En ole vielä päässyt edes ovesta ulos ja jo tuntuu, että olisi ehkä pitänyt vaan jäädä vaan peiton alle jatkamaan unia. Viikonloppuna nukkuminen jäikin vähän vähälle, joten vaikka viime yönä otinkin takaisin 10 tunnin unilla, voisin varmasti silti nukkua vielä vähän aikaa. Esimerkiksi seuraavaan kesään asti, millon ikinä se sitten suvaitseekin seuraavan kerran näille leveysasteille tulla.
Kissat alkoivat kevään valoisuuden myötä raapia makkarini ovea siihen tahtiin ja niin aikaisin, että pinna paloi ja aloin suihkia niitä nenuun etikkavedellä aina kun olivat ovea kapsuttamassa. Kyllähän ne heti ekasta aamusta oppivat ettei se kannata – mutta pahuksen nokkelukset kekkasivat saman tien, että ovea voi ihan hyvin käydä raapaisemassa pari kertaa, kunhan lähtee saman tien haneen, viimestään kun kuulee minun liikahtavan. Joten nyt kun avaan oven raapimisen jälkeen, löydän yleensä toisen makoilemasta jossain ylimielisen viaton ilme kissankasvoillaan ja toisesta saatan nähdä vilauksen hännänpäästä kun painelee piiloon… Tosin ovat nyt onneksi siirtäneet tämän leikin vasta aamuun aamuyön sijaan. Kellojen siirtokin taisi auttaa vähän.
Tänä aamuna tuo ulkokissaksi halajava narttu herätti minut vähän ennen seiskaa, mikä nyt on arkiaamuksi ok. Se haluaa partsille joten emäntä pitää saada hereille. Kolli taas on aina nälkäinen, mutta se taisi lopettaa häiriköinnin heti etikan astuttua kuvaan. Naiset on niin kieroja… Nousin, etsin kissan käsiini ja suihkautin etikkavettä kuonoon vähän jälkijättöisesti, ja palasin makkariin avaamaan verhoni etteivät kissat hajota sisäpuolelle asennettuja kaihtimia. Ja mitäpä näinkään ulkona?
Lunta, lunta, lunta, ja vielä lisää sitä f*cking lunta!!! Sitä oli maassa varmaan viitisen senttiä tuoretta uutta valkoista. Ja sitä tuli taivaalta lisää. Olin ihan käännähtä kannoillani ja sukeltaa takaisin sänkyyn alle ja asettaa herätyskelloni soittamaan aikaan “kesä”, kun lumi on poissa ja ulkona 25+ astetta lämmintä… Ihan sama vaikka siihen menisi kuukausia tai vaikka vuosia ennenkuin kesä seuraavan kerran on täällä! En. Kestä. Enää. Tota. Sanonkomitä. #$&%@!! Lunta!!!
But duty calls. Pakkohan tästä on töihin lähteä. Joten painuin kuumaan suihkuun poistamaan lumiahdistusta, ja nautin konsultin aamiaisen – muki kahvia ja kourallinen (vitamiini-)pillereitä naamaan. Meikatessani ja laittaessani hiuksia sitten kahvimuki vieressäni kylppärissä heitin tuon kolli-riiviön parikin kertaa pois puhtaiden pyykkien päältä. Ja totesin sitten tokalla kerralla että ronttihan oli juuri pissannut vaatteisiin! Liekö protestia paljosta poissaolostani? Lasten poissaolosta kun ovat taas isällään? Whateva, mutta katti sai etikkavettä naamaansa, ja sen jälkeen heitin vaatteet pikapesulle koneeseen. Töihinlähtö viivästyi siis puolella tunnilla, tsori, mutta pakko ne kamppeet oli saman tien pestä!
Nyt on pesukone redi, joten ei muuta kun pyykit kuivumaan ja menoks. Vaikka juuri nyt tekisikin mieli vuodattaa kaikki muutkin kattironttien metkut. Kuten puhki pureskellut suihkuletkut. Ne hajottaa ne kaikki. Jopa ne metalliset (saavat sen metallikuoren irti letkun päästä ja valahtamaan alas). Niin ihania kuin ne onkin… pahuksen katit!
***
Afterthought työmatkalta. Pitihän se tietää että tänään on tiet märät, sillä eilen vähän arrogantisti menin sitten pesemään autoni. Olihan se puhdas jopa 13 tuntia parkkiruudussa. Eilen vielä oli tiet kuivat, aste pakkasta ja aurinko paistoi. Tänään on toisin. Voisi vähän ketuttaa koko maanantaiaamu, mutta toisaalta, eipä se kiukuttelusta miksikään muutu, pahemmaksi korkeintaan. Joten hauskaa maanantaita vaan kaikille, ja skål! (=lisää kahvia).
System Failure for the Masses 