Lämpimistä päivistä huolimatta – en muista milloin viimeksi olisin syyskuussa pukeutunut pieniin farkkushortseihin ja teepaitaan tai hihattomaan mekkoon – yöt ovat jo viilenneet niin että koivut ovat alkaneet kellastaa lehtiään, naapurin vaahteran latva punertaa ja aamuisin peltojen ja niittyjen yllä leijuu usva.

Auton ikkunat olivat aamukasteiset, kun tänään lähdin seitsemän aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Aurinko nousi usvaverhon takaa, taivas oli oranssia ja purppuraa. Hämeenlinnan kohdilla Vanajavesi oli peilityyni, pieni sumukerros luikerteli pintaa pitkin, rannan talot ja puut heijastuivat usvaisina järven pintaan. Se oli niitä hetkiä, kun harmittelen moottorietietä ja kiirettä päästä perille; olisin niin halunnut pysähtyä, kaivaa kameran (jota ei ollut mukana) esiin ja kuvata!

Hesari tänään uhkaili, että tänään vielä saadaan nauttia lämpimästä säästä (tai siis kuka nauttii, kuka ei, itsehän olen sisätiloissa töissä koko päivän), sen jälkeen viilenee ja tulee ne syyssateet. Onneksi viikonloppu oli niin upea vielä! Meillä juhlittiin 12- ja 13-vuotissynttäreitä, ja varmaan ensimmäistä kertaa oli niin lämmin, että pihallakin tarkeni istua vielä iltasellakin 🙂 Tai ehkä joku kerta on vieraat viihtyneet partsillakin näillä synttäreillä, kauan kauan aikaa sitten.

Minusta on siis viikko sitten tullut teinin äiti. Melko hämmentävää. Esikoiseni ihanaiseni onkin tässä syksyn alkaessa ottanut melko harppauksen eteenpäin kasvussaan, ei siis fyysisesti niinkään enää, johan hän on minun kokoiseni! vaan henkisesti. Itsenäistymistä, mutta samalla lähentymistä. Meillä taitaa tällä hetkellä olla tyyntä myrskyn edellä, ja nautin siitä täysin siemauksin 🙂

Lauantaina meillä oli lastenkutsut. Ei esikoisen, vaan 12-vuotta tänään täyttävät keskimmäisen. Viisi kaveria juhlimassa, joista kaksi jäi yöksi. Varsinaisten bileiden jälkeen synttärisankari kavereineen sekä tosikoinen painuivat alakerran telkkarihuoneeseen katsomaan Harry Potteria. Esikoinen jäi yläkertaan tuumaten: “Täällä on sivistyneempää seuraa.”

Niinpä nökötettiin meidän pienellä yläkerran sohvalla, minä, esikoinen ja mies, jutellen ja soittaen musaa Youtubesta, jokaisen vuorollaan valitessa biisejä. Saatiin aikaan hyvä kirjo – esikoinen enimmäkseen valikoi tietenkin One Directionia (eikä meillä mitään sitä vastaan, ei se huonoakaan ole!), minä vaihtelevasti kasaria ja vähän uudempaa (pitihän ne oman nuoruuteni “yksdeet” eli Wham etc. esitellä 😉 enkä edes kerinnyt Bon Joviin saakka!), mies vaihtelevasti kaikenlaista laidasta laitaan. Ihana ilta!

Eilen oli tuplasynttärit kummankin tytön sukulaisille. Tämä uusperhe-elämä on niin hauskaa: meillä oli minun isä ja isoäiti sekä sisko perheineen, ja äiti Skypen kautta, esikoisen ja tosikoisen täti ja serkkupojat (isänsä sisko poikineen) sekä keskimmäisen eno ja kummit (äitinsä veli ja täti miehensä kanssa). Kaikki sulassa sovussa 🙂 Ihan mahtavaa 🙂 Ja sitten katselitiin digitoitua kaitafilmiä, jossa teinin äiti oli 2-5v. Heh, faija ❤

Tässä alkavan syksyn kunniaksi ostin viime viikolla itselleni uuden fillarin. Toissakesänähän edellinen pyöräni varastettiin, ja siitä asti olen ollut ilman. Latiakaanhan en saanut vakuutusyhtiöltä korvausta, pyöräni oli liian vanha, joten uuden ostaminen sitten jäi. Ja kun ei miehelläkään ollut, ja kun ei asuttu vielä yhdessä mutta elettiin yhdessä ja… En sitä fillaria niin paljon kaivannutkaan; tyttöjen kanssa fillarireduilla joko ihan vaan kävelin tai rullaluistelin, ne muutamat kerrat kun kolmisin enää mitään tehtiin.

Nyt mies tuossa muutama viikko sitten kunnosti oman vanhan fillarinsa ja minun pyöräkuumeeni nousi heti! Joten nyt on liila 24-vaihteinen trekking-pyörä pihassa minullakin, ja pari kertaa on ajeltu pientä lenkkiä miehen kanssa. Paljon ei vielä ole ehtinyt, kaikkien näiden synttäreiden myötä. Keskimmäinen vielä tarvitsisi uuden fillarin, sitten voitaisiinkin lähteä koko perheen voimin pyöräilemään.

Päivän aikana aurinko meni pilveen ja kotimatkallani paikoin satoi rankasti ja tuuli rajusti. Kotipihaan oli päivän aikana pudonneet ensimmäiset keltaiset koivunlehdet. Syksy on täällä.