Author: Marilka
Kinkut ja kääröt
Tänä aamuna heräsin kakskyt yli seitsemän ajatukseen: "se kinkku on vieläki pakastimessa!". Pomppasin sängystä ajatuksen ajamana, nostin kinkun pöydälle sulamaan ja palasin sänkyyn. Nukkuakseni puoli kahteentoista asti. Eilen nukuin vartin yli kahteentoista, tosin olin aamulla tunnin verran pystyssä, kun pakkasin typsyt matkaan mummille ja ukille ja niiden kanssa mökille. Mitä tähän voi sanoa? Olen oikeasti vissiin aika uuvuksissa, kun unta riittää kellon ympäri monta yötä peräkkäin.
Minulla oli ollut ajatuksena paistaa se kinkku tänään, mutta koska eilispäivä kului lähinnä sängyssä koneeni kanssa loikoillen – lueskelin vanhoja blogejani ja kopioin niistä backuppia – ja sitten tulikin jo kiire lähteä Jumboon tai oikeastaan Flamingoon tai oikeastaan vähän molempiin, piipahtamaan viimeiset kaupat ja sitten miehen kanssa elokuviin, unohtui se kinkku sinne pakastimeen ja on nyt jäässä päällimmäistä senttiä lukuunottamatta. Eihän se iso kinkku ole, noin kolmikiloinen, pienin rulla minkä löysin kaupasta, mutta kestää silläkin sulaa! Paistan sen siis kai vasta huomenna.
Mehän saadaan jouluateria aattona isäni luona ja tapanina appivanhempien luona, joten melkein jätettiin kokonaan jouluruuat ostamatta kotiin. Eikä meillä sitä ihan perinteistä settiä olekaan, karsittu versio. Kinkku on kiva paistaa itse kotona, tuoksunsa takia ja koska minä tykkään veistellä sitä sitten leivän päälle loppiaiseen asti. Laatikot on, pienin rasia kaikkea, niistä riittää sopivasti se yksi ateria. Itse en laatikoita ole koskaan tehnyt enkä varmaan teekään, liian laiska moiseen 😛 Kalat ja mädit ja sellaiset herkut puuttuvat nyt täältä kotoa, mutta niitä saanee isän luona aattona, kyllä se riittää.
Lahjat odottavat tuolla kaapissa paketointia, sen ajattelin tehdä seuraavaksi. Jostain syystä niitä on minusta kiva paketoida! Yleensä olen tehnyt sen homman jonain yönä ennen joulua, mutta nyt on loistavaa aikaa tehdä se näin päiväsaikaan. Lapset kotiutuvat mökiltä tosin johonkin aikaan tänään, mutta koska tuolla lienee kohtalainen keli mökkeillä, varmaan vasta iltasella. Minulla on siten vielä monta tuntia hyvää aikaa paketoimiseen.
Kaikesta tästä valmistelusta huolimatta tuntuu taas hassulta, että jouluaatto tosiaan on jo huomenna. Ei jotenkin ollenkaan tunnu siltä… Toisaalta, miltä sen pitäisi tuntua näin aikuisena? Voisihan sitä silti laittaa vaikka vähän joulumusaa soimaan ja laittaa itselle kahvin sijasta mukin glögiä 🙂
Oikein hyvää ja rauhallista joulua itse kullekin!
Lomalle laskeutuminen
Hurja loma, toden totta, peräti kaksi päivää, mutta niin odotettu ja kaivattu, että! Perjantaina oli vielä ihan täys työpäivä: aamulla pimeässä Tampereelle. päivä siellä asiakkaalla ja illalla pimeässä takaisin. Illalla pääsi kuitenkin vähän juhlistamaan joulunajan ja miniloman alkua, kun käytiin syömässä Katajanokan Kasinolla ystävien kanssa. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja kerrankin sai syyn pukeutua vähän paremmin! Rakastan juhlavaatteita (myös, mitä vaatteita nyt en rakastaisi…), mutta niin harvoin saa tilaisuuden käyttää niitä.
Eilen piti vielä rypistää tanssikoulun joulujuhlassa yksi kaksjapuol-minuuttinen yhdessä tanssikavereiden kanssa. Johan sekin ehti uniini toissayönä, vaikken mielestäni sitä edes stressannut! Noiden tanssiesitysten kanssa olen oppinut relaamaan, syteen tai saveen, so not! Pääasia on tanssia, sillä se on hauskaa. Minä kun kuitenkin, kuten muutkin meidän porukassa, olen vain harrastelija, entä sitten, jos ei nyt ihan täydellisiä ollakaan. Mutta meidänkin osa showsta meni eilen ihan kivasti, kuten koko muukin juhla. Tosikoinenkin piipahti lavalla, juoksi ympyrää parin tanssikaverinsa kanssa ja hämmästeli muita kun olisi pitänyt tanssia lasten skabassa 😀
Viime yönä nukuinkin sitten ekan kerran todella pitkään aikaan sikeästi ja hyvin. Jotain hämmentävää tulva-unta näin aamusta, mutta muutoin nukuin heräämättä koko yön, mikä itsessään on jo saavutus tämän syksyn standardien perusteella. Ilmeisesti pahin stressi siis oikeasti hellitti, kun alkoi edes tämä viikon vapaa ja kaikki muutkin velvollisuudet ovat ohi vähäksi aikaa.
Tänään olen huhkinut urakalla koko päivän, ajatuksella, että kun on "pakolliset" (ihan oman pääni mukaan pakolliset) hommat hoidettu himassa, saan hyvällä omalla tunnolla tehdä nuo seuraavat kaksi päivää aivan mitä huvittaa (+ babysitata sitä sähkäriä, jonka pitäisi vielä tehdä vaikka mitä ennen joulua 
). Tänään olen ehtinyt siis siivota ja leipoa, tuli tehtyä suussa sulava taatelikakku, taatelipikkuleipiä ja suklaapipareita – joulun herkut olis siinä!
). Tänään olen ehtinyt siis siivota ja leipoa, tuli tehtyä suussa sulava taatelikakku, taatelipikkuleipiä ja suklaapipareita – joulun herkut olis siinä!Tytöt yllättivät minut tänään mukavasti siivoamalla omat huoneensa kerrankin omatoimisesti. Sitä ei ole tapahtunut aikoihin, aina on saanut olla tekemässä mukana ja useimmiten lasten siivoaminen on ollut lähinnä näennäistä. Tänään tosin pistin jo sen verran kovat pöytään, että lupasin tuplata (euron) viikkorahansa, jos huoneet siistiytyvät ilman minua 😛 Ja esikoisen vielä lahjoin pikku-lisällä siivoamaan pikkusiskonkin huoneen, tosikoinen kun on vähän tättähäärä. Mutta oli kuulemma ollut jopa avuksi 😉
Sen verran tänään ehätin liikkeellekin, että käväisin viemässä ison kasan kaikkea pahvia ym. kierrätyspisteeseen ja pulloja ruokakauppaa, bongaamassa pääministerin samaisessa ruokakaupassa samalla kun hain sieltä, eh, jotain? en muista mitä… ainakin bon aquaa. Samalla reissulla ostin meille joulukuusenkin. Lapset sen sitten jo tänään heti tietenkin koristelivat. Nyt on olkkarissa kuusi koreana – ja sähkötkin skulaa 😀
Tästä on hyvä jatkaa vapaalle. Olen ihan puhki.
Heikossa hapessa
Tässä flunssan jälkeen ja etenkin viime viikonlopun laulamisen jälkeen tuntuu, että on ollut jotenkin keuhkot ihmeen heikossa kunnossa. Tänäänkin meinasin tikahtua tanssitunnille, kun ei happi ihan konkreettisesti kulkenut kunnolla. Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi tunnin loppuun asti, vaikkei meidän joulujuhla-sarja olekaan sieltä kevyimmästä päästä. Treenata tarvi, ihan jo siksi, että sen vuoksi että tunnin takia jäi esikoisen koulun joulujuhla minulta väliin. Toisaalta, sehän oli vain tasapuolista, jäi minulta tosikoisen päiväkodin joulupolkukin väliin…
Vähän heikossa hapessa olen kyllä muutenkin. Työpäivä oli ihan jees, systeriä oli kiva nähdä sen jälkeen, mutta kun lähdin sieltä ajamaan kohti tanssituntia käännyin ajatuksissani vasemmalle oikean sijaan ja sain tehdä uukkarin Ruoholahdessa 😀 Tanssitunnillakaan aivot eivät häirinneet toimintaa – jotkut jutut on vaan helpompi omaksua, kun kroppa saa rauhassa oppia ilman liikoja pohdintoja. Ja itse asiassa, olen itselleni skumppapullon velkaa: meillä on sarjassa sellainen supernopea neljän kasin sarja, josta olin ihan varma, että se ei koskaan kohdalleen loksahda, joten lupasin itselleni pullon skumppaa jos sen opin. No tietenkin opin!
Huomenna pitäisi tehdä duunissa yksi testi, niin saisi taas yhden kivan kirjainyhdistelmän tittelini perään. Johan noita statuksia on muutama, mutta tämä olisi minulle konkreettisesti kovin tarpeen, sillä se oikeuttaisi tiettyihin matskuihin netissä. Toivottavasti sen verran huomenna leikkaa, että siitä selviydyn kunnialla läpi!
Ylikierroksilla
"Kysyinköhän mä sulta sitä jo…? No, en mä kyllä ainakaan muista vastasitko sä mulle siihen – ja jos niin mitä…" Ei ollut yksi vaan peräti kaksi kertaa, kun pähkäilin näin äänen jollekin tänään. Alan olla vähän pihalla. Kolme päivää pitäisi töissä vielä selviytyä ennen lomailua, mutta aivot ovat vissiin jo lähteneet sapattivapaalle. Mitähän loppuviikosta tulee? Toisaalta, on ne olleet hukassa monesti ennenkin…
Aikamoista menoa tämä elämä on ollut, vaikka olen tehnyt jopa ihan kohtuullisia työpäiviä (enimmäkseen…). Mutta päällä on ollut viime viikolla esikoisen Prinsessa Ruusus-balettia (siis Oopperassa ihan katsomassa ja tykkäsi todella paljon!), miehen työpaikan joulutilaisuutta teatterissa viime torstaina, kolme kuoron joulukonserttia (yksi viikko sitten, kaksi viime viikonloppuna) ja sitä sun tätä muuta extraa. Mukavia juttuja, mutta jotenkin tuntuu sellaiselta matalalennolta.
Niinpä ajattelin, että sitten kun saan ensi viikolla ne pari vapaapäivää, en tee muuta kuin löhöän. Nukun ja luen – siis toivottavasti nukun, sillä se ei suinkaan ole ollut kovin yksiselitteinen asia tässä tämän syksyn aikana. Olen nukkunut huonosti aivojen käydessä ylikierroksilla. Eilen esimerkiksi heräsin aamulla kuudelta (mikä siis EI ole minulle normaaliaika herätä!), aivot hyrähtivät käyntiin, mutta sinnittelin vielä reilun tunnin sängyssä, minkä jälkeen nousin ja aloin kirjoittaa post-it-lappuja kynä sauhuten.
Lompakosta löysin tässä eräänä päivänä sattumalta yhden leffalipun, jonka olin vallan unohtanut. Se menee vuoden vaihteessa umpeen, joten sehän pitää käyttää! Joutuu menemään elokuviin, ai kun kamalaa 😛 Ensin meinasin mennä maanantaina yksikseni, mutta kaksin aina kaunihimpi, joten mennään maanantai-iltana miehen kanssa yhdessä testaamaan Flamingon leffateatteri. Liput jo varasin, saan minä näköjään jotain aikaiseksi! Samalla huomasin, että Madagaskar2 on tullut ohjelmistoon, sehän pitää käydä lasten kanssa katsomassa joululomalla!
Jouluhan on vain viikon päästä. Lauantai-iltana miehen kanssa mietittiin, mitä jouluruokia oikein kotiin ostetaan, kun kuitenkin aattona ja tapanina ollaan muualla syömässä. Pieni kinkkurulla ja pienet laatikot on saatava, vaikkei lapset niitä syökään… Sunnuntaina ajattelin suorastaan leipoa tyttöjen kanssa, taatelikakkua ja taatelipikkuleipiä, jos suinki löydän isoäidin ihana reseptin jälkimmäisille.
Jotenkin tuntuu, että käyn oikeastaan aikalailla ylikierroksilla. Päässä surisee, en osaa relata, mutta toisaalta samalla unohtelen asioita pahasti. Hirveä vimma tehdä ja suorittaa, vaikka pitäisi vain nukkua, koska on oikeastaan hirveä väsy. Ja sitten toisaalta, toiset asiat tuntuvat ylivoimaisilta. No, jos vaikka joululoma tekisi tehtävänsä ja palaisin töihin jotenkin tasapainoisempana taas. Heh, sen mahdollisen tasapainon taitaa kyllä tuhota viimeistään firman loppiasen jälkeiset bileet 😀 Noo, Canary waiting, ei siihen reissuun ole enää kahta kuukauttakaan, yeah baby!
System Failure for the Masses 