Eräänä kauniina aamuna

Tätä pahuksen talvea on kestänyt jo liki kolme kuukautta. Mikä tarkoittaa sitä, että liki kolme kuukautta on auton saanut kaivaa esiin lumipeitteen alta lähes joka kerta kun sillä on liikahtanut johonkin, lohkojohto kiinni tai ei lohkoa. On se kumma, että siitä huolimatta sitä yhä vaan ajoittaa lähtönsä ovesta ulos sen mukaan että muka pääsisi suoraan starttaamaan pihasta autollaan. Tuo lumimäärä ei vaan mahdu kalloon, eikä se että sitä pitää sataa joka hitsin välissä lisää.

Niinpä tänäänkin lähdin ovesta kuvitellen, että istahdan vain lämpimään autoon ja vien sen huoltoon. Mutta tuossa talon kulmalla karu totuus iski jälleen kerran. Lohkosta huolimatta auton päällä oli jälleen se kymmenen senttiä lunta. Ja totta kai tuulilasi vähän jäässä kun eilen kotimatkalla lumihiutaleet ehtivät sulaa lasille ja tietenkin ne sitten jo illalla siihen jäätyivät kiinni. Samoin kuin pyyhkimet. Eikä se sisätilapuhallin näissä pakkaslukemissa sitä jäädä jaksa kunnolla siitä sulattaa.
Kerrankin minulla oli kuitenkin adekvaatti vaatetus päällä auton putsaamiseen, sillä olin varustautunut sen mukaan, että kotiin pitää sitten kävellä se pari kilsaa. Huiskin lumet auton päältä – kuten silloinkin kun varustukseni on väehmmän sopiva, mutta nyt en jäätynyt sitä tehdessäni – ja skrabasin tuulilasista pahimmat. Peruutin pihasta jäisen peruutustutkan huutaessa yhtäjaksoisesti ja hurautin auton kohti korjaamoa. Melkein vein jonkun naapurin poostilaatikon mukanani, kun teiden lumiset reunat vähän niinkun katosivat auringon paistaessa suoraan silmiin, mutta pian jo kurvasin korjaamon pihaan.

Hondan jarrut ei oikein ole tykänneet tästä talvesta yhtään enempää kuin Hondan kuskikaan. Ensin jarrupalaan joutui kivi, joka aikansa vinkui siellä, kunnes kai sitten irtosi. Vinkuna väistyi pahemman metelin tieltä – jarrut alkoivat yhtäkkiä kahista ja kohista ja kumista ihan mahdottomasti. Ihan kuin siellä olisi karheaa hiekkapaperia jarrupalojen tilalla. Ihan hyvin ne toimii, mutta ei ne ihan ok ole. Tänään sain siis kolmannen loma-aamun kunniaksi nousta viemään auton tuohon parin kilsan päähän huoltoon kahdeksaksi. Saa nähdä saanko auton tänään takaisin korjattuna vai vain diagnosoituna… Huomenna ollaan menossa sillä Tampereelle tyttöjen kanssa, oli niin tai näin.
Jätettyäni auton korjaamon pihaan lähdin kävelemään sitä parin kilsan matkaa himaan, 17 asteen pakkasessa, auringon paistaessa vähän taivaanrannan yläpuolella kirkkaalta taivaalta, saaden hangen kimaltamaan kauniisti. Olin ottanut kameran mukaani ja pysähtyilin aina välillä ottamaan kuvia lumisista maisemista, taas kerran. Voisi luulla että tuon lumen kuvaamiseen olisi jo kyllästynyt. No, ei paljon puutu, rehellisesti sanoen.
 
 
 
Eipä ollut monta ihmistä lisäkseni liikkeellä tuolla niin aamutuimaan. Puolen tusinaa koiranulkoiluttajaa, pari työmiestä ja pari muuta. Yksi kiukkuinen musta lattiamoppi räkytti puolta pienemmälle koiralle minkä äänijänteiltä lähti. Eikä riidan vastapuoli jäänyt moppia pahemmaksi, se täytyy myöntää. Pari työmiestä tuijotteli ja mittaili katseillaan jotain autonsa vieressä. Joku skrabasi pihalla autoaan puhtaaksi niin että naapurusto raikui. Ja näkyipä yhdellä pihalla joku reipas lumikolan varressa heilumassakin.
Tulipa vastaan myös setä, joka käpötti vastaan kävelykeppi toisessa kädessä ja koiransa talutushihna toisessa, ja hämmensi sanomalla huomenta, kun kohdattiin. Sedän täytyy olla kotoisin Karjalasta tai jotain, ei ihmiset täällä päin puhu muille keskellä katua! Paitsi jos niiden koirat alkaa jutella ensin. Mutta minulla ei ollut koiraa hihnassa. Kun ei ole koiraa ja sillä hyvä.
Kotinurkilla tuli vielä vastaan vasta töihin lähdössä ollut (ex)mieheni, joka melkein ajoi exänsä päälle mutkassa, mutta sentään väisti ;) Himassa oli vastassa aamureissuni aikana heränneet tyttäret, jotka heti kinusivat saada katsoa postin eilen tuomaa leffaa Up – kohti korkeuksia. Mukavuudenhaluinen äiti antoi luvan ja meni laittamaan itselleen kupin kahvia ja vadelmasmoothien. Ja istui koneelle purkamaan kuvia kamerasta ja kirjoittamaan tarinaa aamusta. Mitähän sitä tänään tekisi, kun ei ole autoa?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.