Katin kujeet

Kun ilta alkaa hämärtää, kissassa virta senkun lisääntyy. Se saa sätkyjä, singahdellen talon päästä päähän, sohvan kautta sohvapöydälle ja edelleen nojatuoliin. Se metsästää sisälle livahaneita kärpäsiä, ja saa niitä kiinnikin vaan ei hengiltä. Se nappaa lelun, painii hetken sen kanssa. Jättää lelun lattialle ja piiloutuu tyynyn tai vastaavan alle ja syöksähtää lelun kimppuun hetken sitä vaanittuaan. Se hiippailee muina kissoina olkkariin, makoilee muka relana sohvalla, mutta askeleet kuullessaan syöksyy toiselle sohvalle ja pahaa aavistamattoman ohikulkijan päälle.

Kun perhe istuu ruokapöydässä, tulee kisulainen pöydän alle. Se hyppää tuolille, hyppää toiselle. Kokeilee, josko tällä kertaa pääsisi pöydälle tosikoisen tripptrappin kautta. Jos tie siitä nousee pystyyn kokeilee se miehen sylin kautta. Ja kun siitä joutuu pois, kokeilee katti seuraavaa tuolia tai syliä. Joskus käy niin hyvä tuuri, että tyhjä tuoli on jäänyt vähän irti pöydän reunasta – siitä on hyvä kurkkia! Pieni nenänpää nousee ensin, sitten tassu, sitten toinen. Mutta kun jonkun käsi liikahtaakin kissaa kohti, katoaa pää saman tien piiloon! Se tietää kyllä ettei pöydälle saa tulla.

Kun kaikki nukkuu, touhuilee kissa jotain omiaan ja nukkuukin kai. Jos joku käy yöllä wc:ssä, se tulee mukaan, kiehnää ja kehrää jaloissa niinkuin vain kissa osaa. Kun tuo joku palaa sänkyyn, laittaa makkarin oven kiinni, tyytyy kisu osaansa ja jatkaa omia uniaan nojatuolissa. Mutta kun herätyskello meidän makkarissa soi, tulee kisu oven taa raapimaan sitä auki, ja jos ei saa auki, pitää vähän maukua. Kun se päästetään sisään, tekee se rundin sängyn alta ja tassuttelee sitten meidän päällä.

Kun tytöt pitää herättää, on kisu mitä mainioin herättäjä. Ei tarvitse meidän repiä lapsia sängystä, sen kuin nostaa kissan sänkyyn (esikoisen parvisänkyyn se ei itse pääse, mutta tosikoisen pääsee). Kisun kehräämiseen on lempeä herätä, pehmeä turkki tuntuu mukavalta poskea vasten. Tosikoisen mielestä tosin se märkä nenä ei ole kauhean mukava…

Kun minä teen ruokaa, tulee kisutypy kiehnäämään jalkoihini. Se on tottunut, että kun minä häärin keittiössä, saa helposti makupaloja. Niin saakin. Aika usein valikoin ruoka-aineista osan sivuun kissaa varten, lisukkeeksi kaupan ruuan päälle, tai joskus ihan koko ateriaksi. Aamulla ja illalla se tietää odottaa kissanmaitoannostaan, aamu- ja iltapalalla pientä herkkupalaansa. Ja todellakin, perheen kunnon aterioilla vähän parempaa murkinaa.

Kun tytöt ovat kotona, saa kissa leikkiseuraa usein enemmän kuin jaksaa leikkiäkään. Ja hellyyttä siinä välissä enemmän kuin ehkä haluaakaan. Ja aina välillä vähän tosikoisen kujeitakin. Esikoisen syliin tai viereen se rauhoittuu toisinaan lepäilemäänkin. Minä en yleensä juuri jaksa kisun kanssa leikkiä, mies välillä kyllä, hiippaillen ja hipsien kissan kanssa kilpaa. Seurasta kisu pitääkin kyllä kovasti, yksinolosta, noh, ainakin aina pitää pikkuisen murjottaa meille, kun on oltu poissa. Mutta vain vähän aikaa!

Kun tytöt ovat nukkumassa, kieppuu kissa meidän ympärillä. Aika harvoin se asettuu syliin tai edes viereen olemaan, yleensä se touhuilee omiaan, mutta mielellään siellä missä mekin ollaan. Joskus se kuitenkin saattaa vetäistä tirsat sylissä tai sohvalla vieressä. Ja sehän heittäytyy silloin vallan reporangaksi ja usein selälleen! Masun rapsutus on siitä mukavaa.

Kun ihmiset eivät ole kotona, ei kukaan tiedä mitä tuo katti silloin tekee. Vielä ei ainakaan ole tuhoja näkynyt ;)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.