Reissun päältä

Väsyttää… Istun peiton alla hotellihuoneessani Lappeenrannassa läppäriäni naputellen ja ihmetellen tuon tuosta tovin aikaa kuuluvaa kummallstia rahisevaa meteliä. Hotellissa on joku remontti menossa, kait se liittyy jotenkin siihen. Kunhan yöksi hiljenee… Ei sitä ainakaan viime yönä kuulunut. Yksi yö täällä siis jo takana – eilen hyppäsin junaan iltasella. Keskiviikkona lennän takaisin kotiin. Työreissullahn minä, tietty.
 
Ehdin tuossa jo työpäivän päätteeksi tehdä kävelylenkin tuolla Lappeenrannan linnoitusalueella ja satamassa. Mutta pitemmälle ei kohmeiset jalat kantaneet, ja sormetkin uhkasivat jo pudota pois kylmyydestä. Täällä on selkeästi kylmempi kuin stadissa tai himassa sen lipeillä on viime päivät ollut. Tai no, netin mukaan tuolla on kolme astetta pakkasta ja pk-seudulla tänään yksi (mutta se onkin muutaman asteen verran vähemmän kuin siellä on viime ajat ollut). On täälläkin ollut sen verran lämmin, että tuolla pölyää hiekka ja pahasti.
 
 
Kuvia otin tuolta karusta valkoisenharmaasta maailmasta. Omalla tavallaan kaunistakin, mutta jotenkin niin väritöntä. Sataman torilta yritin bongata paikkaa josta saisi atomeita tai vetyä edes, mutta jokainen kioski siellä oli kiinni – enkä toisaalta tiedä olinko edes oikeall torilla. Tuolla sata metriä keskustan ulkopuolella näyttää näin talvisaikaan olevan hurjan hiljaista. Ja museotkin kiinni virka-ajan ulkopuolella. Ei sillä, Viipurinäyttely on nähty, enkä minä nyt niitä taidemuseoitakaan ihan hirveästi jäänyt suremaan.
 
 
 
 
Aika yksinäistähän tämä tällainen matkaaminen on. Aamulla tuntui todella yksinäiseltä istua itsekseen aamupalalla, kun kaikilla muilla tuntui olevan seuraa ja olipa joukossa jokunen perhekin. Ja taustalla vielä soi sellainen surumielinen musiikki. Onneksi aamulla kuitenkin paistoi aurinko, se piristi mieltäni kummasti! Ja päivä asiakkaiden kanssa oli ihan mukavaa, porukka leppoisaa. Silti, vaikka oli ihan kiva tehdä pieni kävelylenkki kaikessa rauhassa ja istua koneella keskenään, oli pakko laittaa musiikki soimaan koneella, oli niin hiljaista. Kyllä sitä perhettään vähän ikävöi. Tai ainakin omaa kotia ;)
 

Eilen muuten ennen lähtöäni viime töikseni aloitin uuden blogin – vähemmän intohimoisen mutta sinne päin keittiöihmisen eli ihan tavallisen perheenäidin ruokablogin. Sain eilen päiväruualla päähäni sellaisen aloittaa, saa nähdä näenkö siinä mitään mieltä jatkaa :D Mutta on nyt ainakin nyt olemassa…
http://marilkanmenut.blogspot.com/

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.