Taistelu raihnautta vastaan

“…ja sitten polkupyörä. Kunnolla puolelta toiselle, kyynärpää osuu aina vastakkaiseen polveen!” Mutta kun niskaan sattuu! “Ja sitten punnerrukset. Vatsa tiukkana, koita pitää polvet irti lattiasta.” Mutta kun olkapäät hajoaa! “Oikea 90 asteen kulmaan, vasen polvi maahan, laske vasen käsi lattiaan ja kurkota oikea pyöreänä kohti kattoa, nosta katse kohti kättä.” Mutmutmut! Kun sattuu lonkkaan. Ja vasempaan olkaan. Ja niskaan. “Ja vielä sukellus eteen, suorista kädet.” Mutta kun alaselkä… ääh…

Joka tanssitunti (joita rakastan, ja joita ilman olisin paljon pahemmassa jamassa!) taistelen luovuttamista vastaan. Olisi niin helppo istahtaa ja tehdä jotain helpompaa sillä välin kun muut tekevät sitä mikä sattuu minuun. Jäisi alkulämpät ja venyttelyt tekemättä. Ja niveliä ja alaselkää tukevat lihakset vahvistamatta. Ja niska venyttelemättä.

En ole vielä neljääkymmentä, mutta viimeisen vuoden aikana minusta on alkanut tuntua, että kroppani vihaa minua. Ensin alkoi oikea olkanivel särkeä (“se on vain lihasjännitys huonosta ergonomiasta, syö lihasrelaksantteja”) ja sitten vasenkin. Ensin alkoi oikea lonkka särkeä (“olet vain kävellyt liikaa portaita, venyttele lonkankoukistajaa”), sitten vasenkin. Ja sitten on ikiaikainen alselkävaivani. Niska se on jumissa vaan siitä ergonomiasta. Nukkuminen se välillä vähän kärsii näistä.

Ei hätä nyt vielä ole tämän näköinen. Vielä minä pääsen kyykkyyn ja ylös kantapäät lattiassa, pumpsahtamatta pepulleni, putoamatta polvilleni, tarvitsematta tukea. Pääsen vielä alas risti-istuntaan ja takaisin seisomaan ilman että polvet koskettavat lattiaa tai että tarvitsee ottaa tukea käsillä. Vielä minä istun kummallisissa kippuroissa – mutta duunissa alkaa olla välillä haasteellista istua siivosti pöydän ääressä. Onneksi meillä on sohviakin.

Hesarissa oli ihan tässä viime viikolla juttua siitä, miten lihasmassa alkaa jo kolmikymppisenä huveta, ja lihaskunto heiketä, jollei pidä varaansa ja tee jotain. Olen siitä elävä todiste. Tai siis, kolmekymppisenä ja siitä vuosia eteenpäin tein, ja paljon. Välillä suorastaan joka päivä jotain. Tanssia, kiipeilyä, ratsastusta… Vielä kolmisen vuotta sitten otin vähän matkaa osaa sata punnerrusta -haasteeseen. Ja punnersinkin, ihan oikeita punnerruksia. Sataan saakka en jaksanut treenata, mutta kun kokeilin, viiteenkymmeneen pääsin. Ei se huono ole keski-ikäistyvältä naiselta.

Ratsastus jäi eron yhteydessä kokonaan, kiipeilyt ja tanssit harvenivat harvenemistaan, kunnes puoleentoista vuoteen en erinäisistä syistä tanssinut enää ollenkaan. Kiipeilemässäkään en ole käynyt pariin vuoteen ainakaan. Ja mitä siitä seurasi? No tämä tila! Kun tanssitunnit elokuussa alkoivat, en kyennyt hartioiltani enkä lihaskunnoltani edes yhteen vaivaiseen punnerrukseen! Seuraavalla kerralla kykenin kahteen naistenversioon. Vähitellen lihakset alkoivat vertyä, ja nyt niitä menee “jo” kuusi kunnollista. Pateettista!

Mutta sentään teen taas jotain. Käveleminen on kyllä kivaa. Pyöräily samoin. Ja kumpaakin ollaan etenkin loppukesästä ja alkusyksystä, niin kauan kuin kauniita säitä riitti, tehty säännöllisesti. Mutta ne eivät riitä minun snap-crackle-poppaileville nivelilleni. Tanssi on vuosikaudet osoittautunut the lajiksi, jolla saan taisteltua raihnautta vastaan. Alaselän kipeytymistä, hartioiden jumiutumista. Ja nyt uutena näitä nivelvaivoja vastaan.

Ja se toimii. Hitaasti mutta varmasti. Puolitoistatuntinen viikossa on vähän, mutta parempi kuin ei ollenkaan. Vetäisin burana-kuurin samoihin aikoihin kuin tanssitunnit alkoivat, ihan kickstartiksi, jotta kipu ei estä tekemistä. Ja sen jälkeen olen huomannut, että ainakin pahin pysyy poissa.

Ja tanssiminen! Se on mannaa myös sielulle :) Etenkin nyt, kun piquet ja cheneet ja muut ovat taas tauon jälkeisen ruosteajan jälkeen löytyneet. Millin kerrallaan venyn taas enemmän. Vähän kerrassaan lihakset osaavat ja jaksavat taas tehdä sen mitä pitää.

En luovuta en. Isoäitini on elävä todiste aktiivisen liikunnan voimasta. Nivelet pysykööt lestissään.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.