Uusi vuosi on ihan käsillä. Enää vajaat 8 tuntia ja päivämäärän perään pitääkin osata kirjoittaa 2008. Muistan, miten joskus teininä oli vähän aikaa aina kamalan vaikeaa osata kirjoittaa uusi vuosiluku päiväkirjan merkintöjen päivämääriin. Nykyisin vuodet tuntuvat viuhuvat ohi sellaista vauhtia, että joskus huomaa kirjoittavansa seuraavan vuosiluvun päivämäärään jo liiankin aikaisin 😀 Tai ehkä se johtuu siitä, että seuraavan vuoden kalenterin buukkaaminen todellakin alkaa jo edellisenä syksynä, joten uusi vuosiluku ehtii tulla jo kovin tutuksi ennen kuin se o lähelläkään.

 

Enivei, vuosi 2008 on ihan nurkan takana. Ja jos vuosi sitten tuntui hurjalta, mitä kaikkea tämä kohta päättyvä vuosi näytti tuovansa tullessaan kaikkine tonttikauppoineen ja talonrakennuksineen (puhumattakaan siitä, mitä kaikkea muutakin sen aikana tapahtui!), nyt tämä alkava vuosi vasta pelottavalta tuntuukin! Tai oikeastaan, hassua kyllä, vaikka se sisältää monia potentiaalisesti pelottavia asioita, olen oikeastaan oikeasti hämmentävän luottavaisella mielellä uuden vuoden suhteen. Kuin kissa, olen oppinut uskomaan, että putoan aina jaloilleni.

 

Jos en niin uskoisi, olisinkin varmasti jo hermoraunio. Kuluneen vuoden loppumetreille asti oli vanha asunto myymättä ja tuntui jo epätoivoiselta saada tätä kaupaksi. Mutta niin vaan viikon päästä allekirjoitetaan kauppakirjat. Mihin sisältyy tosin se ensimmäinen pelottavanpuoleinen asia. Ei nimittäin ole mitään tietoa siitä, mihin tästä kuukauden päästä muutetaan! Kuun lopussa pitäisi olla tästä ulkona, mutta eipä ole vielä tietoa väliaikaisesta asunnosta. Luotan vain, ettei kodittomiksikaan jäädä. Aika irrationaalista sinällään. Mutta jos ei kunnalta heru asuntoa, kaipa sitä hätä jonkun keinon keksii.

 

Pelottavaa on moni muukin tähän asuntoihin ja rakentamiseen liittyvä seikka, eikä vähiten rahoituksen riittävyys. Kaikenmoisista tilanteista tässä elämässä on silti ennenkin selvitty, joten eiköhän me tästäkin jaloillemme pudota. Saa nähdä sitten, milloin päästään viimein muuttamaan uuteen taloomme. Kyllä kai se ennen kesää tapahtuu. Ja sitten se kissa. Mistähän sellaisen meille löytäisi?

 

Ja sitten on kaikenlaista jännittävää työelämään liittyen. Aika lunastaa paikkoja ja asioita ja lupauksia. Olenko valmis? Enköhän. Aika olla 😀 Uudet asiat ovat kuitenkin aina vähän jännittäviä. Mutta eipä niistä selviä kuin tekemällä.

 

Uusia asioita, epävarmuustekijöitä, jännitystä. Siinäpä odotusarvoa alkavalle vuodelle. Aikamoista. Eipä käy elämä ainakaan tylsäksi! Ei sillä, että se viime vuosina olisi käynytkään. Parempi kuitenkin niin, taidan kuitenkin olla sen verran seikkailunhakuinen ihminen. Aina väitän olevani turvallisuushakuinen, mutta liika turvallisuus sittenkin puuduttaa ja kaipaan virikkeitä. Näissä virikkeissä on se hyvä puoli, että ne tapahtuvat – lurking asunnottomuutta lukuun ottamatta 😉 – turvallisen perustan päällä. Siinä on siis sopivasti molempia, turvaa ja jännitystä.

 

Ei siis sittenkään niin pelottavaa vuotta 2008! Oikeastaan aika positiivisella jännityksellä tähän vuoteen lähden 🙂 Ja toivotan kaikille muillekin

 

 

[Ja omista mieltymyksistäni huolimatta lumista alkuvuotta, jotta kaikki halukkaat pääsevät hiihtämään, mukaan lukien omat lapseni, jotka jo huokailivat pettyneinä, kun aamupäivällä satanut lumi jo taas suli.]