Juhlien jälkeen on olo raukea. Monta päivää niitä valmisteltiin; pystytettiin juhltelttaa pihaan, aseteltiin pöytiä ja tuoleja, valmistettiin tarjoiluita ja mitä kaikkea. Suunnittelusta puhumattakaan! Sehän alkoi jo viikkoja sitten, kun alettiin haalia tuoleja, miettiä tarjoomisia, varattiin teltta sun muuta. Valitettavasti meidän pihan nurkassa oli yhä rojuläjä ja taloa vasten yhä nojasi läjä lautoja ja pressun alla oli yhä veneeltä näyttävä kasa leikkimökkilautoja, kun juhlien aika koitti, mutta kaikkea ei vaan voi ehtiä. Eipä ne tainneet ketään ihmeemmin häiritä (paitsi isääni, joka naljaili, että meillä on näemmä yksityinen kaatopaikkakin). Juhlat oli juhlat, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin, vaikka tuuli olikin kova.

Meillä juhlittiin esikoisen protujuhlia. Niin nämä meidän neidit kasvaa. Ensimmäinen tyttö “ripari-iässä”, vaikkei riparille halunnutkaan vaan sekuläärille protuleirille, missä maailmankatsomus on avara ja on tilaa omille ajatuksille ja erilaisille näkemyksille. Tytär viihtyi leirillä todella hyvin, se oli ilmeisesti vallan huippukokemus! Niin sen pitääkin olla 🙂 Mieleeni tulvi muistoja omalta vastaavaltani, helluntailaisten ensimmäiseltä ripari-vastine-leiriltä, jossa meitä oli vissiin vain vaille kymmenen nuorta tai jotain, mutta se oli yöuinteineen ja muineen ihan huippukokemus.

Eilen oli siis niiden isojen juhlien aika. Tuli koko suku, siis tyttären suku, niin isän kuin äidinkin puolelta (no ei ihan koko suku, ei kaikki päässeet) paikalle. Oli suklaajuustokakkua ja vadelma-mascarpone-kakkua ja omenaruusuja ja kaikkea juhlapöydässä, aurinko taivaalla (mietin, että näinköhän se äitini päätti hymyillä meille sieltä taivaasta lähettämällä hienon päivän näiden sateiden keskelle) ihmisillä hyvä mieli ja piha täyttyi hymyistä, nauruista, juttelusta ja iloisesta mielestä. Tuuli onneton se vaan tuiversi, muttei sekään katastrofeja aiheuttanut. Mitä nyt heitti isoäitini juustokakut mekolleni. Sellaista sattuu.

Juhlat ei kuitenkaan ole juhlat, jollei jotain pientä kommellusta satu kartanossa. Tällä kertaa se kait oli se, kun tajusin ostaneeni kertakäyttöisiä viinilaseja skumppahuilujen sijaan. Ihan olivat kaupan hyllyllä vieretysten ja ihastelin vain niiden toisten vihreetä jalkaa ajatellen, että nehän menee kivasti vihreiden lasien ja kukkakoristeisten lautasten (kertistä kaikki kyllä) kanssa. Kun niitä sitten hetki ennen juhlan alkua otin paketeista ulos ja aloin koota, totesin, että pahus! Viinilaseja. No, meni se kupliva alas niistäkin, eikä edes isäni huomauttanut etikettivirheestä 😉 Päivänsankari itse ei varmaan olisi vähemmän voinut välittää; olipa tyytyväinen siitä, että sallin riparin/protun käyneiden nuorten kilistellä skumpalla.

Juhlien jälkeen tyttären parhaat ystävät, hienot nuoret neidot, auttoivat ansiokkaasti pöytien raivaamisessa ja teltan purkamisessa. Oli huomattavasti helpompaa purkaa teltta seitsemän tytön avulla kuin kasata se kolmistaan, minä, mies ja tytär. Kun teltta oli kasassa ja kaikki taas paikallaan, vein tytöt – siis esikoisen kavereineen, omat kaksi nuorinta jäivät himaan – isälleen, missä saivat ihan keskenänsä laulaa karaokea ja tanssia läpi yön, omia jatkobileitään. Me täällä kotona juhlittiin omat jatkobileemme laittamalla ruokaa pihalla ja istumalla iltaa leudossa kesäillassa aina puolille öin saakka, välillä niinikään pihalla viihtyneiden naapureidenkin kanssa.

Juhlien jälkeen, tytöt jo heitettyäni kävelin pihaan autotallista janoissani, ja näin miehen lasin grillin vieressä. Siinä oli vähän siideriä pohjalla, ja vieressä siideripullo. Ajattelin naukata huikan, otinkin suullisen siideriä, mutta sehän pahus olikin itse tehtyä olutta! Pahoitteluni kaikille oluen ystäville, mutta oluet lensi kaaressa suusta nurmikolle, sillä en vaan voi nielaista sitä. Ensinnäkään en tykkää oluesta, toiseksi, vähästäkin tulee huono olo. Mies nauroi katketakseen 😀 Siirryin siitä sitten vähin äänin istuttamaan ruusupuskia ja tulilatvaa ja ahkeraliisoja, jotka olin vaivihkaa saanut synttärilahjaksi, siinä tyttären juhlien ohessa, isoäidiltäni, ex-anopiltani ja exän veljenvaimolta. Lisää kukkia pihaan ❤

Tänään ollaan kaikki vaan relattu ja palauduttu juhlista. Koiratkin. Ne oli ulkona koko eilisen päivän, koko juhlien ajan, Timmy vielä iltamyöhälle meidän kanssa Meggien jo nukkuessa sisällä. Miehen kaveri kävi vierailulla, minä vähän trimmasin tosikoisen hiuksia – eilen ennen bileitä, esikoisen askarrellessa omenaruusuja, leikkasin tosikoisen hiukset ihan lyhyiksi, jättäen pitkistä hiuksista jäljelle vain heittoletin, joka värjättiin pinkiksi. Talk about teini! Nuorinkin hakee identiteettiään ja itsenäisyyttään ja melkein yritti kopioida isosiskon sivusiilin, mutta yhdessä miettivät, mikä voisi olla tosikoisen oma juttu, ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä ihan sitä! Todella magee look tytölle.

Tänään on satanutkin koko päivän, joten ei ole ollut edes huono omatunto siitä, että on vain tullut makoiltua ja laiteltua kuvia ja mitä nyt sitten. Sen verran tsempattiin, että mies fiksasi (väliaikaisesti) meidän jatkuvasti feilaavan palvelimen niin että blogi ja meilit ja ennen muuta himawifi saatiin taas pystyyn viikon tauon jälkeen. Olihan hieno juhlapäivä eilen! Sen päälle voi vähän lojuakin 🙂

 

Yksi lukuvuosi koulussa loppui jälleen. Koululaiset kirmasivat kesälaitumille – tuolla naapurissa muksut melskaa vielä vaikka kello on sunnuntai-iltana päälle kymmenen. Ei tarvinne täällä siis ainakaan pelätä, että oltaisiin ainoat, jotka kauniina kesäiltoina ollaan ulkona myöhään. Omat tyttömme, ne kaksi jotka kotosalla ovat, patistimme jo huoneeseensa hampaidenpesun kautta. Puoli yhdeltätoista valot pois. Natsi-vanhemmat? En tiedä, muttei haluta antaa rytmin luiskahtaa ihan vallan nurinniskoin. Vaikka luiskahtaahan se kumminkin. Meillä kuitenkin työpäivä edessä, omaan lomaan on vielä viikkoja.

Eilen aamulla keskimmäinen lähti jo seitsemän aikaan koulunsa kevätjuhlaan. Miksi ihmeessä kevätjuhlat alkavat kahdeksalta lauantaiaamuna? Yhdeksän on jo jotenkin inhimillisempi, itse näkisin mielelläni niiden alkavan vasta kymmeneltä. Tämä aamuvirkkujen ehdoilla eläminen nyppii aina välillä. Esikoisen ja tosikoisen juhla oli yhdeksältä, ja sinne menin minäkin, katsomaan vallan mainota kevätshowta ja laulamaan Suvivirttä. Lyhkästen näytelmäpätkien teemana oli koulu ennen ja nyt. Karikatyyrisiä pieniä sukelluksia koulumaailmaan nuorten vanhempien – minun ikäpolveni – aikaan ja siihen mitä opetus on nyt. Paljon on muuttunut, mutta jotkut asiat on pysyneet samana.

Kaikki tytöt saivat erinomaiset todistukset. Mies toi jokaiselle heistä ruusun kaupasta palatessaan. Keskimmäinen ei tosin ollut vielä kotiutunut edes, mentyään äidilleen leipomaan kakkua kaverin yllärisynttäreille. Esikoinen puolestaan pakkaili jo kuumeisesti tavaroitaan Prometheus-leiriä varten. Mies lähti viemään esikoista Nurmijärvelle kavereilleen juhlimaan koulun loppumista ja sillä välin minä patistin tosikoisen kanssani ruohonleikkuuseen. Meillä on iso piha, jonka nurmi tarvitsee leikkaamista ainakin nyt alkukesästä vähintään joka toinen viikko. Tyttäret kaipaavat jatkuvasti rahaa. 1+1=2, eikös? Joten kun ajavat nurmikon (minä hoidan vaikeammat pusikko-mäkialueet), saavat siitä kympin. Kukin vuorollaan.

Tosikoinen on koulun juhlasta lähtien ollut äkäinen ja nenäkäs. Aivan kuin murrosikä olisi yhtäkkiä napsahtanut päälle, kuin napista painamalla. Asenne on ihan just sitä itseään. Eilen jopa ilmoitti, ettei kiinnosta lähteä meidän kanssa elokuviin, on mieluummin kavereiden kanssa. “Ei kiinnosta. En tykkää popcornista. Kuulostaa ihan typerältä leffalta. Onks pakko?” Eilen oli pakko (siis, pakotettiin tyttö elokuviin katsomaan Tomorrowland! kamalaa!), sillä leffa oli jo sovittu. Välillä ei ole pakko haluta, välillä on.

Tänä aamuna keskimmäinen törmäsi makuuhuoneeseemme (joka inconveniently on matkalla keittiöön) koputtamatta, vaikka sellainen on sääntö, ja sai kilarit siitä, että hänelle asiasta huomautettiin ja palasi huoneeseensa. “Dealing with all this teen attitude…” huokaisi mies. “Yeah, maybe because you have two teens here,” vastasi tosikoinen, joka puhuu nykyisin miehen kanssa vallan englantia. “Mitä varten sun asenne sitten on teini, vaikket olekaan vielä teini?” kysyin minä. “Mä olen esiteini.” Jo ne on teinihormonit olleet tosikoisellakin nousussa puolisen vuotta. On vähän varhaisempi kuin siskonsa.

Esikoinen lähti tänään Prometheus-leirille. Oli viettänyt yönsä kaverin luona Nurmijärvellä, joten minä noukin tyttären sieltä ja ajoin leiripaikkaan, noin puolen tunnin ajomatka sieltä. Juteltiin alkumatka niitä ja näitä, loppumatka kului hiljaisuudessa kummankin vaivuttua omiin ajatuksiinsa. Loop vastasi musiikista. Teinin valinta. Me vanhukset kuunnellaan Groovea; se soittaa meidän teiniajan musiikkia 😉 Ei vaan, kun olin jättänyt esikoisen leirille, palasin himaan luukuttaen Musea, Morcheeban jälkeen. Autotallissa soi Groove, kun tehdään siellä hommia.

Eräs kaverini kerran kommentoi johonkin juttuuni joku aika sitten, kutsuen minua ikiteiniksi. Monesti olen miettinyt, että minä vähän olen. Tai uusteini, sillä joskus siinä 20-30v olin muka niin aikuinen. Oikeasti olen vähän kapinallinen, vähän anarkistinen idealisti, vieläkin, varmaan aina. Samaan aikaan kuitenkin hoidan vastuuni joka rintamalla. Ei kai ne sulje toisiaan pois kuitenkaan?

Tähän aikaan vuodesta kuuluu polttaa nahka kesää varten. Tai siis ei kuuluisi tietenkään, mutta niin vaan aina tapahtuu. Tähän aikaan vuodesta otsonikerros on ohkainen, kevätaurinko hellii ihoa, eikä sitä aurinkorasvaa vaan muista laittaa. Ei edes Maspalomasissa, missä viime vuonna kävin nahkani polttamassa. Tänään perinteisemmin omalla pihalla, omenapuun katveessa (tai no, juuri siinä katveen vieressä 😉 ).

Tähän aikaan vuodesta alan kiusata asiakkaita istumalla Skype-palavereita pihalla, lintujen visertäessä taustalla. Rakastan sitä, että voin valita istunko toimiston viileydessä, rennosti kotona, kahvilassa vaiko kenties omalla pihalla auringossa, kukkivien omenapuiden tuoksussa.

Tänään on ollut ihan oikeasti kesäisen lämmin päivä. Lämpömittari pihalla (ei suorassa auringonpaisteessa, vaikka aurinkoisella puolen onkin) näytti kahtakymmentä astetta, kun puoli yhden aikaan lähdin käymään koirien kanssa pienellä kävelyllä. Kollari oli auringossa ihan liikaa, samoin farkut. Pihaan palattuamme laitoin koirat liekoihinsa ja kävin sisällä vaihtamassa shortsit ja bikinin yläosat päälleni ja palasin läppärin kanssa pihalle. Istahdin aurinkotuoliin ja säädin läppärin näytön kirkkaimmalle.

Hoidin siinä aurinkotuolissa yhden tunnin palaverin, myöhäisen lounaan ja muutaman hetken muitakin töitä. Pari tuntia siinä istuin kaikkiaan, sitten nousi tuuli. Viileä navakka tuuli. Muutoksen tuuli. Huomenna Forecan mukaan taas sataa ja on kylmä, samoin lauantaina. Figures. Onhan lauantai koulujen loppumispäivä, valmistujaispäivä, lakkiaispäivä. Silloin kuuluu olla huono ilma. Tai jotain.

Palasin siis sisälle jatkamaan työpäiväni loppuun. Joskus viiden jälkeen lähdettiin esikoisen kanssa Jumboon shortsiostoksille. Akuutti hätä, kun sunnuntaina alkaa tyttären protuleiri, eikä ole kuin yhdet shortsit. Ja shortsihaalarit. Muoti kiertää kehää, tiedettiinhän se jo, mutta on niin koomista että ne olivat muotia myös minun ollessani teini, noin kuudentoista tai seitsemäntoista. Minulla oli vihreät shortsihaalarit. Sattumoisin kaipasin itsekin yksiä farkkushortseja, ja sattumoisin löysinkin sellaiset Seppälästä. Kyllä ne Oulun liikkeet on onnettoman pieniä verrattuna näihin täkäläisiin.

Himassa mies ihmetteli, että eikös ne shortsit pitänyt ostaa tyttärelle eikä äidille. Totesin, että ostettiinkin, tyttärellekin. “Luuletko sä, että jos äidin kanssa menee kauppaan, se selviää sieltä ostamatta jotain itselleenkin? Jos kenkiäkin etsitään vaikka mulle, aina se on katsomassa itelleenkin.” Guilty as charged, mutta ihan rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kun oltiin juhlamekko-ostoksilla tyttöjen kanssa, esikoisen ja tosikoisen kanssa erikseen, en kummaltakaan reissulta tuonut mitään itselleni! Ostin oman uuden juhlamekkoni ihan eri ostosreissulla, aika ad hoc ollessani ihan muilla asioilla. Näin, sovitin, ostin.

Jumbo-reissun jälkeen oli pizzaa ja leffaa, oltiin sovittu etukäteen että torstai-ilta on meidän leffailta. Inception. Melkoinen mind-twister, mutta oikein hyvä elokuva. Tosikoinen vietti pari tuntia pihalla trampalla parin kaverinsa kanssa ennen kuin lähti iskälleen yöksi. Voi kun voisi välttää sateet ja kylmemmät ilmat! Tosin, ihon on ihan hyvä antaa vähän levätä 😉 Laitoin aloea nahkaan.