Täällä se on, vuosi 2008. Vuosi vaihtui ja on alkanut yhtä rennosti kuin koko joulunaika meidän perheessä on muutenkin sujunut. Sillä erotuksella, ettei sentään kukaan ole kipeänä…

 

Uudenvuodenaattoa vietettiin tänä vuonna ihan vain perheen kesken. Syötiin runsas ja herkullinen varhainen iltapala. Käytiin saunassa. Minkä jälkeen muksut aloittivat riehumisen ja mies melkein nukahti sängylle. Minä valoin tinat lasten kanssa ja sitten lähdettiin koko perhe normaalin lähtöhärdellin säestyksellä Heurekaan katsomaan kello kympin Vantaan kaupungin virallista ilotulitusta, perinteiseen tapaan.

 

Ilotulitus oli jälleen hieno, mutta olisi lasten mielestä saanut kestää pitempään 😉 Sää puolestaan ei ollut ollenkaan hieno. Ei sentään satanut (kuten kotimatkalla Klaukkalassa), mutta oli sumuista ja märkää.

 

   

  

 

Kotona tosikoinen halusi ihan itsekin jo nukkumaan, ja nukahtikin sänkyynsä saman tien. Esikoinen yritti valvoa, mutta lopulta passitin sohvalle nukahtaneen lapsen sänkyynsä yhdentoista maissa. Minä ja mies jäätiin sohvalle katsomaan elokuvaa ja siinäpä se vuosi taas vaihtui, leffan ääressä, kuten niin monesti ennenkin. Muutama tekstari ja ulkona hetkeksi yltynyt pauke ilmoittivat vuoden vaihtumisesta.

 

Aamulla nukuttiin pitkään. Lapset heräilivät puoli kymmenen aikaan, mutta vaikka silloin hetkeksi nousin, menin takaisin nukkumaan ja avasin silmäni seuraavan kerran vasta kaksi tuntia myöhemmin! Syötiin herkullinen brunssi, jonka kruunasivat Elyseen jämillä terästetty mehudrinkki ja omenapancakesit – siskolle kiitos ohjeesta, aivan ihania!

 

Brunssin jälkeen mies lähti raksalle. Ja tapansa mukaan pyysi, että mekin tänään tultaisiin siellä käymään. Joka kerta lähtiessään sitä pyytää, minä vaan en osaa mennä sinne vain menemisen vuoksi, kun ei ole varsinaista asiaa sinne. En minä siellä osaa mitään tehdä (eikä kyse ole osaamisesta as in kädentaidot, vaan ihan vaan niinkun, miten sen selittäisi, se ei ole mun juttu! enkä alun perinkään ajatellut rakentavani taloani itse pikku käsilläni…), eikä siellä ole lasten kanssa varsinkaan kiva hengata. Vielä enemmän kuin itse muuttoa taloon, odotan että tämä kahtiajakautuneisuus loppuu tänä vuonna. Että työmaa on samassa paikassa kuin missä asutaan, ehkä sitten ei miehestäkään enää tunnu siltä kuin minua ei kiinnostaisi. Kun kyse ei ole siitä! En vaan osaa selittää mistä.

 

Noh, nyt ollaan tyttöjen kanssa kotona, minunkin vapaat päättyy tähän taas vähäksi aikaa. Huomenna taas duuniin. Tänään ajattelin käydä läpi eteisen kaappeja – muuttokin lähestyy ja yritän tehdä asioita sen eteen. Mies ei vain huomaa mitä teen, katsoo vain sitä, etten hengaa raksalla. Oh well, ei siis mikään kovin galmourous alku tälle vuodelle (jos ei lasketa brunssia, se oli aika hohdokas 🙂 ), mutta kuka sanoi, että pitäisikään olla? Life goes on ja silleen ja kyllä minäkin taas tästä gloomystani selviän. Toivottavasti muilla oli vähän hohdokkaampi vuodenvaihdos 😉