Melkeinpä saattoi sanoa, että oli kesän ensimmäinen ihkaoikea kesäpäivä. Sellainen, että varjossakin lämpötila oli ehkä hikiseen sen kaksikymmentä astetta. Sellainen, että vedettiin vain shortsit jalkaan ja teepaidat päälle ja sandaalit jalkaan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Vähän tuuli kyllä, mutta se ei haitannut kuin vain vähän. Suunnattiin – minä, esikoinen, mies ja uusikoinen – Juhannusaattona puolen päivän aikaan auton nokka kohti meidän landea, missä isoäitini, isäni ja tosikoinen meitä odottivat.
Juhannusaattopäivä soljui siinä mustekalaa ja bratwursteja grillaillessa ja syödessä, kokeilivatpa tytöt ja mies vähän kalaonneaankin siinä laiturinnokassa. Ilmassa leijui maailman ehkä paras tuoksu: meidän landen saunan lämmityksestä nouseva savu. Illemmalla, lipunnoston jälkeen oli aika päästä nauttimaan löylyistäkin, kera isäni tekemien vihtojen. Tytöistä tosikoinen suorastaan vähän ui, kaksi muuta lähinnä kastautuiksivat laiturilta, sen minkä kylmään veteen kärsivät mennä. Minäkin heitin talviturkkini järveen, vastoin normaalia kylmänkarttamistani – yleisesti ottaen veden pitää olla vähintään 26 asteista ennen kuin minua sinne saa. Kyllä tuntuikin hyvältä pulahtaa saunasta järveen!
Joskus sitten kun aurinko armas oli jo painunut metsän reunan taa, ja järvi tyyntynyt Juhannusyötä viettämään, oli aika komean kokon. Faija oli jälleen kerännyt risuja ja oksia kokkoa varten, neidot meidän auttoivat kantamaan ja viskomaan niitä roihuun. Kun tuli oli alkanut jo hiipua, paistettiin makkaraa hiilloksessa, ja syötiin karjalanpiirakoita ja niitä päivällä grillattuja bratwursteja. Oli upea Juhannusyö, vaikka tyttöjen (yli)energinen touhotus uhkasikin uuvuttaa minut vallan 😉
Aamuun mennessä sää oli muuttunut täysin. Järvenpinta ei enää ollut tyyni, eikä taivas pilvetön. Aamulla ei vielä satanut, mutta taivas (ja säätiedotukset) lupaili vettä myöhemmin päivällä. Isoäitini ehdotti, että lähdettäisiin vähän liikkeelle siitä, mutta me tuumattiin, että taidetaan harmaasta säästä huolimatta vain loikoa kaikessa rauhassa mökillä, kun kerrankin ollaan siellä järvimaisemissa poissa kaupungista. Faija ja isoäiti lähtivätkin siitä kaksistaan vähän liikkeelle, meidän jäädessä relaamaan ja valmistelemaan vähän päiväruokaakin ajallansa.
Vaikka alkoikin tiputtaa vettä, tytöt ja mies ottivat jälleen onkivapoja ja virveleitä käsiinsä ja alkoivat kalastella laiturilla. Minä istuskelin terassilla kuvailemassa ja kävin välillä kaivamassa matoja kalanaisille ja -miehelle. Juhannuspäivänä kala nappasikin vähän paremmin kuin edellispäivänä. Tosikoinen ja uusikoinen vetivät järvestä ylös yhteensä neljä (vai viisi) särkeä, mies kolme. Esikoinenkin kävi välillä vähän koittamassa, mutta ei ollut kalaonni hällä myötä (kenties nuorempien mekastuksen vuoksi?) tällä kertaa, ja sekös harmitti!
Sunnuntai oli vähintäänkin yhtä sateinen kuin lauantai, joten aamupalan jälkeen pakkailtiin kamat, kirjoiteltiin mökin vieraskirjaan, kokeiltiin viimeiset onkimiset ja pakattiin tavarat ja tyttölauma autoon ja suunnistettiin takaisin Stadiin. Ilta kului leppoisasti itse kunkin touhuillessa sitä sun tätä, ruokaa laittaessa ja syödessä, tyttöjen katsoessa leffaa, ja ihan vaan yhdessä ollen. Illalla (tai yöllä, olihan se jo puoliyö) tyttöjen mentyä nukkumaan oli ihan sellainen olo, että oli ehkä yksi parhaista viikonlopuista ever ❤ Koko perhe kasassa, minimaalinen määrä vänkytyksiä, ihanaa yhdessäoloa, viihtymistä ❤
Nyt on arki taas, viimeinen työviikko ennen lomaa käynnissä. Minä palasin tyttärineni himaan pesemään pyykkiä ja ottamaan vastaan huomenna illalla saapuvaa mutsia. Kyllä tytöt jo odottavatkin maamon saapumista Kanarialta! Kone laskeutuu huomenillalla myöhään, mutta mukaan kentälle on pakko kuulemma päästä! Ja kreikanreissuun on enää viikko! Viikon ja yhden vuorokauden päästä ollaan taas kauniilla karulla tuulisella saarella. Mieli on jo matkalla. Mutta sitä ennen vielä mutsin tulon lisäksi synttärilahjaksi saadun geelilakkauksen lunastamista, yksi ystävien visiitti, lapsilla isäviikonloppu, ja niin joo, ne neljä työpäivääkin 😉
Ja toivottavasti siskon vauva ehtii syntyä ennen meidän matkaa! Laskettu aika alkaa olla käsillä, jänskää!
System Failure for the Masses 