Hotellihuone-elämää

iPadin akku kuluu uhkaavasti ja baarikaapista otettu Fazerina loppui juuri. Facebookin Timelineeni on ilmaantunut muutamakin uutislinkki, Twitter feediini ainakin yksi, ja Techblogiini parikin uutta entryä, kommentointia tech-artikkeleihin nekin.

Oulussa on kylmää ja lumista. No, toisaalta, niin on stadissakin, mutta siellä on koti, ja kaksikin. Siellä on mies ja/tai lapset. Siellä on oma keittiö ja kaikki muu, mitä kotona on, mutta hotellissa ei. Hotellit sucks, etenkin kun on talvella reissussa pohjoisessa (on, Oulu on pohjoisessa) yksin. Työmatkalla.

Minusta pitäisi olla sääntö, että työmatka saa kohdistua vain sijaintiin, jossa on vähintään 20 astetta lämmintä, ellei kyseessä ole Lontoo, Pariisi, Dublin, Wien tai Rooma. Tai joku muu kiva Euroopan kaupunki. Tai Amerikan. Tai Aasian. Oulu on siis niinkun nähty jo. Eikä pari päivää ja yötä poissa kotoa houkuttele enää yhtään, niinkuin silloin joskus kun kotona ei ollutkaan hyvä olla.

Vaikka minullahan on sentään oikein “Executive room”. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan :o Tai siis tiedän minä mitä se tarkoittaa, tai siis mitä sen pitäisi tarkoittaa. “These stylish spacious rooms…” Minusta tämä nyt ei ole sen kummempi kuin mikään muukaan huone, jossa olen yöpynyt, ja parempiakin olen nähnyt. Millaisia siis oikein ovat tämän hotellin normaalihuoneet?

Tulin eilen neljän pintaan hotellin, kylmissäni. Löysin executive roomistani kylpyammeen ja hetken huoneessa pyörittyäni laskin itselleni vaahtokylvyn. Kylvyn jälkeen kääriydyin hetkeksi kylpytakkiin, joka sekin oli kovin spacious minulle (kukaan ei kysynyt kokoani huonevarauksen yhteydessä, pitäisi kyllä :P ), ja päätin sitten lopulta lähteä pyörähtämään keskustassa kameran kanssa, tietenkin.

Kolme kertaa olen täällä Oulussa nyt ollut puolen vuoden sisään, joka kerta eri hotellissa. Tällä kertaa lähestyin keskustaa jotenkin niin väärästä suunnasta, että olin hetken ihan hämmennyksissäni, kun en tiennyt miten päin minä olin ja miten päin keskusta. Otin matkalla muutaman kuvan, tsekkasin keskustassa muutaman kaupan ja palasin hotelliin.

Aika usein olen näillä reissuilla käynyt hakemassa kaupasta eväät huoneeseen ja syönyt iltapalan siellä samalla kun olen surffaillut koneella, tai lukenut kirjaa. Nyt päätin repäistä ja pyytää ravintolasta annoksen mukaani huoneeseen, mainonnan uhrina, sillä huoneessa oli fancy Chiliviikot-mainos, jossa oli oikein hyvän näköisiä chilisiä ruokia. Hyvää se chili-jättikatkarapu tortilla olikin, vaikka rapuja olikin vain pari, ja tulisuuskin lähinnä sen kokonaisen grillatun Habaneron varassa.

Tänään söin ennen asiakkaalta lähtöäni tarjoiluista yli jääneet kaksi karjalanpiirakkaa ja päätin niiden olevan tarpeeksi loppupäivän ruuaksi, sillä ravintola-annoksetkaan ei nyt enää kiinnostaneet. Tuumasin, etten jaksa lähteä huoneesta tänä iltana mihinkään, pakkanenkin kun oli kurjasti kiristynyt. Suklaata piti silti saada, mutta hotellin aulassa myytiin vain sitä sinivalkoista Fazeria. Minibaarin Fazerina oli niukin naukin parempi, mutta laiskuudella on hintansa.

Enkä kyllä jaksa edes lähteä tsekkaamaan näkyiskö taivaalla revontulia pilvien sijaan. Huomenna himaan, ja jopa ihmisten aikaan. Ihanaa <3

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.