Lomalle laskeutuminen

Hurja loma, toden totta, peräti kaksi päivää, mutta niin odotettu ja kaivattu, että! Perjantaina oli vielä ihan täys työpäivä: aamulla pimeässä Tampereelle. päivä siellä asiakkaalla ja illalla pimeässä takaisin. Illalla pääsi kuitenkin vähän juhlistamaan joulunajan ja miniloman alkua, kun käytiin syömässä Katajanokan Kasinolla ystävien kanssa. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja kerrankin sai syyn pukeutua vähän paremmin! Rakastan juhlavaatteita (myös, mitä vaatteita nyt en rakastaisi…), mutta niin harvoin saa tilaisuuden käyttää niitä.
 
 
Eilen piti vielä rypistää tanssikoulun joulujuhlassa yksi kaksjapuol-minuuttinen yhdessä tanssikavereiden kanssa. Johan sekin ehti uniini toissayönä, vaikken mielestäni sitä edes stressannut! Noiden tanssiesitysten kanssa olen oppinut relaamaan, syteen tai saveen, so not! Pääasia on tanssia, sillä se on hauskaa. Minä kun kuitenkin, kuten muutkin meidän porukassa, olen vain harrastelija, entä sitten, jos ei nyt ihan täydellisiä ollakaan. Mutta meidänkin osa showsta meni eilen ihan kivasti, kuten koko muukin juhla. Tosikoinenkin piipahti lavalla, juoksi ympyrää parin tanssikaverinsa kanssa ja hämmästeli muita kun olisi pitänyt tanssia lasten skabassa 😀
 
 
 
Viime yönä nukuinkin sitten ekan kerran todella pitkään aikaan sikeästi ja hyvin. Jotain hämmentävää tulva-unta näin aamusta, mutta muutoin nukuin heräämättä koko yön, mikä itsessään on jo saavutus tämän syksyn standardien perusteella. Ilmeisesti pahin stressi siis oikeasti hellitti, kun alkoi edes tämä viikon vapaa ja kaikki muutkin velvollisuudet ovat ohi vähäksi aikaa.
 
Tänään olen huhkinut urakalla koko päivän, ajatuksella, että kun on "pakolliset" (ihan oman pääni mukaan pakolliset) hommat hoidettu himassa, saan hyvällä omalla tunnolla tehdä nuo seuraavat kaksi päivää aivan mitä huvittaa (+ babysitata sitä sähkäriä, jonka pitäisi vielä tehdä vaikka mitä ennen joulua :/ ). Tänään olen ehtinyt siis siivota ja leipoa, tuli tehtyä suussa sulava taatelikakku, taatelipikkuleipiä ja suklaapipareita – joulun herkut olis siinä!
 
Tytöt yllättivät minut tänään mukavasti siivoamalla omat huoneensa kerrankin omatoimisesti. Sitä ei ole tapahtunut aikoihin, aina on saanut olla tekemässä mukana ja useimmiten lasten siivoaminen on ollut lähinnä näennäistä. Tänään tosin pistin jo sen verran kovat pöytään, että lupasin tuplata (euron) viikkorahansa, jos huoneet siistiytyvät ilman minua 😛 Ja esikoisen vielä lahjoin pikku-lisällä siivoamaan pikkusiskonkin huoneen, tosikoinen kun on vähän tättähäärä. Mutta oli kuulemma ollut jopa avuksi 😉
 
Sen verran tänään ehätin liikkeellekin, että käväisin viemässä ison kasan kaikkea pahvia ym. kierrätyspisteeseen ja pulloja ruokakauppaa, bongaamassa pääministerin samaisessa ruokakaupassa samalla kun hain sieltä, eh, jotain? en muista mitä… ainakin bon aquaa. Samalla reissulla ostin meille joulukuusenkin. Lapset sen sitten jo tänään heti tietenkin koristelivat. Nyt on olkkarissa kuusi koreana – ja sähkötkin skulaa 😀
 
 
Tästä on hyvä jatkaa vapaalle. Olen ihan puhki.

Heikossa hapessa

Tässä flunssan jälkeen ja etenkin viime viikonlopun laulamisen jälkeen tuntuu, että on ollut jotenkin keuhkot ihmeen heikossa kunnossa. Tänäänkin meinasin tikahtua tanssitunnille, kun ei happi ihan konkreettisesti kulkenut kunnolla. Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi tunnin loppuun asti, vaikkei meidän joulujuhla-sarja olekaan sieltä kevyimmästä päästä. Treenata tarvi, ihan jo siksi, että sen vuoksi että tunnin takia jäi esikoisen koulun joulujuhla minulta väliin. Toisaalta, sehän oli vain tasapuolista, jäi minulta tosikoisen päiväkodin joulupolkukin väliin…

Vähän heikossa hapessa olen kyllä muutenkin. Työpäivä oli ihan jees, systeriä oli kiva nähdä sen jälkeen, mutta kun lähdin sieltä ajamaan kohti tanssituntia käännyin ajatuksissani vasemmalle oikean sijaan ja sain tehdä uukkarin Ruoholahdessa 😀 Tanssitunnillakaan aivot eivät häirinneet toimintaa – jotkut jutut on vaan helpompi omaksua, kun kroppa saa rauhassa oppia ilman liikoja pohdintoja. Ja itse asiassa, olen itselleni skumppapullon velkaa: meillä on sarjassa sellainen supernopea neljän kasin sarja, josta olin ihan varma, että se ei koskaan kohdalleen loksahda, joten lupasin itselleni pullon skumppaa jos sen opin. No tietenkin opin!

Huomenna pitäisi tehdä duunissa yksi testi, niin saisi taas yhden kivan kirjainyhdistelmän tittelini perään. Johan noita statuksia on muutama, mutta tämä olisi minulle konkreettisesti kovin tarpeen, sillä se oikeuttaisi tiettyihin matskuihin netissä. Toivottavasti sen verran huomenna leikkaa, että siitä selviydyn kunnialla läpi!

Ylikierroksilla

"Kysyinköhän mä sulta sitä jo…? No, en mä kyllä ainakaan muista vastasitko sä mulle siihen – ja jos niin mitä…" Ei ollut yksi vaan peräti kaksi kertaa, kun pähkäilin näin äänen jollekin tänään. Alan olla vähän pihalla. Kolme päivää pitäisi töissä vielä selviytyä ennen lomailua, mutta aivot ovat vissiin jo lähteneet sapattivapaalle. Mitähän loppuviikosta tulee? Toisaalta, on ne olleet hukassa monesti ennenkin…
 
Aikamoista menoa tämä elämä on ollut, vaikka olen tehnyt jopa ihan kohtuullisia työpäiviä (enimmäkseen…). Mutta päällä on ollut viime viikolla esikoisen Prinsessa Ruusus-balettia (siis Oopperassa ihan katsomassa ja tykkäsi todella paljon!), miehen työpaikan joulutilaisuutta teatterissa viime torstaina, kolme kuoron joulukonserttia (yksi viikko sitten, kaksi viime viikonloppuna) ja sitä sun tätä muuta extraa. Mukavia juttuja, mutta jotenkin tuntuu sellaiselta matalalennolta.
 
Niinpä ajattelin, että sitten kun saan ensi viikolla ne pari vapaapäivää, en tee muuta kuin löhöän. Nukun ja luen – siis toivottavasti nukun, sillä se ei suinkaan ole ollut kovin yksiselitteinen asia tässä tämän syksyn aikana. Olen nukkunut huonosti aivojen käydessä ylikierroksilla. Eilen esimerkiksi heräsin aamulla kuudelta (mikä siis EI ole minulle normaaliaika herätä!), aivot hyrähtivät käyntiin, mutta sinnittelin vielä reilun tunnin sängyssä, minkä jälkeen nousin ja aloin kirjoittaa post-it-lappuja kynä sauhuten.
 
Lompakosta löysin tässä eräänä päivänä sattumalta yhden leffalipun, jonka olin vallan unohtanut. Se menee vuoden vaihteessa umpeen, joten sehän pitää käyttää! Joutuu menemään elokuviin, ai kun kamalaa 😛 Ensin meinasin mennä maanantaina yksikseni, mutta kaksin aina kaunihimpi, joten mennään maanantai-iltana miehen kanssa yhdessä testaamaan Flamingon leffateatteri. Liput jo varasin, saan minä näköjään jotain aikaiseksi! Samalla huomasin, että Madagaskar2 on tullut ohjelmistoon, sehän pitää käydä lasten kanssa katsomassa joululomalla!
 
Jouluhan on vain viikon päästä. Lauantai-iltana miehen kanssa mietittiin, mitä jouluruokia oikein kotiin ostetaan, kun kuitenkin aattona ja tapanina ollaan muualla syömässä. Pieni kinkkurulla ja pienet laatikot on saatava, vaikkei lapset niitä syökään… Sunnuntaina ajattelin suorastaan leipoa tyttöjen kanssa, taatelikakkua ja taatelipikkuleipiä, jos suinki löydän isoäidin ihana reseptin jälkimmäisille.
 
Jotenkin tuntuu, että käyn oikeastaan aikalailla ylikierroksilla. Päässä surisee, en osaa relata, mutta toisaalta samalla unohtelen asioita pahasti. Hirveä vimma tehdä ja suorittaa, vaikka pitäisi vain nukkua, koska on oikeastaan hirveä väsy. Ja sitten toisaalta, toiset asiat tuntuvat ylivoimaisilta. No, jos vaikka joululoma tekisi tehtävänsä ja palaisin töihin jotenkin tasapainoisempana taas. Heh, sen mahdollisen tasapainon taitaa kyllä tuhota viimeistään firman loppiasen jälkeiset bileet 😀 Noo, Canary waiting, ei siihen reissuun ole enää kahta kuukauttakaan, yeah baby!

Nuoskan natinaa

Luonto on aika upea tällä hetkellä täällä päin maailmaa. Sillä talvisella tavalla upea. Raskas nuoskalumi koristaa puiden ja pensaiden oksia paksuna kerroksena. Kaikkialla on puhtaan valkoista ja hohtavaa. Jos lumesta jossain muodossa pidän, niin tässä. Kun se koristaa joka paikkaa ja narskuu jalkojen alla ja siitä saa helposti lumipallon ja vaikkapa sen lumiukon. Eikä ole kamalan kylmäkään, kun lämpötila keikkuu aivan nollan kieppeillä – riittävän lämpimänä, että untuvatakissa on hyvä olla, mutta riittävän kylmänä, ettei lumi sula heti loskaksi. Piti ihan ottaa taas muutama kuva noista lumisista maisemista.
 
 
 
 
Ainoa hankala puoli tässä nuoskassa on, ettei meidän pihasta meinaa päästä autolla liikkeelle! Autotallin luiska laskeutuu keskelle mäkeä, josta pitäisi päästä liikkeelle ylämäkeen. Se on haasteellista toisinaan ihan märän soran/hiekankin päällä, saati sitten tällaisella lumella. Etenkin kitkarenkailla. Niidenhän pitäisi pitää lumella hyvin – vaan ei tällaisella lumella, joka pakkautuu tien pintaan jäiseksi pinnaksi renkaiden alla, koska se on niin märkää. Mutta aina sitä pienellä keplottelulla liikkeelle selviää, jos ei muuten niin laskettelemalla auton ensin mäen alle 😉 

Ten days, and counting (down)

Toiset aukoo kalenterin luukkuja laskien päiviä jouluaattoon, minä lasken päiviä joulun minilomaani. Pidän vapaata maanantain ja tiistain siinä joulun alla, luulin tyttöjen olevan kanssani kotona, mutta typsyt ovatkin lähdössä mummin ja ukin kanssa mökille käymään ja mieskin on ne päivät töissä, joten minulle siunaantui tällainen harvinainen luksusaika: kaksi päivää vain itselleni (+ ilta kaksin miehen kanssa)! Se on jotain mitä odottaa, sellaisia päiviä on viimeksi ollut, hmm, toissa kesänä? Jos ei lasketa sairastamista ja sitä ei lasketa, koska silloin on kurja olla.

Syksyn kiireetkin on jo pikkuisen hellittäneet. Eilen tein luultavasti ja toivoakseni tämän vuoden viimeisen pitkän päivän töissä. Ennen joulua ehdin päin vastoin luultavasti tehdä muutaman vähän lyhyemmänkin työpäivän. Tosikoinen toivoo jatkuvasti, että välillä voisin häntä hakea hoidosta vähän aikaisemmin ja esikoinen, että tekisin taas välillä töitä etänä kotona. Näinä parina viikkona sekin lienee mahdollista useammankin kerran. Tytöt leikkivät sen verran kivasti keskenään, että saan ihan hyvin tehtyä töitä, vaikka molemmat olisivat kotona, joten ainakin joitakin iltapäiviä pystyn hoitamaan niin.

Muutoin tässä joulunalusajassa on meilläkin sitä tyypillistä positiivista kiirettä kyllä – joskin osa on jo ohikin. On lasten joulujuhlia, kuoron joulukonsertteja, tanssikoulun joulujuhlaa (jossa vaihteeksi minäkin olen lavalla), firman illanviettoa… Ja minilomani aloittaa sopivasti jouluillallinen ystäväpariskunnan kanssa 🙂

On siis kaikkea mukavaa, mitä odottaa, niin arkena kuin muulloinkin. Puhumattakaan itse joulusta. Toivoakseni meillä on silloin jo valot olohuoneessa 😛 Ja vaikkei olisikaan niin takka on ainakin – sen ääressä nytkin taas istun miniläppärini kanssa.

Lasten vuoksi toivoisin myös, että lämpötila painuisi pari astetta pakkasen puolelle ja pysyisi siellä. Maailma oli eilen päivällä sellaisella talvisella tavalla kaunis, kaikki ohuen kuuran peitossa. Illaksi nousi plussalle, oli taas harmaata. Sitten taas yöllä ja tänään aamupäivällä maailma peittyi pumpulivaippaan – mutta lämpötila on plussan puolella yhä, joten ei tuosta lumesta varmaan taaskaan kovin kauan iloa ole.

Loppujen lopuksi, vaikken lumesta pidäkään, tuohan se valoa ja onhan se kivempi, että maa on nipin napin jäässä kuin että maailma on märkä ja ankean harmaa ja pimeä.