Valokuvien kätköistä

Ei ne tytöt muistaneet, että oli ollut puhetta uimisesta. Muttei kyllä niiden huoneetkaan tulleet siivotuiksi, vaikka siitä oli puhetta ihan eilen ja tänä aamunakin vielä. Päinvastoin, täällä on taas entistäkin sekaisempaa… Kaivoin tänään esikoisen toiveesta valokuva-albumeja autotallista. Löysin lopulta vihoviimeisistä läpikäymistäni laatikoista (kuinkas muutenkaan…) lasten albumit, mutta yhä on jossain kateissa muutama albumi, mikä hämmentää minua suunnattomasti, koska olin käyvinäni läpi joka ikisen laatikon! Ehkä ne vielä jostain kuitenkin pulpahtaa esiin…

Siinä albumeja metsästäessäni osui käteen kaikkea muuta, kuten lasten pelejä ja kirjoja, maljakoita ja koriste-esineitä sekä minun kirjojani tietenkin – niitä on varmaan joka laatikossa jokunen, niitä kun on se nelisensataa nidettä… Tuotiin työhuoneeseen pari viimeistä kirjahyllyä ja toin osan kirjoistani hyllyyn. Vielä niitä kirjoja on siellä autotallissakin vaikka kuinka, tekisi kovasti mieli kaivaa sieltä ne kaikki esiin, jotta saisin nämä hyllyt oikeasti järjestykseen. Mutta en jaksa vielä. Vähän kerrassaan.

Samalla järkkäilin täällä vähän muutenkin ja tulin käyneeksi läpi vinon pinon vanhoja valokuvia. On ne vaan niin ihania! Sellaista nostalgiaa, että 🙂 Valokuvia ei voita mikään – siksi kai kuvaan niin paljon itsekin. Sieltä tuli vastaan mm. kuvia miehen ja mun alkuajoilta, meidän häistä, lasten vauva-ajoilta, omilta vauva- ja lapsuusajoilta, lapsuuden kavereista joista osa on kadonnut jonnekin, mutta itse asiassa useimpien kanssa on vielä jotain kontaktia, naamakirjassa jos ei muuten. Otin parhaista paloista kuvia – ja heittelin niitä sinne naamakirjaankin sitten asianosaisten ihailtaviksi myös 😉

Minä ja vastasyntynyt sisko Pikkuruinen minä…