Kylläpä olikin tällä kertaa vaikea vaihtaa rytmiä lomalta töihin! Enkä rehellisesti sanoen tiedä, onko se nyt vieläkään missään kuosissa, kun oikeastaan se sekosi nyt viikonloppuna vain entisestään. Mutta jos viime viikolla olikin iltaisin vaikea mennä nukkumaan ennen kello yhtä (eikä uni tullut aikaisemmin, vaikka välillä pääsinkin petiin hiukan ennen puolta yötä) siitäkin huolimatta, että aamuherätys oli seiskalta, eilen sentään nukahdin uppouneen jo ysiltä. Mihin on syynsä.

 

Viime viikolla mesettelin yhden italialaisen kaverin kanssa, joka siellä auringonpaisteessa nauttii elämästään (tai ainakin siellä paistaa aurinko, en minä nauttimisista ole satavarma) ja pyytelin lähettämään sitä aurinkoa vähän meillekin. Ja tulihan sitä 🙂 Pilvetöntä taivasta niin että perjantaina saatoin työmatkalla jopa nähdä kuun ja perjantaiyönä oli upea kirkas tähtitaivas. Lauantaina se auringonpaiste tuntui tosin ajoittuvan vähän väärään päivää, sillä 99% valvotun yön päälle se ei tuntunut hyvältä ja joutui pitämään hupun silmillä, kun yritti nukkua bussissa.

 

Meillä oli to-pe firman perinteiset tammikuun kehityspäivät ja päälle "pikkujoulut" tuolla jossain, missä tykitettiin lunta rinteisiin. Vähän pääsi jopa ulkoilmaan lumeen – hupsista! sanoinko pääsi? Taisin sanoa, se oli jopa mukavaa, kun ei ollut sitä muuta elämää siellä lumen ja kylmän haitattavana, eli autoa lumen alta kuorittavana, työvaatteisiin pukeutumista ym. Kunnon kamppeet niskaan ja mukavaa seuraa ja yhteistä kisatyylistä aktiviteettia. Pirteä ulkoilma teki vain hyvää.

 

Myöhemmin illalla pikkujoulubileet alkoivat lihafonduella ja jatkuivat suklaafonduella ja tanssilla ja karaokellakin 😉 Jopa minä kunnostauduin karaokessa – sehän oli ihan kivaa, kun oli biisi, jonka oikeasti osasikin jopa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tyydyin vain tanssimaan. Meillä oli ravintola isoine tanssilattioineen varattuna vain meille, joten annoin mennä täysillä, välillä vähän pöydälläkin. Ja sain siitä myös kuulla vielä aamullakin – mutta vain kehuja 🙂

 

Paikka meni kiinni kahdelta, suurin osa meistä taisi viimein valua sieltä ulos noin kolmelta, mutta luulen, etteivät he vielä silloinkaan saaneet ihan kaikkia pihalle. Kaipa loputkin jossain vaiheessa sieltä ulos heitettiin, ainakin porukkaa tippui tasaisina ryppäinä mökille, jota kaikki näyttivät pitävän välietappina ennen varsinaista jatkomökkiä. Tai ehkei ihan kaikki. Mutta moni kuitenkin.

 

Siinäpä se loppuyö sitten vierähtikin, jutellessa. Ja vaikka lopulta pääni oli tyynyssä ja silmätkin kiinni, ei silti uni oikein ottanut tullakseen. Jonkinlaista torkuntaa luulen harrastaneeni aamulla noin seitsemästä yhdeksään, jolloin nousin viimein aamupalalle. Torkuin lisää bussissa, sitten torkuin lisää kotona, mutta oikeasti nukahdin vasta kotona illalla yhdeksältä. Mitä seurasikin sitten 12 tuntia täyttä koomaa.

 

Yllättävän virkeä olen tänään ollut. Eilen aamulla kului kyllä kahvia, mutta tänään en ole edes muistanut juoda sitä sitten aamupalan. Eikä päätä ole särkenyt sen paremmin eilen kuin tänäänkään. Yhtään punaista ediäkään en ole kaivannut. Mutta myönnettäköön, että pinna on ollut ihan aavistuksen tiukempi kuin normaalisti. Olin silti tänään reippaana lasten kanssa uimassa, vaikka minä olenkin vähän surkea uimahalleilija, kun vain palelen siellä… Siellä kuitenkin oltiin ja kun sitten lähdettiin kotiin,

 

satoi sitä lunta.

 

Se siitä auringosta taas vähäksi aikaa. Ja kuusta ja tähtitaivaasta. Mutta toisaalta, arkihan tässä on taas edessä. Mutta ainakin alkaa taas tanssitunnit huomenna, jee 🙂