Author: Marilka

Hiipuvan takkatulen ääreltä

MarilkaLeave a comment
Tänään oli tämän viikon ainoa päivä, kun olen illan himassa. Sitä olen sitten juhlistanut tekemällä koko viikon kotityöt kerralla 😛 Ei vaiskaan, ei pyykkien viikkaaminen, yhden koneellisen peseminen, muutaman mapin kaappiin laittaminen ja keittiön siivoaminen nyt niin kovin paljon ole, ja ehdinhän minä tuossa sohvallakin hetken relata lukien vanhoja ABI-lehtiä, jotka osuivat käteeni laatikosta, josta niitä mappeja kaivoin.

En minä niitä stooreja luokkakavereistani saati tuntemattomammista koulukavereista edes oikein jaksanut kovin pitkälle lukea, mutta huomioita vanhoista opettajista oli hauska lukea. Hassuja muistoja tuli mieleen, mutta huomasin lukevani niitä jotenkin eri silmin kuin ennen, joskus vuosia sitten viimeksi niitä lukiessani. Nyt on vähän kertynyt elämänkokemusta ja työnikin on jotain samaan suuntaan, joten välillä sitä jäi miettimään, mitä omat asiakkaat kirjoittaisivat vastaavaan kirjaan vähän pitemmän kurssin jälkeen. Duunikavereista nyt puhumattakaan, jaiks 😀

Duunissa päivällä sen sijaan luin miehen lähettämän minulle lähettämän meilin. Meillä on tapana päivän aikana meilailla eestaas asioita, mutta tänään mies laittoi minulle vähän tavallisuudesta poikkeavan viestin. Mies ei kirjoita julkisia blogeja, eikä mitään, mitä minä lukisin. Sen sijaan mies kyllä lukee tätä minun blogiani, ja oli täältä poiminut tuon fakta-meemini ja kirjoittanut "vastineen" kaikkiin 75 faktaan. Oli hauska lukea sitä, siinä näkyi niin konkreettisesti meidän toisaalta meidän erot, toisaalta se mikä on yhteistä, ja se, miten toisiamme täydennetään erilaisine piirteinemme.

Nyt minulla on keittiönsiivous vielä viimeistelemättä, mutta lysähdin hetkeksi nauttimaan takkatulen loimusta miniläppärini kanssa. Nyt tuli on jo hiipunut, puukori on tyhjä, pitäisi hakea autotallista lisää puita – yllättäen niitä vaan kuluu, kun on kunnon takka mitä polttaa! – mutta sillä ei ole kiire, sillä poltettu muutama pesällinen lämmittää tätä taloa jo suloisesti.

Loppuviikko odottaa kiireisenä. Huomenna normaali tanssituntikuvio, torstaina muutaman duunikaverin kanssa mennään seinäkiipeilemään taas, perjantaina vietän illan itse asiassa niinikään joidenkin duunikavereiden seurassa, kun on yhden nyt sitten jo entisen duunikaverini läksiäiset. Sitten onkin taas uusi viikonloppu, ihan perheen kesken, kiireettömästi. Kanarianmatkaan on aikaa enää viikko(!!) ja miljoona asiaa pitäisi hoitaa sitä ennen. Kampaajankin päätin varata sitten ihan tuolta luottokampaamoltani, ensi maanantaille sain ajan.

Jotenkin kaikki tuo kiire ja hoidettavat asiat tuntuvat tällä hetkellä kaukaisilta asioilta, tässä kun istun hiljaisuudessa, jonka rikkoo vain kellojen tasainen tikitys ja näppikseni naputus, hiilloksen hohtaessa vielä aavistuksen oranssisena takassa. Ihana rauha 🙂 Kiire ja errandit odottavat sitten huomenna taas – keittiö tosin jo tänään… Kohta. Vasta kohta.

Kysymyksiä ja vastauksia

MarilkaLeave a comment
Seuraavaa meemi, facebookista tämäkin. Lupaan kirjoittaa taas joku päivä tänne jotain järkevääkin…
 
Käytä kaikissa vastauksissa oman nimesi alkukirjainta. Kaiken pitää olla totta, ei mitään keksittyä.Jos henkilöllä ennen sinua on sama etunimen alkukirjain, sinun täytyy käyttää toisia vastauksia. Et voi käyttää samaa vastausta kahdesti, etkä omaa nimeäsi pojan/tytön nimi kysymyksissä.
 
1. Mikä on nimesi?: Sanna
2. Neljä kirjaiminen sana: susi
3.Tytön nimi: Siina
4. Pojan nimi: Saku
5. Ammatti: sovelluskehittäjä
6. Väri: siniharmaa
7. Jotain, johon voit pukeutua: shaali
8. Ruoka: sushi
9. Jotain, joka löytyy kylpyhuoneestasi: sähköhammasharja
10. Paikka: suo
11. Syy myöhästyä: sumu
12. Jotain, jota huudat: shit
13. Elokuvan nimi: Shakaali
14. Jotain jota juot: siideri
15. Musiikkiyhtye: Shinedown
16. Eläin: sopuli
17. Kadunnimi: Sarantie
18. Auton merkki: Seat
19. Laulun nimi: Satumaatango
20. Aktiviteetti, joka vaatii enemmän kuin kaksi ihmistä: suopallo
 
Enkä haasta ketään taaskaan nimellä, ja samalla haastan kaikki halukkaat 🙂

50 faktaa lisää

Marilka1 Comment
Jep, tämän saa jo ottaa huumorilla 😀 Sari kirjoitti haasteeseeni vastatessaan haastavansa minut tuplana uudestaan joten vastaan haasteeseen, koska:
 
26. olen vähän yllytyshullu 😛
27. Pukeudun talvisin lähinnä mustaan, poikkeuksen tekevät toisinaan siniset farkut.
28. Kesäisin vaatteista löytyy väreinä valkoista ja pinkkiä.
29. Minulla on myös pinkki muistitikku.
30. Kun taas Createvi ZenStone mp3-soittimeni on musta
31. ja täynnä musiikkia lähinnä hard rock/metalli -osastolta.
32. Musiikissa minuun iskee sanat, rummut ja melodia.
33. Olen laulanut kuorossa ala-asteikäisestä asti, joskin välissä oli kymmenkunta sapattivuottakin.
34. Tanssin showta tunneilla pari kertaa viikossa omaksi ilokseni.
35. Palelen herkästi.
36. Syön jäätelöä mieluiten suoraan purkista.
37. Minulla on italialainen temperamentti, suuttuessani huudan ja huidon käsilläni.
38. Pyrin aina olemaan kaikkialla ajallaan, ei siis etuajassa eikä myöhässä vaan minuutilleen
39. ja olenki hyvä arvioimaan matkaan kuluvan ajan.
40. Sisäinen kelloni on minuutintarkka.
41. Juon työpäivän aikana kaksi pulloa vadelma BonAquaa, jos olen toimistolla.
42. En juo mitään limsoja, sokerisia tai sokerittomiakaan.
43. Olen hyvä ratkaisemaan pulmia.
44. Olen aina valmis kaikkeen kivaan.
45. Olen kova kiipeilemään, seinäkiipeilyäkin olisi kiva harrastaa
46. mutta koska haluan tehdä niin paljon kaikkea, vuorokaudessani on aina liian vähän tunteja.
47. Pidän musikaaleista.
48. Asentelen ja säädän tietokoneeni itse.
49. En säästä tekstiviestejä kännykässäni,
50. mutta meilejä en meinaa osata heittää pois duunin inboxista millään, mutta onneksi on arkistot, kun vaan ehtii arkistoida.
51. Pidän keittiöni siistinä, silloin kun ehdin.
52. Laitan ruokaa lähinnä viikonloppuisin, arki-iltaisin lapset saavat pakastimesta "jämiä".
53. Saatan joskus jopa leipoa viikonloppuna, pullaa tai sämpylöitä,
54. mutta juhliin teen mieluiten kaiken itse ja
55. myös tykkään järjestää kunnon kemuja.
56. Minulla on kummassakin korvassa kolme korvakorua, lilat/vaaleanpunaiset tai jotain siltä väliltä kivet.
57. Minulla on kaksi tatuointia, kolmas suunnitteilla.
58. Isovarpaani ovat sentin kakkosvarpaita pitemmät.
59. En lakkaa sormenkynsiäni oikeastaan koskaan,
60. sen sijaan varpaankynteni ovat huhtikuusta syyskuuhun pinkit.
61. Ajan melkein aina pikkuisen liian lujaa.
62. Viihdyn isossa porukassa yhtä hyvin kuin pienessä.
63. Minulla on vahva esiintymisvietti, enkä pelkää olla estradilla,
64. mutta en meinaa sietää mokaamista, joten en tee mitään mistä en ole varma että onnistun.
65. En laula karaokea (muuta kuin josku firman bileissä, kun joku on nykäissyt yllytysnarusta).
66. Poltan tupakkaa muutaman viikossa, kun siltä tuntuu,
67. mutta se ei ole kovinkaan järkevää, koska minulla todettiin viime elokuussa astma.
68. ja lisäksi ääreisverenkiertoni on heikko ja kärsin satunnaisesti Raynaudtin syndroomasta, eli sormistani loppuu verenkierto hetkellisesti.
69. Olen ihan hukassa ilman nettiä,
70. joten otan rakkaan miniläppärini mukaan Kanariallekin.
71. Saatan lukea ja kirjoittaa sähköposteja ajaessani, jos tilanne riittävän vakaa.
72. Olen maanantaisin usein viimeinen duunissa hengaaja, vasta kasilta alkavaa tanssituntiani odotellessani.
73. En innostu kovinkaan herkästi uusista jutuista, ja vaikka innostuisinkin, en näytä sitä kovinkaan suurieleisesti.
74. Rakastan istua takkatulen ääressä.
75. Voisin kirjoittaa nippelidataa itsestäni loputtomiin 😀
 
Siinä se, tajunnanvirralla 50 faktaa lisää. Varokaa haasteitanne 😉

25 faktaa

Marilka1 Comment
Facebookissa kiertää tällainen meemi, jossa pitää kirjoittaa 25 faktaa itsestään ja tagata siihen 25 ystävää. Tulin tagatyksi, kirjoittelin tajunnanvirtaa naamakirjan noteseihin, ja päätin kopioida faktat tänne (joten FB:ssä ne on sitten tuplana…). Täällä en ala heittää haastetta eteenpäin 25 ystävälle, mutta olisihan se hauskaa, jos vaikkapa esimerkiksi Tepu ja Sari tarttuisivat haasteeseen, ja ihan vapaasti kaikki muutkin 🙂

1. Pidän itseäni onnekkaana
2. koska minulla on aviomies, jota rakastan ja joka rakastaa minua niin paljon
3. ja kaksi ihanaa omapäistä tytärtä
4. ja työ jossa viihdyn liiankin hyvin
5. ja oma kaunis joskin vielä keskeneräinen talo
6. ja ystäviä, joiden kanssa jakaa elämääni.
7. Ajan 11 vuotta vanhaa Mazdaa, joka vanhuudestaan huolimatta meni
katsastuksesta läpi huomautuksitta (eikä syy ehkä kuitenkaan ollut
lyhyen hameeni, vaikka työkaverin kanssa sellaista vitsiä
väännettiinkin)
8. Pukeudun lyhyisiin hameisiin tai tiukkoihin farkkuihin, ja korkeisiin korkoihin.
9. Olen toistakymmentä vuotta värjännyt huikseni räväkän punaisiksi,
koska väri sopii luonteeseeni paremmin kuin oma tumma harmaanruskeani.
10. Luen mielelläni kirjoja,
11. mutta lehtiä en jaksa lukea juurikaan.
12. Haen netistä kaiken infon, jota töissä tai vapaalla tarvitsen.
13. MInulla pysyy vasara, pora, ruuviväännin, pihdit ja aika moni muukin työkalu käsissäni.
14. Juon kahvia, hmm, paljon.
15. Tykkään välillä vaihtaa vähän vapaalle ja lähteä kavereiden kanssa ulos.
16. PIdän punaviinistä ja mansikka-margaritoista ja kuivasta omenasiideristä.
17. Kirjoitan henkilökohtaista blogia ja ammattiblogia.
18. Syön päivittäin palan tai kaksi suklaata.
19. Olen päässyt uudestaan talven makuun ja omistan taas luistimet ja sukset ja tykkään niitä käyttää myös.
20. Vihaan silti harjata autoa aamulla kiireessä, hame päälläni,
21. ja rakastan eniten kesää,
22. sillä viihdyn parhaiten lämpötilassa, jossa vaatetukseksi riittää bikinit.
23. Roikun facebookissa kai vähän liiaksikin.
24. Rakastan valokuvaamista, mikä näkyy siinä kuvien määrässä, jota
työnnän Flickriini jatkuvasti – ja se on vain jäävuoren huippu.
25. Pidän kyselyistä, testeistä, meemeistä, kaikesta tällaisesta hassusta.

Pakkas-ukon puremat

MarilkaLeave a comment
Minä vannoutunut talven vihaaja. Minä ikuinen palelija. Minä kesän lapsi. Joka tykkäsi talvesta joskus lapsena ja vielä nuorenakin, kun oli upeeta lasketella tammikuun hangilla auringon kimaltaessa lumikiteissä, kunnes alkoi tuntua mukavammalta ihailla tammikuun aurinkoa ikkunan läpi sisältä lämpimästä. Joka alkoi vihata koko pimeää talviaikaa ja lunta auton katolla ja kylmää ja märkää sitä mukaa kun vanheni. Minä. Olen yhtäkkiä alkanut taas nauttia talvesta täysin siemauksin!
 
Ehkä se oli se viime talvi, joka opetti, että oikeastaan on paljon ankeampaa, kun koko talven on mustaa, märkää ja pimeää, kuin että on lunta ja vähän pakkasta. Tai miksei paljonkin pakkasta, jos vaan voi pukeutua siihen asianmukaisesti. Duuniin en suin surmin vedä ylleni mitään toppiksia ja fleecekerrastoja! Sitä paitsi, kun menee autolla suunnilleen ovelta talliin ja takaisin, ei ole oikein motivaatiotakaan pukeutua sään mukaan, vaikka siinä on monta palelevaa hetkeä välissä silti.
 
Italialaisella hyvin Suomen oloihin sopeutuvalla (not 😀 ) Alfa Romeolla ajeleva hyvä ystäväni duunista kerran totesi vaatetuksestani (lyhyt hame, saappaat ja ohut trikoinen paita), että ihan palelee kun minua katsoo. Oli pakko heittää hälle takaisin oma lauseensa: "image is everything". Ei siinä sinänsä mitään, voi ne ulkoiluvaatteetkin olla aika sexyt 😉 Musta untuvatakki ja tummanharmaan housut, mikäs siinä ulkoillessa. Muttei ne työvaatteista käy.
 
Keskiviikkoiltana kirjoittelin, ettei miehellä ja minulla ole murtsikoita, joten on lasten kanssa laskettu mäkeä skimboilla. Esikoinen meille vinoili, että sen takia ei kaaduta mäessä, kun meillä on "apusukset". Itse oltiin kovasti sitä mieltä, että ei me muutenkaan, onhan tota hiihto- ja laskukokemusta kertynyt jo jonkin verran… Mutta tänään korjattiin molemmat asiat. Ostettiin meille miehen kanssa murtsit ja kaaduttiin niillä kumpikin tuossa tien toisella puolella olevassa pikkumäessä 😀 Ei ne murtomaasukset hyppää ja käännykään niinkuin skimbat!
 
Nyt on siis minullakin ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen adekvaatit perus-talviurheiluvälineet. On luistimet ja on sukset. Laskettelemisesta miehen kanssa puhuttiin myös ohimennen, mutta ainakin alkuun siinä hommassa vuokrattaisiin välineet (vanhat kun ei ole siis enää suinkaan adekvaatit). Tänään oltiin hiihtämässä koko perheen voimin, mutta niin vaan on, että väittävät nuo ulkoilualueiden huoltojoukot, ettei vielä(kään) ole tarpeeksi lunta, että saisi kunnon latuja ajettua, joten sellaisia ei löydetty vaikka etsittiin. Tehtiin pieni pyörähdys Tornimäessä, mutta etenkin lasten oli vaikea hiihtää ilman latua.
 
 
 
Mies keksi tehdä tuohon jokivarteen pienen kahdeksikkoladun lapsille, siinä passaa hiihtää arki-iltoinakin, kun se on tässä kodin vieressä. Ja naapuri muistutti tuosta Valkjärven jäästä, siellähän pääsee hiihtämään kyllä ihan kunnolla ja luultavasti sinne on jo joku latuja hiihtänyt. Ja bongasinpa tuossa illalla läheiseltä pellolta latuja myös, samoin kuin kunnon pulkkamäen. Pitää muistaa, kun seuraavan kerran lähdetään pulkkailemaan! Huomenna kuitenkin tarkoitus olisi jälleen luistella, kunhan palataan appivanhemmilta syömästä.
 
Tämä pakkassää jostain syystä todellakin houkuttelee minuakin ulkoilemaan, vaikka vielä syksyllä olisin voinut muuta vannoa! Ja lumi inspiroi valokuvaamaan. Joten tänään läksin vielä päiväruuan päälle yksikseni pitkälle kävelylenkille kameran kanssa. Lähdin auringonlaskun aikaan, hiipuvassa vaaleanpunaisessa valossa, palasin täydessä pimeydessä puolisentoista tuntia myöhemmin, kamerassa satakunta uutta kuvaa. Matkaa kertyi arviolta kymmenkunta kilometriä, etukäteen suunniteltu etappini oli Klaukkalan kauniisti valaistu kirkko, mutta matkalla poukkoilin kuin pupu ja otin monta muutakin hienoa kuvaa!
 

Nautin kyllä aivan suunnattomasti tänään niin päivällä kirkkaasta aurinkoisesta pakkassäästä kuin sitten illemmalla tähtikirkkaasta kirpeästä ilmasta, lumen narskuessa jalkojeni alla. Kummallista, mutta niin voi mieli muuttua näköjään vuodenaikojenkin suhteen 🙂