Tällaiseen on tietenkin pakko tarttua. Pekka Siikala se tänään kyseli Usarin blogi-kirjoituksessaan, mitkä olisivat ne kolme kirjaa, jotka pääsisivät mukaan autiolle saarelle, jos sinne joutuisi ja vain kolme kirjaa saisi mukaan ottaa. Minun listani olisi tällainen:

• Colleen McCullough: Thornbirds – luin sen ensimmäisen kerran joskus teininä ja se upposi syvään sisään ja jäi
• Douglas Adams: The Hitchhicker’s Guide to the Galaxy – ei ole sen elämänviisauksia parempaa 😀
  “There is no point in driving yourself mad trying to stop yourself going mad. You might as well give in and save your sanity for later.” 
  “I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I intended to be.”
• päiväkirjani, siis tyhjän (ja miksei niitä täysiäkin, mutta kun niitä on jo 16, se on monta yli kolmen) – kirjoittaminen on minulle ehkä jopa lukemista tärkeämpää (ja vanhoja omia juttuja on välillä kiva lukea, niistä löytyy muistot ja niistä näkee kasvunsa)

Ja jos saisin ottaa  päiväkirjan mukaani kolmen luettavan kirjan lisäksi, kolmannella paikalla olisi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Se oli viimeinen kirja, jonka luin ennen naimisiinmenoani. Miten se on oleellista, don’t ask 😀 Nämä on tunneperäisiä juttuja 😉

Sää

Talvi tuli uuden vuoden myötä, taas, ainakin toistaiseksi. Forecan 10 vuorokauden sää näyttää kyllä lupailevan paria plussa-astettakin vielä ensi viikolle, sitten enempi pakkasen puolelle. Tämä harvinaisen lämmin syksy ja tähän-mennessä-muka-talvi on saanut jo koomisiakin piirteitä uutisoinnissa, erityisesti huvitti Usarin väenvängällä väännetty juttu Meteorologi vahvistaa: talvi alkaa perjantaina, missä meteorologi kertoo talven alkavan perjantaina ja jatkuvan ainakin sunnuntaihin asti. Ihanko noin!

Totta, vuoden vaihtuessa sää oli pakkasen puolella parin asteen verran. Johan tuossa ehti itsekin kieltämättä ihmetellä tätä sää-menoa, kun välipäivinä adekvaatti rotsi oli toppaamaton ja nahkaa, untsin sai kiltisti jättää naulakkoon kun lähti siihen sateeseen ja tuuleen. Tai siis joulusta liki uuteen vuoteen saakka jatkuneisiin myrskyihin, jotka jätti yhden jos toisenkin talouden sähköttä pitkiksi ajoiksi.

Se sähkö

Ihme polemiikkia on siitäkin tuolla mediassa jos toisessa ollut. Siis sähköyhtiöiden toiminnasta ja toimimattomuudesta ja viestinnästä ja kaikesta. Jos myrsky kaataa puut sähkölankojen päälle kymmenissä kohteissa yhtaikaa, ei kai voine olettaa että ne kaikki saadaan raivattua simsalabim ensimmäisen puolen tunnin tai edes puolen päivän aikana? Ja jos kohteita on riittävästi, menee aikaa päiviä varmasti, koska resurssit on rajalliset. Ei, en minäkään haluaisi olla päivätolkulla ilman sähköä, mutta realismia peliin. Ja mediassa erinäiset tahot kaikki sättivät toisiaan, ihan kuin lapset.

Iltis vuorostaan vääntää jutuntynkää, josta taas saan espressot väärään kurkkuun: mies raivostui Fortumin mainoksesta sen jälkeen kun myrsky oli kaatanut puut sähkölangoille ja sähköt meni. Fortumhan se säät ja sähköt säätää, ei pidä mainostaa luotettavaa sähkönjakelua, jos kerran myrsky voi sähköt katkaista. Voi taivas sitäkin! Nähdäkseni näiltä puiden aiheuttamilta vahingoilta voisi säästyä sillä että puita karsittaisiin sähkölankojen läheisyydestä, mutta ymmärtääkseni sitä taas rajoittaa aivan muut tahot kuin ne sähköyhtiöt – mm. ne asiakkaat, joiden mielestä maisemasta tulisi siten liian ruma.

Uutisten otsikoinnista

Olenkohan ainoa, jonka mielestä uutisten otsikointi (juttujen tasosta nyt puhumattakaan, en edes jaksa aloittaa sen timeline-uutisoinnin ruotimista, sitä paitsi sehän on jo sooo laast year) on laskenut kuin lehmän häntä? Uutisia kaiketi tuotetaan jollain pikamyllyllä – ymmärrän, skuuppi on skuuppi, ja netti tuo ihan omat haasteensa kun kyse on sekunneista painoaikojen sijaan – ja määräisyys korvaa laatuisuuden, Tiikeriä lainatakseni. Lopputuloksena on otsikot, joilla ei ole päätä eikä häntää, ja jutut joissa ei ole jutusta edes tynkää.

Graavein esimerkki viime ajoilta lienee: Mies keksi neuvon: susi hyökkäsi pihapiirissä. Mitä hemmettiä tuo edes tarkoitaa?! Entisen opinahjoni Arska kääntyisi haudassaan, jos tuon näkisi! Tuo kaksoispisteiden käyttö on käynyt aivan holtittomaksi verkkolehdistössä!

Vuodet vierivät

Se vuosi siis vaihtui taas. Tyttäret tänään kävivät ihmettelemässä alaikäisten poikien jälkijättöistä ilotulitusrakettien ampumista, mistä meille sitten raportoivat poikien lähteneen livohkaan kun yksi heistä kaivoi kännykän esiin ja sanoi soittavansa jollekin, mikä ehkä kauempaa kuultuna kuulosti poliisilta 😀 Aattona ihasteltiin ihan koko porukan voimin paikallisia ilotulituksia kävelyllä käyden ja partsilta, ja katseltiin välillä Madonnan Sticky&Sweet in Buenos Aires -konserttia BlueRaylta. Leppoisa vuodenvaihde rakkaimpien kanssa ❤

Minä meinasin tässä tänä iltana vielä kirjoitella viime vuoden highlightitkin tänne, mutta nythän on jo huominen ja kohta pitää nousta töihin. Joten pitää varmaan kallistaa pää vaan kiltisti tyynyyn ja kirjoitella viime vuoden wrap-up huomenna tai joskus toiste.

Hyvää vuotta 2012!

Eilen illalla käveltiin autolle äitini puolen suvun perheillalliselta hyisen tuulen puhaltaessa. Kaikki sääennusteet tähän mennessä olivat luvanneet joulukuun jatkuvan aina vain lämpimänä (joulukuussa kai lämpimäksi kutsutaan kahtakin lämpöastetta, onhan se tietty keskiarvoa lämpimämpää juu), sateisena ja tuulisena, mutta eilen illalla sää tuntui selkeästi jäähtyneen. Taivaalta vihmoi alijäätynyttä vettä, kylmä viilsi luihin ja ytimiin saakka.

Tänä aamuna olikin sitten maa valkoinen, ainakin täällä landella. Jäässä, ja muutaman sentin hennon lumikerroksen peittämä. Tiet olivat liukkaat, mutta paikoin puoliksi sulat, rapa roiskui tuulilasiin työmatkalla mennen tullen. Mutta lumi oli ja pysyi maassa iltaan asti, lämpötilan ollessa niukin naukin pakkasen puolella. Se voisi laskea ehkä vielä pari astetta, lunta voisi ehkä tulla lisää vielä pari senttiä – ja sitten minulle kelpaisi lopputalveksi sellainen status quo 😉 On tämä jäinen maailma kuitenkin paljon parempi kuin pimeä ja märkä. Ainakin vähän valoisampi!

Taidetaan olla just eikä melkeen vuoden pimeimmässä vuorokaudessa. Tuntuu, ettei päivänvaloa näe ollenkaan, vaikkei meillä näillä leveysasteilla ihan vallan kaamosta olekaan. Ihan tarpeeksi kaamosta kuitenkin. Lontoossa asuva serkkuni britti-poikaystävineen on Suomessa joulunvietossa, juuri sopivasti vuoden pimeimmän ajan. Eilen olivat ehtineet olla Helsingissä vasta päivän verran, mutta siskoni tokaisi osuvasti: “Don’t worry, you’ll get depressed like the rest of us.” Ei se ehkä tosiaan vielä vuorokaudessa, mutta joo…

Jouluun on enää muutama päivä aikaa. Jonkinlaista lumi-ihmettä tässä toivotaan, siis että jollain ihmeen kaupalla edes tuo nyt satanut lumi säilyisi maassa edes jouluun saakka. Tuohan se ihan erilaisen joulun tunnelmankin. Ei sillä että minä olisin kovinkaan jouluihminen. Voisin ehkä ollakin, ehkä välillä olinkin. Mutten vaan ole. Erinäiset elämän erot ja muut ovat vieneet koko juhlasta hohdon, ja tänä vuonna lapsetkin viettävät joulun isänsä kanssa, joten ihmeemmin en ole edes vaivautunut täällä jouluiseksi laittamaan. Aatonaattona vietetään tyttöjen kanssa tynkäjoulu, siinä se yhteinen osuus. Loppujoulun olen miesystävän kanssa, enkä toki valita, mutta tyttöjä tulee vähän ikävä kun on joulu, tiedän.

Kaikenlaista jouluhässäkkää tässä toki silti on. Tänään änkeydyttiin tyttöjen kanssa Jumbon ruuhkiin vielä viimeisille jouluostoksille. Kalat (muita jouluruokia en laitakaan, kuin graavilohta ja lämminsavulohta, siian mätiä ja karjalanpiirakoita ja munavoita, niin ja onhan minulla pieni pala valmiiksi paistettua kinkkuakin) piti vielä ostaa, kun niitä en voinut ostaa vielä maanantaisella kauppareissulla, ja tytöt halusivat myös ostaa jotain pientä joululahjaa muutamalle kaverilleen, toisilleen ja meille vanhemmilleen.

Aloitettiin Jumboilu pitkästä aikaa Rosso/Hesburger-päivällisellä, minkä jälkeen nostin vähän rahaa jotta sain tytöille kuukausirahansa, ja etsin alkosta Chateau de Seguin Bordeaux’ta, mutta se oli loppu Jumbostakin (Tammistosta sitä etsin maanantaina). Prismassa tyttäret sitten pohtivat ja laskeskelivat, sillä noilla omilla kuukausirahoillaan olivat kavereidensa lahjoja ostamassa. Minä lupasin sponsoroida isänsä lahjan, ja loppujen lopuksi omanikin 😀 Ja ihan loppujen lopuksi sitten kotona kun jo minulle olivat osuuksiaan maksamassa, päätin antaa typyille “joululahjaksi” nuo kavereidensakin joululahjat.

Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä pidettiin paketointitalkoot, jotta tytöt saa huomenna vietyä kouluun kavereilleen nuo pienet pakettinsa. Huomenna on vuoden viimeinen koulupäivä ja typyt saavat välitodistuksensa. Mielenkiinnolla odotan 🙂 Mutta eiköhän se vanha trendi jatku, uskoisin että hyvät tokarit on tulossa. Minulla ei valitettavasti ole vielä huomenna vuoden viimeinen työpäivä, eikä vielä ylihuomennakaan. Ei ole lomaa joulun välipäivinä, eikä pahemmin joulun ansiosta ylimääräisiä vapaitakaan. Loma odottaa ensi vuoden puolella helmikuussa.

Niin se joulu tulee, ja puolentoista viikon päästä on jo ensi vuosi. Aika kuluu niin nopsaan. Serkkuni pieni vauvakin on jo yli puolivuotias, vissiinkin? vaikka juurihan tuo syntyi. Ja oma tosikoiseni täyttää seuraavaksi yhdeksän ja siirsin häntä, taas! yhden ikäryhmän verran vanhempiin tanssitunneille. Vastahan tuo vaille kolmevuotiaana piiperona aloitti tanssin. Niin, kuusi vuotta sitten. Huh!