Omakotitaloasumisen parhaita puolia, ihan siinä oman rauhan rinnalla – koirat saa rauhassa haukkua (paitsi että eihän sitä omatkaan korvat kauan jaksa), leffaa ja musaa voi huudattaa rauhassa, lapset saa riehua sen minkä vanhemmat jaksavat kuunnella, naapurista ei kantaudu meteli omaan kotiin, eli lyhyesti sanottuna vastaamme itse omasta melutasostamme – on oma piha.

Oma piha, jonka toisella puolen on metsä. Oma piha, joka ei ole aidattu postimerkinkokoiseksi läntiksi. Oma piha, johon eivät naapurit tuijota suoraan omista ikkunoistaan (no okei, kyllähän tähänkin naapurit näkevät ja meidän pihalla pitämä elämä kantautuu heidän pihoilleen). Oma piha, jolla voi grillata ja kokata ja syödä ja nauttia auringosta.

Odotan niin kesää ja lempeitä iltoja, jolloin istutaan iltamyöhään ulkona hyvän kesäkeittiössä laitetun aterian jälkeen viinilasi kädessä, hyvän musiikin soidessa taustalla!

Kevät on tänä vuonna aikaisessa. Johan se alkoi helmikuussa (vaikkei sitä kukaan voinutkaan tietää ennen tätä viikkoa, sillä Ilmatieteen laitos vasta tiistaina siitä tiedotti 😉 ). Me siis otettiin vähän förskottia ja avattiin grillikausi jo maanantaina!

Olihan kiva ilta silloin maanantaina! Tultiin miehen kanssa yhtä matkaa autolla himaan duunista, poikettiin matkalla Lidliin hakemaan grillimakkarat, miehen tuumattua, että NYT on aika avata grillikausi. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, pihalla tulppaanit puskevat maasta jo hyvän matkaa. Oli lämmin ilta, kymmenisen astetta, ainakin auringossa 😉

Kotiin päästyämme valjastettiin tytöt apuun. Yksi vei koirat ulos, toinen tiskasi, kolmas tuli pihalle auttamaan pienessä raivaushommassa, että saatiin grilli käyttöön. Rempan myötä pihalle oli kertynyt vanhaa keittiökaappia ynnä muuta, mikä piti siirtää romukasaan pihan perälle, odottamaan roudaamista kaatopaikalle. Lopulta oltiin kaikki pihalla. Kaksi tytöistä haravoi, yksi potki palloa, mies grillasi ja minä potkin välillä palloa ja välillä ladoin lehtiä säkkiin.

Syötiin kuitenkin sisällä, sillä oli vähän vielä kylmä syödä ulkona.

Toissapäivänä mies päätti ehostaa kesäkeittiötämme entisestään – sehän ei siis paljon vaatinut, sillä ennen meillä oli vain grilli. Käytiin työpäivän jälkeen Prismassa ostamassa rengaspoltin, kaasupoltin ulko- ja sisäkäyttöönkin sopiva. Samalla napattiin matkaan perinteinen Muurikka-pannu ja Muurikka-paellapannu. Vielä ei alettu muurikkalättyjä paistaa, mutta tehtiin siinä ulkosalla paras paella ikinä!

Siihen mennessä kun mies ja esikoinen olivat saaneet kaasupolttimen viritettyä kasaan (ei siinä oikeasti kauan mennyt, sillä ei muuta tarvinnut tehdä kuin kiinnittää kaasujohto polttimeen ja napsauttaa toinen pää kaasupulloon) ja minä laitettua tytöille ruuan sisällä meidän ihanalla uudella induktioliedellä, oli jo aurinko painunut metsän taa. Ei se mitään silti haitannut. Valmistelin raaka-aineet keittiössä, kannettiin ne pihalle ja alettiin kokata. Mies viritteli valoa pihalle jatkojohdolla keittiön ikkunan raosta – pihalla ei vielä ole sähköjä.

Siinä sitten kirkkaan tähtitaivaan alla valmistettiin vähä-hiilarinen liha-äyriäis-paella. Naapurit tuolta aidan toiselta puolen tulivat terassilleen savua ihmettelemään. ”Ei tule ainakaan meidän talosta.” Huutelin takaisin, että nou hätä, me täällä vaan kokataan! En kuullut sieltä vastausta. Taisivat pitää meitä outoina. Pitäisiköhän kutsua naapurit joku kerta paellalle?

Ei siinä kokatessa kylmä tullut. Nahkarotsi riitti hyvin, ja valkkari lämmitti sisäisesti. Eipä silti eilenkään edes kuviteltu jäävämme ulos syömään. Ilta viileni nopsaan, yöhän painui taas useammankin asteen pakkasen puolelle. Siirryttiin siis paellapannuinemme sisätiloihin hämärään olohuoneeseemme syömään.

Meillä on täällä tehty sähköremppaa viime viikolla. Osa 1 on valmiina, eli osa sähköistä on siirretty vanhasta sulaketaulusta uuteen sähkökeskukseen, tärkeimpänä muutoksena vanhan vaarallisesti viritetyn uunille virtaa toimittaneen keskuksen purkaminen. Keittiössä on nyt oma uusi alakeskus, joka syöttää uusin sähköjohdoin virtaa uunille, tuolle uudelle induktioliedellemme (se vanha keraaminen tasohan meni muuton yhteydessä rikki, luultavasti tuon vanhan sähkökeskuksen vuoksi ja monta kuukautta tehtiin ruoka yhdellä vaivaisella keittolevyllä!), pistorasioille ja kattovaloille.

Niin, meillä on myös kattovalot keittiössä nyt! Vanhoihin kattovaloviritelmiin ei ole yhtä eteisen lamppua lukuun ottamatta uskallettu koskeakaan, sillä eristeet vaan rapisevat niistä. Kattovaloja on siis ollut vain siellä missä niitä tädin jäljiltä vielä oli muutenkin. Olohuoneessa esimerkiksi ei vieläkään ole. Uudet kattovalaisinpistokehärpäkkeet on katossa, mutta odottavat vielä johdotuksia ja kytkentöjä. Meillä on siis kynttiläillallisia tuon tuostakin.

Olen ihan fiiliksissä siitä, mitä kaikkea täällä on saatu aikaiseksi viime aikoina. Nuo valot keittiössä, uudet pistorasiat, joiden myötä voidaan turvallisesti käyttää mm. leivänpaahdinta! Uudet sähköt pesuhuoneessa, joten nyt voi myös pyörittää kuivuria ja pesukonetta samanaikaisesti! Tuo neli-levyinen induktioliesi- olkoonkin että kakkosnelos-setuppi on väliaikainen vielä (mutta aika hauska!). Ja nuo uudet kesäkeittiövälineet. Ulkona kokkaaminen on ihan parasta!

 

Viikolla mies vielä viritteli eilisillaksi oikein jymy-yllärin! Koko viikon FB-viestit kilisivät ja mies hymyili vinosti ja minä olin ihan tulisilla hiilillä, kun odotin ylläriä, enkä millään, en edes siinä vaiheessa kun mies halusi kaupasta ainekset kreikkalaiseen salaattiin, osti Alkosta Retsinaa ja torppasi illallisehdotukseni, keksinyt mikä se ylläri oli. Puoli seitsemän aikaan sitten kaarsi auto pihaan ja unkarilainen makkarantekijä toi meille kolme kiekuraa Tinos-makkaraa! Siis ihan oikeasti Tinos-makkaraa!

Tinos-makkara on Tinoksen oma makkara. Se valmistetaan possunlihasta, silavasta, punaviinistä ja fenkolinsiemenistä. Sitä saa Tinokselta, ei muualta, mutta resepti löytyy (kreikaksi) netistä. Mies löysi yhdestä FB:n ryhmästä unkarilaisen kokeneen makkarantekijän, joka aloittelee Suomessa makkarabisnestä. Ei hänkään ollut ikinä tehnyt makkaraa, johon tulee punaviiniä, mutta hyvin onnistui Tinos-makkara! Se oli ihan superhyvää, vaikka ilmakuivaus jäi uupumaan (oikeanlaista suolaa ei ollut löytynyt) eikä meillä ollut kiekuralle koria, vaan piti grillata makkara pätkissä.

Ihana kevät, ihana aurinko! Ihana viikonloppu tulossa, päästään pihatöihin! Kukapa olisi uskonut vielä kymmenkunta vuotta sitten, että MINÄ odotan sormet syyhyten pihahommiin pääsemistä! Aika istuttaa yrttejä sun muuta ja laittaa kuistille itämään.

Miten sitä käyttäisi lauantai-illan sauna jälkeen? No repimällä alas vanhoja keittiönkaappeja lekan ja sorkkaraudan avulla! Punatukkaista energiaa parhaimmillaan – mies totesi, että koska minulla tuntuu olevan enemmän aggressioita, saan ne hyvin purettua noihin vanhoihin kaappeihin.

Keittiöremppa, joka on odottanut jo yli kuukauden, oli tarkoitus viimein aloittaa perjantaina. Mutta kuinkas ollakaan, perjantai-ilta kului Biltemassa etsimässä puuttuvia työkaluja ja muuta. Samalla oli himassa myös öljykriisi, kun hanasta ei tullut lämmintä vettä ja patteritkin oli jäähtyneet.

Öljyn osalta itse olin saman tien sitä mieltä, että ny se öljy sitten loppu. Mies oli sitä mieltä, että vielä sitä on. Öljypoltin lähtikin vielä käyntiin ja ainakin haaleaa vettä alkoi vähän ajan päästä tulla hanasta, joten viinilasi kädessä tuumasin, että olipa hyvä, ettei mies antanut minun hötkyillä sen asian kanssa. Olin kylläkin jo jutellut Teboilin tyypinkin kanssa; keskiviikkona tehtyä tilausta ei vielä ollut toimitettu (tai yritetty toimittaa, sillä on yhä epäselvää, toimiiko se ylitäyttösuoja nyt vai ei).

Yön aikana oli poltin kuitenkin taas sammunut, eikä enää eilen pysynyt päällä kuin muutaman minuutin kerrallaan. Mies mittasi, että öljyä pitäisi oleman kyllä, mutta totesi sitten itsekin, että ehkäpä se oli kokemattoman mittaajan moka ja naru oli kastunut jostain säiliön pohjan lammikosta.

Mentiin vielä eilen aamupäivällä sinne Biltemaan, etsimään vielä elämää suurempaa sorkkarautaa sun muuta hyödyllistä, talon omistajan selvitellessä mahdollista öljypoltinkorjaajaa JOS se nyt olikin rikki, ja ensiapuja meille öljykanistereiden muodossa, jotta voidaan ainakin testata, lähtiskö poltin käyntiin öljyä lisäämällä.

Päädyttiin ostamaan ihan itse pari parinkymmenen litran kanisteria tarkoitusta varten. Kysymys eneää kuuluikin, mistä sitä öljyä. Lähi-Teboilit sitä eivät ainakaan myyneet, joten yritin autossa googlettaa kännykällä, mutta kaikki hakutuloksethan viittasivat vain öljyntoimittajiin. Soitin lopulta St1:n öljytilauksiin. Hätätoimituslisä viikonloppuna 500€, joten pyysin katsomaan lähimpiä MPO:ta myyviä St1-asemia.

Haettiin öljyä Voutilasta ja tultiin kotiin kanistereiden ja uusien suihkukahvasysteemien kanssa. Mies kaatoi öljyn säiliöön, poltin lähti käyntiin ja hanoista alkoi tulla lämmintä vettä yllättävän nopeasti. Nopsan lounaan jälkeen (tein tytöille kanawrapit ja meille maksamakkara-basilika-reissarit) käytiin saunan ja pesuhuoneen kimppuun. Ovenkarmit ja ovet paikoilleen (leka oli more than useful!) ja ylimääräiset romppeet pois.

Irrotin vanhan suihkutelineen seinästä ja ruuvailin uuden tilalle. Pesin hanan, joka näytti siltä, ettei sitä asennuksen jälkeen ollut kertaakaan pesty (paitsi todistettavasti kerran, me pestiin se muuton jälkeen, mutta se oli niin kalkissa, ettei silloin lähtenyt kaikki pois). Siirrettiinpä pesukone ja kuivurikin parempaan paikkaan, kun oltiin ostettu pesukoneelle pitemmät letkut.

Mies lämmitti saunan, ja minä siirryin yläkerran bidée-suihkun kimppuun. Vanha oli sanalla sanoen yucky ja vuotikin aina hanan avatessa niin että siinä alla oli likainen vanha astia keräämässä vettä. Vaihtoon! Ei vuoda enää, ja näyttääkin paljon siistimmältä. Ruoankin ehdin siinä vielä laittaa koko porukalle ennen saunaa.

Sauna oli vähän ruotsalainen tällä kertaa, sillä hyvä aikomus tiivistää ovenkarmit (ne siis piti ottaa pois, jotta saatiin pesukone ja kuivuri pesuhuoneeseen) kilpistyi pistoolin puutteeseen. Minulla on talonrakentamisen jäljiltä yksi sellainen silikonituubi-pistooli, muttei sellaista, johon vaahtopullo kiinnitetään. Lempeät löylyt, mutta ihan jees kuitenkin. Puukiuas ❤

Saunan jälkeen olisi tehnyt mieli vaipua sohvalle lukemaan tai jotain, mutta kaiken muun säädön myötä keittiöremppa oli hädin tuskin alkumetreillään, joten mies puski jatkamaan sitä. Perjantai-iltana myöhään oli jo revitty osa alakaapista irti, nyt jatkettiin sitä hommaa. Meidän tiimityö toimii paremmin, jos mies näyttää valoa ja minä ruuvaan ovia ja kaappeja irti, joten niin tehtiin. Minä väsyn pelkkään taskulampun näyttämiseen, ja sitten se on väärässä kohti ja ja ja…

Se mikä ei lähtenyt nätisti ruuvaamalla (kaikki ne kaapin pohja- ja seinälevyt putkien ympäriltä) lähti kummasti lekalla ja sorkkaraudalla. Nainen ja kolmen kilon vasara oli kuulemma sykähdyttävä näky. Hmm. Tänään tuntuu kyllä vähän hauiksissa, että on heilutellut lekaa ja ruuvannut jättiruuveja seinistä. Miksi hitsissä ne viiskytluvulla käytti sellaisia ruuveja, joiten pää on niin litteä, ettei ruuvari pysy urassa edes? Eikä puhettakaan mistään ristipäistä.

Aika uupuneena painuin sänkyyn yhdentoista maissa ja heräsin parin tunnin päästä levottomista keittiöremppaunista. Melkein meinasin saada remonttipaniikin (en ole kovin hyvä näissä epästabiileissa tilanteissa), mutten ehtinyt, kun nukahdin uudelleen. Nukuin kuin tukki aamukasiin saakka. Herätessäni luulin tosin kellon olevan melkein kymmenen, sillä kelloradio sängyn vieressä näytti väärin.

Nousin sängystä pikapikaa, sillä luulin jo olevani myöhässä lähdössä hakemaan esikoista kaveriltaan. Autossa vasta tajusin katsoa kelloa uudestaan, matkalla vähän pihatien tuolla puolen. Pieni under the breath kiroilu, uukkari ja takaisin himaan. Nyt on cappucinot nautittu sun muuta, ja aika lähteä ihan oikeasti hakemaan tytärtä.

Ei mulla muuta, kuin että meidän palvelimet ja nettiyhteys on taas pystyssä. Ei tarvii olla mobiilinetin varassa, meilipalvelin toimii, samoin kuin blogitkin. Vanhaan SFFM:ään tässä välissä tehdyt postaukset löytyy nyt täältäkin, ja saan taas laitettua postauksia muihinkin blogeihini – ainakin jokunen koirapostaus odottelee tekemistään.

Eihän se paljon vaatinutkaan, yhden sunnuntain verra hommia 😉 Porasin ethernet-rasioihin reiät johdoille ja ruuvasin kiinni seinään. Mies kytki puhelinjohdon rasiaan ja minä ethernet-kaapelin, kunhan ensin oltiin vedetty kaapeli lattian läpi autotallista (olemassa olevaa putkea pitkin; vanha käytöstä poistettu termostaatti johtoineen väistyi kaapelin tieltä). Toinen rasia tuli alakerran varasto/palvelinhuoneeseen.

Sillä välin, kun minä vein koirat ulos ja laitoin ruokaa niin meille kuin koirillekin, mies laittoi palvelimet ja piuhat paikoilleen. Airport kytkettiin vielä yläkerran rasiaan ja avot! Netti toimii 🙂 Ei se tuulennopea ole, vanha puhelinjohto lienee ainakin osasyyllinen, mutta mobiilinettiä parempi, etenkin kun täällä on todella huono signaali.

Niin, ja nyt hoituu palaveritkin taas kotoa käsinkin. Siitä ilosta olen etänä ainakin huomisen ja ylihuomisen. Jibii!

 

 

Tämä talo lämpiää öljyllä, niin kuin niin moni muukin rintamamiestalo. Sälilössä tiettävästi vielä on öljyä, ehkä, ja meillä sattuu olemaan varsin uusi öljykattila, jossa on varalla sähkövastus, jos öljy sattuu loppumaan. Silti olisi kiva saada sitä öljyä talven varalle. Nämä öljyjutut tuntuvat kuitenkin olevan kaukana yksinkertaisesta. Ainakin silloin, kun jossain jotain menee vikaan, eikä kaikki pelitä kuten pitäisi.

Meille yritettiin toimittaa öljyä jo pari viikkoa sitten, kun vasta oltiin tähän muutettu. Silloin en löytänyt öljysäiliön lukon avainta. Teboilin rekka ajoi pihaan, ja hetken päästä kuski alkoi viittoa minulle jotain, minä kun seurailin tapahtumaa ikkunasta. Menin ulos kysymään, mitä kaipaa. “Avainta, ” sanoi kuski. Eh, ottia tuota…

Soitin miehelle, joka sanoi nähneensä ne avaimet jossain. Jossain on hyvä sana, etenkin kun talo on täynnä muuttolaatikoita ja Ikean kasseja ja huonekalut on onnellisesti sekaisin. Autotallikin pulisteli niin ettei sekaan meinannut mahtua. Etsin etsimistäni, ja yritin soittaa vuokraisännälle. Joka ei vastannut puhelimeensa, mutta soitti minulle takaisin muutaman tunnin päästä, Teboilin rekan jo aikaa sitten mentyä.

Seuraavalla viikolla soittelin Teboilille, että onkohan meille tuotu sitä öljyä. Oli nimittäin mies ottanut kuskia varten lukon kokonaan pois kannesta, avaimen viimein löydyttyä keittiön kiinteästä kaapista, johon muuta kamaa justeeraamalla olin juuri ja juuri saanut käteni sisään. Eipä ollut koko tilausta uusittu. “No, uusitaan nyt,” sanoin.

Viime viikonloppuna sitten pohdiskelin, jotta onkohan sitä öljyä nyt vieläkään sitten toimitettu. Päivystysnumero ei tiennyt kertoa, vaan käski soittaa maanantaina uudestaan, asiakaspalvelun aukioloaikaan. Satuinpa kuitenkin sunnuntaina katsomaan postin, jota ei ollut kukaan hakenut perjantaina. Sieltä löytyi lappu öljykuskilta: “öljyä ei voitu toimittaa, sillä ylitäyttösuoja ei toiminut.”

Lauantaina oltiin naapuria häiritty kysymyksillämme, kun talo oli kylymä. Olisin nostanut sisälämpötilaa, vaan kun en enää muistanut, miten se talon omistaja oli näyttänyt sen toimivan. Selkeää astesäätöä kun ei pannussa ole. Naapuri tuli katsomaan ja neuvomaan, ja samalla totesi, että talossa on kylmä, koska lämmitysvesipumppu ei ollut päällä. Kukaan ei tiedä miksi, ja kuinka kauan se oli ollut poissa päältä. Ei ihme, että patterit tuntuivat haaleilta, ja talo oli kylmä!

Naapuri justeerasi ja soitti meidän vuokraisännälle, ja justeerasi. Lopulta saivat sen pysymään käynnissä ja talo on siitä asti ollut taas lämmin. Mikä lie ollut syynä, nyt taas toimii. Mutta sitä öljyä siis ei ole toimitettu. Samainen naapuri tuli kanssamme katsomaan sitä ylitäyttösuojaa meidän kanssa, ja totesimme yksissä tuumin, että ei kai se toimi, kun johdot repsottaa miten sattuu. Joku on luultavasti jossain vaiheessa viime kevään ja tämän hetken välissä käynyt katolla ja alas tullessaan potkaissut johdot irti.

No, se on vielä vaiheessa se asia. Suoja pitäisi korjauttaa, mutta vielä ei mies ole ehtinyt jutella vuokraisännän kanssa siitä asiasta. Täällä pitäisi tehdä vähän muutakin. Sähkötöitä nyt ainakin. Ei uskalleta lamppuja laittaa/vaihtaa kattoon, kun johtoihin koskiessa insulaatiot varisee vaan. Menevät kytkennät vaarallisiksi. Onneksi täällä on melkein kaikkialla jotain valoja valmiiksi. Ja sitten on meidän ostamat töpseliin laitettavat ledit.

Palvelimet meillä seisovat yhä laatikoissa ja pakkauksissa, eli wifiä ei ole vieläkään. Mobiiliyhteydellä olen töitäkin etänä tehnyt.Viime viikonloppuna sentään tyhjennettiin ja takaisintäytettiin (järjestyksessä) autotalli niin että peräkammari, mihin palvelimet pystytetään, on siisti ja siellä voi jotain tehdäkin. Kuten laittaa palvelimia hyllyille. Ehkä joskus. Jotain sisäpiuhatöitäkin sekin vaatii… Mies on ollut työreissussa nyt 5 päivää tästä viikosta. TIedä milloin ehtii tehdä niille jotain.

Olohuone on kuitenkin suhteellisen jees jo. Telkkariseinä on rakennettu kaikkine kaappeinensa, vitriinit on pullollaan astioita ja muuta tavaraa, mitä viime viikonloppuna laatikoista purin, ja kirjahylly on kirjoja täynnänsä. Laatikoita on enää kymmenkunta purkamatta, keittiö- ja toimistokamaa. Odottavat keittiörempan tekemistä&valmistumista, jotta saadaan keittiökamat ja ruokapöytä keittiöön ja työpöytä ja jotain olkkarin nurkkaan.

Koirat on opetelleet itsekseen oloa, kun viime viikolla neljänä päivänä olivat keskenään kotona kuudesta kahdeksaan tuntia neljänä päivänä. Perjantaina tein etätöitä. Siinä on sitten pureskeltu yksi astmapiippu tuhannen päreiksi ja kaivettu mitälie olematonta rottaa sohvan sisuksista sun muuta pientä kivaa.

Eilen tuli ensilumi ja koirat menivät ihan sekaisin. Vetivät ja nuuskivat ja pomppivat ja huiskivat siihen malliin, että päätin tänään kävellä niiden kanssa tuonne entisille kotikulmille koirapuistoon, jotta saavat vähän telmiä lumessa. Meuhasivatkin siellä aikansa, minkä  jälkeen niille tuli kylmä ja lähdettiin takaisin kotiin. Vaikken lumesta laisin piittaakaan, kyllähän tämä marraskuinen maisema näin paljon kauniimpi ja valoisampi.