Category: Elämäni series – memories

Elämäni series

Highlights of 2011

Marilka1 Comment

Enpä arvannut vuosi sitten tähän aikaan, millainen vuosi minulle oli tulossa. Se kai se on elämässä parasta, aina se jaksaa yllättää 🙂 Aina kaikki yllärit ei ole positiivisia, ei viime vuonnakaan. Mutta se on vain elämää, ei sen enempää 🙂

Tammikuussa

…tähän aikaan olin sinkku, ja juuri saanut kämppiksikseni kaksi kissaa. Olin tuudittautunut ajatukseen, että tässä sitä elellään, joka toinen viikko vain kissat ja minä, joka toinen viikko lapset meidän kanssa. Mutta sitä ei kestänyt kuin muutaman viikon, kun tapasin mahtavan ihanan miehen ❤ ja hups! en ollutkaan enää sinkku 🙂 Ensitöikseen tämä mies vaihtoi autooni uuden akun ❤

Helmikuussa

…vietin elämäni parhaan Valentine’s Dayn ❤ jolloin paitsi nautin romanttisesta kynttiläillallisesta tuoreen miesystäväni kanssa, tutustuin myös ostereihin. Vietin myös tyttöjen kanssa pari ihanaa lämmintä viikkoa Kanarialla mutsin kanssa ❤ Viimeinen vierailu Playa del Curaan, nyt mutsi asuukin Las Palmasissa. Toivottavasti tänä vuonna päästään edes käväisemään siellä!

Maaliskuussa

…tuskastelin lunta, odotin kevättä ja nautin viikonlopuista, hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta ❤ Maaliskuussa oli myös TechDays.

Huhtikuussa

…pannutin pyörällä todella pitkästä aikaa palatessani himaan Vantaankosken kevättä katselemasta. Toisessa kämmenessä ja toisessa polvessa on arpi vieläkin, ja veikkaan että niissä on hiekkaakin vielä sisällä, kämmenessä ainakin. Aivan kuun lopussa lähdin 10 minuutin varoitusajalla Tallinnaan miesystävän kanssa ❤ Ad hoc, best hoc!

Toukokuussa

…sisko meni naimisiin ❤ Omassa elämässäni elelin onnellisena, ei sen kummempaa. Ei, lätkän MM ja pojan saunomiset (biisi, jonka olen muuten kieltänyt kotonani), ei kuulu minun elämäni highlighteihin vaikka toki siitä silloin iloitsinkin.

Kesäkuussa

…näin lavalla ensin Linkin Parkin ja sitten Bon Jovin. Ja täytin tietenkin vuosia, kuten joka kesäkuu. Taisinpas aloittaa lomaninkin kesäkuun puolella, Juhannuksesta.

Heinäkuussa

…jätin sydämeni Tinokselle, missä vietin kaksi unohtumatonta viikkoa miesystäväni ja tyttärensä kanssa ❤ Poltin siellä sormeni niin että niihin ehti juuri ja juuri sormenjäljet muodostua uudelleen ennen lokakuun alun jenkkireissua (whew!). Uin ihanassa Aegeian meressä. Biletin rikkaiden italialaisten shampanjasuihkussa Mykonoksella. Tanssin kreikkalaisissa kyläjuhlissa. Ja vaikka mitä muuta mahtavaa. Ensi kesänä taas ❤

Elokuussa

…kissat lähtivät. Kissat olivat ihanat, mutta olin tulla hulluksi siitä miten ne tuhosivat kotini. Ja niitä kävi sääliksi, kun joutuivat niin olemaan yksin. Highlightia oli saada oma koti omaksi kissojen valtakunnan sijaan. Mutta kissojen pois antaminen oli myös vuoden toinen lowlight. Eniten surettaa lapset, jotka joutuivat luopumaan lemmikeistään.

Syyskuussa

…oli vuoden kolmas lowlight, kun esikoisen ratsastuskoulun isoin talli paloi vieden mennessään 12 hevosta ja ponia. Syyskuun highlight oli kreikantuntien alkaminen. Harmillisesti vaan ne jäi kaikenmaailman kiireiden ja työmatkojen jalkoihin sitten loppujen lopuksi.

Lokakuun

…aloitin SharePoint-konferenssimatkalla Anaheimiin. Ensimmäinen matkani sille mantereelle, ja olihan sekin elämyksiä täynnä. Ja hyvää SharePoint-asiaa tietenkin.

Marraskuussa

…käväisin Tukholmassa miesystävän ja kaikkien kolmen tytön kanssa ❤ Ja sain Nokian Lumia 800:n ❤ Tänään Lumia sai kolme silikonikuorta (jotka piti tilata ihan sieltä samasta Saksasta saakka, mistä puhelinkin): lilan, pinkin ja perusmustan. Pimp my Lumia ❤

Joulukuussa

…ihastelin Pariisia vuorokauden verran firman pikkujoulujen puitteissa ❤ sekä esikoista tanssimassa ja laulamassa koulunsa musikaalissa ❤ Ja vietin ihanan joulun ensin lasten kanssa ja sitten miesystävän kanssa ❤ Sain joululahjaksi Bialetti espressokeittimen ❤

Summa summarum, sydämiä riittää. Elämä on (yleisesti ottaen yleensä 😉 ) aika ihanaa ❤

2010 pakettiin

Marilka2 Comments

Tässä kohti vuotta on se kurkistuksen aika. Voi olla että vielä lähipäivinä pohdin mennyttä vuotta syvemminkin, mutta paketoidaanpa nyt tässä vaiheessa vuosi 2010 tämän “meemin” avulla tällä kertaa.

1. Viisi parasta muistoasi vuodelta 2010

– Tallinnan reissut viime uutena vuotena ja keväällä, ehkä yksiä elämäni onnellisimmista hetkistä
– Torremolinoksen reissu siitäkin huolimatta että se sisälsi myös paljon emotionaalista kipua
– GreenDayn, Musen ja U2:n konsertit, hienoja tapahtumia kaikki 🙂
– hiihto- ja kesälomat tyttöjeni kanssa, ihan kokonaisuudessaan
– aamuhetket latten ääressä kahvilassa

2. Viisi innostavinta asiaa, joita teit vuonna 2010

– erot – vai voiko niitä kutsua innostaviksi?
– työpaikan vaihto
– oman kodin laittaminen
– golfin aloittaminen
– töissä on ollut montakin innostavaa hetkeä 🙂

3. Vuoden mieleen painuvin päivämäärä?

– 6.7. silloin astui ero virallisesti voimaan

4. Vuoden mieleen jäävin tapahtuma?

– yhden miehen heittäminen ulos tämän katon alta

5. Tutustuitko uusiin ihmisiin ja tuliko heistä uusia ystäviäsi?

– tutustuin, moniin ihaniin ihmisiin ja toivon että heistä tulee pysyviä ystävyyksiä ❤

6. Oletko kehittynyt ihmisenä viimeisen vuoden aikana ja hyvään vai huonoon suuntaan?

– jaa-a. ainakin olen oppinut paljon itsestäni ja elämästä joten ehkäpä hyvään suuntaan

7. Oletko onnellisempi vai onnettomampi kuin vuosi sitten samaan aikaan ja miksi?

– onnellisempi. viime vuonna tähän aikaan oli avioeropaperit juuri laitettu sisään, lapsille juuri kerrottu erosta, olo oli yhtaikaa suunnattoman ahdistunut kun liki 20 vuotta kestänyt luku elämässäni oli päättymässä, ja suunnattoman helpottunut kun monivuotinen kriisi oli vihdoin saanut päätöksensä. nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni vapaa ja itsenäinen, poissa yhdestä ja toisestakin ahdistaneesta suhteesta, oman elämäni herra

8. Suurin saavutuksesi vuonna 2010?

– tiedän, toistan itseäni, mutta itsenäistyminen

9. Pahin mokasi vuonna 2010?

– se että annoin sen yhden ihmisen muuttaa kanssani – ja lasteni kanssa! – saman katon alle

10. Mitä toivoisit vuodelta 2011 sellaista, jota ei tapahtunut vuonna 2010?

– en tiedä, lähinnä kai toivon että vuosi 2011 olisi vähän vähemmän tapahtumarikas kuin kulunut vuosi. on asioita joita en halua kokea enää koskaan.

Vuosikymmenen päällimmäiset

Marilka2 Comments
Tämän vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen on ohi. Tai no, voisi saivarrella ja sanoa että riippuu laskentatavasta, mutten ehkä viitsi kuitenkaan. Ensimmäiset kymmenen kakkosella alkavaa vuotta on jo ohi, se on fakta. Aika kurkistaa menneeseen vuosikymmeneen, katsoa, mitä tuolta päästä päällimmäisinä muistoina löytyy. Voisin siis luntata päiväkirjoistanikin, mutta nyt en. 

2000
Vuosituhat vaihtui pahoinvoinnin merkeissä. Oltiin tuon miehen vanhimman veljen luona, syötiin nachoja, salsaa ja cheddar-dippiä. Sillä seurauksella, etten vuosiin kyennyt koskemaan mokomiin ruokiin. Ja syy ei suinkaan ollut minkään skumpan kuten nyt vuodenvaihteessa vaan tuon esikoisen, joka syntyi noin 8kk myöhemmin. Siinä välissä ehdittiin muuttaa ensimmäiseen ikiomaan pankin omistamaan kotiimme Puotilaan ja tehdä helteinen kesälomareissu ainakin Kolille sekä sukulaisiini Vesannolle.
2001
Kesäkuussa tehtiin kesälomareissu Ahvenanmaalle ja miehen sukulaisiin Ruotsiin, käytiin myös Kolmårdenissa. Heinäkuussa palasin taas töihin vuoden vapaalta, aluksi tehden kuusituntista päivää, elokuun alusta taas täyttä päivää. Ykstoistakuinen esikoinen meni perhepäivähoitoon, vaikkei vielä kävellyt eikä puhunut ja oli täysin rintariippuvainen. Pari viikkoa hoidossa ja neiti lähti kävelemään, oli vieroitettu rinnasta ja sanoi tuo samoihin aikoihin pari sanaakin.
2002
Kesällä tehtiin jälleen kesälomareissua, tällä kertaa Muumimaailman ja Ähtärin eläipuiston kautta Vesannolle ja mökille. Ähtärissä majoituttiin mökkiin johonkin kirkon leirikeskukseen tai vastaavaan, jossa oli trampoliini pihamaalla. Pompittiin kaikki vuoron perään trampalla ja minulle tuli siitä niin huono olo, että olin täysin varma olevani raskaana – ja olinkin – vaikka pari päivää myöhemmin tehty raskaustesti näyttikin vielä haamuviivaa. Myöhemmin syksyllä tehtiin lomamatka Lanzarottelle.
2003
Olin käytännössä vuoden alusta lähtien töistä poissa, ensin sairaslomalla supistusten kanssa, sitten äitiyslomalla. Huhtikuun alussa syntyi tuo tosikoinen, keskelle jäistä maailmaa. Kättärin ikkunasta katselin vielä lumisadetta ja mietin, että tämänhän piti olla kevätvauva. Tuli se kevätkin sieltä ja pitkä kuuma kesä niinikään. Yksi vuosikymmenen parhaista. Ja meidän vuotuinen reissu suuntautui Vaasaan ja Kokkolaan, miehen mummon 90-vuotispäiville.
2004
Tosikoinen lähti kävelemään heti alkuvuodesta, 9-kuisena. Alle kymmenkuisena mennä käpötti pitkin umpijäistä puistoa pikkuruisilla talvikengillään, kokoa 17. Ja kun maa suli, lähti lapsi juoksemaan ja sen jälkeenpä ei häntä ole enää mikään pysäyttänytkään. Hämmennyksekseni en tuosta vuodesta juuri muuta muistakaan, en edes kesälomailuja, taisi tosikoinen pitää minut niin liikkeessä. Paitsi että syksyllä piti palaamani töihin, mutta jäinkin kotiin lomautetuksi. Ja aloitin tanssitunnit, joista vuosien mittaan kehkeytyi hyvin aktiivinen ja mukaansa temmannut harrastus.
2005
Lomautukseni päättyi helmikuussa tosikoisen ollessa vajaat kaksi ja esikoisen 4 ja puoli. Tytöt menivät jälleen perhepäivähoitoon, tutulle äidille, jonka lapsiin olivat omani tutustuneet jo puistossa ja kirkon kerhossa. Kesällä tehtiin autonhakureissu Saksaan ja elokuussa muutettiin ensimmäiseen Klaukkalan-asuntoomme, rivari-neliöön.
2006
Lyö ihan tyhjää. Töissä olin, se on selviö. Kesälomakin oli, sekin on selviö. Mutta mitä vuoden varrella tapahtui? Ei mitään tietoa. Ei mitään rajapyykkejä lasten elämässä auttamassa muistamisessa. Esikoinen aloitti eskarin, sen verran voi laskea. Ja olisikohan meidän Sveitsin-lomareissu ajoittunut juuri tuohon kesään. Ja olisikohan tämä tontti ostettu tuolloin syksyllä. Luulen niin.
2007
Keväällä vaihdoin duunissa osastoa, mikä tarkoitti runsain mitoin uuden opiskelua. Nautin haasteesta samalla kun välillä tunsin avanneeni varsinaisen Pandoran laatikon ja hukkuvani siihen. Kesällä aloitettiin tämän talon rakentaminen, uskoisin, päätellen siitä että syksyllä esikoinen aloitti koulun. Syksyllä myös myytiin se rivariasuntomme. Joulun aikaan sairastin todella rajun influenssan, jonka seuraukset ovat näkyneet elämässäni jälkeenpäin. 
2008
Muutettiin helmikuun alusta väliaikaiseen vuokrakämppään, joka oli varsinainen pommi. Asunnon oma home-epäilyni sekä joulusta alkanut sairastelukierre aiheuttivat minulle rasitusastman, joka todettiin elokuussa. Edellissyksynä hyvin käyntiin lähtenyt lenkkeilyurani jäi siten syksyn mittaiseksi, sen koommin en ole siihen hommaan uudestaan päässyt kiinni. Esikoinen ressukka kärsi koulukyydeistä kevään ajan. Siitä taisi jäädä traumat meille kaikille, paitsi ehkä tosikoiselle. Elokuussa muutettiin tähän omaan taloon, josta alkuun oli valmiina vain makkari ja keittiö ja puol pesuhuonetta. Jouluun mennessä oli jo olkkarikin käytössä. Mutta se syksy… elämäni varmasti rankin.
2009
Tuota viime vuottahan jo edellisessä entryssä purkitinkin. Vuosi alkoi toiveikkaissa merkeissä, jatkui minun ja tyttöjen lomareissulla mutsin luo Kanarialle, miehenkin ilmaantuessa sinne viikonlopuksi aivan yllättäen. Vuoteen mahtui melkoista heiluriliikettä, hyvää yritystä korjata rikki mennyttä, ja epätoivoa siitä kun ei se korjaantunutkaan. Vuosikymmen päättyikin siten eroon. Vuoden vaihtuessa oli jo eropaperit sisällä, joten teknisesti olen vielä naimisissa, asunkin vielä saman katon alla, mutta periaatteelisesti miehestä tuli vuosikymmenen viime metreillä ex-mies. Uusi vuosikymmen alkaa näin ihan uusissa merkeissä.

Vanha vuosi pakettiin, sneak peek uuteen

Marilka4 Comments
Vuodenvaihteeseen on vielä muutama päivä aikaa, mutten malta olla jo paketoimatta kulunutta vuotta, sillä oma katseeni on jo vahvasti tulevassa. Paljon on tapahtunut, suurinta osaa en voi edes kirjoittaa tänne, vielä enemmän on tulossa ensi vuoden puolella. Jotain yhteenvetoa, jotain kurkistusta haluan tänne kirjoittaa viimeinkin, nyt kun asiat ovat suhteellisen selviä.

Viime vuonna tähän aikaan oli oma mieli toivoa täynnä ja kirjoittelin jotain tulevaisuuden rakentamisesta onnelliseksi perheenä ja miehen kanssa. Ihan niin ei käynyt. Elämä ei olekaan ihan niin yksioikoista. Meillä oli hyvä yritys, välillä asiat olivat ihan hyvinkin, mutta se ei riittänyt. Syksyn mittaan tultiin tilanteeseen, josta ei enää ollut muuta uloskäyntiä kuin ero. Aika alkaa rakentaa onnea erillämme, kun emme siihen yhdessä pystykään. Olemme vielä nuoria, meillä on vielä paljon elämää elettävänä.
Viime vuoteen mahtuu monta hyvää ja kaunista. Hiihtolomareissu Kanarialle oli ihana. Perheen yhteiset hetket ja retket kesälomalla virkistäviä ja hyviä. Kissanpentu sai loppukesästä hetkeksi koko perheen hassuksi, ja on tietenkin kaikkien silmäterä yhä. Tytöt loistivat upeina setänsä häissä elokussa. Nämä tulevat mieleen noin from the top of my head.
Etenkin syksyllä meni kuitenkin liian vaikeaksi ja mielessä ja tunteissa myllersi niin että oli vaikea kirjoittaakaan tänne mitään. Suuria asioita ei voinut ulos kirjoittaa, vähäpätöisemmistä ei jaksanut välittää. Niinpä olemme nyt tässä, purkamassa yhteistä kotia, kääntämässä yhteisen elämän kirjaa kiinni, aloittamassa uutta. Olemme sovussa, ero tuntuu oikealta ratkaisulta meille. Olo on pettynyt, haikea, mutta ehkä tässä vaiheessa kuitenkin eniten helpottunut, kun tulehtunut tilanne on päätöksessään.
Lapsilla on kaikki hyvin. Heillä on kaksi vanhempaa, jotka rakastavat heitä yli kaiken ja tekevät kaikkensa, että ero toisi heidän elämäänsä niin vähän muutosta kuin suinkin. Mutta tuleehan tuosta seuraavasta vuodesta iso muutosten vuosi meille kaikille. Ystävien tuella siitä selvitään!