Kuu kilpasilla auringon kanssa

Minulla on se sellainen Kulta-aika lapsuuden -kirja, jollainen varmaan on aika monella muullakin. Muistatteko, kirjan omistajat tai sellaista täyttäneet, sen yhden kuvan sieltä? Sellaisen, missä oli tarkoitus jotenkin kartoittaa lapsen logiikan kehitystä tms. laskemalla kuinka monta kummallisuutta lapsi kuvasta löytää? Kuten vaikkapa kirveen nurinperin kannonnokassa. Tai kuun taivaalla yhtaikaa auringon kanssa.

Lapsena se oli ihan itsestäänselvää, että kuu kumottaa taivaalla vasta yöllä, auringon jo laskettua. Ja kun nuorena ensimmäisen kerran havaitsin kuun taivaalla yhtaikaa auringon kanssa, minut valtasi hämmennys. Maailmankirjat olivat sekaisin. Jotain outoa oli pakko olla tekeillä universumissa. Tai sitten minua vain oli petetty.

Sittemmin opin, että etenkin talviaikaan, ja alkukesän valkoisina öinä, ja välillä vähän muutenkin (en ole astrologi, ymmärrän kyllä maapallon, auringon ja kuun perusdynamiikan, mutten kaikkia sen oikkuja), kuu saattaa hyvinkin koristaa vastakkaista taivaanpuoliskoa, auringon vielä luodessa säteitään sillä toisella puoliskolla.

Viime aikoina, kun olen muutenkin alkanut enenevissä määrin seurailla luonnon kiertokulkua ja kuvailla ympäröivää, kuun ja auringon nousut ja laskut (joista edellämainitun laskua en kyllä ole koskaan näkemässä, vaikka näin pimeään vuodenaikaan auringon noustessa toki olenkin arkisin hereillä) ovat alkaneet kiinnostaa kuvauskohteina.

On harmillista, että kuun kuvaaminen on niin haasteellista. Ja on harmillista, ettei vaaleanpunaista hetkeä tahdo oikein millään saada tallennettua valokuvaan. On harmillista myös, miten paljon väriskaalaa ja syvyyttä jää puuttumaan auringonlaskuista ja nousuista, otinpa kuvaa sitten millä tahansa laitteellani. Tarvitsisin paljon paremmat laitteet kuin minulla on. Tai taidon maalata itse pensselillä.

Eilen illalla oli kuu oli melkein täysi. Kuukalenterin mukaan täysikuun aika on ensi yönä. Full enough, kuitenkin, melkein samaltahan se maallikon silmiin näyttää plus-miinus pari päivää täydestä. Eilen oli myös taivas pilvetön, kuten tänäänkin. Yö oli tähtikirkas.

Lähdin eilen puoli neljän maissa hakemaan esikoista ratsastustunnilta. Aurinko oli laskemassa, takanani taivaanranta helotti oranssina. Edessäni, metsän takana, tuo melkein täysi kuu oli juuri noussut taivaanrannan yläpuolelle. Laskevan auringon säteet heijastivat taivaan kuun takana vaaleanpunaisen eri sävyiksi. Pysähdyin dösäpysäkille ottamaan pari kuvaa, kännykälläni. Oikeasti, Lumia 820 pärjää pokkareille hyvin, vanhalle puoli-järkkärillekin etenkin hämäräkuvauksessa.

Kotimatkalla tallilta kuu oli jo noussut korkealle, mutta auringonlasku yhä värjäsi läntistä taivaanrantaa. Auton ikkunasta näin kirkkaan oranssin taivaan, joka heijastui Valkjärven pintaan ajaessamme siitä tyttären kanssa ohi. Ohikiitävän hetken harkitsin pysähtymistä ja nousemista kuvaamaan, mutta ennen kuin ehdin tehdä päätöstä, olin jo ajanut onneni ohi. Ja se jäi kaduttamaan. Kuva piirtyi mieleeni, mutta sitä ei voi uploadata iPadille.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta tänäänkin. Pitäisiköhän ajella puoli viiden maissa Nurtsille? Jospa vaikka auringonlasku olisi yhtä hieno kuin eilen.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.