Korvissa viuhuu tuuli

Eilen oli niin lämmintä ja kaunista. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja mietin siinä kävellessäni Megsun kanssa selaisen puolipitkän lenkin, että huomenna (eli siis tänään), jos sää on yhtä hieno, voisi lähteä kevään ensimmäiselle vähän pitemmälle retkelle. Vaikka ihan autolla jonnekin ulkoilualueelle, tai jotain. Sääherra päätti toisin. Tänään on kamalan kylmä tuuli.

Ei siis kevätretkeä vielä. Mutta Meggie haistaa kevään ilmassa ja menee ihan sekaisin tuolla ulkona, ja sisällä ollessaan vaan pyytää ulos uudestaan ja uudestaan, kuin teletappi. Paitsi nyt, kun koiruus viimein sai purettua energiansa tunnin reippaalla lenkillä. Nyt vähän väsyttää, ja Megs torkkuu sohvalla.

Pakkasin päälleni vaatetta ihan kunnolla, kun oltiin tultu kauppareissulta, ja puin Meggiellekin vaihteeksi takin päälle, sen pahuksen tuulen takia. Facebookkiin aamupäivällä kirjoitin, että tuolla tuulessa voisi hyvällä tsägällä nähdä Nasun lentämässä kaulaliina hulmuten. Mutta minähän se tuolla vaan, kaulaliina tuulessa hulmuten. Enkä onneksi ole ihan niin kevyt, että tuuli minua veisi, vaikka hurjat puhurit tuolla puhaltavatkin.

Lähdettiin siis Megsun kanssa puistikon läpi kohti peltoja ja golf-kenttää. Meggie haisteli innoissaan tienvieruksia, ja minä vedin huppua tiukemalle. Tien ja pellon välissä juoksee kapea jokipahanen, ja laskeuduttiin sinne joen varteen ihmettelemään kosken kohinaa. Meggie laskeutui ottamaan hörpyn joesta.

Jatkettiin matkaa puolipilvisessä säässä, tuulen viuhuessa korvissa. Kun tultiin risteykseen, josta yleensä käännytään kotia kohti, otettiinkin tuulesta huolimatta suunta kohti metsää. Tie kaartaan metsän kulman poikki, ja tulee sitten peltoaukealle, jolloin me poikettiin tieltä ja lähdettiin kulkemaan pitkin pellonlaitaa. Meggie riehaantui vallan, ja koitti saada minutkin juoksemaan, mutta vaikka muuten hyvin jo jaksankin, juosta en jaksa niinkuin ennen. Vähän matkaa hölkkäsin, ja sitten luovutin.

Tultiin pellonkulmaan, missä ojat katkaisivat tiemme. Etsiskelin katseellani ylityskohtaa, ettei tarvitsisi taivaltaa aina takaisin tielle asti. Sopiva löytyikin, ja koitin usuttaa Megsun hyppäämään ojan yli, mutta koirapa harasi vastaan kaikilla neljällä, eikä suostunut tulemaan lähellekään penkkaa. Onneksi on tuommoinen kantokokoinen koira; nappasin koiran kainaloon ja loikkasin ojan yli.

Matka jatkui toista pellonviertä ja lopulta tultiin taas tielle. Meggie sinkoili sinne ja tänne, etenkin nähdessään toisia koiria seuraavan pellon laitamilla, minne me taas ei enää mentykään, minun tuumatessani, että oli aika palata kotiin. Aurinkokin näyttäytyi välillä, lämmittäen mukavasti tuulen yhä tuivertaessa. Olin onnistunut vaatetuksessani hyvin, eikä minulla ollut ollenkaan kylmä.

Palattiin kotiin lämpimään, ja vaikka Meggie tuntuikin pursuavan energiaa vielä viimeisilläkin metreillä, torkut sohvalla näyttivät maistuvan kyllä lenkin päälle. Jossain päin Suomea kuulemma tulee lunta tai räntää, mutta minä en täällä meilläpäin enää oikein usko takatalviin. Tai siis, vaikka tulisi kylmäkin, ja luntakin, eiköhän aurinko sen clearaa aika hyvin jo. Onhan noita “takatalvia” nähty vielä toukokuussakin, mutta nekin kuuluu kevääseen.

IMG_4777

Me ajateltiin ottaa grilli esiin tänä viikonloppuna ja korkata grillikausi bratwursteilla. Jos nyt vaan ei tule sitä räntää ;)

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.