli jotenkin mieleen yksi kohtaus Victor/Victoriasta, missä eräässä pariisilaiskapakassa syntyy (taas) tappelu, ja jengi rahdataan paikalta sellaisilla maijoilla.
Kilsan verran kun käveli eteenpäin Champs Elyséetä, kohti toisen päädyn maailmanpyörää, ei poliiseja näkynyt enää ollenkaan. Eikä väkijoukko siellä poliisienkaan joukossa ollut moksiskaan, joten vielä vähemmän siellä missä poliisit oli poissa silmistä, poissa mielestä. Katuesityksiä oli joka kadunkulmalla, mekin pysähdyttiin hetkeksi katsomaan yhtä breakdance-electric boogie -esitystä. Niin, ja kerjäläisiä oli muuten myös joka kadunkulmalla. Jos tuntuu että ne ovat Helsingissä riesa, kannattaa käydä Pariisissa ja tarkistaa kanta.
Olisikohan ollut sitten puolivälissä Champs Elyséetä, kun tultiin alueelle, jossa oli vieri vieressä valkoista puukojua, joulumarkkina-alue. Ensimmäisessä myytiin Vin Chaudia, eli maustettua kuumaa viiniä, vähän niinkuin glögiä, muttei ihan. Ostettiin siitä Vin Chaud -mukilliset lämmittämään käsiä ja sisuksia – aurinko alkoi jo laskea ja rupesi olemaan vähän vilu. Otettiin suunta takaisin kohti Eiffel-tornia (näppärää, että hotelli oli ihan sen lähellä, sillä onhan se melkoisen hyvä maamerkki 😉 ), hörpittiin kuumaa viiniä ja katseltiin laskevassa auringossa kultaisena hohtavaa Eiffeliä.
Kun päästiin lopulta tornille asti, oli sen valot juuri sytytetty ja torni loisti puolihämärässä iltavalaistuksineen. Ja kun pari tuntia myöhemmin käveltiin siitä ohi juna-asemalle, oli jo täysin pimeää ja Eiffelin iltavalaistus valoshowneen pääsi täyteen komeuteensa. Ei tosin ehditty jäädä valoloistoa ihailemaan, sillä oltiin jo vähän myöhässä ravintolasta ja yritettiin pitää kiirettä. Kiirettä, joka tyssäsi siihen että juna, johon noustiin seisoi asemalla tovin ja kohtapa kuulutettiinkin, että se oli rikki, kaikkien oli noustava junasta.
Ei siinä siis mitään, noustiin ulos junasta ja jäätiin asemalle kuuntelemaan kuulutuksia (meillä onneksi oli matkassa yksi sujuvasti ranskan kielen taitoinenkin) ja odottamaan luvattua seuraavaa junaa. Pohdittiin, miten sieltä muka voisi tulla toinen juna tilalle, samalle laiturille, kun yksi on rikki siinä asemalla, mutta hetikohta nähtiin, että siinä missä meikäläisittäin rikki = ei liiku, pariisilaisittain ei asia olekaan ihan niin. Se liikkui kyllä ihan liukkaasti pois asemalta, ja vähän ajan päästä tuli uusi juna.
Ihan kommelluksitta ei vieläkään sujunut meidän matkamme ravintolaan, sillä junassapa yksi kanssamatkustaja katsoi asiakseen avata yhden seurueemme naisen käsilaukun vetskarin ja ainakin yrittää viedä sieltä jotain. Nainen jäi rysän päältä kiinni ennenkuin oli ehtinyt löytää mitään viemisen arvoista (jotka oli kätketty paljon syvemmälle laukkuun), mutta nostipa tuo hillittömän älämölön siitä miten häntä syytetään syyttä – vaikka käsi oli laukussa kun kaverini sen huomasi. Jokapäiväistä leipää vissiin sielläpäin, sillä eipä se ketään muuta junassa kiinnostanut yhtään, koko episodi.
Lopulta käveltiin iltavalaistun Notre Damen ohi ravintolaan, missä yksi joukkiomme pariskunta jo odotti – oli onneksemme ollut keskenään kävelemässä siellä ravintolan lähistöllä kulkematta hotellin kautta – pitäen meille pöytää varattuna. Vähän oli kiire siinä tilata ja syödä, kun niin myöhässä oltiin, mutta saatiin alkupalat ja pääruuat (yhteispadoissa niin paljon kuin mahdollista) ja jälkkäritkin. Ja aterian jälkeen suunnattiin jänskään pieneen kuppilaan istumaan, sellaiseen, jonka ulko-ovi on ihan vaan musta ovi, eikä mitenkään voisi arvata että siinä on baari, jos ei tiedä. Meille oli annettu sen osoite etukäteen.
Osalla porukasta alkoi siinä illan mittaan biletysjalkaa vipattaa, joten kyseltiin sitten sieltä joltakin hyvää yökerhoa, jossa jatkaa iltaa. Jostain syystä ohjasi meidät VIP Roomiin, joka oli ehkä hiukan out of our league. Eikä jääty sinne odottelemaan että julkkikset saapuvat paikalle, vaan lähdettiin takseilla hotellille. Yksi skumppapullo vielä porukan kesken kulmabaarissa hotellin lähellä, ja minä ja miesystäväni päätettiin ihan vain hipsiä hotellihuoneeseen siinä vaiheessa kun innokkaimmat ottivat uuden yrityksen Pariisin yöelämässä.
Sunnuntaiaamuna ei paljon ollut aikaa enää kiertelylle, kun kymmenen aikaan nousi aamupalalle ja puolilta päivin piti jo suunnata taas lentokentälle. Tehtiin pieni kierros siinä hotellin ympäristössä, kierrettiin yksi kauppakeskus, katseltiin Pariisin joulukoristuksia ja pohdittiin osteriveitsien ostoa keittiötarvikemyymälässä. Tuliaisiakin koitin ostaa paikallisesta marketista, mutta lopulta tytöt saivat tyytyä lentokentältä ostettuihin Eiffel-torni peltirasioihin, joissa oli suklaata sisällä.
System Failure for the Masses 