Vuosi valuu kohti loppuaan

Eilen illalla käveltiin autolle äitini puolen suvun perheillalliselta hyisen tuulen puhaltaessa. Kaikki sääennusteet tähän mennessä olivat luvanneet joulukuun jatkuvan aina vain lämpimänä (joulukuussa kai lämpimäksi kutsutaan kahtakin lämpöastetta, onhan se tietty keskiarvoa lämpimämpää juu), sateisena ja tuulisena, mutta eilen illalla sää tuntui selkeästi jäähtyneen. Taivaalta vihmoi alijäätynyttä vettä, kylmä viilsi luihin ja ytimiin saakka.

Tänä aamuna olikin sitten maa valkoinen, ainakin täällä landella. Jäässä, ja muutaman sentin hennon lumikerroksen peittämä. Tiet olivat liukkaat, mutta paikoin puoliksi sulat, rapa roiskui tuulilasiin työmatkalla mennen tullen. Mutta lumi oli ja pysyi maassa iltaan asti, lämpötilan ollessa niukin naukin pakkasen puolella. Se voisi laskea ehkä vielä pari astetta, lunta voisi ehkä tulla lisää vielä pari senttiä – ja sitten minulle kelpaisi lopputalveksi sellainen status quo ;) On tämä jäinen maailma kuitenkin paljon parempi kuin pimeä ja märkä. Ainakin vähän valoisampi!

Taidetaan olla just eikä melkeen vuoden pimeimmässä vuorokaudessa. Tuntuu, ettei päivänvaloa näe ollenkaan, vaikkei meillä näillä leveysasteilla ihan vallan kaamosta olekaan. Ihan tarpeeksi kaamosta kuitenkin. Lontoossa asuva serkkuni britti-poikaystävineen on Suomessa joulunvietossa, juuri sopivasti vuoden pimeimmän ajan. Eilen olivat ehtineet olla Helsingissä vasta päivän verran, mutta siskoni tokaisi osuvasti: “Don’t worry, you’ll get depressed like the rest of us.” Ei se ehkä tosiaan vielä vuorokaudessa, mutta joo…

Jouluun on enää muutama päivä aikaa. Jonkinlaista lumi-ihmettä tässä toivotaan, siis että jollain ihmeen kaupalla edes tuo nyt satanut lumi säilyisi maassa edes jouluun saakka. Tuohan se ihan erilaisen joulun tunnelmankin. Ei sillä että minä olisin kovinkaan jouluihminen. Voisin ehkä ollakin, ehkä välillä olinkin. Mutten vaan ole. Erinäiset elämän erot ja muut ovat vieneet koko juhlasta hohdon, ja tänä vuonna lapsetkin viettävät joulun isänsä kanssa, joten ihmeemmin en ole edes vaivautunut täällä jouluiseksi laittamaan. Aatonaattona vietetään tyttöjen kanssa tynkäjoulu, siinä se yhteinen osuus. Loppujoulun olen miesystävän kanssa, enkä toki valita, mutta tyttöjä tulee vähän ikävä kun on joulu, tiedän.

Kaikenlaista jouluhässäkkää tässä toki silti on. Tänään änkeydyttiin tyttöjen kanssa Jumbon ruuhkiin vielä viimeisille jouluostoksille. Kalat (muita jouluruokia en laitakaan, kuin graavilohta ja lämminsavulohta, siian mätiä ja karjalanpiirakoita ja munavoita, niin ja onhan minulla pieni pala valmiiksi paistettua kinkkuakin) piti vielä ostaa, kun niitä en voinut ostaa vielä maanantaisella kauppareissulla, ja tytöt halusivat myös ostaa jotain pientä joululahjaa muutamalle kaverilleen, toisilleen ja meille vanhemmilleen.

Aloitettiin Jumboilu pitkästä aikaa Rosso/Hesburger-päivällisellä, minkä jälkeen nostin vähän rahaa jotta sain tytöille kuukausirahansa, ja etsin alkosta Chateau de Seguin Bordeaux’ta, mutta se oli loppu Jumbostakin (Tammistosta sitä etsin maanantaina). Prismassa tyttäret sitten pohtivat ja laskeskelivat, sillä noilla omilla kuukausirahoillaan olivat kavereidensa lahjoja ostamassa. Minä lupasin sponsoroida isänsä lahjan, ja loppujen lopuksi omanikin :D Ja ihan loppujen lopuksi sitten kotona kun jo minulle olivat osuuksiaan maksamassa, päätin antaa typyille “joululahjaksi” nuo kavereidensakin joululahjat.

Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä pidettiin paketointitalkoot, jotta tytöt saa huomenna vietyä kouluun kavereilleen nuo pienet pakettinsa. Huomenna on vuoden viimeinen koulupäivä ja typyt saavat välitodistuksensa. Mielenkiinnolla odotan :) Mutta eiköhän se vanha trendi jatku, uskoisin että hyvät tokarit on tulossa. Minulla ei valitettavasti ole vielä huomenna vuoden viimeinen työpäivä, eikä vielä ylihuomennakaan. Ei ole lomaa joulun välipäivinä, eikä pahemmin joulun ansiosta ylimääräisiä vapaitakaan. Loma odottaa ensi vuoden puolella helmikuussa.

Niin se joulu tulee, ja puolentoista viikon päästä on jo ensi vuosi. Aika kuluu niin nopsaan. Serkkuni pieni vauvakin on jo yli puolivuotias, vissiinkin? vaikka juurihan tuo syntyi. Ja oma tosikoiseni täyttää seuraavaksi yhdeksän ja siirsin häntä, taas! yhden ikäryhmän verran vanhempiin tanssitunneille. Vastahan tuo vaille kolmevuotiaana piiperona aloitti tanssin. Niin, kuusi vuotta sitten. Huh!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.