Jep, olen – tai ollaan kaikki – viimeisiä päiviä tässä Klaken talossa, jonka omistuskin on jo siirtynyt seuraaville, ja koitetaan pakata taloa pakettiin sisältä päin. Kumpikin omiansa. "Otaksä tän, mä en haluu?" "En mäkään, heitä pois tai laita kirppikselle." "Kumman haluut näistä?" "Otaksä toisen ni mä otan tän toisen kun näitä on tuplat?" "Mä haluisin tän, onks ok?" Aika pitkälle oli jo irtaimisto jaettu etukäteen, mutta onhan tää ollut tätä jakoa tää pakkaaminen.

Omat kamat alkaa olla jo 98% pakattuna, vähän liiankin täysin, tosiaan, mutta nuo tyttöjen huoneet… Huokauksien huokaus! Likat on ihan ansiokkaasti jo pakkailleet itse kamojaan, mutta kuten esikoinen totesi, olisihan se heilläkin helpompaa pakata, jos kaiken voisi vain dumpata laatikoihin ja säkkeihin, miettimättä mitä tulee äidin ja mitä isin luo. Nyt se kai käy hitaammin. Muta huomenna on pakko ottaa vähän rajummat otteet käyttöön.

Ja siis, voi tätä roskan määrää! Koitettiin muka päästä eroon kaikesta kaatopaikalle menevästä sillä, että viime viikonloppuna oli pihassa roskalava, mutta nyt pakkaamisen myötä saataisiin vissiin täytettyä toinenkin… Ja päälle monta säkillistä kirpparille menevää. Miten voi olla niin paljon ylimääräistä roinaa,?! Vaikka on muuttanut kolme kertaa reilun parin vuoden sisään jo ennen tätä, tai no, minulle tämä on jo viides muutto. Ja joka muutossa on muka käyty kamat läpi. Jepjep.

Alkaa tämä muuttohomma käydä jo vähän vanhaksi. Viimeisiin viiteen vuoteen mahtuu tuohon vielä neljäskin muutto. Ja jokainen on ollut enemmän tai vähemmän epämääräinen. Millon mitäkin evakko-pätkää keskeneräisten raksaprojektien vuoksi, millon mitäkin tavaroiden viemistä aa sinne bee tänne. Nyt sitä jotenkin toivoisi, että elämä voisi edes joksikin aikaa asettua ja rauhoittua aloilleen. On ihan kiva asunto ihan kivalla paikalla ja siellä kaikki ne ihmiset, joiden siellä pitääkin olla 🙂

Ylihuomenna pääsee kokonaan muuttamaan. Ihanaa 🙂

Perjantaina sain uuden kodin avaimet ja käytiin illalla tosikoisen kanssa katsomassa asuntoa. Muuten tosi kiva, näytti suorastaan avaralta ilman edellisen asukkaan huonekaluja. Mutta ne seinät! Niin täynnä reikiä ja ennen kaikkea kipsilevyankkureita, että itketti! Ystäväni kävi myös katsomassa asuntoa myöhemmin kaverinsa kanssa ja seinät nähtyään päättivät laittaa ne kuntoon ennen muuttoa. 

Tuumasta toimeen ja lauantaiaamuna hakivat remppakamoja klaken-kodin autotallista ja loput kaupasta ja ryhtyivät töihin. Minä vein esikoisen ratsastustunnille, mutta heti sen jälkeen tultiin tyttöjen kanssa tänne kaupan kautta. Ruokaa, olutta, maalarinteippi ja saunakiulu&kauha 😉 Jätettiin miehet maalaamaan ja käytiin tyttöjen kanssa heittämässä vähän tavaraa kummitädilleni ja hakemassa draiverini, puu-kolmoseni ja hybridini Siwasta, mihin pakettini briteistä oli tullut. Ja takaisin uuteen kotiin.

Tytöt intoutuivat jeesaamaan maalaushommissa ja yhtäkkiä huomattiin päivän olevan kääntymässä jo iltaan. Minä lähdin käväisemään vielä kaupassa ja hakemaan petivaatteita ja muita tarvikkeita koko sakille vähän sieltä ja täältä. Kun tulin takaisin, oli kello jo kymmenen tai jotain. Yltäpäältä maaliset tytöt äkkiä saunaan ja sitten nukkumaan. Itse vielä käytiin hakemassa vähän kebabia lähipubista ja jutskailtiin myöhään yöhön.

Aamulla herätystä aikaisin ja takaisin hommiin. Ajelin taas ympäri pääkaupunkiseutua hakemassa ja viemässä ja vaikka mitä ja kello oli ties mitä ennen kuin päästiin kotona saunaan. Ja sama tahti on jatkunut eilen ja tänäänkin. Tänään tosin oltiin saunassa jo yhdeksän pintaan, hiphei 😉 Mutta samalla huomasin, että oltiinpa unohdettu pesukone päälle edellisessä asunnossa, missä käytiin pesemässä pyykkiä, kun ei kone vielä ole täällä. Niin siis ja ne pyykit jäi koneeseen vaikka piti ottaa mukaan, kun sitä vartavasten odoteltiin pakaten. Vähän väsymystä ilmassa…

Tänään sotkin tähän kaikkeen hässäkkään vielä auton huollonkin. Aamulla seiskan aikaan olin tuossa lähistöllä viemässä autoa huoltoon suoraan sängystä reväistynä niin että kundi siinä pöydän takana totesi johonkin mitä sanoin, että "ja vasta heränneenä?" Neljä tuntia ja neljä kahvimukillista myöhemmin hain autoa silminnähden freesimpänä. Pelkkää silmänlumetta. Väsytti vieläkin ihan yhtä paljon. Ja väsyttää yhä. Koskahan sitä ehtisi toipua?

Mutta kun on tehtävä niin on tehtävä, vaikka vähän höyryillä tässä jo käy. Tällä viikolla edellinen oma kämppä tyhjäksi, ensi viikolla klaken kodin pakkaaminen ja lauantaina muutto. Ehkä sitä joskus parin viikon päästä hellittää? Sitten voisi ehtiä vähän pelaamaan sitä golfiakin, nyt kun on green cardkin ja kaikki. Ja kampaajalle. Olen jo aika epätoivoinen näiden hiusteni kanssa… Pari viikkoa puristusta. Ja Juhannuksesta alkaa jo kesälomakin. Tulee tositarpeeseen! Vaikka juuri lomailinkin.

Esikoisen toettua murjotuksestaan ja siirryttyä akkarin kanssa olkkariin, missä siskonsa viritteli poppikonetta henkilökohtaista tanssisessiota varten palasin olkkariin minäkin omalta jäähyltäni ja pidettiin pieni palaveri. Huutamisen ja itsepäisen vänkäämisen sijaan saatiin aikaiseksi mielekäs keskustelu siitä mik itse kullekin olisi mieleen, mikä ei, ja miksi mitenkin. Ja päädyttiin esikoisen ehdottamaan kompromissiin: ensin rangelle, sitten uimaan. Ja uimapaikaksi valittiin tosikoisen ehdottama Flamingo.

Pakattiin siis uimakamat kasseihin ja suunnattiin auton nokka ensin kohti Paloheinä Golfia. Esikoinen ilmoitti ettei halua kokeilla pallon lyömistä ja asettui klubitalon terassille lukemaan keskenjäänyttä akkaria. Tosikoinen, joka kotona oli ilmoittanut ettei haluaisi mennä ensin keilaamaan vaan suoraan uimaan, oli puolestaan intopiukkana valitsemassa itselleen sopivanpituista mailaa lainaksi ja lyömässä pallon toisensa perään rangelle, kunhan ensin olin vähän opastanut typyä. Ja hyvinhän se sujuikin, aina kun malttoi keskittyä!

Esikoinen katseli toisella silmällä akkarin luvun lomasta minun ja tosikoisen mailan heiluttamista aikansa, kunnes päätti sittenkin haluta myös kokeilla. Haettiin siis hällekin maila lainaan. Pieni opastus hänellekin ja niin alkoivat pallot lentää kaaressa kentälle esikoisenkin mailasta. Parhaimmillaan reilut neljäkummentä metriä. Lyötiin yhteens 336 palloa kentälle, vaihtelevalla menestyksellä. Ja päälle vähän chippailua puttailua ennen kuin lähdettiin sinne Flamingoon.

Flamingo oli hyvä valinta uintipaikaksi. Kerrankin minullakin oli lämmin. Kylpylässä oli lämmin ilma ja lämmin vesi joka altaassa. Laskin tyttöjen kanssa liukumäen toisensa perään. Esikoinen laski mäet yksinään, tosikoinen tuli minun kanssani valvonnassani, ikärajat niin määräsivät. Uitiin virrassa ja pelattiin vähän vesipalloa. Tosikoinenkin ui jo hyvin! Välillä syötiin vähän lounasta Hesessä ja sulateltiin ruokaa porealtaassa. 

Rennon mukavan kylpyläreissun jälkeen käytiin vielä kotimatkalla katsastamassa tulevan kodin pihaa ja vähän rappukäytävääkin. Esikoinen laahusti peräsä nenä kiinni akkarissa, tosikoinen olisi jäänyt pihalle leikkimään pitemmäksikin aikaa. Mutta piti lähteä kotiin jo sillä esikoisella oli läksyt tekemättä. Mukisematta ne tekikin ennen iltapalaa, vaikka oli ihan puhki niinkuin me kaikki. Ja yhtä mieltä oltiin kaikki siitä, että olipahan kiva päivä 🙂

Vielä kuluneen viikon maanantaina oli aivan järkyttävän kylmä ilta, kun sormet kohmeessa lyötiin pallo toisensa perään rangelta green card kurssilla. Minullakin oli lämpökerrasto ja kollari tuulipuvun alla, mutta silti palelin ihan armottomasti. Tiistaina oli päälläni sama varustus, silloin en palellut ihan niin pahasti. Keskiviikkona sen sijaan alkoivat yhtäkkiä koivut vihertää ja päivällä sää selvästi lämmetä. Vielä iltasella oli lämmin kävellä kotiin lähipubista, missä käytiin ystävän kanssa katsomassa se jännitysnäytelmä, jossa Suomi voitti USA:n 3-2.

Helatorstai puolestaan valkeni jo aivan hurmaavan helteisenä. Mittari olkkarin ikkunalla näytti peräti 32 astetta, siinä auringossa kun oli. Oli vähän vaikea siis arvioida todellista ulkolämpötilaa, kun iltapäivästä lähdetiin ystävän kanssa jälleen golfkentälle. Mutta lämmin oli. Teepaidassa oli mukava huitoa palloja menemään rangella. Ja kierrettiinpä yksi ysin kierroskin, joka tosin jäi minulta kesken, kun kenttä rullasi vähän hitaasti ja piti ehtiä kurssille. Vedin kollarin päälleni vasta kun rankan sadekuuron jälkeen kahdeksan maissa mentiin vielä vähän kenttää ja sitä varsinaista pelaamista ihmettelemään. 

Eilen oli vielä torstaitakin lämpimämpi, kun vedin kaprit jalkaani ja teepaidan päälleni ja suuntasin autoni nokan jälleen golf-kentälle. Vähän pessimistisenä suomalaisena pakkasin bägiin mukaan pitkähihaisen ja jopa vähän vettä pitävän tuulipuvun rotsin. Onneksi turhaan 🙂 Teepaidalla pärjäsi oikein mainiosti ensin rangella ja sitten kentällä, green cardia suorittamassa. Nyt on GC plakkarissa, tasoitus ei virallisesti enää ole miljoona vaan 54 😉 Kävin kotimatkalla hakemassa pullon mansikkaskumppaa, jota nautiskelin keskenäni hurratessani hiljaa (ettei tytär ja yökylässä ollut kaverinsa häiriintyisi) Suomea seuraavaan lätkävoittoon.

Tänään onkin sitten ollut jo ihana helle. Aamu-ysiltä oli jo mittarissa parikymmentä astetta. Vein tyttären ratsastamaan ja istuskelin itse kentän vierellä auringosta nauttien. Kotona korkkasin saman tien bikini-kauden, vaikkakin ne kivoimmat biksut oli tietenkin siellä toisessa kodissa. Samoin kuin kaikki kivat uudet kesävaatteet. En oikein osannut orientoitua tähän kesään vielä perjantaiaamuna kamoja kerätessäni. Niinpä hain niitä sieltä tänään, sillä olen poikkeuksellisesti kaksi viikonloppua peräkkäin Klakessa ja jos tällaiset säät jatkuu, tarvii täällä biksuja ihan ehdottomasti!

Iltapäivällä sain tosikoisen takaisin omalta yökyläreissultaan samalla kun esikoisen kaveri haettiin. Siihen asti olin viettänyt aikaani bikineissä pihalla kissan kanssa. Olin ajatellut lukea aurinkotuolissa, kun en golfaamaankaan voinut lähteä – jänskää miten entinen lempipuuha tuntui plan B:ltä, golfaamaan olisi tehnyt mieli – mutta surkeasti ulos maukuva kissa sai sympatiani ja vietin aikani tehden karvajalan edes semisti onnelliseksi. Mieluitenhan se olisi ravannut ulkona ilman liekaa, mutta kun ei mokomalle kelpaa omat 800neliötä pihaa, vaan olisi aina menossa tuonne naapureiden pihoille… 

Iltapäivästä lähdettiin tyttöjen kanssa pelaamaan minigolfia, jota esikoinen on hinkunut jo viikkoja. Melkein meinasin hävitä likoille! Voitin esikoisen vain muutamalla lyönnillä eikä tosikoinenkaan jäänyt kuin kymmenen pisteen päähän siskostaan. Olkoonkin että paikoin vähän sovelsin lyöntisääntöjä tytöille, jotta puuhassa säilyisi ilo. Mutta ei paljon tarvinnut. Viimeisillä radoilla alkoi kaikilla silti jo vähän väsy painaa, sillä olin tietenkin uohtanut ottaa vettä mukaan. Ja tosikoinen taisi polttaa käsivartensa kun ei huono äiti muistanut rasvata. Rutiinin puutetta. Kun siis kesä vasta näin yhtäkkiä pelmahti kylään.

Tänään on tullut napsittua kesäkuva poikineen, ensin esikoisen ratsastustunnilta, sitten tuosta pihalta niin lapsista kuin kissasta ja sitten vielä minigolf-kentältäkin. Harmi vaan että koko setti tuli otettu kännykällä, kun tallille ja minigolfiin unohtui ottaa kamera mukaan ja pihalla olin vain laiska hakemaan kameraa sisältä kun kert kännykällä oli jo tullut niitä otettua muutenkin ja se oli kädessä valmiiksi.

Äitienpäivän lähestyessä tuntuu lasten focus olevan ihan vallan äidissä ja äitienpäivälahjoissa. "Mä sain sun äitienpäivälahjan valmiiks, se pitää enää silittää," ilmoitti esikoinen eilen. Ja tänään update lahjan statukseen vielä: "Tänään sain valmiiks sille pakkauksenkin." Ja tosikoiselta sain jo tänään niillä päiväkodin kahveilla vaaleanpunaiseen kreppipaperiin käärityn lahjan: "Äiti sä saat päättää avaatko sen heti vai vasta sunnuntaina." Avaan vasta sunnuntaina 🙂 Paketti odottaa tuossa yöpöydälläni.

Vähän niinkun pari äitienpäivälahjaa olen jo saanutkin. Tänään tosikoinen pipersi pikkuisen rasian paperista ja antoi minulle etukäteislahjaksi. Ja toissapäivänä kumpikin lapsi julisti ruuan hyväksi – niitä päiviä ei muuten näe liian usein että kummallekin maittaisi 😀 Ja eilen vähän ennen iltapalaa esikoinen tyrkkäsi takataskuuni lapun, jonka sain katsoa vasta iltapalalla. Lappu oli ehkä parasta mitä olen ikinä saanut! Esikoinen oli kirjoittanut siihen näin:

Siinä tuli tippa linssiin ja monta kertaa illan aikana, kun luin lapun uudestaan ja uudestaan. Äitiyden tähtihetkiä 🙂 Ihanaa vastapainoa niille hetkille kun saa tuntea itsensä jätesangoksi – tärkeä tehtävä tosin sekin.

Samaisella iltapalalla tyttäret kyselivät toisiltaan kertolaskuja, tai enimmäkseen tosikoinen isosiskolta. Minä kysyin väliin vähän niinkun molemmilta tai en kummaltakaan, jotta mitähän olisi tosikoinen kertaa esikoinen. Esikoinen suoritti laskutoimituksen salamannopeasti pettämättömällä matikkapäällään: "Rakkaus!" Eipä paljon paremmin voisi sitä laskea. On ne vaan maailman ihanimmat ja rakkaimmat nuo omat tyttäret ❤