Liekö se vanhuuden merkki vai viime aikaisten elämäntapahtumieni aiheuttamaa, että olen viime aikoina katsonut elämääni taaksepäin, ja kirjoitellut näitä Kaikki elämäni * -postauksia. Eläimet ja pehmot tähän mennessä, nyt matkat (merta edemmäs – kotimaan kohteet, niitä ollenkaan aliarvioimatta sinänsä, jäävät tästä pois, muuten tätä tarinaa olisi liian paljon!). Ehkäpä palaan niihin joskus toiste, sillä onhan tätä Suomenniemeäkin tullut koluttua. Ja mielessä vielä brewailee ajatus asuinpaikoistani ja Helsingin paikoista.

Aivan ensimmäinen ulkomaanmatkani oli reissu Ruotsiin, kun olin vuoden vanha. Albumissa on kuvia, mutta mitään en siitä muista. Ruotsi kuitenkin, Tukholman myötäisessä, on muutenkin ulossuljettu tästä muistelosta. Visbyn risteilyä lukuunottamatta, sillä se on vähän harvinaisempi kohde. Tehtiin me lapsuudessani muutama muukin Ruotsin reissu, mutta ensimmäinen lentomatkani kohdistui Japaniin. Vaivaiset 12,5h lentoa per sivu, ja laatikossa sertifikaatti Pohjoisnavan ylityksestä.

Olin tuolloin kahdentoista, ja silloinen paras ystäväni asui Tokiossa 10kk ajan. Lensin mutsin kanssa hiihtolomaviikoksi ystäväni perheen luokse. Katseltiin Tokioa, maan tasosta ja Tokyo Towerista, käytiin Tokion Disneylandissä, Asakusan temppelialueella ja junalla Kamakurassa katsomassa jätti-Buddhaa, ja tehtiin viikonloppureissu minibussilla Meran kalastajakylään Izun niemimaalla. Oli helmikuun loppupuoli, mutta kirsikkapuut olivat jo kukassa. Oli kaunista!

Pari kuukautta Tokion-reissun jälkeen lähdettiin luokan kanssa viikon luokkaretkelle Englantiin. Majoituttiin perheisiin Abingdonissa ja reissattiin kaiket päivän bussilla pitkin Englantia, katsomassa King Stonea, Stonehengeä, Oxfordia, Bathia, Cotwoldin kylää, Winchesteriä, Lontoota (Madam Tussaud's, Tower of London, Big Ben ja monta muuta paikkaa yhdessä päivässä!)… seuraten goofy-smile Garyn pystyyn nostettua sontsaa. Ja oltiin 12-vuotiaita…

Puolisentoista vuotta tuon reissun jälkeen mutsi vei minut ja systerin Aqabaan, Jordaniaan, viikoksi yhdessä ystävänsä kanssa. Mutsilla kun on tapana kaikkialla tehdä tuttavuuksia lyhyessäkin ajassa, käytiin tuon viikon aikana paitsi rannalla ja kylällä shoppailemassa feikkikelloja myös sekä erään Adilin perheen luona illallisella (missä mutsi sai kunnian syödä pöydän suurimman herkun: “fish mind”, kalan aivot) että erään kauppiasperheen luona kahvilla. Ja koin pienenpienen lomaromanssin matkalaukkumyyjä Ibrahimin kanssa.

Seuraavaksi oli vuorossa automatka Viipuriin isän, isän vaimon ja isoäitini kanssa, ollessani kuudentoista. Yövyttiin Lappeenrannassa ja ajettiin päiväseltään Viipuriin. Itseasiassa, tuo oli jo toinen Viipurinmatkani; ensimmäisen kerran kävin siellä junalla isäni ja isoäitini kanssa kun olin yhdeksän. Tällä autoreissulla yritettiin kaupungin katselun lisäksi käydä katsomassa isoäitini lapsuuden kesäpaikkaa, Huumolaa, josta ei tietenkään enää ollut jäljellä kuin rehevöitynyt tontti. Omalla autolla ei sinne päästy, mutta taksilla kylläkin.

Tuon reissun jälkeen ehdinkin täysikään ja naimisiin saakka ennen seuraavaa Ruotsia pidemmälle suuntautunutta reissuani. Siinä välissä oli yksi roadtrip Jönköpingiin ja häämatka-roadtrip Suomen pohjoiseen. Exän kanssa reissattiin paljon autolla, sekä Suomessa että pidemmällä. Ennen lapsia ajeltiin puolentoista viikon reissu Norjaan ja lasten ollessa pieniä tehtiin parikin keski-Eurooppa-turneeta. Ja muutama reissu ilman autoa, laivalla ja lentäen.

Norjassa ajettiin ensin Osloon, ja siitä etelänkoukkaus länsirannikolle ja vuonoille. Yövyttiin mökeissä ja majataloissa, joiden varustelutaso vaihteli suuresti. Katsastettiin komeita vesiputouksia, ajeltiin vuoristoteiä (myös Trollstigen) kiivettiin jäätikön yli Pohjoismaiden korkeimmalle huipulle Galdhöpiggenille ja osallistuttiin sightseeing-risteilylle Geirangerilla.

Vielä ennen esikoisen syntymää, lennettiin viikoksi Kreetalle. Rakastuin Kreikan saariin jo tuolla reissulla, vaikka vain yhdellä turistisaarella oltiinkin. Saavuttiin elokuun puolivälissä Kreetalle puolilta öin, lämpötilan ollessa 36 astetta. Autoiltiin, käytiin katsomassa Haniaa, Iraklionia, Minoksen palatsin raunioita, kiipeiltiin Georgioupolin kukkulalla, käytiin veneretkellä. Ihana kirkas meri! Ihana vuoristo!

Ensimmäinen kotimaan ulkopuolelle (hintsusti) suuntautunut lomamatka esikoisen kanssa, oli autoreissu – kuinkas muutenkaan 🙂 – Ahvenanmaalle ja miehen sukulaisiin Ruotsiin. Samalla reissulla käytiin myös Kolmårdenissa ja toki Tukholmassakin. Ahvenanmaalla (mistä en tietenkään mitään muistanut omalta lapsuusreissultani) käytiin Viltsafarissa, katsomassa pirunpeltoja ja Maarianhaminaa.

Lomamatka Lanzarotelle taisi olla ainoa Ruotsia pitemmälle suuntaunut matka ainoastaan esikoisen kanssa, ennen tosikoisen syntymää. Esikoinen oli tuolloin reilu kahden vanha, hurmasi kaikki vetäessään perässään pientä Nalle Puh -lentolaukkuaan, pehmoporo kainalossaan. Lanzallakin vuokrattiin auto ja kierrettiin saaren pohjoisosan nähtävyydet itse, ja osallistuttiin päiväretkelle, joka vei meidät kameliratsastukseen, Kuunkierrokselle, viinitilalle, Hervideroksen pyörteille… Käytiin myös sukellusveneellä ihmettelemässä laivan hylkyä ja mereneläviä.

Tosikoisen ollessa vain parikuinen, lähdettiin risteilylle sinne Visbyhyn. Esikoinen innostui sillä reissulla Peppi Pitkätossusta, jota itsekin monella tapaa muistuttaa. Risteiltiin siis Visbyhyn, ja siellä mentiin satamasta bussilla Visbyn kesämaahan, jossa oli mm. vesipuisto ja Huvikumpu ja Peppi ja Tossavainen pitivät showta. Samana kesänä ajeltiin myös Vaasaan, missä muuten oltiin oltu myös esikoisen ollessa nelikuinen.

Seuraava reissu tehtiin exän kanssa kaksin. Vähän niinkun 10-vuotishääpäivämatka, risteily Pietariin. Ei olisi haluttu millekään bussitourille, mutta eipä sinne maihin ilman jotain maksettua kierrosta päässytkään. Toisaalta olihan se kiva nähdä Iisakin kirkot ja muut turistinähtävyydet, mutta mutta vähän jäi sellainen maku, että meille näytettiin kaikki se hienoksi entisöity, tavallisen kansan eläessä rutiköyhinä.

Tosikoisen ollessa parivuotias muutettiin Klaukkalaan, ja tarpeeseen tuli toinen auto. Silloin elettiin niitä aikoja, kun se auton tuominen Euroopasta oli alkanut oikein urakalla ja moni suomalainen teki bisnestä auttamalla muita auton hankinnassa. Lennettiin RyanAirilla Mannheimiin, ja seuraavana päivänä exän etsiessä autoa, minä vietin tyttöjen kanssa päivän Heidelbergin eläintarhassa. Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan kohti pohjoista, mm. Hamelnin ja Hannoverin kautta, missä yövyttiin pari yötä ja vierailtiin Dinoparkissa.

Exä innostui tuosta Euroopan kiertämisestä niin, että seuraavana kesänä oltiinkin reissunpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Autolla laivaan Sörnäisistä, ja oltiin puolentoista vuorokauden kuluttua Saksassa. Ajettiin etelään saakka sunnuntaiaamuna lähes tyhjiä autobahnoja ja oltiin iltapäivästä Schweinfurtissa. Seuraavana päivänä Itävallan nurkan poikki Sveitsiin, missä asetuttiin kolmeksi yöksi Stansiin, ja käytiin Pilatus-vuorella ja Schilthornilla ja katselemassa vuorensisäisiä vesiputouksia. Koettiin Schilthornilta laskeutuessamme yksi elämäni hurjimmista ukkosista.

Ukkoset ja myrskyt jatkuivat Alppien eteläpuolella ja seuraavana päivänä ylitettyämme sumuisat Alpit, saavuttiin myrkyjen riepottelemaan pohjois-Italiaan, Lago Maggioren tietämille. Pieni kylä, jonka liepeillä yövyttiin, kylpi satumaisessa ukkosenjälkeisessä valossa! Ei viivytty Italiassa yhtä yötä kauemmin, vaan seuraavana päivänä ajettiin Lago Maggioren rantaa myöti ja pohjoisen poikki Alpit alittavalle tunnelille. Ajettiin vielä samana päivänä Sveitsin poikki Ranskaan, missä asetuttiin Becanconiin.

Ranskassa viihdyttiin kolme yötä, minkä jälkeen ajettiin jälleen Saksaan pariksi yöksi, ja kohti Tanskaa, ja Ruotsin poikki kotiin.

Tämän reissun jälkeen meillä alkoivat rakennusprojekti ja sitten ero, eikä enää mihinkään matkustettukaan koko perheen voimin. Minä kävin lasten kanssa pari kertaa mutsin luona siellä Gran Canarialla, silloin vielä Playa del Curassa. Ensimmäisellä kerralla saattamassa mutsin sinne, seuraavilla kerroilla kyläilemässä. Eron jälkeen olenkin ehtinyt reissata enempikin, osin yksin, osin kaksin nykyisen miehen kanssa, osin jollakin kokoonpanolla lasten(kin) kanssa.

Mutsin luona Gran Canarialla olen vieraillut viisi kertaa. Neljä niistä tyttöjen kanssa, kerran viime kesänä ilman. Saari on tullut jollakin tapaa tutuksi, ja mutsin ystävät samoin. Playa del Curassa mutsi asui Monsenorissa, missä oli aivan fantastiset parvekekaiteet 😀 Se oli etelässä, lähellä Puerto Ricoa, ja kuljeksin välillä vähän itseksenikin Puerto Ricon ja Amadoreksen rantateitä mutsin pitäessä huolta tytöistä. Muutoin ajeltiin mutsin kanssa saarta ristiin ja rastiin, ja makoiltiin välillä kattouima-altaalla.

Sittemmin mutsi muutti Las Palmasiin, minne on ensi viikolla lähdössä taas takaisin Suomen kemo-sessioiden päätyttyä. Las Canteras ja Las Palmasin ostarit ❤ Ensi kesänä ehkä taas käymään, keskenäni varmaan tälläkin kertaa, kuten viime kesänäkin.

Mistä pidän eniten Gran Canarialla? Auringon, rantojen ja ostareiden lisäksi 😀 Teror on kaunis parvekkeineen. Sisämaan vuoristo on upea, ja luolakylät mageita. Etelän aurinkoiset kalliot ja kookosjäätelö.

Ensimmäinen ulkomaanmatka eron jälkeen oli, kuinkas muuten, viikonloppureissu Tallinnaan silloisen miesystäväni kanssa. Vähän muista poikkeava matka sikäli, että vietettiin lauantai golfaten. Tai siis miesystävä golfasi, minä olin greencarditon caddy vielä silloin. Myöhemmin sinä kesänä, suhteen jo ollessa hiipumassa, vietettiin extempore-viikko Torremolinoksessa. Ehkä elämäni ankein matka, vaikka aurinko, ranta ja itse Torrekin olivat ihan kivoja.

Eron jälkeiseen matkustamiseen sisältyy monen monta työmatkaa, useimmat kuitenkin Suomen sisällä. Muualle maailmaan Berliiniin TechDaysiin, Anaheimiin SharePoint Conferenssiin, Kööpenhaminaan Euroopan vastaavaan, Lontooseen koulutukseen. Joka reissulla olen koittanut varastaa edes muutaman pienen hetken kaupungilla kuljeskelulle. Kaliforniassa meillä oli auto ja vapaa viikonloppu ennen konferenssin alkua, joten käytiin shoppailemassa, Santa Monica beachillä, Mojaven autiomaassa ja Big Bear Lakella. Siihen reissuun kuului myös iltabileet Disney Worldissä.

 

Ensimmäinen yhteinen lomamatka nykyisen mieheni kanssa (jos ei lasketa vuorokauden mittaista miehen puolittaista työreissua Tallinaan) oli kesälomamatka Tinokselle. Lähdimme silloin kolmisin, minä, mies ja miehen tytär, tytöistämme keskimmäinen. Rakastuin Tinokseen niin! Oleanterit, Aegean meri, bougeainvilleat, lempeät yöt, tuuli, karunkaunis luonto, Cyclades-arkkitehtuuri, kulttuuri…

Seuraavana kesänä palattiin, sillä kertaa mukana kaikki tytöt. Asuttiin Portossa, hengattiin Anemos beach barissa, vietettiin aikaa Pachia Ammos country clubin uima-altaalla, ajeltiin Kolimbithraan, Pirgokseen missä on kiva keskusaukio ja marmorimuseo, Panormokseen missä ekana kesänä poltin sormeni rakkuloille, Kaliviaan lempi-biitsillemme, missä soi letkeä Bob Marley ym. Sinne mieli halajaa takaisin, mutta saa nähdä astunko enää jalallani Tinoksen maan kamaralle, erinäisistä syistä.

Kaksistaan on miehen kanssa on Tallinnan lisäksi vietetty yksi talviloma Amsterdamissa ja yksi pikainen pikkujoulupyrähdys Pariisissa. Damissa kuljeskeltiin ympäriinsä kaupungilla, käytiin kanavaristeilyllä, syötiin Pekingin ankkaa kiinalaisessa pikkuravintolassa ja simpukoita vuokra-asunnossamme, vierailtiin Anne Frank -museossa ja nautittiin olostamme.

Pariisiissa viivyttiin vain vuorokausi. Se oli firmamme järkkäämä avec-pikkujoulumatka. Lähtö lauantaiaamuna, paluu sunnuntaina. Lauantaina oli päivällä aikaa kuljeksia kaupungilla. Käveltiin miehen kanssa kaksin katsomaan Eiffeliä ja Riemukaarta, syötiin lounaaksi ostereita ja sipulikeittoa pienessä kulmakahvilassa, kuljettiin pitkin hämärtyvää Champs Elyseetä ja juotiin vin chaudia matkalla hotellille valmistautumaan yhteiselle illalliselle. Notre Dame nähtiin sillä matkalla, samoin kuin yövalaistu Eiffel torni ja liki tyhjä VIP Lounge yökerho.

Tukholmassa ja ympäristössä tuli yhteen aikaan käytyä tavan takaa, ja on siellä kertaalleen käyty nykyisen miehen ja tyttärienkin kanssa. Tallinna samaten on tullut koluttua monen monta kertaa. Niitä ei enää lasketa 😉 mutta muutama kuva niistäkin matkan varrelta.