High five, Mimmi Lehmä!

Tosikoinen vailkaisi kuvaa Kirjamessuilla keinuneesta Mimmi Lehmästä vähintäänkin välinpitämättömästi ja mulkaisi sen jälkeen minua silmissään katse, jollaiseen vain teini kykenee. Äiti sä oot niin lame! Miks joku kuva ylisuuresta lehmäpehmosta kiinnostais mua? Äiti mä en oo enää viis!

Lienen syyllistynyt siihen vanhempi-synneistä suurimpaan: nostalgisointiin. Siihen samaan, joka minua teininä isässäni ärsytti, mutta jolle hymähtelen nyt hyväntahtoisesti. Ehkä pyöräytän vähän silmiäni joka kerta nähdessäni pikkumökin oven yläpuolelle naulatut kangaskenkäni vuodelta noin 1977. Pohjimmiltaan se ei ole sen kummempaa kuin se, miten minun sisälläni läikähtää lämpimästi nähdessäni kirjamessuilla Mimmi Lehmän ja Variksen, sekä Tatun ja Patun.

Lasten ollessa pieniä, en lukenut heille läheskään niin paljon kuin mielikuvissani aina ajattelin. Vaikka heidät halusin tutustuttaa kirjojen mahtavaan maailmaan, huomasin, etten jaksanut lukea heille ääneen ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut – oli heillä onneksi isäkin. Lukuisia lukuhetkiä silti heidän kanssaan vietin. Hauskimpia olivat seikkailut Mimmi Lehmän, Tatun ja Patun, sekä Viirun ja Pesosen kanssa. Oli hauska huomata kirjamessuilla, että nämä mainiot hahmot yhä seikkailevat lasten kanssa!

Vietin kirjamessuilla lauantaipäivästä hyvän palasen ihan keskenäni. Tai siis tuhansien muiden joukossa, mutta kuitenkin keskenäni. Kiertelin hissuksiin osaston kerrallaan, tutkailin kirjoja ja poimin lukuisia mukaani. Kotimaista historiallista kirjallisuutta – Kaari Utriota, Kristiina Vuorta ja Johanna Valkaman Metsän ja meren sukua – ja kaikenlaista muutakin lähinnä kotimaista, sillä muut luen englanniksi Kindlestä.

2018-10-27 15.21.29

Kuljeskelin kirjakasseineni katselemassa messujen muutakin tarjontaa. Ostin yhden kirjanmerkin,

pohdiskelin kelttikorun ostamista, moikkasin Tatua ja Patua ja heitin Mimmi Lehmälle high fivet. Katselin hetken Muumien laululeikkituokiota kierrellessäni antikvariaattiosastolla. Siinä vaiheessa alkoi olla jo melkoinen ähky, enkä osannut edes aloittaa niiden pöytien ja hyllyjen selaamista. Sen sijaan pysähdyin pläräilemään ExLibriksiä Suomen Exlibrisyhdistyksen pisteelle.

Hypistelin erilaisia ExLibriksiä, joita olisi saanut ostaa 50 sentillä kappale. ExLibrikset ovat kiehtoneet minua pikkutytöstä saakka, sillä meillä on suvussamme niitä yhdellä jos toisellakin, mutta en minä ole koskaan ajatellut, että haluaisin niitä keräillä. Enkä haluakaan. Minulle on oleellista, että omissa kirjoissani on oma exlibarini ja minusta on mahtavaa, että hyllyssäni on niin monta isoukiltani “perittyä” (lue: landelta hivutettua) kirjaa, joissa on isoukkini ExLibris. Kotona yritin etsiä, mutta ei, hyllyssäni ei ole yhtään kirjaa, jonka olisi ensin omistanut isäni (jos ei siis lasketa niitä mitkä isä on ensin ominut ukiltaan ja minä isältä), joten hänen ExLibristään minulta ei löydy.

Juttelin siinä tovin yhdistyksen herrojen kanssa, näytin heille oman ExLibrikseni, sillä minulla oli repussani hyllystäni mukaan otettu Haadeksen kutsu, Max Seeckin signeerausta varten. Isoukkini ExLibris löytyi heidän luettelostaan, mutta isäni ei, joten herrat pyysivät minua lähettämään heille niitä ja omianikin pari kappaletta. Sainpa mukaani yhdistykseen liittymislomakkeenkin. Ai että tunnen itseni nyt vanhaksi! Faija taisi arvostaa todella, sillä vaikkei hän vieläkään ole saanut aikaiseksi lähettä omaa kuvaansa, jota pyysin jo kuukausia sitten, sain sähköpostiini kuvat ExLibriksistä (isän, setäni, ja parin muun) vain pari tuntia puheluni jälkeen!

2018-10-27-18-05-54.jpg

Sormet paperipussien kantamisesta jo vähän kipeinä, selkä hivenen jo väsyneenä seilasin kuuden maissa viimeiselle etapilleni, Akateemisen pisteelle. Sielläkin olin jo kirjat skannaillut (muistiinpanoja niistä, joita en ostanut) ja yhden joululahjan ostanut, mutta jäljellä oli vielä se ainoa haastattelu, jonka olin ohjelmakseni ottanut. Ella Kanninen haastatteli edellä mainittua Max Seeckiä, minkä jälkeen Seeck oli hetken Akateemisen signeerauspöydän äärellä. Hain signeeraukseni ja vaihdoin pari sanaa kirjaa pakatessani. Tyytyväisenä päivään kävelin hyytävässä tuulessa bussipysäkille ja palasin kotiin saaliineni.

Messusatoa2

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.