Vanha tai ehkä muuten vaan väsynyt

Vanhaksi en kyllä tunnustaudu suin surmin, vaikka tuleekin aina välillä väännettyä jotain juusta siitä miten vanha sitä on. Tai miten vanha ei enää jaksa. Siltä nimittäin tuntuu taas, kun yhden yön valvomisen jälkeen koko viikonloppu menee palautumiseen. Mutta tiettävästi mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvinaisempaa on että kykenee nukkumaan puolille päivin. Tai 15 tuntia putkeen. Ja molemmat tein viime yönä. Joten ehkä vaan olen muuten vaan väsynyt?

Luulen vähän että olen tällä hetkellä kroonisesti väsynyt. En edes yritä syyttää siitä syksyä, pimeetä, työkiirettä, stressiä joka ei aina edes ole minun ja stressaan silti unissanikin. Tiedän syypään väsymykseeni kyllä, edelliset eivät sitä helpota, mutta eivät sitä sinänsä aiheutakaan. Aika varmaan helpottaa. Pari lomaa ja vähemmän kiireistä tovia varmaan helpottaa. Henkinen väsymys ei mene nukkumalla ohi mutta nukuttaa aivan vietävästi.

Olin perjantaina piiitkästä aikaa viihteellä ihan silleen aikuisten oikeesti. Jos ei lasketa niitä paria lähes putkeen valvottua vuorokautta syyskuulta, se oli kuitenkin rauhaisaa mökissä istumista ja paljussa lillumista. Viimeksi kun piti lähteä baariin omien tupareiden jälkeen, oli sängyn vetovoima ja tyynyn soidinkutsu niin voimakkaat, että jäinkin kotiin halailemaan tyynyäni ihan suosiolla. Ja sitä rataa monet kerrat sitä ennenkin. Kun on pitänyt valita baarin ja oman pedin välillä, peti on vetänyt pitemmän korren.

Paitsi nyt viime perjantaina, jolloin kutsutusti kuokin paritkin get-together-bileet joiden kohderyhmäporukkaan melkein kuuluin muutenkin mutten ihan. Tietäen energiajuomien vaikutuksen itseeni – syyskuun valvomisista voi kiittää niitä ainakin osittain – vetäisin alkuillasta huiviin yhden RedBullin, jonka ansiosta virtaa riittikin sitten aina sinne aamuun asti.

Tanssimatta jäi tosin tälläkin kertaa, meni enempi seurustelu-istuskelun puolelle, mutten valita ollenkaan. Jostain syystä ei tanssimaan edes tehnyt mieli tällä kertaa, vaikkei siitä ole montakaan viikkoa, kun juuri tanssijalkaa olisi niin vipattanut, muttei ollut lauantai-illaksi seuraa tanssilattialle. Oli hyvää seuraa ympärillä koko yön, joten mikäs siinä oli jutellessa yötä aamuun asti.

Lauantaina ei kuitenkaan nukuttanut muutamaa tuntia enempää, noin aamupäivän puolella ehkä neljän tunnin unien jälkeen nousin syömään jotain, torkuin vielä hetken ja kömmin sohvalle syömään kebabia ja katsomaan Pride&Prejudice-maratonia dvd:ltä. Puolessa välissä neljän maissa lähdin käymään ruokakaupassa jotta tänään voi toivottaa tyttäret taas tervetulleiksi äidin kotiin kun jääkaapissakin on muutakin kuin valo. Ja jatkoin illalla maratonin loppuun.

Melkein meinasin katsoa siihen vielä Coctailinkin, joka tuli neloselta sopivasti siihen perään, mutta ekalla mainostauolla totesin silmäluomien painavan sen verran, että painuin petiin. Onhan tuokin leffa minulla tietty dvd:näkin! Nuoruuteni suuri suosikki Tom Cruise ♥

Tänään heräsin jossain vaiheessa aamua raivostuttavien yläkertalaisteni meteliin jälleen kerran, laitoin korvatulpat korviini ja jatkoin uniani. Avasin silmäni ekan kerran 12:50 mentyäni nukkumaan noin 15 tuntia aiemmin. Häkellyin hetkeksi kännykän kellon näyttäessä tuntia vähemmän kuin tuo herätyskelloni kunnes muistin että niin, viime yönähän siirryttiin talviaikaan. Sain sen ansiosta puoliksi nukuttuun päivääni tunnin lisää.

Vaikka onkin ihan hyvä välillä nukkua takaisin sitä minkä jatkuvasti pitkin arkiviikkojen valvottuja iltoja – ja perjantain riennossa tällä kertaa – menettää, ei päivä kyllä oikein tahdo lähteä käyntiin kun siitä on nukkunut puolet. Onneksi tämäkään ei ole ihan tapa vaan normaalisti olen pystyssä viikonloppuisinkin puoli kymmeneen mennessä. Pidetään siitä kiinni. Tämä viikonloppu meni vähän ite eestään.

2 thoughts on “Vanha tai ehkä muuten vaan väsynyt

  1. Olin perjantaina otettu kun yksi uusi työkaveri ihmetteli seuraavasti: “Häh, onko sulla lapsia? Mä oon kuullut sun puhuvan vain kissasta!” No, mä siihen vastailin, että on mulla 4! Isoja jo, joten ei niistä juttua riitä ihan samalla tavalla kun ennen. Työkaverin seuraava kysymys käsitteli ikää. “Mitä sä oot vanha?” 46 vuotta ja vähän päälle ;). Työkamu oli arvioinut minut suurin piirtein ittensä ikäiseksi, elikkä 39- vuotiaaksi. Siis kyseessä oli SUURI kohteliaisuus!! No, mä aloin funtsimaan tiukasti, että pitäiskö mun pukeutua jotenkin erillä tavalla, käyttäytyä ikäisesti, vai mitä?? Sitten päädyin tulokseen, että mä en mitään muuta. Olen aina ollut jotenkin väärän ikäinen. Kyllä se ikä juuri tuntuu siinä, ettei jaksa hillua enää myöhään. Sänky on ihana paikka ja sen voittanutta ei oo yöllä ja joskus päivälläkin. Nukkuminen on luksusta!! Toisaalta tarvittaessa pystyy sitten venymään. Unettomien öidenkin jälkeen olen vetänyt työt ja kotihommat ihan ok.

  2. Tuntuupa olevan yleistä tuo väsymys tätä nykyä. Vähän jokaisen blogista saa lukea samansuuntaisia juttuja ja myös live-ystävät paasaavat samasta asiasta. Ja voi, miten tuttua on tuo, että jos saa valita biletyksen ja oman petin väliltä, kallistuu päätös useimmiten juuri tuon jälkimmäisen puoleen. Mulla on tätä nykyä hyvin harvoin edes tilaisuutta yrittää valita noista kahdesta, sillä tytär on 24/7 mulla. Isällään ollut viimeksi joskus toukokuussa, ja tuskin tulee olemaankaan ainakaan pitkiin pitkiin aikoihin, ehkä ei koskaan enää. No, toivottavasti kuitenkin isänsä saa elämänsä järjestykseen, ja tytär sitä kautta isänsä takaisin. Se hyvä puoli siinä muutenkin niin ihanan tyttären seuran lisäksi on, että joka ilta saa valita sen oman pedin, kun ei ole muita vaihtoehtoja…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.