Esikoinen täytti 15 puoltoista viikkoa sitten. Murrosiän puitteissa kehitys näyttää jotenkin samankaltaiselta kuin itsellänikin aikoinaan. Pahin angsti oli hellittänyt, kavereiden kanssa sählättiin ja toilailtiin ja duunailtiin kaikenlaista. Seikkailin pitkin suomenniemeä milloin junalla, milloin kuorodösällä, milloin vanhempien kavereiden autoilla ja milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Pidin hauskaa. Minusta melkeinpä tuntuu, että se oli teinivuosistani paras. 16-vuotiaana jo jätin teinisäädön taakseni ja aloin seurustella itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, josta sittemmin tuli aviomieheni ja tytärteni isä.

Sinä vuonna kun olin 15, istuin Carrollsiissa (rolssissa) tovin jos toisenkin, kaupungissa jos toisessa. Kuljin parhaan kaverini kanssa etsimässä paikallista rolssia Lahdesta ja Tampereelta ja Jyväskylästä ja… Junailimme itsemme välillä Harjavaltaan hyvän ystävän luo, välillä ystävä junaili Helsinkiin. Kylmälän legendaariset bussit kuljettivat meitä kuoro- ja leirimatkoilla, kunnes joku viimeinkin sai niistä tarpeekseen bussin takarenkaiden irrottua nuortenleirin paluumatkalla. Minä en sillä reissulla ollut, sillä olin töissä, mutta kuulin kaiken kavereiltani.

Niin, minä olin töissä. Siihen aikaan vielä viisitoistakesäisetkin saivat töitä. Olin ollut kesän paikallisessa K-kaupassa ja jatkoin siellä talven läpi tehden 6h vuoron joka toinen lauantai + vähän enempi töitä koulun lomien aikaan. Sainpa vähän rahaa. Yksinhuoltajaäidin tytär.

Elelin aika tavallista nuoruutta, jos kohta en dokannut vaan hengasin helluntaiseurakunnan nuorten kanssa. Me tehtiin jekkuja, hengattiin ympäriinsä yötä myöti, pidettiin mekkalaa dösässä ja metrossa, herätettiin pahennusta kahviloissa, iloittiin, surtiin, ihastuttiin, rakastuttiin, oltiin niin bestiksii niin bestiksii, suututtiin ja sovittiin. Jauhettiin jatkuvasti Orbittia, jota oli aina farkkurotsin rintataskussa. Haettiin Valtsusta karjalanpiirakkaa ja nakkeja ja jäätelöä paikkaamaan syömättä jäänyttä päivällistä. Pörrättiin autollisten vanhempien kavereiden kanssa ympäri ämpäri – etenkin tietenkin sen nyt jo ex-mieheni kyydissä. Telttailtiin ja leireiltiin, hellaritapahtumissa ja lereillä tietty.

Siihen aikaanhan ei vielä ollut kännyköitäkään. Se oli kyllä sensorttista säätöä välillä se kortti/kolikkopuhelinten metsästys ja ylipäänsäkin ihmisten, etenkin mutsin, saaminen kiinni. Eihän sekään himassa päivystänyt odottamassa, satunko soittamaan ja pyytämään lupaa milloin mihinkin. Niin sitä sitten useimmiten tuli vaan mentyä. Minkäs tein, kun en saanut mutsia kii. Eikä sillon ollut nettiä ja snapchattiä ja whatsappia, vaan puhelut puhuttiin sillä yhdellä kotipuhelimella. Ja vitsi kun väliin kuumotti soittaa, kun ei ikinä tiennyt kuka siellä vastaa!

Niin, päiväkirja sen paremmin kertoo.

Kesää 1990

Väsyttää. Nukuin HUONOSTI 3½ h viime yönä: 4:30-8:00. Konfassa oli kivaa. Sosiaalisesti &henkisesti. Ääni siel vaa Pe:na meni ku laulettiin (kuoro). Samana yönä käytiin Hämikses, Hämeenlinnan pihalla pelaas futista. La:na vaa juteltii ja käytii Essolla (J kävi Parolassa). Yönsä M & K vietti [kaverin] ja mun teltassa. (Ne nukahti sinne yöseuroilla).

Eipä meil ollu Vartsikas siistii! Ekax: mä tein duunis 6h päivän. Söin koko aikana sämpylän, jäden maitoo ja mehuu ja kupin kahvii. Ei lievä nälkä. Sit kotona mä vaa vaihoin vaatteet ja menin. En jaksanu syyä ja unohin ottaa eväät. Siellä mä söin muutaman keksin, vähä hot rodei ja lätyn. Lättytaikinaan ja paistoon käytettiin Voimariinia, päivätty 21.5.-90. Toinen vaihtoehto ois ollu Flora, päivätty 020590. Hyvin menee!!! Me palettiin sulkista ja Hollya. Mä lähin vikojen, tokavikojen siis, mukana. Ja mä pääsin J:n ”rekan” kyyis Itiksee, jonne muut tuli dösäl myöhemmin. Se oli sit kivaa! Meil oli taas sit Rolssis J:n kaa lyhyt kahdenkeskinen hetki, muut oli hitaita. Myöhemmin, 5 vai 11, S ja mä mentii soittaa […] rekasta. Yleisö oli rikki. Sit mä pääsin Ikosen kyyis himaan. (Äiti ei ollu ollu himas.)

Syksyä 1990

Viime viikonloppu oli just sika-kiva. Eka oli ”pitkät” kuoroharkat lana salil (ne on yleensä kivoi), sit meiä kuoro laulo. Sit me lähettii koko lössi Jäkeen. Pikku-kööri laulo siellä. Me tultiin sieltä periaatteessa klo 12 mut just sillon (sinä yönä) siirrettii kelloi joten me tultiinki klo 11 (mä menin Isotaloille yöks). Gospel-konsertti Jäkes alko klo 10 ”iltapäivällä”.

PE mä menin kuoroharkkoihin viideks. Sit S:lle yöx pe-illan jälkeen. Aamulla sieltä suoraan duuniin. Sit kodin kauta (25 min. kotona) salille kuoroharkkoihin (ylim.). Kaupungille [kaverin] kaa (½h). Puol seittemältä Formian eessä [toista kaverii] treffaas, kattoon Days of Thunder salille. Cafikseen. Huh. Himaan. n. 30h ja 25 min. himas vaik koko ajan Hesas ja koko aika menos. Et silleen. Näin meillä. Entäs teillä (heh heh). Sit tänä aamuna pyhis alotus. T oli kadottanu kaulaliinansa ja syytti mua… Löys sen sit. Sit me tultiin kodin kautta [kaverille sen siskon] synttäreille ja taas kodin kautta salille. Siel oli Lapsikuoron äänitteen julkaisu. Sit, sit, sit. Mun elämä näkyy olevan kamalaa hosaa. Mä tarttisin vissiin parin viikon loman elämän arjesta…

Kello on approximately 02:15. Kiva aika kirjottaa, mut mun on iha pakko. LA (”eilen”) oli pyhäinpäivä ja nuorisopäivä Lahessa. Me laulettii ja tottahan siellä oli muitaki salilaisii aika liuta + muut. Mentii taas Kylmälän dösällä (dösillä). Me mentiin uudella, toinen oli n. 70-luvulta. Siit puhkes menomatkalla rengas! Salin ”Hammondi” (siis Harmooni) raahattii pakulla mekee. Kumma ku eivät saman tien ottaneet salilsta flyygeliäki! … Siel oli aamupala, ruoka, kahvit, (me käytii rollsissa), iltapala. Ei me syöty ku vähä vaa. Mut hyvät safkat siel oli (kuten aina). Palatessa uus Kylmälä pamautti ylänurkkansa salin katokseen. HEH HEH. Katos rutussa, dösässä ei pahempia vammoja. (ei ollu eka kerta ku katos on rytyssä). Kylmälä on aina Kylmälä (jos ei satu mitää, ei oo).

Yöllä [leirille tuli] liuta kuorolaisii, jotka tuli kokouksesta suoraan: Ne ja [muutama muu] meni alas saunalle viettään [yhen] synttärei. Niin, siis, eiku ei mitää. [Lerin pomo] kai ois halunnu kans, ku se keksi tyhmän jutun: matto piipun päälle, savustetaan ne ulos (ne paisto makkaraa), lumipallosade. Toinen: Pyyetää anteeks, lauletaa [synttärisankarille], lumpparei. Lumppareit ei heitetty, ku puolet vastusti. S + mä pyyettii niilt henk.koht. anteeks in case they (don’t) didn’t like the poor joke. Piti selvittää välit kuorolaisiin, muuten ei kehtais näyttää naamansa siellä.

Su:na pelattii. SIKA-pingistä ja fudista. S-p on SIKA-kivaa. Vähä ku Holly, mut pingispöytää kierretää ja on 2 mailaa vaa. Fudikses mul oli S:n kengät. Ne kastu LIKOmäriks (lunta on maassa varmaan 20 senttii ainaki). Kasvot ja kädet on naarmuilla (Pallosta). Lihakset on kipiät.

Mä puhuin tänään 2 maratoonia. Eka T:n kaa. Se tulee Uutena Vuotena Hesaan. Ehkä 14.12.ki. Sit se ehkä lähtee meiän kaa Lappiin. Sit toisen S:n kaa.

Lähettii Huttiin pizzalle. Syötiin Large Meat Lover’s ja maksettiin tietty kaikki osa. Lopulta monien laskutoimitusten jälkeen todettiin minun (maksajan) jääneen 2mk miinukselle. Tietty sil ei ollu väliä, mutta J (yllätys, yllätys!) ois välttämättä halunnu antaa mulle 3mk (pojat söi 2 palaa, me 1). En mä niitä sillon huolinu. Sit me kekattiin mennä elokuviin kattoon Kuin lintu langalla, joten eiku, muttei me tiietty mis se menee ja mihin aikaan. Me mentiin Bristoliin hakeen niit lappui ja sit mä muistin et mun tarttee soittaa äidille jos me elokuviin mennään. No mä sanoin J:lle, et mä tartten 1mk (mul ei ollut yhtään). Se anto 3.

Talvea 1990-91

Mä olin viime yön S:llä. Eilen oli oli nääs itsepäisyysjuhla partios. Siel me soitettii molempien himaan. Mä: mä meen S:lle yöks. Tuun kodin kautta, heitäthän.S: Sanna tulle meille yöx, pitäkää sauna lämpimänä!

Viime lauantaina, 22.12., neljän jälkeen tänne tuli (kutsuttuna) S ja T. J:n piti tulla, mut se ei ollu ”kuullu” tai ”tajunnu” aikaa. Niinpä sitten T. soitti sille ja sen äiti välitti T:lle viestin, että sen piti tavata J. kompassilla 17:30-18:00. T lähti ja sit ehkä vähä vail 19 ne tuli ”takas”.

Sunnuntai-iltana T tuli Hesaan! Me tultiin eiku mentiin S:lle ja mäki jäin yöx sinne. Ruvettiin nukkuun klo 05! Paitsi T, joka ei saanu unta, joten se nukahti vasta n. 05:30! Herättiin puol 10. Järkyttävää. Me tultiin meille n. klo 12 ja lähettiin sit stadiin. Mut ei me oltu siellä ku tunti ni lähettiin Itikseen. Siel oli kivaa. Me istuttiin Fruttin pöydäs 2h! Eka puol h yksin eiku kolmisin. Sit tuli T. Me oltiin siinä vielä n. 1½h ku mä ”suutuin” sille. Mä vippasin repimäni hampparipurkin kannen palaset sen päälle. Ja sit meit kolmee vietiin! T tuli sit peräs. Sit me fiksut eksyttiin. Sehän ei siis oo uutta S:lle ja mulle.

Hei vaan, minä täällä! Tänään mä koklasin, millasta näkkäristä tulee paahdettuna. Just ku mä olin ottamaisillani (siis aikomus), puhelin soi. Kun mä tulin puhelimesta (2, ehkä, min. myöhemmin), se syttyi jo tuleen. Heh heh. Minä vauhdissa jälleen. Ei se mitään. Näkkäri oli entinen, mut paahdin ei.

Ennenku me päästiin sisään, ku S oli just koklaas ovee, siihen kadun varteen ajo Musta Maija. Sieltä sano nainen, että ”Tulkaas tytöt tänne.” Sit se tarkisti meiän reput. Siel oli kuorokansiot. Tietty. Se oli rutiinitarkistus, mut huvittava. Mietittii, et jos ois puhallutettu, oisko purkasta tullu promilleja.

Siellä [studiolla] sitten istuttiin yhes huonees videoita töllääs ja limuu litkiis varmaan pari tuntii. Sit päästiin studioon ja seistiin ja istuttiin lavalla ties kuin kauan ennenku alettiin filmaan. Oli tarkotus purkittaa 2 biiii play-back-juttuna, mut vähä veny… Dösäkuski tuli klo 9 ja passitettiin takas ja tuleen uuestaan klo 10 (kai). No me oltiin valmiit YHEN biisin kaa n. puol 00 ja päätettiin sit tietty jättää toinen toiseen kertaan. Bändiki oli. Ne soitteli sitä sun tätä aina välillä. Näytettiin olevamme tosissamme laulaas, mut showattiin äänillä, ku ei kuulunu eiku siis ku sitä ei nauhotettu.

J & T ei tullu S:lle 13:30 dösällä. Ne luuli sen lähtevän 14:30. No mentiin kaikki vastaan dösää, joka lähti 14:45 mut ei ne ollu siinä. Seuraavaa dösää vastaan me mentiin [kaverin] kaa kahestaa. No ei me keritty kauaa venata (kylmissämme, letkistä tanssien lämpimix) ku nää ”talonvahdit” alkaa huutaa meitä. J oli just soittanu puhelinkiskasta Souderista. Me (S & mä) haettiin ne sieltä – kävellen. Molemmilla purkkarit. Reidet vaa jääty. Matkaa ei ollu ku n. 1½ km… Selvittii hengis takas.

[Eilen] kaikki tuntu luulevan mua joksku tietopankiks. Kaikki kyseli mult koko ajan kaikenmaailman juttuja mm. ”millaset sarvet porolla on?”

Me mentiin Salille, jossa J puolen minsan kuluttuu älykkäästi kysy: ”Lähettex Rollssiin?” Ei silti, meil oli kyllä vakaa aikomus mennä sinne mut me ei viititty kysyy, ku tiettii, et J kummiski kysyy… No meit oli tietty hirvee lössi, eikä me olla ihan hiljasii – niin siis Sörnäisten rantatiellä.

Dösä oli Kylmälän vanhin ja pienin (31 paikkaa). Samoin luultavasti kuskikin. Näytti kuulemma KGB-agentilta. Sano, että dösä kippaa… Dösästä irtos vasemmanpuoleiset 2 rengasta – takaa siis. Kuski ajo n. 100m niiet pohja laahas maata ennenku älys jarruttaa… Kivaa… Poliisit tuli paikalle. Otti bussilta kilvet ja sakotti kuskia, joka muuten oli ”vaipunut itsesääliin”: onneksi ei Antti kuollut… Dösästä oli pohja putoomas ym. Tulivat Hesaa Onni Vilppaalla.

Seuraava tarina tapahtui sitten perjantai-iltana. Tein hommat loppuun mahdollisimman nopsaan. E:n ja S:n piti tulla hakeen mut 19:15. Seison ulkona. Odotan. Vaivun epätoivoon. Kuuntelen lappuja. Odotan jälleen. Ei kuulu. Seison tunnin, kunnes mom hakee himaan. J ja T on meillä. V, E ja S ettii J:a, jolla on V:n tavarat. J soittaa olevansa [tutuilla], että mikäli kysytään… V, E & S saapuu. E näkee J:n ja ”vihjailee” sille musta. S soittaa J:lle: ”Ollaan leirikeskukses. Tuo V:n kamat”. Lähetään kyseiseen paikkaan.

Kevättä 1991

Eilen oli kivaa. Kuoro oli Nokialla. Me räpättiin… Palloiluhallissa illalla oli ”mini Joy” = Tre, me & Nokia + 3 Harjavaltalaista. Paluumatkal me naurettii sairaasti, ku P vähä haastatteli jengii (mm. Harhaanjohtaja Hakkaraista). Sit pysähdyttii Lehiksen viereiselle Essolle. Siel oli jätkii pelaas rahapelei ja ne tuijotti silmät pyöreinä ku lähes 70 tyyppii marssii n. 15 yli 00 sisään. Ne jopa ihmetteli ääneen, että ”mistä nää kaikki on tullu???” Loppumatkan, lähes 1½h, [eräät] hakkas rumpuja (ne oli osina dösäs) ja laulo. Jotkut (kuten minä) yritti nukkua, mut toiset vaa tsiigas näit ja nauro kipeesti.

Kaunis ilma tänään. Kauniimpi huomenna. Kaunein Vappuna. Se oli S:n ja mun uusin vuorokeskustelu, kun ”kiinnostus on 10”.

Perjantaina oltii ekaa kertaa Vartsikassa tänä vuonna. Moottorivene ei ollu kunnossa. Takastullessa S yritti kastella H:n, joka kiusas S:aa, mut kaikki veet tuli mun syliin. Lopulta S:kin oli märkä, ku mä kosti ja vene kallellaan, kun mä väistin, muutama sentti ois kaatunut. Sit laiturin luon hörppäs ku T ei osannu nousta veneestä…

T teki äsken J:lle joukin. Se näppäili meiän numeron ja anto luurin J:lle, joka häkelty. Heh heh.

Those were the days, my friend. We thought they’d never end…

Yksi oleellinen osa elämääni – luonnollisestikin – on aina (esimmäisiä viittä ja puolta elinvuottani lukuunottamatta) ollut pikkusiskoni. Kunhan toivuin ensijärkytyksestä (“mikä hitsi toi on ja miksi se tuli meille viemään MUN äidin huomion?!?!) aloin hoitaa ja touhuta siskoni kanssa. Ikäerosta huolimatta tai sitten sen vuoksi tehtiin paljon kaikkea yhdessä pitkälle murrosikääni. Siskoni ollessa ihan pieni leikitin häntä kaverini kanssa ja yksin. Muistan vieläkin sen puolivuotiaan siskoni hysteerisen kikatuksen tehdessäni temppuja hänelle piknik-filtillä. Kaverini kanssa rakennettiin Elsa Beskowin kirjoista lokerikko, jossa oli leluja ja sisko oli niin ilahtunut joka kerta kun hänen osoittamastaan lokerosta nousi lelu. Ja milloin mitäkin.

Meillä oli tuohon aikaan, siskoni ollessa vaille kahden, kerrossänky. Ei mikään ihan pieni lasten kerrossänky vaan sellainen aikuisten kokoa oleva. Meillä oli tapana melskata yläsängyssä, älykkäästi, mutta siellä oli enemmän tilaa kuin alasängyssä, kiitos vanhan talon korkean katon. Minä olin sängyllä selälläni ja sisko heittäytyi jalkojani vasten jolloin minä pukkasin hänet selälleen sängylle. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja se oli siskon mielestä maailman paras leikki! Kerran pukkaukseni oli vähän vino ja sängyn sijaan sisko päätyikin lattialle, laidassa olleen aukon vuoksi. Ja jalkansa murtui. Itku pitkästä ilosta ja silleen. Olin murheen murtama. Olin aiheuttanut siskolleni kipua ja moneksi viikoksi kippipaapaan jalkaan.

Sisko oli kaverini, mutta käytin myös isosiskouttani väärin. Pelattiin Monopolya ja koska siskoni ei vielä osannut lukea, luki niissä yhteismaa ja sattuma -korteissa milloin ihan mitäkin, minun edukseni, tietenkin. Opin myös varsin pian, että pikkusisko tahtoi leikeissä aina saman kuin minä, joten lakkasin pian ottamasta sen “paremman” nuken, auton, milloin minkäkin, jolloin kun sisko tahtoi juuri sen, saatoin jalosti antaa sen hänelle ja poimia sitten leikkiin sen, minkä oikeasti halusin. Toisaalta ei kai ihan tyhmääkään, sillä näin oltiin kumpikin tyytyväisiä ja vältettiin monet riidat.

Mitä me sitten leikittiin? Barbeilla, poneilla, pienillä smurffeilla, nukeilla. “Orionia” (mutsi oli Orionilla tiedottajana, ja me oltiin toisinaan mukana mutsin duunissa, joten sitten tehtiin kovasti Orionin tiedotuslehtiä myös 🙂 ), landella oravaa, “mustaahaamua” (kaverisiskosten kanssa keksitty mielikuvitusleikki), kiipeiltiin puissa ja katoilla (nukkeleikitkin landella kiipesivät puuhun), ja välillä vaan luettiin yhdessä. Lempipaikka kotona oli meidän ison kaapin päällä istuen, landella jonkin mökin katolla kököttäen. Aina mahdollisimman korkealla.

Toki minustakin monesti pikkusisko oli vaan ärsyttävä. Etenkin tunkiessaan minun ja kaverini leikkeihin. Niinpä kun esim. parhaan kaverini kanssa leikittiin “vihellyskummitus”-leikkiä (mielikuvitusleikki sekin), peloteltiin kummituksilla siskoni pysymään poissa. Teininä sitten, kun minulla oli ihan omat menoni, jäi sisko monesti kotiin itkemään, kun ilmoitin etten todellakaan ala raahata häntä mukanani rientoihini. Mutsi siitä yritti minua syyllistää, mutta hei! se on elämää. Katselen nyt omien tytärteni meininkiä ja voi miten samanlaista se onkaan! Sisko on ihan kamala, mutta kamalan rakas ja vain minä saan häntä kiusata! Esikoiseni on parikin kertaa koulun pihalla uhannut antaa turpiin jollekin, joka on tosikoista kiusannut.

Yhteen aikaan meillä oli systerin kanssa menossa sellainen pitkäaikainen jäynäsota. En enää muista mistä se alkoi, enkä mihin se loppui, mutta vuoron perään pitkän aikaa tehtiin toisillemme jäyniä, kostoksi tietenkin siitä toisen tekemästä edellisestä jäynästä. Sellaisia jäyniä, jotka ei paljastuneet ihan heti. Kuten vaikkapa kerran silppusin siskon yhden pyyhekumin johonkin lelulaatikkoon niin että kun hän yritti leikkiä Barbeilla, kaikki oli kuminpurussa. Ja sen sellaista. Eestaas. Se oli jotenkin hauskaakin!

Siskollani oli myös taipumus käydä vaatekaapillani (tietenkin, kuka pikkusisko nyt ei isosiskon vaatekaappia tonkisi!) ja laatikoillani (tietenkin, ks. edellinen) ja muutenkin tonkia tavaroitani. Tärkeät jutut, kuten päiväkirjani, kätkin lukolliseen laatikkoon, kunnes minulla ei enää ollut lukollista laatikkoa. Silloin aloin värkätä hälytysjärjestelmiä ym. systeemeitä, jotka ilmaisevat minulle, että laatikolla on käyty. Päiväkirjani olivat tietenkin lukossa, mutta jokainen tietää, että päiväkirjalukot osaa lapsikin tiirikoida auki hiusneulalla.

Muutama pieni ote ajalta, jolloin minä oli 11-13v, sisko siis 6-8v:

Oli jo aamu. Herätin [siskon] heti kun itse heräsin. Rupesimme leikkimään smurffeilla.

 

[Sisko] ja minä heräsimme Ammilassa. Olimme siellä edellisenä yönä yötä. [Sisko] ja minä leikimme. Sovimme kaikenlaisia asioita, mutta [sisko] rikkoi sopimukset. Päätin etten enää ikinä leikkisi sitä leikkiä [siskon] kanssa.

 

Heräsin siihen, että [sisko] huusi: öööööö. Se oli kuulemma niin yksinäinen. Rupesimme leikkimään mustaahaamua. Sit me kyllästyttiin ja katottiin telkkuu.

 

Mä oon huomannu kuinka usein mä muodostan aivoissani omituisia kyhäelmiä. Kuten tänään autossa: -Kato mitä mä piirrän auton ikkunaan, [sisko] sanoi. –Joo, joo. Anna mun olla rauhassa, Sanna mutisi. Häntä harmitti, kun hänet aina herätettiin unelmiensa ihanimmissa kohdissa. Kukaan ei ymmärtänyt Sannan kirjallisia taipumuksia. Hän sepusti mitä kummallisimpia tarinoita. Pian radiosta kuuluva hiljainen ja rauhallinen musiikki sai Sannan nukkumaan. Pian he olivat perillä. Sanna nukkui yhä, mutta [sisko] herätti hänet kovakouraisesti potkaisemalla häntä kylkeen.

 

Me, isi, [sisko], [isoäiti] ja minä tultiin eilen tänne [saareen]. Tääl on älykivaa. Mä oon kiertäny tän saaren muutamaan kertaan [siskon] kans. Me ollaan oltu katol. Me ollaan virvelöity…vesiheiniä.

 

Joku aika sit [sisko] ja mä otettiin äidin ripsiväriloota ja tehtiin ittellemme viikset, parrat ja tummat kulmakarvat. Saatiin äidiltä haukut. Heh heh! Mä piirsin meist kuvat:

 

Munkan ranta on jostain syystä [siskon] ja mun lempparipaikkoja. Me oltiin tänään filtsuil siellä. Me poimittiin kiviä vedestä ja löydettiin 70mk vedestä!

 

Tänään mä halusin tietää kelluuko hula-vanne, joten mä pistin sen veteen hyppiksen toiselta puolelta ja aattelin ottaa sen kii laiturin toiselta puolelta. Sillaikaa kun se ajelehti, mä kiusasin [siskoa], ku [se] sanoi: ”Nyt se vanne karkaa.” Mä yritin ottaa sen vanteen vedestä ja meinasin pudota veteen. Mä kiljuin [siskolle], että harava, harava! Hae harava! [Se] vaan seisoi paikallaan. Mä otin kepin ja hinasin stiä vannetta rantaan päin ja aattelin, että nyt mä nostan sen vanteen ylös sieltä vedestä tällä kepillä, mutta kun mä yritin, keppi katkes. Mä sain sen kepin palan vex vedestä, mut vanne oli menny kauemmas, niiet keppi ei yltäny. Sii kepis oli naru ja mä aattelin heittää kepin ja pitää narusta kii, mut naru jäi mun käteen ja keppi meni vanteen kaa. Sillon mä sain tarpeekseni ja riisuin kengät ja sukat ja kahlasin veteen. Mä sain sekä kepin, että vanteen. Mä heitin vanteella [siskoa] ja vanne vieri takas veteen ja minä raukka perässä. Lopppujen lopux mä pääsin ylös vedestä vanteen kanssa, jolloin mä lähin ajaan [siskoa] takaa. Mä heitin vanteen keinujen luo ja menin hakeen sukkiani ja kenkiäni rannalta, jolloin [sisko] heitti vanteen rinnettä alas ja mä sain sen nipin napin kii ja sanoin, että seuraavan kerran ku sä heität mun vanteeni veteen, sä lennät itte perässä.

 

Mä oon vähä sekasin ja kiukkunen. Me ollaan just riidelty [siskon] kaa. Mankka pauhaa ku mikäki ja [sisko] paiskoo ovia.

Murrosikäisenä melkein kuusi vuotta nuorempi pikkusisko oli minusta enimmäkseen vain ärsytys, vaikka siihen saakka oltiin tehty ja oltu todella paljon yhdessä, kuten päiväkirjanikin todistavat. Ymmärrän siskoni tuolloisen tuskan nyt, aikuisen ja kahden tyttären äidin perspektiivistä. Siskoni katsoi ylöspäin minuun, idoliinsa, ja minä näin vain ärsyttävän kakrun, joka puhuikin ihan liikaa. Sisko oli 13 minun mennessäni naimisiin ja muuttaessa pois. Mutsi sanoi aina, että systerin murrosikä alkoi hääpäiväni iltana. Häissäni siskoni oli jotain morsiusneidon ja kaason väliltä tai yhdistelmä. Kuten minäkin sitten kuusi vuotta myöhemmin olin siskoni kaasona hänen mennessään naimisiin yhtä nuorena kuin minäkin. “Jos kerta Sanna on onnistunut, onnistun minäkin.” Molemmat olemme sittemmin eronneet noista ensimmäisistä miehistämme.

Siskon teini-iän aikaan tunsin välillä menettäväni siskoni, sillä hän paljolti sulki minut pois elämästään. Ei toki kokonaan – vietettiin yhdessä mökkiviikonloppuja ja -viikkoja hänen ja poikaystävänsä kanssa ym. – mutten tiennyt hänen elämästään muutoin paljon muuta kuin mitä äiti minulle “valitti”. Siskon kanssa oli niiin vaikeaa hänen murrosiässään. Ihan normisettiä, mutta onhan se äidille rankkaa aikaa. I know… Sittemmin aikuisena ollaan välillä eletty hyvinkin läheisiä kausia, jolloin jaoimme kaiken ja vietimme aikaa yhdessä ja vedimme pikkuhiprakat landella ja vaikka mitä, välillä ei niin läheisiä. Sisko on kuitenkin aina sisko! Siskon luo menin, kun ex-mieheni heitti minut ulos yhteisestä kodistamme (oli siihen syy, olin käyttäytynyt häntä kohtaan aika sikamaisesti; avioliittomme oli karrella). Minun luokseni siskoni tuli oman aviokriisinsä aikaan. Jos ei voi siskoonsa luottaa hädän hetkellä, kehen sitten tässä maailmassa?

Joku joskus eksyi blogiini etsiessään jotain googlesta lauseella “siskon kanssa saunassa”. That says it all 🙂