Seikkailut lumen keskellä, osa N

"Mä en kyl enää lähe äidin kans hiihtämään, " oli tosikoisen tyly tuomio suksien vierestä taksin takapenkiltä, matkalla Perkkaalta takaisin Munkkivuoreen. Ei sillä, itselläni oli täsmälleen sellainen fiilis, että ikinä en enää lähde hiihtämään piste. Hiihtoladut ja minä ei selvästikän sovita yhteen. Eksyn niille näemmä tasan aina. Myös silloin kun luulen tuntevani maastot. Niin, parinkymmenen vuoden takaa.

Lapset menivät tänään isoäidilleni yöksi, mutta ennen kuin jätin heidät sinne, ajattelin heittää heidän kanssaan sellaisen kolmen kilsan hiihtolenkin isoäidin "takapihalla" Talissa. Alku ihan hyvä, mentiin pitkin Talin golf-kenttää, ihan tuttu juttu. Kysäisin yhdeltä vastaantulijalta, kiertääkö kyseinen latu lenkin vai pitääkö jossain kohti kääntyä takaisin. Juu, kiertää, vähän reilu kolme kilometriä, vastasi mies minulle. Mutta unohti kertoa, että se kiertolatu erkanee suoraan menevästä ladusta. Joten me tytöt hiihdettiin vaan suoraan.
Jossain vaiheessa mietin, että aika pitkälle on jo tultu, mutta sitten latu näytti kääntyvän takaisin kohti Talia. Kääntyi se vielä poispäinkin, mutta sitten taas takaisin. Mutkitteli sinne kukkulalle, joka näkyy Turun motarilta ja näytti sieltäkin taas laskevan kohti Talia, joten tuumin, että kohtahan sitä ollaan taas isoäidin luona. Ja niin tosiaan, siellähän ne Talin talot jo näkyivätkin. Eivät vaan yhtään näyttäneet Talilta :o Ei hitsi, mikä Majurinkatu? Sehän on Perkkaalla!
Varmemman vakuudeksi kaivoin tällä kertaa sen kännykkäni, Google Mapsin ja käynnistin GPS:n. Juu-u, Perkkaallapa hyvinkin. Ja lyhin tien suksin samaa tietä kuin oltiin tultu, parin tunnin hiihtomatka. Olisin toki sen itse hiihtänyt (tosin varpaat ja sormet olivat jo jäässä), mutta säälin lapsia – ja sitä paitsi minulla oli kellonajallinen meno, aika oli kortilla. En löytänyt kännystä lähitaksin numeroa, joten soitin numerotiedusteluun (jo toisen kerran tänään, ekan kerran tarvitsin autohuollon numeron), yhdistivät Espoon Ulaan ja saatiin taksi.
Eihän minulla tietenkään mitään lompakkoa mukana ollut, mutta kiltti taksisetä vei meidät Munkkivuoreen ja purki sukset autosta sillä välin kun minä juoksin hakemaan lompsaani isoäidiltä. Ja tytöt latoivat sukset Hondaani sillä välin kun höyläsin pari kymppiä pankkikortillani taksimaksua. Hiihtäminenkö ilmainen laji, kunhan vaan on välineet? No, pääasia että päästiin taas isoäidin luo ja ruokapöytään. Kylläpä ape maistuikin hiihtolenkin jälkeen!
Jätin tytöt isoäidin tykö vaahtokylpemään ja lähdin itse matkoihini. Oli suunnitelma, tosin vähän kysymysmerkillä, mutta odotellessani tietoa ystävältäni ajattelin jo valmiiksi laittaa autoni parkkiin. Parkkeeraus jäi kuitenkin vähän kesken kun ystävä soitti ja suunnitelmat muuttuivat. Ei siinä mitään, ainoa mikä jäi harmittamaan, oli etten päässyt näyttämään lumessa parkkeeraamistaitojani loppuun saakka niille parille viiskymppiselle herralle, jotka mielenkiinnolla seurasivat parkkeeraamistani lumimössöiseen ylämäkeen.
Kurvasinkin siis tyylikkäästi parkkipaikasta ulos ja ajelin himaan sen verran että heitin suksilastin varastoon, ja lähdin ajamaan kohti kyläpaikkaa vähän tuntemattomammalla terrainilla. Olin printannut itselleni kartan aamulla Google Mapsista (sillä en luota kännyni navigointiin), mutta kohdistanut sen väärin, sillä olin luullut lähestyväni paikkaa eri suunnasta. Joten en paikantanutkaan itseäni siltä kartalta vaan jouduin sittenkin turvautumaan kändeen. Joka sinnikkäästi vaan kertoi minun olevan yhä Perkkaalla. Kunnes kertoi, ettei löytänyt satelliitteja lumisateen tai lähinnä sen pilvipeitteen läpi.
Ei siinä mitään, ajoin parkkipaikalle hetkeksi ja syötin kännyyn lähimmän kadunnimen ja kohteeni ja sain ajo-ohjeet kännyyn ihan ilman GPS:ää. Niinhän sitä ennenkin olen käyttänyt. Melkein perillä soittelin ystävälle, mikä hänen sijaintinsa oli, yhdessä kun oltiin menossa kyläilemään, ja hän kertoi seisahtuneensa ST1:n pihaan ihmettelemään sijaintiaan ja päämäärää – eipä hänelläkään kände suostunut oikein pysymään yhteydessä satelliitteihin. Yritin löytää hänet, jotta olisi voitu mennä yhtä matkaa, mutten meinannut millään löytää ST1:stä tai sitä katsastusasemaa joka kuulemma oli lähellä.
Ei siinäkään mitään, soitin 02:seen jo kolmannen kerran saman päivän aikana ja aloin tuntea olevani keskellä jotain fonectan mainosta kysyessäni autokatsastuksen sijaintia ja reittiohjetta sinne, ts. karttalinkkiä kännykkään. Se melkein helpottikin löytämistä, muttei ihan, sillä ajoin väärään suuntaan oikeaa tietä, enkä ajaessa ehtinyt ihmetellä karttaa kummoisesti. Käännyin kuitenkin ympäri, ystävänkin navigaattori toimi taas, minunkin oli tarkoitus siis suunnistaa vaan samaa tietä takaisin määränpäähän. Kunnes bongasin sen ST1:n. Lumisade oli sotkenut lopulta minutkin, enkä paikantanutkaan maamerkkejä. Satelliiteista puhumattkaan ;)
Löysin ystäväni ja parin uukkarin jälkeen löydettiin perille kyläänkin. Ja muutama tunti myöhemmin sieltä myös pois. Täytyy sanoa, että jos on vaikea suunnistaa vieraissa paikoissa normaalistikin, tuplasti vaikeampaa se on kun maailma on tasaisen valkoinen, ja triplasti vaikeampaa, kun sitä lunta tupruttaa ympärillä lisää. En ole eläissäni eksynyt niin monta kertaa kuin tänä talvena! Tai no, enhän minä eksynyt ole, en vain aina ole tiennyt missä olen ;) Siinä on vissi ero :D Ja aina olen päässyt lopulta perille. Vaikka sitten Fonectan ja taksin avulla jos ei GoogleMaps ole riittänyt.

One thought on “Seikkailut lumen keskellä, osa N

  1. Mä olen joskus "yrittänyt" neuvoa eksyneitä autoilijoita, mutta perin hankalaa kun en muista minkään kadun nimeä…Mun neuvot menee esim. näin! Ekaksi ajatte suoraa tätä tietä sen ison punaisen talon kohdalle, josta käännytte vasemmalle, sitten ajatte pari risteyksen ohi ja siinä on sitten sitten semmonen kallellaan oleva bussipysäkki, siitä käännytte oikealle. Sitten n. kilometri ja tulette päiväkodin viereen ja…Onneksi on noita nykyajan vempeleitä, jotka opastaa. :)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.