Näin viime yönä harvinaislaatuisen aidontuntuista unta. Olin hetken jo ihan varma, että jostain todellakin kuului pienen vauvan itkua. Unessa ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin tuo vauva, jonka näin potkivan ja huitovan ja parkuvan tutti suussa. Vauvan ympärillä ei ollut mitään, eikä se tuntunut makaavan missään erityisesti. Unta kesti vain hetken, heräsin siihen, tuumasin, että sehän oli vähän kuin vertauskuva alkavasta uudesta vuodesta, sitähän toisinaan verrataan vauvaan.
Vuoden vaihtumiseen on enää puoli vuorokautta aikaa, lienee sopiva hetki pikakelata tämän vanhan läpi. Aikamoinen vuosi on ollutkin, monellakin tapaa.
Tammikuu alkoi alavireisessä mielentilassa. Ja vaikka ajattelin sen siitä hellittävän, se jatkui. Ja jatkui… Koko vuosihan oli melkoista myllerrystä sisimmässäni. Vuoden ensimmäinen merkittävä tapahtuma oli, että tammikuussa viimein tehtiin kaupat meidän vanhasta asunnosta. Muuttopuuhat alkoivat saman tien – 60% omaisuudesta varastoitiin autotalliin ja loput ruodattiin tammi-helmikuun vaihteessa vuokra-asuntoon. Duunissa taisi olla ensimmäinen iso haasteesta selviytyminen tammikuussa.
Helmikuun alkajaisiksi oli muutto hirveässä räntäsateessa sinne vuokra-asuntoon. Kaksi kerrosta ja liian vähän tilaa jopa meidän karsitulle tavaramäärälle… Ai miten niin meillä muka paljon kamaa?! Vaikkei se edes ollut merkittävästi meidän edellistä asuntoa pienempi. Mutta jotenkin omituinen. Esikoisella alkoi samalla koulukyyditykset, taksih**vettiä loppukevät.
Maaliskuussa Susie muuttui Marilkaksi. Muutin kaikkialla netissä Susie-aliakseni Marilkaksi. Talvi näytti “viimein” vähän hampaitaan ja päästiin lasten kanssa Snowtubing-mäkeen. Luistelemassakin olisi käyty, muttei ollut tietenkään enää kukaan tekemässä jäitä. Vietin yhden päivän ammattiapahtumassa, missä ilalla soitti Indica. Otin toisen tatuointini, liljan nilkkaani. Tosikoisen 5-vuotissynttäreitä vietettiin kuun lopussa.
Huhtikuussa “kaupunkimatkailin” tyttöjen kanssa stadissa Finlandia-talolla konsertissa ja ystävien kanssa viikonloppureissulla Tallinnassa. Huhtikuun puolivälissä oli vuorossa ammattireissu maaseudulle ITpro-bootcampin merkeissä. Huhtikuun loppupuoliskolla alkoi elämäni siihen saakka pahin kriisiaika.
Toukokuun avasi tietenkin Vappu, jota vietin yhdessä muutaman ystäväni kanssa stadissa. Toukokuussa vietettiin yhden ystäväperheen vauvan ristiäisiä ja äitienpäivää. Loppukuusta vietettiin yksi päivä koko perheen voimin Lintsillä. Kriisinikin taittui kuun puolivälin tietämillä ja jonkin aikaa elämä oli taas seesteisempää. Toukuun viimeisenä päivänä esikoinen päätti ekan luokan ja ajelin viemään tytöt mökille mummin hoiviin pariksi viikoksi.
Kesäkuussa tuli minulle jälleen vuosi lisää ikää. Synttärijuhlinta sujui mukavasti firman bileissä, jotka juuri synttäreikseni sattuivat. Aloitin jälleen kodin pakkaamisen laatikoihin, jotka kuun lopussa tuotiin tänne meidän taloon. Tärkeimmät essentiaalit pakkasin laukkuihin, joita vietiin pari autokuormallista isoäitini kotiin Munkkivuoreen, missä asuttiin evakossa elokuun alkuun asti. Juhannusta vietin tyttöjen kanssa meidän landella, mies taisi senkin ajan olla raksalla…
Heinäkuu asuttiin siis Munkkivuoressa. Minä olin lomalla, mies ei. Kuljin tyttöjen kanssa pitkin Munkkiniemeä ja stadia muutenkin, Suomenlinnat, Seurasaaret ja Gallen-Kallelan museot sun muut koluten. Pisin reissu tehtiin vähän pitemmälle, kun käytiin mökillä, Vesannolla sukulaisten lehmätilalla ja Visulahdessa. Podin kovaa ikävää omaan kotiin, toisen nurkissa ilman sitä toistakin on vähän rasittava olla. Kuun lopussa loppui minunkin lomani.
Elokuun alkajaisiksi muutettiin taas, nyt vihdoin omaan taloomme. Hyvin hyvin keskeneräinen se oli, yksi huone, keittiö ja pesuhuone suunnilleen valmiina ja hermot etenkin sähkäriin palaneina. Ennen kuin elokuu oli päätöksessä, oli meillä käytössä pari makuuhuonetta lisää ja pesukonekin toiminnassa. Esikoinen aloitti tokan luokan koulussa, mutsi muutti Kanarialle ja minulla todettiin astma ja aloitettiin astmalääkitys, minkä seurauksena pääsin lenkille ekaa kertaa koko vuonna niin ettei keuhkoihin sattunut!
Syyskuussa vietettiin esikoisen 8-vuotissynttäreitä puistopiknikillä. Syyskuussa alkoi seuraava kriisivaihe, joka toppasi sen keväisenkin niin rajuudessa, syvyydessään kuin kestossaankin. Tuunasin Mazdaa, josta tuli “mun auto” loppusyksyn ajaksi.
Lokakuun aloitti seuraava ITpro-bootcamppi upeissa järvisuomimaisemissa. Töissä oli hirveä kiire jatkuvasti, paahdoin yhä ylipitkiä viikkoja. Omat fiilikset heilahtelivat laidasta laitaan, mutta tein loppukuusta myös varsin oleellisen valinnan elämäni suhteen.
Marraskuu oli viluinen ja harmaa, mutta kriisini kääntyi viimein parempaan suuntaan ja oloni alkoi helpottaa. Duunissa kiire jatkui ja haasteita oli vino pino. Käytiin katsastamassa Helsingin joulukadun avajaisia hirveässä tuivertavassa myrskyssä sekä tutkimassa Luonnotieteellistä museota.
Joulukuu toi tullessaan joulunvalmistelut. Saatiin joulukuussa olohuone ja pikku-wc kotona käyttöön, yhtäkkiä tilaa olikin taas hurjasti enemmän kuin ennen! Äkkiäpä sekin tila alkoi elämällä täyttyä… Monena iltana nautiskeltiin takkatulen loimusta. Töissä tahti kiihtyi joulua kohti ja kävin lopulta todella ylikierroksilla. Joulukuussa oli kolme kuorokonserttia, lasten joulujuhlia sekä tanssikoulun joulujuhla. Jouluksi rauhoituttiin kotosalle.
Oikeastaan koko vuotta värittää sekä oma kriiseilyni ja kipuiluni, talon vähittäinen eteneminen, muutto poikineen ja työkiireet. Arki on koko vuoden ja etenkin koko syksyn yhtä matalalentoa. Henkisesti hirvittävän vaikea vuosi, elämäni vaikein. Mutta se on nyt hellittänyt, maailma näyttää taas valoisalta, ja uskallankin toivoa ja odottaa tulevasta vuodesta paljon paljon parempaa kuin kulunut on ollut! Kaikkiaan luvassa paljon seesteisempää elämää, uskoisin.
Hyvää ja onnellista vuotta 2009 kaikille!
