Kevättä suonissa

6.4.200928.9.2010 MarilkaLeave a comment

Tämä on nyt The Kevät-Entry. Se, jonka kirjoitan joka kevät silloin kun on sen aika. Ja sen aika on nyt. Tänään oli moottoritielle ilmestynyt nopeusrajoitukseksi 120 sillä aikaa kun olin aamupäivällä asiakkaalla. Tähän mennessä on jo täällä meidänkin nurkilla alettu lakaista katuja. Ja piha on vapautunut lumesta lähes kokonaan, jättäen sen saviseksi velliksi, johon uppoaa nilkkoja myöten. Ja täältä meidänkin ikkunoistamme vähän puiden lomasta näkyvä jokipahanen on vapautunut jäästä. Ja moottoripyörät ovat kaivautuneet esiin talvikoloistaan. Ja viime viikon auringonpaisteessa näin jo ensimmäisen avoautonkin kuomu alhaalla. On kevät.

Aamulla jo kuulin radiosta, että tänään aletaan nopeusrajoituksia vaihtaa kesäkuntoon. Silloin en aamuruuhkasa edes hogannut tsekata, mikä oli Hämeenlinnanväylän rajoitus Klaukkalan kohdalla, mutta kotia kohti ajellessani, siinä puolen päivän aikaan, jännityksellä odotin motarin rajoituskylttiä. Ja kun se oli 120, annoin mennä. Talla pohjaan ja tuuletusta vapaalla kädellä. Vähän taas got carried away, kieltämättä, mutta minkäs teet. Uusi AC/DC-levyni pauhasi ja minä annoin hetken mennä yli 150 mittarissa, karstat pois moottorista. I-HA-NAA! Nyt pitäisi vaan saada mazdaani uudet kesätassut alle, niin avot 🙂

Viime yönä satoi vettä ja se teki paljon lumien sulamiseksi jälleen. Viime viikon aurinkoisten kelien jälkeen sade vei todellakin lähes viimeiset lumet tuolta meidän pihasta. Joten tänään kun ajoin auton tuohon oven eteen hetkeksi, astuin ovesta suoraan mutaan. Iyh. Mies kärräsi soraa kävelypoluksi tuohon autotallin ja etuoven väliselle pätkälle ennen synttärijuhlia, joten nyt siinä pääsee sinänsä kävelemään ihan hyvin ilman että korot uppoavat mutaan. Paitsi kun ajaa auton oven eteen niin että sorapolku jää sopivasti sinne auton alle 😉

Tosikoinen toi tänään päiväkodista himaan kipollisen ohraruohoa. Omat rairuohot laitettiin eilen itämään. Leskenlehtiä en ole vielä bongannut – mutta enpä minä niin kamalan paljon tuolla luonnossa ole liikkunutkaan, alkaa niitäkin ihan varmaan kohta näkyä. Tänään ei paista aurinko, eikä ole yhtä lämmin kuin viikonloppuna, mutta niin keväistä, että suonissa kohisee 🙂 Väsyttää yhä vietävästi viime viikkojen haipakan jälkeen, mutta mieli on virkeä kuin kevätpuro. Sillä nyt. on. kevät!

Viikonloppu yhtä juhlaa

5.4.200928.9.2010 MarilkaLeave a comment

Hilppasen jo väsyttää. Koko viikonloppu on ollut yhtä juhlimista ja juhlien valmistelua. Tai ehkä oikeammin jo torstaista asti, kun töiden jälkeen piipahdin Alepassa kotimatkalla, ostamassa paistovalmiita sämpylöitä ja lämminsavulohta päivälliseksi. Silloin oli tosikoisen virallinen synttäripäivä, jota juhlistettiin illalla oman perheen kesken syömällä vähän erilainen päivällinen ja jälkkäriksi ihan kaupan kakkua. Leipomiset jätin viikonlopulle. Tosikoinen sai tuolloin myös meidän lahjat: baletti-bratzin ja kampauspään, sekä siskoltaan LPS-sammakoita.

Perjantaina alkoi se iso rumba, isolla Prisma-reissulla, josta tuli kotiin viisi kassillista ruokaa&leivonta-ainesta sekä mm. pinkki blenderi. Kun olin siitä reissusta selviytynyt kunnialla kotiin, en paljon muuta illalla enää jaksanutkaan kuin testata blenderiä laittamalla porukalle älykkääksi iltapalaksi pirtelöt. Mutta kun olin aikeissa sillä tehdä lauantaina pirtelöitä lastenkutsuilla, pitihän minun kokeilla, miten homma sillä sujuu. Tähän asti olen tehnyt pirtelöt ja vastaavat sauvasekoittimella – miten paljon helpompaa se olikin blenderillä! Olisi vaan pitänyt ostaa se jo kauan sitten…

Lauantaina oli esikoisella koulupäivä, avoimin ovin. Joten suunnattiin koko perhe koululle yhdeksäksi ja oltiin siellä eka tunti opetusta seuraamassa kaikki. Ekalla välitunnilla minä, mies ja tosikoinen lähdettiin kotia kohti. Minä painuin suoraan keittiöön, missä suurin osa loppuviikonlopusta kuluikin. Mies lähti tosikoisen kanssa hakemaan pajunkissoja jokivarresta. Esikoisen tultua kotiin koulusta, oli jo tosikoisen synttäripöytä melkein valmiina ja pajunkissat odottamassa että tytöt ne illalla koristelivat.

Kahden aikaan tulivat tosikoisen kaverit. Ei niitä synttärivieraita ollut kuin neljä, mutta kyllä noista pienistä tytöistä silti ääntä lähtee! Hirvittävä kalkatus koko ajan 😀 Kyllä niillä tuntui hauskaa olevan, mutta kyllä ne toisilleen myös motkottivat kaikesta. Synttärit aloitettiin perinteiseen tapaan pullonpyörityksellä, sitten luotsasin lapset syömään Minni-jätskikakkua sun muuta. Sen jälkeen otti esikoinen ohjat käsiinsä ja leikitti koko porukkaa. Leikkivät peiliä ja väriä ja ketun ruoka-aikaa ja tanssiskabaa, joka tuntui olleen hauskin kaikista. Ja sitten olikin kaikki janoisia, laitoin lapsille ne pirtelöt.

Kun synttärivieraat oli haettu, koristelivat tytöt niitä pajunoksia minun uurastaessani keittiössä. Lauantai-iltana tein pari Pätkiskakkua, täytekakun pohjan (ja täytinkin sen) sekä macaron-leivoksia. Sunnuntaina jatkoin siitä mihin lauantaina olin jäänyt kuorruttamalla ja koristelemalla kakut, heti kun olin ensin tehnyt läjän tuulihattuja suolaisin täyttein. Tytöt kävivät sillä välin virpomassa ja palasivat ison palkkakorin keralla kotiin. Ja kun päälle laitetaan tuparilahjojen mukana tulleet pääsiäisherkut, on meillä nyt pääsiäismunia varmaan muutamaksi vuodeksi 😀

Kolmen aikaan meille alkoi tulla ystäviä ja sukulaisia. Parisenkymmentä vierasta, eikun tuttua – ja minulla keittiössä kattaminen kesken… Aina se vaan menee viime tippaan ja vähän yli. Ei se mitään, porukka jutteli, minä seilasin keittiön ja eteisen väliä, laittaen loppuja kuntoon keittiössä ja ottaen vieraita vastaan. Kyllä oli kiva järkätä juhlat täällä meidän talossa, ekaa kertaa! Eihän tämä vielä ole valmis, mutta isossa keittiössäni kelpaa kyllä leipoa ja kokata ja täällä on tilaa ja tämä on ihana 🙂

Nyt on juhlat juhlittu, viikonloppu syöty epämääräisesti, ja taidan olla vähän poikki, kun tuntuu, että koko tämä entry on jotenkin sekava. No, ei se mitään, onpahan tässä kuitenkin. Enemmän viikonlopun menusta ja kuvia tarjoiluista löytyy ruoka-blogistani: lastenkutsut ja synttäri-tuparit.

Viikko pulkassa, loppu edessä

3.4.200928.9.2010 MarilkaLeave a comment

Se olis arkiviikko pulkassa nyt. Nopsaan se taas menikin! Eilen vietettiin tosikoisen synttäreitä perheen kesken pienesti, kaupan antimin. Tänään kävin kaupassa hakemassa ison kasan kaikenmoista tarviketta, jotta saan leivottua sunnuntain bileisiin kaikenmoista ihan omin käsin pitkästä aikaa. Johan tässä pari vuotta meninkin noiden syntsyjen kanssa sieltä, missä aita on matalin, paljolti kaupan eineillä, kun ei vain ehtinyt tai oikeammin jaksanut paneutua leipomiseen. Nyt päätin tsempata 🙂 Se kun on oikeasti kivaa!

Viikolla olen nauttinut siitä, mitne ihanasti on kevät näyttänyt voimiaan. Aurinko on hellinyt pitkin viikkoa, vaikka olenkin siitä saanut nauttia lähinnä sälekaihtimien lomasta. Odotan sitä hetkeä, että voi mennä duunissa sisäpihalle sisävaatteissa keräämään itseensä aurinkoenergiaa. Yksi lapsuuteni lempilauluista oli

Ens’ kevättären viestin, toi tänne tyttö pikkuinen, tuo sinisilmä sievin, ja sisko vuokkojen.

Toi sylin kukkakukkuran, ja päivän riemun rikkahan, nyt hangetkin jo häviää, kun koittaa kevätsää!

[enkä muista siitä enempää, kuin että joku talven prinssi jotain…]

ja näin kevään tullen tuo alkaa aina soida päässäni. Vaikka eihän tuolla vielä taida edes leskenlehdet kukkia, mutta ei siihen enää voi kauan mennä kun jo kukat koristavat tienvieruksia. Ensimmäinen kevät uudessa kodissa 🙂 Siinä on jotain hohdokasta. Siitäkin huolimatta, että piha on yhtä savivelliä…

Niin, työviikko on takana. Kaikkea jänskää siihen ehti sisältyäkin. Juuri nyt sitä toivoisi, että saisi huomenaamulla nukkua, mutta esikoisella on koulupäivä ja sielä avoimet ovet, joten sinne sitä on matka itselläkin aamusta. Sieltä kotiuduttani alkaakin viikonlopun juhlinta ja leivonta. Jostain syystä odotan sitä osuutta oikeasti ihan innolla 🙂 Minusta vaan on mukavaa järkätä juhlia. Ainakin näin himassa.

Action-putki päällä

31.3.2009 MarilkaLeave a comment

Ainahan elämäni on kiireistä, ainahan menen päivästä toiseen jonkinlaista matalalentoa. Mutten onneksi ihan koko aikaa ihan tässä määrin kuin nyt viime ajat ja tulevatkin. Putki alkoi silloin puolitoista viikkoa sitten Lappeenrantaan lähdöstä. Kolme päivää siellä, kunnes keskiviikkona lensin himaan piskuisella noin 30-paikkaisella propellikoneella, jonka 2-henkinen miehistö tuli jostain ulkomailta – perämies väänsi englantia lähinnä skottilaisittain tai jotain.

Torstaina oli hyvä aikomus olla kotona ilta lasten kanssa, mutta tosikoisen ikävä vastikään Thaimaan reissulta palannutta parasta ystäväänsä muutti sen suunnitelman – tyttäret olivat illan kylässä siellä ystäviensä (siskokset) luona. Ja minä houkuttelin (mikä ei ollut itse asiassa kovinkaan vaikeaa 😉 ) ystäväni siskosten äidin kanssani Jumboon käymään. Agendassa oli kahvilla lörpöttelyä ja meidän tosikoisen synttärilahjan ostoa. Meikkipäätä ja geelikyniä taiteilevalle prinsessalle 😉

Perjantaina oli duunissa suunnittelupäivä, jonka päätteeksi illanviettoa, joka vähän venähti, kuten tavallista. Aikaiseen meni…

Viikonloppuna sai onneksi vähän hengähtää. Lauantaina kävin ulkona vain pikaisen ruokakauppareissun verran tosikoisen ollessa yksin kotona! Mies kävi esikoisen kanssa uimassa, ja sillä välin minä siis käväisin kaupassa – tosikoinen tosissaan tahtoi jäädä kotiin tekemään palapelejä ja harjoitteli vähän kännykän käyttöäkin siinä, itsenäistymisaskelia! – ja sitten tehtiin ruoka yhdessä tyttären kanssa. Ja sunnuntaina oli ystäväperheen lapsen 1-vuotissynttärit.

Eilen ei ollut yllättäen ollenkaan maanantainen päivä. Muuten kuin että huomasin vasta kesken työpäivän, että olin luvannut mennä yhteen vuosikokoukseen duunin jälkeen, ennen tanssituntia, joten se siihen kohti kaavailemani rauhallinen hetki hoitaa erinäisiä juoksevia asioita menikin siellä vuosikokouksessa. Missä sain sentään hyvää piirakkaa. Ja sieltä tanssitunnille ja puoli yhdentoista jälkeen kotiin.

Tänään olen sentään tullut töistä kotiin ajoissa, hakenut tosikoisenkin. Mutta oli pakko lähteä liikkeelle vielä illalla, Cittariin, hakemaan lauantaita varten jätskejä ja torstaita varten keksejä ja esikoinen tahtoi ostaa pikkusiskolle lahjan. Vielä pitäisi ehtiä tällä viikolla kauppaan ajan kanssa, ostamaan lopu juhlaherkkutarvikkeet. Koko viikonloppu menee tosikoisen 6-v synttäreitä juhliessa: lauantaina (esikoisen koulupäivän jälkeen…) lastenkutsut, sunnuntaina vuorossa sukulaiset ja ystävät. Ja minulla vaihteeksi vähän kovemman luokan leipomistavoitteet, parin laiskan vuoden jälkeen.

Ensi viikon piti olla hiljainen, mutta kattia kanssa, siellä on ripoteltuna kaikkea pientä joka päivälle. Onneksi sitten on pääsiäinen, pari ylimääräistä vapaapäivää! On sielläkin jo sovittua menoa anoppilaan ja siskon pitäisi tuleman meille miehensä kera pääsiäisaterialle myös. Mutta se on yhtä hyvä kuin lepäisi perheen kanssa. Siskoa on aina ihana nähdä eikä ateriankaan laittaminen ole sen kummempi kuin omalle perheelle.

Miten tämä onkin taas tällaista haipakkaa? Suoranaista palapeliä. Mutta toisaalta, tämän pelin palat ovat mukavia 🙂

Entäs sitten minun äitini?

31.3.2009 MarilkaLeave a comment

Mutsi luki tuota edellistä postausta ja pyysi, että kirjoittelisin omat vastaukseni hänestä tänne. Joten äiteen pyynnöstä: aikuisen lapsen vastaukset galluppiin 🙂

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
hei pupu! (ja kerranpa päätyi tämä oikeen screenillekin, kun koneeni oli tykissä kiinni, mutta onneksi vain sisäisessä palaverissa)

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi ?
halaaminen ja se että me (s.o. sen lapset perh.) ollaan onnellisia. ja tämän lukeminen 😉

3. Mikä tekee surulliseksi?
ilkeämieliset ihmiset

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
omalla ihanalla kierolla huumorillaan 😀 (jonka tosin olen enempi tai vähempi myös perinyt…)

5. Millainen äitisi oli lapsena?
tunnollinen ja kiltti

6. Kuinka vanha äitisi on?
22v minua vanhempi eli ei mikään vanha vielä 🙂

7. Kuinka pitkä äitisi on?
puolen sentin tarkkuudella saman pituinen kuin minä ja siskoni, eli 168cm

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
lukeminen, auringossa makoilu

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
harvemminpa enää olen paikalla, joten elää elämäänsä

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
mutsi on jo jollain tapaa kuuluisa, lehtikirjoituksistaan, tv-haastatteluistaan, kirjankäännöksistään – mutta enimmäkseen vain tietyssä viiteryhmässä

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
kirjoittamisessa, kielissä

12. Missä äitisi ei ole hyvä lainkaan?
laskutoimituksissa 😀

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
kääntää kirjoja

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
taitaa olla vähän sama vika kuin mullakin, että luettelo on pitkä, mutta mainittakoon nyt vaikka sushi, bahmi goreng, spaghetti bolognese

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
koska se on viisas ja onnistunut kasvattamaan kahdesta jääräpäästä kohtalaisen kunnollisia ihmisiä

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
hehe, mummo ankka 😀

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
jutellaan

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
paljonkin… samaa näköä, huumoria, kirjallista taipumusta, pituus nyt ainakin

19. Mitä eroa teissä on?
minulla on paljon paksumpi tukka 😀

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
tähän voisin vastata kuin omat lapseni minusta: kaikesta. koska se on mun äiti.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
ylös uima-altaalle

Bonus-kysymys: Mikä on parasta äidissä?
se, että se on minun äitini ja voin aina luottaa äidin rakkauteen. äidin luo voi mennä (ainakin puhelimitse nyt kun on siellä maapallon toisella laidalla), tapahtuipa elämässä mitä tahansa, koska äiti on aina minua varten ja valmis lohduttamaan ja vaikka taistelemaan koko maailmaa vastaan minun puolestani jos niin tarvitaan.

[Miss you mom! Ja kiitos tosikoisen paketista – avasi sen jo ja oli ihan onskana 🙂 ]