Plok! sanoi pallo

Kaikkea pitää kokeilla jos mahdollisuus tarjotaan. Ja tänään sain mahdollisuuden kokeilla vähän golf-pallojen lyömistä talviharjoitteluhallissa. Koskaan en ennen ollut koskenutkaan oikeisiin golf-mailoihin. Koko touhu jännitti aika paljon – perfektionistin on sangen vaikea kokeilla mitään uutta muiden läsnäollessa, kun heti pitäisi osata, epäonnistuminen on kamalaa vaikka ekaa kertaa tekisin ja entä jos ei se alakaan sujua ollenkaan?! Sehän on mitä suunnattomin tuska ja häpeä!

Silti, kaikkea pitää kokeilla, joten kun ystävä pyysi mukaan palloa lyömään, lähdin. Kevyen jännityksen tuntein tartuin hallilla ystävän ojentamaan putteriin ensin ja vaikka tiesin toki, mitä putterilla tehdään, pyysin ensin näyttämään mallia. Ihan vaan jotten tee mitään tyhmästi ;) Ja kun ystävä jätti minut kaksin mailan kanssa, poistuen itse löymään palloja lyöntipaikalta, mittailin hetken mailaa, sitten palloa, sitten reikää ja pallon etäisyyttä siihen, ja aloin puttailla. Pallon toisensa perään sisään. Minä ja pallot ollaan aina oltu kavereita.
Puttaamisessa oli jotain tutun tuntuista. Onhan sitä tullut pelattua kuitenkin minigolfia jonkinkin verran, reikäänhän se pallo siinäkin pitää saada ja välineenä on maila. Ja kamalan paljon puttausta kovempaa lyöntiä ei minigolfissa voi harrastaa, eikä kai niillä mailoilla kovin pitkälle sitä palloa saakaan. Ei ainakaan niin pitkälle kuin niillä erinäköisillä raudoilla sun muilla oikeilla golf-mailoilla. Ehkä vielä joskus opin mitä ne kaikki oikein ovat ja mihin mikin on tarkoitettu.
Rauta seiskan ystävä poimi minulle bägistään, kun ilmoitti, että oli minun vuoroni lyödä palloa ihan tosissani. Näytti oikean otteen mailasta ja miten sillä olisi sitä palloa tarkoitus lyödä. Asetuin lyöntipaikalle, asetin pallon johonkin siihen eteeni, tutkailin mailaa, tutkailin palloa, tutkailin mailan suhdetta palloon ja minun suhdettani mailaan. Heilautin vähän mailaa, kuivaharjoituksena. Heilautin toisen kerran. Asetin mailan takaisin pallon taakse, mittailin ja ihmettelin. Tuumailin omaa asentoani ja mailan liikerataa. Heilautin mailaa ja se tömssähti palloon, joka ploksahti vähän matkan päähän.
Asetin uuden pallon ja toistin samat mittailut ja tuumailut. Maila tuntui oudolta, jatkeena liian pitkältä hallittavaksi. Asento tuntui kummalliselta. Mutta jatkoin tutkimuksiani, ystäväni vilkuillessa – tai avoimesti katsellessa, en tiedä, keskityin mailaan ja palloon ja omiin liikeratoihini – puttausalueelta. Aivot prosessoivat silmien ja kropan liikkeiden tuottamaa dataa, jotenkin matemaattisesti, vaikkei mitään numeerisia arvoja tajuntaani asti virrannutkaan. Lopulta heilautin mailaa uudestaan ja pallo lensi vähän ensimmäistä yritystä paremmin.
Uutta palloa kehiin, uudestaan ja uudestaan. Lyönti lyönniltä homma tuntui vähemmän oudolta ja kropan liikkeet luonnollisemmilta. Pallo toisensa perään sanoi plok! ja viuhahti johonkin kohti harjoitushallin peräseinää. Toiset löynnit osui paremmin ja pallo sanoi plok! mailan osuessa siihen ja sinkosi kivasti kauas. Toiset löynnit eivät menneet ihan niin hyvin. Mutta puolen tusinaa lyöntiä meni niinkin kivasti, että pallo löysi tiensä hallin peräseinään saakka.
Keskivartalo tiukkana, polvet vähän koukussa, liike lähtee kropasta ei raajoista. Eihän se pallon lyöminen tanssia ole, mutta kyllä vaan siihen pätee ihan samat säännöt kropan hallinnasta. Pallo lentää lantioliikkeellä, ei käsivarsien voimalla, vaikka tokihan se käsilihaksissakin tuntui. Ja tuntuu, tosin yllättävän vähän vielä (tein kenties jotain siis oikein?), huomisesta ei kukaan tiedä vielä, missä tuntuu ja kuinka paljon.
Marcon tanssiopit sovellettuna golf-pallon lyömiseen toimi. Ainakin ajoittain ;) Kun keskittyi. Pallo lensi muutaman kerran sentään nätisti sinne takaseinään asti, nelisenkymmentä metriä. Ihan kivasti, ottaen huomioon, etten ollut koskaan ennen edes koskenut golf-mailaan. Mutta pallot ja minä ollaan aina oltu kavereita, olen suht helposti ollut suht hyvä pallopelissä kuin pallopelissä, olkoon se sitten pesistä, fudista, lentistä, bilistä, pingistä, sulista, korista… Pallot on kivoja.
Golf-pallon lyöminen oli kivaa :) Ei se tähän jää.
Hogasin muuten juuri, että minähän leikin golf-palloilla ja tiillä (ja mailoilla?) puoli lapsuuttani sillä isoisänihän golfasi ja ainakin palloja ja tiitä löytyi minun leikkeihini asti, ja jollain niitä muistan huiskineeni isovanhempieni pihamaalla. Ehken kuitenkaan niillä oikeilla mailoilla ;)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.