Silloinkin kun olen päivän kiinni asiakkaassa, enkä yleisesti ottaen voi vastata puhelimeeni, on puhelimeni äänetön profiili konfiguroitu siten, että esikoisen soitot piippaavat. Tein asetusmuutoksen yhden viime keväisen koulukyytiepisodin jälkeen – tytär oli ensimmäisiä päiviä tulossa taksilla kotiin ja luuli myöhästyneensä taksista, soitti minulle ja jätti vissiin peräti kolme hysteeristä viestiä vastaajaani, kun en vastannut puhelimeeni – sillä onhan lapsen hätä tärkeämpi kuin tilanne aikuisen asiakkaan kanssa, sitten kuitenkin. Tosin, on ne hädät sitten saattaneet joskus olla myös tyyliin "mä resetoin mun tamagotchin, mitä mä nyt teen?!", mutta koskaan kun ei voi tietää.
Esikoinen tietää, että isille voi soittaa paljon vapaammin kuin äidille, ts. mies on yleensä vapaampi vastaamaan kändeensä kuin minä. Mutta tosi hädän tullen tuntuu tyttären päässä olevan vain yksi ajatus: äiti. Muistan minäkin sen, miten joskus lukioaikaan juttelin yhden luokkakaverini kanssa siitä, miten esimerkiksi sairastaessa sitä vaan alkaa tarvita äitiä, aikuinenkin lapsi. Ja niinhän se on, sanontahan kuuluu, että kun on hätä, tulee äitiä ikävä. Niin se vaan tulee, pienellä vielä pahemmin.
Tänään esikoisella oli vaihteeksi hätä kesken päivän ja soitti minulle kesken kaiken. Vastasin, ja laitoin asiakkaat tekemään itsenäisesti jotain sillä välin kun puhuin lapseni kanssa. Esikoinen on vähän sellainen hysteerisyyteen taipuva panikoija, jos asiat tai oma olo yhtään poikkeaa normaalista hänen ollessaan yksin. Niinpä siellä toisessa päässä oli hysteerisenä itkevä lapsi, joka selitti jotain mahakivuista ja ripulista. Yritin saada tolkkua hädän laadusta, oireista ja muusta, antaa jotain neuvoja, ja ennen kaikkea rauhoitella lastani parhaani mukaan. Mikä on muuten puhelimitse suunnattoman vaikeaa!
Sitä tuntee itsensä äärettömän avuttomaksi etä-äidiksi puhelimessa. Kun ei vaan voi tehdä mitään muuta kuin puhua. Ja kun minä en vaan voi hypätä autoon kesken työpäivän silloin kun on kurssi menossa ja asiakkaat luokassa. Ja tänään minulla on tanssituntikin. Tytär toivoi, että tulisin kotiin illaksi, ja tietyllä tapaa haluaisinkin, koska se helpottaisi tytön henkistä oloa. Mutta ei fyysistä oloa, mitenkään aliarvioimatta henkisen olotilan merkitystä. Kotona on kuitenkin lapsen isä, jolle soitin heti lopetettuani puhelun tyttären kanssa. Isä on ihan yhtä hyvä.
Tasapainoilen sen välillä, miten vastaan lasteni tarpeisiin, miten omiini. Olen joskus ennenkin lukenut noista enneagrammeista, mutta tänään bongasin sen vaihteeksi yhden kaverin notesta naamakirjassa ja huvikseni lukaisin lisää, ja löysin pari testiäkin, joiden perusteella olen päätyypiltäni kakkonen, eli
avulias huoltaja:
Avulias Huoltaja on välittävä, huolehtiva ja ihmiskeskeinen persoonallisuustyyppi. Kakkoset ovat empaattisia, vilpittömiä ja lämminsydämisiä. He ovat ystävällisiä, anteliaita ja uhrautuvaisia, mutta myös tunneherkkiä, imartelevia ja joskus muita mielisteleviä. He ovat hyvää tarkoittavia ja pyrkivät lähelle toisia ihmisiä, mutta saattavat myös tehdä palveluksia muille tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi. Kakkosilla on monasti ongelmia omistushaluisuuden ja omien tarpeiden tunnistamisen kanssa. Parhaimmillaan Kakkoset ovat epäitsekkäitä ja heillä on todellista pyyteetöntä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.
Kyllä minä todellakin itseni tuosta löydän! Olen herkemmin tekemässä muiden oloa hyväksi kuin pitämässä kiinni itselleni tärkeistä asioista. Sitäkin olen alkanut viime aikoina enemmän tehdä, tuntien siitä välillä huonoa omaatuntoakin. Toisen testin perusteella tuohon kakkoseen liittyy myös kolmos-siipi, mikä tarkoittaa, että olen lisäksi
tehokas suorittaja:
Tehokas Suorittaja on sopeutuva ja menestykseen suuntautunut persoonallisuustyyppi. Kolmoset ovat itsevarmoja, hurmaavia ja viehätysvoimaisia. He ovat kunnianhimoisia, päteviä ja energisiä, mutta saattavat myös olla statushakuisia ja jatkuvasti edistystä tavoittelevia. Kolmoset ovat diplomaattisia ja luontevia, mutta saattavat olla joskus liiankin huolissaan omasta imagostaan ja siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Heillä voi olla ongelmia liiallisen työnteon ja kilpailuhenkisyyden kanssa. Parhaimmillaan Kolmonen on itsensä hyväksyvä, aito ja inspiroiva roolimalli muille.
Jep, löydän itseni myös siitä. Vielä tuohon lisäksi testit liittivät
sx-variantin, eli seksuaalisen alaryhmän, jonka mukaan:
People of the sexual variant are very much interested in one to one contacts. They are looking for intimacy and this may show in sexuality, though not necessarily. Being in a relationship is very important to them. They are the most passionate of the subtypes, being temperamental and having more energy. They have less of a problem with getting into a fight and care less about rules and responsibility.
Ja sekin natsaa. Nyt en taas tiedä sikäli tästä enneagrammi-jutusta sen enempää, kuin että itsearvioivilla kysymyksillä saa todennäköisen tyypityksen yhdeksästä eri ryhmästä ja kolmesta alaryhmästä. Ja että tämän tiedon avulla on mahdollista oppia tuntemaan itsensä paremmin. Jollain tapaa sain sellaisen käsityksen nettisivuilta, että tämä liittyy jollakin kummallisella tavalla astrologiaan, vaikken siihen mitään yhtymäkohtaa sinänsä löytänytkään, onpahan taas yksi persoonallisuusluokitus. Ja kyllähän se kohdilleen menee, kun kerran itse itseni arvoin 😛
Niin tai näin, onhan tuo 2&3-yhdistelmä juuri sitä minun päivittäistä kamppailuani etä-äitinä. Toisaalta haluaisin olla kotona perheelleni, toisaalta minua ajaa eteenpäin tarve tehdä ja edetä. Toisaalta, kun työelämässäkin haluan sekä auttaa että päteä, tietää se pitkiä työpäiviä. Ja se on taas poissa kotoa. Ei siis ihme, että elämäni on ikuista tasapainoilua ja vaikeita valintoja. Vaikka niin se kai on yhdellä jos toisellakin. Jokaisella omansa.
