Tämä talo lämpiää öljyllä, niin kuin niin moni muukin rintamamiestalo. Sälilössä tiettävästi vielä on öljyä, ehkä, ja meillä sattuu olemaan varsin uusi öljykattila, jossa on varalla sähkövastus, jos öljy sattuu loppumaan. Silti olisi kiva saada sitä öljyä talven varalle. Nämä öljyjutut tuntuvat kuitenkin olevan kaukana yksinkertaisesta. Ainakin silloin, kun jossain jotain menee vikaan, eikä kaikki pelitä kuten pitäisi.
Meille yritettiin toimittaa öljyä jo pari viikkoa sitten, kun vasta oltiin tähän muutettu. Silloin en löytänyt öljysäiliön lukon avainta. Teboilin rekka ajoi pihaan, ja hetken päästä kuski alkoi viittoa minulle jotain, minä kun seurailin tapahtumaa ikkunasta. Menin ulos kysymään, mitä kaipaa. “Avainta, ” sanoi kuski. Eh, ottia tuota…
Soitin miehelle, joka sanoi nähneensä ne avaimet jossain. Jossain on hyvä sana, etenkin kun talo on täynnä muuttolaatikoita ja Ikean kasseja ja huonekalut on onnellisesti sekaisin. Autotallikin pulisteli niin ettei sekaan meinannut mahtua. Etsin etsimistäni, ja yritin soittaa vuokraisännälle. Joka ei vastannut puhelimeensa, mutta soitti minulle takaisin muutaman tunnin päästä, Teboilin rekan jo aikaa sitten mentyä.
Seuraavalla viikolla soittelin Teboilille, että onkohan meille tuotu sitä öljyä. Oli nimittäin mies ottanut kuskia varten lukon kokonaan pois kannesta, avaimen viimein löydyttyä keittiön kiinteästä kaapista, johon muuta kamaa justeeraamalla olin juuri ja juuri saanut käteni sisään. Eipä ollut koko tilausta uusittu. “No, uusitaan nyt,” sanoin.
Viime viikonloppuna sitten pohdiskelin, jotta onkohan sitä öljyä nyt vieläkään sitten toimitettu. Päivystysnumero ei tiennyt kertoa, vaan käski soittaa maanantaina uudestaan, asiakaspalvelun aukioloaikaan. Satuinpa kuitenkin sunnuntaina katsomaan postin, jota ei ollut kukaan hakenut perjantaina. Sieltä löytyi lappu öljykuskilta: “öljyä ei voitu toimittaa, sillä ylitäyttösuoja ei toiminut.”
Lauantaina oltiin naapuria häiritty kysymyksillämme, kun talo oli kylymä. Olisin nostanut sisälämpötilaa, vaan kun en enää muistanut, miten se talon omistaja oli näyttänyt sen toimivan. Selkeää astesäätöä kun ei pannussa ole. Naapuri tuli katsomaan ja neuvomaan, ja samalla totesi, että talossa on kylmä, koska lämmitysvesipumppu ei ollut päällä. Kukaan ei tiedä miksi, ja kuinka kauan se oli ollut poissa päältä. Ei ihme, että patterit tuntuivat haaleilta, ja talo oli kylmä!
Naapuri justeerasi ja soitti meidän vuokraisännälle, ja justeerasi. Lopulta saivat sen pysymään käynnissä ja talo on siitä asti ollut taas lämmin. Mikä lie ollut syynä, nyt taas toimii. Mutta sitä öljyä siis ei ole toimitettu. Samainen naapuri tuli kanssamme katsomaan sitä ylitäyttösuojaa meidän kanssa, ja totesimme yksissä tuumin, että ei kai se toimi, kun johdot repsottaa miten sattuu. Joku on luultavasti jossain vaiheessa viime kevään ja tämän hetken välissä käynyt katolla ja alas tullessaan potkaissut johdot irti.
No, se on vielä vaiheessa se asia. Suoja pitäisi korjauttaa, mutta vielä ei mies ole ehtinyt jutella vuokraisännän kanssa siitä asiasta. Täällä pitäisi tehdä vähän muutakin. Sähkötöitä nyt ainakin. Ei uskalleta lamppuja laittaa/vaihtaa kattoon, kun johtoihin koskiessa insulaatiot varisee vaan. Menevät kytkennät vaarallisiksi. Onneksi täällä on melkein kaikkialla jotain valoja valmiiksi. Ja sitten on meidän ostamat töpseliin laitettavat ledit.
Palvelimet meillä seisovat yhä laatikoissa ja pakkauksissa, eli wifiä ei ole vieläkään. Mobiiliyhteydellä olen töitäkin etänä tehnyt.Viime viikonloppuna sentään tyhjennettiin ja takaisintäytettiin (järjestyksessä) autotalli niin että peräkammari, mihin palvelimet pystytetään, on siisti ja siellä voi jotain tehdäkin. Kuten laittaa palvelimia hyllyille. Ehkä joskus. Jotain sisäpiuhatöitäkin sekin vaatii… Mies on ollut työreissussa nyt 5 päivää tästä viikosta. TIedä milloin ehtii tehdä niille jotain.
Olohuone on kuitenkin suhteellisen jees jo. Telkkariseinä on rakennettu kaikkine kaappeinensa, vitriinit on pullollaan astioita ja muuta tavaraa, mitä viime viikonloppuna laatikoista purin, ja kirjahylly on kirjoja täynnänsä. Laatikoita on enää kymmenkunta purkamatta, keittiö- ja toimistokamaa. Odottavat keittiörempan tekemistä&valmistumista, jotta saadaan keittiökamat ja ruokapöytä keittiöön ja työpöytä ja jotain olkkarin nurkkaan.
Koirat on opetelleet itsekseen oloa, kun viime viikolla neljänä päivänä olivat keskenään kotona kuudesta kahdeksaan tuntia neljänä päivänä. Perjantaina tein etätöitä. Siinä on sitten pureskeltu yksi astmapiippu tuhannen päreiksi ja kaivettu mitälie olematonta rottaa sohvan sisuksista sun muuta pientä kivaa.
Eilen tuli ensilumi ja koirat menivät ihan sekaisin. Vetivät ja nuuskivat ja pomppivat ja huiskivat siihen malliin, että päätin tänään kävellä niiden kanssa tuonne entisille kotikulmille koirapuistoon, jotta saavat vähän telmiä lumessa. Meuhasivatkin siellä aikansa, minkä jälkeen niille tuli kylmä ja lähdettiin takaisin kotiin. Vaikken lumesta laisin piittaakaan, kyllähän tämä marraskuinen maisema näin paljon kauniimpi ja valoisampi.
System Failure for the Masses 