Lunta on tullut tuvan täydeltä. Aamulla varasin vartin työmatkaan puoli tuntia, mutta siihen meni tunti! Pelkästään Klaukkalan läpi ajamiseen meni puoli tuntia ja ajo rampilta motarille kesti kokonaista kolme minuuttia. Jaksan aina vaan ihmetellä sitä, että kun tulee ensimmäinen oikea talvikeli, pk-seutulaiset on yhtäkkiä täysin paniikissa eikä osaa enää ajaakaan. Kaikkialla on hirveä ruuhka ja liikenne yhtä mylläkkää. Aina se ajotaito silti löytyy taas, eikä lopputalvi ole niin paha.

 

Mut pliis! Lunta tulee joka talvi! Ei se oo niin vaikeeta! Vaan näyttääpä vaan olevan. Kun illemmalla ajoin viemään tosikoista tanssitunnilleen, jouduin mm. köröttelemään rampilta motarille viittäkymppiä, kun edellä ajanut paku ei uskaltanut kiihdyttää. Siis oikeesti! Kuitenkin siellä moottoritiellä muut ajoivat satasta tai ainakin melkein, joten vielä hurjempaa on mennä väliin puolta hitaammalla nopeudella!

 

Myönnänhän minä, että on liukasta. Luistelin minä itsekin tuolla lumessa, totta kai tiedän, että on liukasta. Ja myönnetään, omaa ajamistani helpottaa kummasti ajovakaudenhallinnat sun muut järjestelmät, jotka estävät autoani liukumasta silloinkin kun se muuten luistelisi. Mutta vain Toitsussa. Ja ajan minä Mazdallakin liukkaallakin. Pitää tuntea autonsa ja tuntea tie alla. Kokeilla vähän sen liukkautta turvallisissa kohdin. Eikä tietenkään voi kiihdyttää ja ajaa kuin kuivalla asfaltilla, mutta ei siellä nyt silti tarvitse madellakaan!

 

Sen lisäksi, että luistelin erinäköisiä ajomatkoja eri suuntiin tässä pk-seudulla, milloin mustan jään peittämällä tiellä, milloin lumimössössä, sai vaihteeksi luistella tänään tanssitunnillakin. Salin lattia oli syksyn puolella aivan järkyttävän liukas ja perinteiseen tapaan se oli joulun aikaan "fixattu". Jep jep. Nyt se oli yhtaikaa liukas ja tahmea. Paikoin luisti kuin Bambi jäällä, paikoin töksähti tossu kiinni. Yllättävää kyllä, se oli paljaille jaloille aika optimaalinen. Jopa minä kykenin tanssimaan paljain jaloin, toisin kuin yleensä. Mutta olipa hauskat saundit, kun pyörittiin pirskoja lattian poikki: kuin kaikki olisivat narskuttaneet narskujuustoa 😀

 

Omituisen tatsinsa lisäksi lattiasta nousi outo haju. Naureskeltiin, että tuntien hintojen nousun syy selvisi: tunneilla saa kaupan päällisiksi pienen pilven lattian huuruista. Ja kun huurujen päälle lisätään piruettien pyöriminen lattian poikki osaamatta spotata, oli mielenkiintoinen olo valmis 😀 Ei siis ihme, että auto luisteli kotimatkalla entisestään 😉

 

No ei vaiskaan, ei ne huurut nyt niin vahvat olleet. Mutta tie oli kyllä kotimatkalla liukkaampi kuin mennessä. Lämpötila oli Stadissa nollassa, täällä päin muutaman asteen pakkasella, joten autojen renkaat olivat mukavasti jäädyttäneet tiet täysin luisteluradaksi. Hämmästyttävää, ettei yhtään suola-autoa näkynyt matkalla. Yleensähän ne ovat kärppänä juuri tällaisella säällä levittämässä tonneittain suolaa teille.

 

Kuinkahan pitkään huomenna kestää ajaa pahimpaan ruuhka-aikaan toimistolle? Onneksi ei tarvitse olla siihen mihinkään tiettyyn aikaan. Miksen sitten menisi vähän myöhemmin? Miettimisen arvoinen asia. Olisi vaan taas paljon puoleisesti töitä, eikä sitä jaksa kai kuitenkaan avata konetta ensin himassa ja jatkaa duunissa. On mullakin ongelmat 😀