The streets of London

Jäi näkemättä Baker Street (Sherlock Holmesin ja Basil Hiiren kotikatu, jolla istuin melkein 25 vuotta sitten risti-istunnassa popsimassa hampurilaista Madame Tusseaud's -visiitin jälkeen) ja Notting Hill (se leffa vaan maalaa siitä niin ihanan kuvan!) ja Buckingham Palace (ei edellisten veroinen intressi, mutta oli sijaintinsa vuoksi alkuperäisellä agendallani; sekin tosin nähty silloin kahdentoista vanhana). Ei yhdessä pimenevässä illassa voi ehtiä kovin paljon.

Silloin viimeksi kauan sitten, London in a day -kierroksella pyörittiin bussilla ympäri Lontoota ja nähtiin uskomattoman paljon yhdessä päivässä: Madame Tusseaud's, Big Ben, Westmister Abbey, Buckingham Palace, Tower Bridge ja Tower of London museo aarrekammioineen nyt ainakin. Jotenkin muistelen, että oltaisiin piipahdettu Museum on Natural Historyssakin, mutta se taitaa olla false memory, toiveajattelua.

Eilen illalla tutkailin karttaa hotellihuoneessani (eilen being siis saapumisilta, tätä kirjoittaessani olen offline -eek!! – sillä jos wlanista pyydetään 10£ per 24h, jopa minä pärjään ilman; naurettava hinta) ja totesin koulutuspaikkamme olevan aivan tuossa kaikkien noiden perusturistinähtävyyksien äärellä. Päätin siis suunnata koulutuksen jälkeen kulkuni sinne, kuvaamaan Westminster Abbey ja Big Ben uudestaan, kävellä vähän Thamesin rantaa ja kävellä Buckingham Palacen kautta takaisin.

Se Notting Hill. Se olisi houkuttanut kyllä kovastikin, vaikka oletankin, etten olisi löytänyt Hugh Grantia sieltä sinisen oven takaa asumasta, saati matkakirjakauppaa pitämästä ;) mutta silti. Pohdin vaihtoehtoa hypätä joko undergroundiin tai double deckeriin ja matkata Notting Hilliä ihmettelemään, mutta aikani ollessa kovin rajallinen ja ollessani liikkeellä yksin (I'm alone and I'm an easy target… Foo Fighters, anyone?), päätin jättää väliin ja kävellä lähikierroksen turistialueilla. Samasta syystä se jäi se palatsikin näkemättä; oli pimeää ja sillä suunnalla kadut hämmentävän tyhjiä.

Lontoo on kyllä mielenkiintoinen paikka. Upeita vanhoja linnoja, palatseja, kirkkoja, mitä kaikkea, rintarinnan moderien lasihökötysten kanssa (joiden kauneudesta nyt voi olla montaa mieltä). Uudet vanhanaikasen näköiset double deckerit ja taksit hallitsevat katukuvaa, poliisit ja ambulanssit ujeltavat seassa lähes tauotta. Kiireiset bisnesihmiset kulkevat itsekseen höpisten, eikun siis puhuen kännyköihinsä kuulokkeet korvillaan. Kadunkulmissa kerjäläiset pyytelevät lanttia, elleivät ole jo unten mailla makuupusseissaan. Aamutuimaan poliisit näyttivät häätelevän heitä poiskin siinä norkumasta.

Minä kävelin ja kuvasin, Palacea lukuunottamatta juurikin alkuperäisen plänini mukaisesti. Käväisin matkamuistomyymälässä hakemassa tytöille jotkut hassut Lontoo-jutut, ja jalat ja selkä jo särkien (läppärireppu oli selässä ja jalassa oli pienellä korolla varustetut nilkkurit, mutta ei siis best possible kävelykengät) suuntasin kulkuni Victoria Stationille ennen hotellille paluuta siinä toivossa, että löytäisin vähän karkkiakin kotiin vietäväksi, ja itselleni ison pussin M&M'sejä. Tytöille löytyikin mainiosti Halloween-karkkipussit, mutta M&M'sejä ei.

Kävellessäni siitä hotelliani kohti piipahdin vielä yhdessä ihan normaalissa ruokakaupassa, niiden M&M'sien perässä tietty, mutten meinannut löytää karkkeja koko kaupasta ollenkaan, enkä ainakaan etsimääni! Karkit oli kaikki siroteltuina sinne tänne eri hyllyihin. Löysin ehkä ne kaikki, mutta en mitä hain. Hassua kyllä, Englannissa minä niihin 25 vuotta sitten hurahdin, kun ei niitä vielä Suomesta saanut. Mutta nyt en löydä niitä mistään täällä. Ehkäpä lentokentältä sitten.

Hotellihuoneessani säikähdin, kun yhtäkkiä alkoi ulkona sellainen pauke, että ikkunaruutukin tärisi! Koitin kurkkia ulos nähdäkseni mitä siellä oli meneillään, mutta näin pelkkää pimeää. Ensimmäinen laukausten sarja kuulosti automaattiseelta ja hetken jo kuvittelin että ulkona ammutaan. Mutta seuraavat paukkeet paljastivat, eiköhän se ollut ihan ilotulitus. Harmikseni vaan en tosiaan nähnyt ikkunastani mitään vaikka ääni tuntui tulevan ihan tästä vierestä. Pauke loppui aikanaan, ja minä kömmin unten maille kohti uutta päivää.

“Some people are gay, get over it” bussin kyljessä :D Tänä lyhyenä aikana Lontoossa olen muuten nähnyt enemmän tyttöpareja liikkeellä kuin muualla yhteensä. Noita pyöräilijöiden ohjeistuksia puolestaan voisi lykätä stadiinkin sinne tänne…

One thought on “The streets of London

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.