Joys and kill-joys

Aina joskus tuntuu, että heti jos päivä tuntuu yhtään liian hyvältä, kohta on pakko tapahtua jotain, mikä vähintäänkin himmentää päivän hohtoa ellei sitten pilaa sen kokonaan. Olkoon vaikka rauhallinen viikonloppuaamu lasten kanssa – tulenarka kylläkin jo itsessään, ei paljon tarvita kun jo alkaa huuto. Tai sitten vaikka iltapäivä töissä, kun puoli neljän aikaan uskaltautuu ajattelemaan, että päivä on sujunut kivasti ja alkaa olla pulkassa – eiköhän heti kohta jollain ole tulipalo joka pitää sammuttaa heti eikä kohta.

Tai se voi olla vaikka perjantai-iltapäivä. Kun ajelen töistä kotiin tuumien, että olipahan kiireinen viikkoa ja tulipahan tehtyä ympäripyöreitä päiviä, mutta kaikki on reilassa ja kohta tulee ystäviä viettämään tupareita. Kaikki on siis varsin hyvin! Poikkean siinä kauppaan hakemaan maitoa ja nappaan samalla pakastealtaasta Ben&Jerry’s Wich-jäden hemmotellakseni itseäni hieman. Tulen kotiin ja laittelen kaikessa rauhassa illan tarjoomisia kuntoon ja istahdan sohvalle hetkeksi relaamaan.

Niin mitä sitten tapahtuu vai? Sitten soi puhelin ja exä kysyy onko tosikoisen puhelinliittymälle tapahtunut jotain kun soitettaessa saa vain vastauksen: “numerovalintanne on virheellinen…”. Eeee…ei? Ei kai pitäs? Ja kohta huomaan hämmästeleväni oma-saunalahdessa laskua, jonka eräpäivä on HETI, vaikkei itse lasku ole koskaan tullut edes minulle asti – ei kai, kun osoitteena on viime keväinen osoitteeni. Ja etsin sauniksen asiakaspalvelun numeroa (ei, ei ole tyrkyllä nettisivuilla ja kun sinne soittaa, saa tietenkin ensin minuutin verran kuunnella, miten voin hoitaa asiani netissä) ja soitan viimein asiakaspalveluun ja kämmin tietenkin ensin näppäilyt kun samalla koitan siellä netissä tarkistaa että juu, olen muuttanut sinne osoitteeni, ja maksaa sitä pahuksen laskua.

Saunalahden asiakaspalvelusta kerrotaan, että osoitteeni on päivittynyt juuri postin kautta tuoksi viime kevään osoitteeksi. WTF?! Se oli muutenkin vain väliaikainen osoite. Samaan aikaan olen saanut laskun maksettua Nordean palvelussa ja yritän palata myyjän palveluun, joka ohjautuu osoitteeseen sampo.saunalahti.fi ja heittää tietenkin ruudulleni errorin eikä laskukaan näy maksettuna vaan yhä avoimena sekä minulle että asiakaspalvelulle. Mutta tililtäni se tiettävästi lähti kyllä! “Teillä taitaa nyt olla tietojärjestelmät siellä vähän sekaisin,” totean puhelimeen ja siirryn siihen toiseen pulmaani, lapsen liittymähäiriöön, ja minut ohjataan tekniseen tukeen, joka vastaakin suht pian ja alkaa tutkia alueen häiriöraportteja. Ei, sellaisia ei ole.

Ensimmäinen kaveri ehtii jo paikalle minun vielä soitellessa exälle ja exän soitellessa takaisin vianmääritystestausten jälkeen ja minä jonotan kymmenisen minuuttia uudelleen tekniseen tukeen, kun kännykän pulmaa ei vaan ole saatu ratkaistua buuttaamalla tai muullakaan – mutta syy eristetty sim-korttiin/liittymään, ei puhelimeen. Vaan kas kun yhtäkkiä on teknisten pulmien määrä vissiinkin kasvanut ja jonotan ja jonotan ja jonotan – ja kyllästyn. Ehtii sitä myöhemminkin. Porukkaa alkaa sitä paitsi jo tulla niitä tupareitani viettämään, time to have some fun with friends :) Ilonpilaaja jää unhoon, puoleksi vuorokaudeksi.

Oli kai ihan ok kuvitella, että kun sim-kortti vaihdetaan, ongelma ratkeaa ja kaikki on hyvin. Joten en oikeastaan lauantaiaamuna uhraa ajatustakaan mokomalle vaan aloitan aamun rennosti katsomalla pitkästä aikaa Linnunradan käsikirjan liftarille. “So long and thanks for all the fish” soi päässä vielä kun totean auringon paistavan sittenkin ihanasti ja alan suunnitella fillarilenkkiä Vantaankoskelle kameran kanssa iltapäiväksi, ennen lasten tuloa. Elämä näyttää aurinkoiselta kun aurinko kultaa puiden ruskalehdet ja oikein houkuttelee luontoon kuljeskelemaan ja zoomailemaan.

Mutta kuinka ollakaan, juuri kun olen vetämässä kuteita niskaani, exä soittelee että ei se sim-kortin vaihto mitään auttanut. Joten kun liittymä on minun nimissäni ja edellisen päivän tiketit samoin, ei siinä muuta kuin jonotan ja jonotan ja jonotan uudelleen sauniksen tekniseen tukeen. Laitan kännykän kaiuttimelle jotta voin pukea samalla kun kuuntelen Elvistä puhelimesta. Ja painun pyöräkellariin kännykkä taskussa, kuulokkeet korvissa että kuulen koska siellä vastataan. Ainakin vartin ehdin siinä jonottaa, kun pyörää ottaessani kände (jonka touch screenin ei pitäisi ottaa kuin sormesta se sohaisu) osuu johonkin taskun läpi ja Elvis tai mikä lie silloin katkeaa kuin seinään. Ja samalla totean pyöräni kumien olevan löysät ja unohtaneeni aurinkolasit kotiin.

Haen aurinkolasit, soitan uudestaan saunalahteen ja painan ykköstä ennenkuin miesääni ehtii sanoa mitään ja kappas! asiakaspalveluhan vastaakin heti! Se vaan ei auta, kun tarvitsen sen teknisen tuen. Siellä on kuulemma jonoa nolla, mutta silti ehdin pyöräillä luuri korvalla ainakin kilsan verran ennenkuin siellä vastataan. Ja tämä hemmo siellä sitten osaakin sanoa heti, että numerossahan on soitonsiirto johonkin kummaan numeroon päällä! Kaveri ottaa sen pois päältä ja kiitän, soitan exälle ja koitan olla syyttämättä siitä ettei sitten katsonut kunnolla tosikoisen kännykkää läpi ennenkuin teki asiasta maanlaajuisen. Omapahan oli turha vaivansa kun kävi simmiä vaihtamassa. Paitsi että kaikki tuo soittelu oli minun vainvani…

Asia haihtuu kuitenkin nopeasti mielestä, kun jatkan polkemista ihanassa syyssäässä keskellä mitä kauneinta luontoa. Poikkean Voutilaan tielle, joka seurailee joenvartta ja pysähtelen ottamaan kuvia upeista syksyisistä puista. Poljen Vantaankoskelle asti ja jätän pyöräni parkkipaikalle lukkoon ja menen samoilemaan kosken rannoille, tietenkin myös paikkoihin joihin ei kai saisi mennä. Melkein kiipeän yhtä seinää pitkin ylös, mutta viime hetkellä tuumin, ettei se ehkä ole viisasta kun olen yksin liikkeellä. Otan kuvia, istuskelen kivillä ja silloilla ja nautin auringonpaisteesta ja kauniista ympäristöstäni.

Lopulta lähden polkemaan takaisin kotia kohti ja muistan ne löysähköt kumit. Siis saattoi niillä hyvin ajaa, mutta liian vähän ilmaa silti. Poljen joen vartta seurailevaa hiekkatietä pitkin pohtien minne mahdan siitä päätyä ja että ehtii ne kumit täyttää myöhemminkin kun ei siinä nyt ihan hollilla ollut huoltsikkaa. Suunta ainakin on oikea – kunnes tie tekee 180 asteen käännöksen. Hupsista! No, ei se mitään, jonnekin se päätyy kuitenkin! Ja päätyyhän se, sinne Vanhan Nurmiäjrven tien ja Ylästöntien risteykseen suunnilleen, jolloin päätän polkasta siitä Martsariin pienen excursion, jotta saan renkaat täyteen.

Ajan eteenpäin miettien, että siinä Hesen vieressähän on huoltsi, siinä saan renkaisiin lisää ilmaa. Kunnes juuri nurkilla muistan että sehän on sellainen pahuksen kylmäasema, joita kotinurkillakin on riittämiin, eihän sieltä ilmaa saa! Poikkean kuitenkin Heseen hakemaan juotavaa – vesi unohtui tietenkin himaan siinä puhelinsäätöjen myötä – ja toiveikkaana kysyn, olisiko heillä sittenkin siinä ilmalaitteita, kun pesukin löytyy. Ei ole ei, mutta tietäähän tyttö kertoa siitä NesteOilin kunnon huoltsista vain kivenheiton päässä. Tottapa kyllä! Sinne siis, ja sitten kotiin, pienen kotiseutuajelun kautta.

Himpun verran illemmalla tytöt tulevat minulle ja ehdotan saunaa. “Me ollaan just eilen oltu.” No tietty! Sen kerran kun minä haluan saunoa, tytöt on juuri isällään olleet, mikä ei sekään ole jokaviikkoista tosiaan. Vaan eipäs se mitään. Napsautan saunan päälle ja rentoudun siellä ihan keskenäni tyttöjen pelatessa IceAgea pleikalla. Ja paistan meille iltapalaksi pinaattilättyjä. Ja kaadan itselleni lasin viiniä. Ja meillä on rauhallinen ja kiireetön ihana ilta. Tuntuu niin hyvältä kun tytöt taas viikon tauon jälkeen ovat luonani, vieläpä päivää normaalia aiemmin. Kunnes tosikoinen saa sängylläni loikoillessamme mustasukkaisuuskohtauksen kun “sä olen paljon enemmän siskon kanssa kuin mun!” mikä ei siis tietenkään pidä paikkaansa, kun kumpikin typy on kainalossani ja jaan huomiota tasapuolisesti.

Mutta kai se näin se elämä menee. Ei niistä hyvistä ihanista rauhallisista hetkistä ehkä osaisi niin paljon nauttiakaan, jos ei niille olisi sitä vastapainoa :) Silti, olisin minä mieluusti jättänyt tuon Saunalahti-ruljanssin väliin…

One thought on “Joys and kill-joys

  1. Siis noin juuri se elämä menee! Juuri kun luulet, että menipä hyvin joku juttu, niin “läiskis” jotain sattuu!! Siitä huolimatta jatketaan harjoituksia ja hyvää syksyä!!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.