Pääkaupunkiseudulla juuri nyt: arki ei voisi olla enää harmaampi, ainakaan jos katsoo ikkunasta ulos. Kirkasvalolamppu meni taas rikki, eikun siis pilveen. Päivällä takanani loisti kyllä harvinaislaatuisen kirkas loisteputki. Mutta minun oli kylmä, se valo on kylmä, ulkona näyttikin kylmältä, ja ilmastointi teki kylmästä totta myös sisällä. Talvi. Nyt olisi aika olla vaan kotona vilttien alla, nukkua talviunta. Herättäkää minut kun on huhtikuu!

Koska sattuneista syistä talviuni ei varsin ole optio, pitää koittaa piristää mieltä jollakin keinoin. Kuten vaikkapa ostamalla uudet valkoiset talvikamppeet – näytän valkoisessa takissani, pipossani, kaulahuivissani, lapasissani ja karvatalvikengissäni ihan jostain mainoksesta reväistyltä 😛 Tai kattamalla pöytä kauniisti kynttilöineen päivineen ihan arki-iltanakin, tavallisella ilta-aterialla. Tai syömällä aamupalaksi ostereita tai lohenmätiä, tai iltapalaksi etanoita. Tai tekemällä ihan extempore kunnon sushi-illallinen ja kutsumalla siskon miehensä kanssa nauttimaan siitä.

Tai lähtemällä risteilylle Tukholmaan, missä meitä siunattiin upealla auringonpaisteella.

Pari viikkoa sitten miesystävä seikkaili Tallink-Siljan webbisivuilla, lopputuloksena risteily varattuna koko joukkiollemme. Perhehytti Silja Serenadella, lähtö oli viime perjantaina, joten sunnuntaina oltiin jälleen kotona. Hytissä tyttäret kikattelivat ikkunalla vastapäisen hytin poikalapsen kanssa flirttaillen, hytin ulkopuolella viihtyivät yllättäen vielä pallomeressäkin! sekä lasten diskossa ja Promenaden esityksiä katsellen sillä välin kun minä ja mies keskityttiin hurjan äyriäisvadin tuhoamiseen Happy Lobsterissa.

Tukholmassa käveltiin ensin vanhaan kaupunkiin aamupalalle (tytöt söivät niinkin terveellisen aamiaisen kuin jättisuuret muffinssit 😀 ). Sen jälkeen käytiin kuninkaanlinnassa, kunhan ensin oli ihmetelty vahdinvaihto. Katsastettiin asunnot ja aarrekammio ja Tre Kronor -museo. On ne ihan näkemisen arvoisia paikkoja, samoin kuin ne vanhan kaupungin pienet kujat ja vanhat rakennukset. Edellisestä Tukholman-reissustani olikin jo kuutisen vuotta aikaa (sitä ennen siellä tosin tulikin rampattua varsin tiheään).

Tytöt alkoivat jo siinä Tre Kronorin kohdilla valittaa että jalkoja väsyttää ja kitinä senkun paheni matkalla Galleriaan haukkaamaan vähän lounasta. Tai siis meidän oli ihan tarkoitus käväistä parissa kaupassakin siellä, mutta lopulta minä vain syötin tytöt sillä välin kun mies kävi Mexx-kaupassa (joka oli hänen ainoa varsinainen toiveensa Tukholman suhteen). Meillä ei kummallakaan vieläkään ollut ollenkaan nälkä edellis-illan äyriäisten jälkeen.

Upean viikonlopun jälkeen ollaan taas arjessa. Pimp my arki. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi itsensä ja läheistensä iloksi?